KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä viisi vuotta. Lapsi tuli maailmaan 2 vuotta sitten ja viime vuonna rakennettiin yhteinen talo. Päällepäin kaiken luulisi olevan hyvin.
Mutta nykyään entistä enemmän minua on alkanut vaivaamaan mieheni alkoholin käyttö. Ei hän joka päivä juo, vaan hyvin monena viikonloppuna. Eikä hän itse siinä mitään pahaa näe. Mielestäni ei enää tässä vaiheessa elämän tulisi olla enää pelkkää juhlintaa, sen sijaan voisi iloita siitä lapsesta joka meille on suotu..
Arkenakaan hän ei juuri osallistu lapsen- saati kodinhoitoon. Koen itse hiljalleen väsyväni siihen, että hoidan omaa vuorotyötä, koiran, lapsen ja kodin aina itse, ja hän puuhailee enemmän omiaan niin arkena kuin viikonloppuna, tai sitten vain makaa sohvalla. Olin toki rakennusajankin yksin, kun hän oli rakennustyömaalla, mutta se oli helpompi jaksaa, kun ei ollut vaihtoehtoja. Olen yrittänyt sanoa, että en pidä siitä, jos hän juo lapsemme nähden, lapsen ei mielestäni tarvitse nähdä vanhempiaan humalassa, koska se voi olla pelottavaa pienelle ihmiselle. Itse rakastan olla lapseni kanssa, iloita hänen kanssaan ja nähdä lapsen suunnaton riemu kaikista uusista asioista joita koetaan. Tämäkään ei tunnu miestäni kiinnostavan. Välillä olen niin pahoillani lapsen puolesta, kun hän yrittää isälleen selittää jotain, eikä isi kuuntele. Niinkuin ei kuuntele nykyään minuakaan.. Tämä on varsin sekavaa selostusta, mutta niin on ajatuksetkin. Pitääkö sitä vain hyväksyä tämä, ja tehdä kaikki itse.
Haaveilen toisesta lapsesta, mutta olen alkanut miettimään onko toista lasta enää järkeä tuoda tähän, jos yhdenkään kanssa mies ei jaksa touhuta. Itse hän on myös ollut samoilla linjoilla toisen lapsen suhteen..
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Sinulla ja miehelläsi on kaksivuotias lapsi ja olette rakentaneet viime vuonna talon. Olet huolissasi miehesi alkoholinkäytöstä ja siitä, että hän ei osallistu arjen askareisiin ja ole läsnä sinulle ja lapselle. Mietit myös yhdessä suunnittelemanne toisen lapsen hankinnan järkevyyttä tähän tilanteeseen.
Teille on viidessä vuodessa tapahtunut isoja asioita. Vauvan tulo on luonnollisesti iso muutos elämässänne. Talonrakennusvaihe on pikkulapsiperheissä hyvin koettelevaa aikaa. Usein mies kokee olevansa yksin vastuussa talonrakentamisesta ja nainen taas kodista ja lapsista. Joskus raskaan talonrakennusprosessin jälkeen valmiissa kauniissa talossa ei asukaan onnellinen perhe. Yksi unelma on käynyt toteen, mutta siitä ei pystytäkään iloitsemaan kuten alun perin kuviteltiin. Joskus puolisot ovat hyvin väsyneitä prosessin jälkeen. Pienet keskeneräiset asiat talossa voivat stressata eikä niitä saada tehtyä loppuun. Tai kaikki on valmista, mutta siitä ei osatakaan iloita, koska prosessi on vienyt voimat. Kerrot, että rakennusvaihe oli helpompi jaksaa, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. Pidit erilleen oloa miehestäsi välivaiheena, mutta nyt se tuntuukin jatkuvan.
Kuvaat miehesi puuhastelevan omiaan tai makaavan sohvalla arkena ja viikonloppuna. Kotityöt, koiran- ja lapsenhoito kasaantuvat sinulle. Lisäksi teet vuorotyötä. Olet ilmeisen hyvä arjen pyörittäjä! Miehesi tavaksi on tullut rentoutua alkoholin avulla viikonloppuisin. Ilmeisesti hän juo itsensä humalaan asti, koska mietit, että et halua lapsesi näkevän vanhempiaan humalassa. Mieleeni tulee paljon kysymyksiä. Millaista miehesi alkoholinkäyttö on ollut aiemmin? Oletteko keskustelleet siitä, mikä saa hänet juomaan viikonloppuisin? Näkeekö hän ristiriitaa suhteessa humalahakuiseen juomiseen, kun lapsi on läsnä? Millainen on sinun oma suhteesi alkoholiin? Oletko joutunut esimerkiksi lapsuudessa kärsimään läheisten alkoholiongelmista? Ylipäätään mietin kuinka miehesi voi tällä hetkellä? Kuinka kuormittunut hän on työelämästä ja kuinka väsynyt rakennusajasta? Koet ettei hän nauti lapsen kanssa olemisesta eikä iloitse hänen kehityksensä seuraamisesta, joista itse saat nautintoa. Mietin tunteeko hän itsensä jotenkin ulkopuoliseksi suhteessa sinuun ja lapseen? Miten ensimmäinen vuosi lapsenne kanssa mahtoi mennä, oliko hän silloin täysipainoisesti ja innoissaan mukana vauvan hoidossa?
Kirjoituksestasi ei ilmene kuinka paljon olette keskustelleet parisuhteenne tilasta ja toisen lapsen hankinnasta. Onko puolisosi huolissaan parisuhteestanne? Jos et ole uskaltanut tuoda kaikkia mietteitäsi ilmi, nyt olisi hyvä aika siihen! Keskustelemalla rauhallisesti tilanteesta asiat varmasti selkiytyvät teille molemmille. Kuinka voisit tuoda asiat esiin mahdollisimman pehmeästi, niin ettei miehesi koe sinun syyttelevän häntä? Pehmeä tapa voisi olla sinun tuntemuksistasi ja huolestasi puhuminen. Myös hänen toiveidensa kyseleminen perhe- ja parisuhteenne suhteen voisi toimia. Parisuhteenne ja perhe-elämänne hyvät puolet eivät myöskään tule esiin kertomastasi. Hyviä hetkiäkin toivottavasti on. Kuinka voisitte lisätä näitä hetkiä? Mitä olette tehneet yhdessä ennen vauvan syntymää? Mitä voisitte tehdä nyt lähentyäksenne toisianne?
Kysyt tarvitseeko sinun vain hyväksyä tilanne ja tehdä kaikki itse. Mielestäni ei, koska silloin vaarana on katkeroituminen. Ota rohkeasti asiat keskusteluun puolisosi kanssa! Jos tarvitsette ulkopuolista keskusteluapua, voitte ottaa yhteyttä esimerkiksi kotipaikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskukseen.
Rakentavia keskusteluja ja suhteenne lähentymistä toivoen
perheneuvoja Nina
