KYSYMYS: Tapasin nykysin miesystäväni hieman vajaa vuosi sitten Tinder seuranhakupalvelun kautta. Olemme nelikymppisiä ja elämmme töidemme takia etäsuhteessa. Suhteemme alku toimi chättäilyn kautta mutta jo muutaman viikon kuluttua verkkotapaamisestamme tapasimme kasvotusten.
Olimme sopineet vain seksisuhteesta, mutta kesän kuluessa tunteet syvenivät ja aloimme nauttia toistemme seurasta myös emotionaalisella tasolla. Minulle suhde häneen syveni nopeampaa ja jouduin kärsimään kesän mustasukkaisuudesta, koska hänellä oli vielä muita rinnakkaissuhteita eikä hän kokenut niitä yhtä häiritsevänä kuin minä. Poukkoilin itsekin kahden vaiheilla: Odottaako miehen rauhoittumista vai antaako takaisin samalla mitalla. Pystyin jälkimmäiseen kesän loppuun saakka, mutta tämän jälkeen muiden kanssa makaaminen alkoi tuntua fyysisesti ja psyykkisesti iljettävältä.
Paljastin nämä seikkailuni hänelle vasta lokakuun alussa ja hän loukkaantui valehtelustani. Hänhän oli ollut avoin minulle ja kertonut - minun kysyessäni - muista naisista. Kesän aikana hän osoitti mustasukkaisuutta siinä määrin että koin paremmaksi poistaa entisiä seurustelukumppaneita tai puolituttuja miehiä facebookistani. Ajattelin teon osoittavan minun sitoutumistani häneen. Syyskuun alusta sovimme että suhteeseemme ei kuulu muut, se on vain meidän kahden välinen.
Koitti seesteinen aika, joka kuitenkin alkoi rakoilla hänen vieraillessa luonani marraskuun alussa. Hän osoitti fyysistä arvaamattomutta heittämällä puhelimensa nurkkaan vihapäissään. Selllainen saa niskakarvani pystyyn, koska lapsuudenkodissani isäni oli väkivaltainen juopuneena enkä todellakaan halua kokea aikuisiällä enää samaa uudelleen.
Suhteemme aikana äitini myös sairasti ja nyt keväällä hän kuoli pitkällisen sairauden murtamana. Tämä kaikki on vienyt voimiani ja keskittymiskykyäni moniin asioihin, esim parisuhteeseeni.
Vuoden 2016 alkukvartaali on mennytkin ylä-ja alamäkeä. Kohtaamisiamme on sävyttänyt raivokas riitely, jossa syytellään ja syyllistetään. Nyt aivan viimeisellä kerralla mies meni persoonalliselle ja intiimitasolle väittäen että mielenterveyteni ei ole kunnossa ja että hän on kyllästynyt seksin vähyyteen ja siihen etten enää halua rakastella hänen kanssaa niin paljon. Sain kuulla myös omaan pukeutumiseeni ja olemukseeni liittyviä arvosteluja. Kaikki tämä syyttely ja arvostelu on tapahtunut aina alkoholin vaikutuksen alaisena. Myös viimeisin tavaroiden heittely on tapahtunut alkoholin vaikutuksen alaisena. Tuntuu että silloin hänen kanssaan olisi oltava aina samaa mieltä ja jos näkemykseni poikkeaa hänen näkemyksestään, voi räjähtää. En osaa miellyttää enkä haluakaan, jos miellyttämisen perusteluna on riidan välttäminen eikä rakkauden lisääminen.
Tilanne on pahentunut kuukauden aikana paljon. Luin kuukausi sitten (ja kerroin hänelle lukeneeni!) hänen kännykäänsä ja löytäneeni epäilyttävää chättäilyä ja hän myönsi tavanneensa erästä naista vielä syys-lokakuussa, kun luulin että olimme sopineet jo monogaamisesta suhteestamme. Kaikki tämä satuttaa valtavasti. Tuntuu että molemmilla on pettymyksiä jotka nousevat pintaan juuri niinä hetkinä kun pitäisi nauttia toisten seurasta aikuismaisesti. Nyt tuntuu että leikkikehässä on kaksi lasta, molemmat syytellen vuorotellen toisiaan.
