Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen 47-vuotias nainen ja seurustelin lähes 8 vuotta. Mies on minua kolme vuotta nuorempi. Minut jätettiin vastikään. Suhde oli alusta alkaen voimakkaita tunteita sekä ylä- ja alamäkeä. Miehellä on diagnosoitu n. 15v sitten kaksisuuntainen mielialahäiriö. Aluksi en edes osannut ajatella mitä kaikkea tulee tuon sairauden mukana. Kaikkea tuli.

Miten pääsen asian yli? Miten saisin hänelle apua ongelmiin? Vai olisiko vain parasta antaa hänen olla? Mistä riippuvaisuus exään johtuu? Sanoo ettei rakasta tätä.

Kapustarinta

VASTAUS: Kiitos viestistäsi!

Käytät osuvasti nimimerkkiä Kapustarinta, joka on kahlaajiin kuuluva lintu. Vaikuttaa siltä, että olet joutunut kahlaamaan vaikeassa ja kuormittavassa elämäntilanteessa. Kerrot 8-vuotisesta suhteesta, jossa on ollut ylä- ja alamäkeä, mikä välittyy hyvin viestistäsi. Liität suhteenne vaiheita entisen miehesi sairauteen, joka on epäilemättä vaikuttanut monin tavoin seurusteluunne.

Kiinnostun kuitenkin ensisijaisesti siitä, mikä sinut on saanut asettumaan vaikeaan parisuhteeseen kahdeksaksi vuodeksi? Kirjoitatkin viestisi lopussa, että sinun on vaikea päästä suhteenne yli. Olet lamaantunut ja tarkkailet entistä miestäsi. Minulle tulee vaikutelma, että entinen miehesi on sinulle tärkeä, mikä tekee irrottautumisesta vaikeaa. Miehesi merkitys sinulle tulee sitäkin kautta esille, että mietit, miten voisit saada apua hänelle. Rohkaisisin sinua kuitenkin ennen kaikkea huolehtimaan itsestäsi ja arvostamaan tässä kohtaa itseäsi. Valitettavasti et voi kantaa vastuuta kenenkään toisen puolesta. Entisellä miehelläsi on omat syynsä ja ainutlaatuinen elämänhistoria, jonka vuoksi hän on esimerkiksi kiinni entisessä puolisossaan.

Onko sinulla läheisiä, jotka voisivat tukea sinua erotilanteessa? Voisit myös hakea keskusteluapua lähialueesi seurakunnasta tai esimerkiksi perheasianneuvottelukeskuksesta. Ulkopuolisen keskusteluavun kautta voisi jäsentyä enemmän, mikä sinut on johtanut vaikeaan elämäntilanteeseesi.

Voimia Sinulle toivottaen

Perheneuvoja Joona

Olen 18-vuotias, ja avomieheni 23. Olemme seurustelleet pian puolitoista vuotta, ja siitä ajasta olemme asuneet yhdessä kahdeksan kuukautta. Ongelmatonta meillä ei kuitenkaan ole.

Mitä tässä tilanteessa enää voi tehdä, kun ei oikein lähteäkään voi? Olen taloudellisesti sekä psyykkisesti riippuvainen miehestäni.
Nainen, 18

Hei ja kiitos kysymyksestäsi!

Kerrot, että päällimmäisenä huolenasi on sinun ja miehesi seksihalujen kohtaamattomuus. Vaikuttaa siltä, että seksin kautta pintaan nousevat muutkin ongelmat. Koet, ettet ole miehen kanssa henkisesti samalla aaltopituudella, pidät häntä itseäsi vähemmän älykkäänä eikä keskustelua välillenne tunnu syntyvän. Koet hänen välttelevän sitä, samoin kuin seksiä.

Jos haluat selvittää, onko suhteellanne tulevaisuutta, ehdottaisin, että aloitat miettimällä, mitä arvostat ja kunnioitat miehessäsi. Mikä hänessä on sinua miellyttävää, milloin hän on parhaimmillaan ja mikä seksielämässänne on hyvää ja toimivaa? Kerro sitten näitä asioita hänelle. Kerro, mikä hänessä kiinnostaa ja sytyttää sinua, millaisissa tilanteissa erityisesti nautit hänen seurastaan ja milloin hän on ihanimmillaan. Seksielämässä voisit joksikin aikaa antaa aloitteen tekemisen hänen vastuulleen. Usein käy niin, että harvemmin haluavan osapuolen halu ei pääse edes viriämään, koska toinen on aina tiheämmin seksuaalisessa vireessä ja ilmaisee sen. Jos harvemmin haluava saa aikaa löytää oman halunsa, tilanne tasapainottuu. Sinulle voisi tulla kokemus siitä, että suhteessanne on seksiä, vaikket itse aina ole aloitteellinen ja miehellesi siitä, että hänkin ehtii kokea halua ja tehdä aloitteita omasta kiinnostuksestaan lähtien. Painostaminen on varmin tapa karkoittaa halu ja tehdä seksi väkinäiseksi.

Ylipäänsä suhteen parantaminen kannattaa aloittaa itsestä. Jos onnistuu itse ajattelemaan kumppanistaan myönteisemmin ja osoittamaan hänelle välittämistä, voi saada häneltä samaa takaisin. Jos niin ei vähitellen ala tapahtua, siitä voi sitten vetää johtopäätöksiä suhteen jatkamisen mielekkyydestä.

Miten kertomasi huoraamiset vaikuttavat suhteeseenne, miehesi seksihaluihin ja