Molempien menneisyydessä on suuria menetyksiä varhaislapsuudessa tai perheen sisäistä alkoholismia ja läheisriippuvuutta. Viimeksi mainittu koskettaa minun lapsuuttani ja nuoruuttani ja mieheni on joutunut painamaan suuren varhaisen lapsuuden lähisuhteen menetyksen ikään kuin maton alle. Minusta me tarvitsemme kolmannen osapuolen löytämään kanssamme ratkaisuja ja avaamaan vyyhtiä, jossa taitaa olla meidän kahden lisäksemme myös monia muita asioita ja ihmisiä: itsetunnon heikkous, menetyksen pelko, mustasukkaisuus jne..
Meillä on tahtoa jatkaa yhdessä mutta tarvitsemme ilmiselvästi apua. Tässä tarinamme lyhykäisyydessään.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Vajaan vuoden ikäiseen suhteeseenne mahtuu erilaisia vaiheita. Alussa sovitte vain seksisuhteesta ja jatkoitte myös muiden ihmmisten tapailua. Kerroit, että se alkoi aika pian tuntua sinusta hankalalta. Hyvä, että tunnistit sen, mikä sopii sinulle ja mikä ei tunnu sinusta hyvältä. Puolisen vuotta sitten sovitte toisiinne sitoutumisesta. Viimeisinä kuukaisina suhteeseenne on tullut, niinkuin sitä kuvasit, raivokasta riitelyä.
Riitely voi kertoa siitä, että olette alkaneet nyt todella tutustua toisiinne. Kun suhde syvenee, haavoittuvaisuus kasvaa. Niin kauan kun pysyttelee riittävän etäällä toisesta, on turvassa kaikilta niiltä tunteilta, jotka läheiseen parisuhteeseen liittyvät. Kun välittää toisesta paljon ja kiinnittyy häneen tunnetasolla, tulee samalla itse haavoittuvaiseksi. Altistuu sille, että voi tulla loukatuksi, petetyksi, hylätyksi. Pysyttelemällä irtosuhteissa välttää kaiken tämän. Mutta jää myös vaille tunnetta aidosta kohtaamisesta, hyväksytyksi tulemisesta kaikkine puutteineen ja mahdollisuudesta todelliseen rakkauteen.
On tärkeää, että olette molemmat selvillä omista haavoistanne ja herkistä kohdistanne. Silloin kun on tietoinen siitä, mitä itsessä tapahtuu, pystyy myös vaikuttamaan itseensä ja omiin reaktioihinsa. Joskus tähän itsetuntemuksen opetteluun tarvitaan psykoterapian apua. Samalla kun parisuhteessa opetellaan tuntemaan toista, tutustutaan myös hänen haavoihinsa ja herkkiin kohtiinsa. Opitaan tietämään, mikä saa hänet tuntemaan turvattomuutta tms. Se voi viedä vuosia, mutta voi olla myös antoisa matka kohti omaa ja toisen sielunelämää.
Haluan vielä muistuttaa siitä, että tavaroiden hajottaminen lasketaan yhdeksi lähisuhdeväkivallan muodoksi. Tee selväksi, ettet voi sellaista hyväksyä. Vahvoja tunteita voi ja saakin olla, mutta on tärkeää opetella niiden hallintaa. Muuten suhteeseen tulee helposti pelkoa ja se estää molemminpuolisen avoimen tunteiden ilmaisun ja aidon läheisyyden ja luottamuksen. Teidän kannattaisi ehkä miettiä, tuoko alkoholin käyttö suhteeseenne enemmän hyvää vai pahaa.
Kun teillä on tahtoa jatkaa yhdessä, kannattaa ilman muuta hakeutua parisuhdeterapiaan. Siellä voitte kohdata toisenne turvallisesti tunnetasolla ja yhdessä opetella rakentavia tapoja selvittää asioita.
Onnellista ja rakkaudellista tulevaisuutta teille toivoen,
Paula, perheneuvoja
1 kommentti
Anonyymi
26.4.2016 10:45
Ei siis puhuttu laadusta vaan puhtaasti määrästä. Eihän tuo tutkimustulos mikään ihmeellinen ole, mutta osoittaa sen että 70 % on halujen osalta epätasapainossa, käytännössä 100% suhteen jossain vaiheessa.
Uskaltaisin vielä väittää että lapsiperheissä niitä puutteen päiviä osuu molemmille vanhemmille vuoden mittaan runsaasti. Taas toisaalta kyllä siinä halukin voi karista jos lapsellakin on oma kalenteri ja kellokortti.
Eikö seksi voi olla muutakin kuin pelkkää yhdyntää- vai miten ahdasmielisen väestön keskuudessa kysely oikein on tehty?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin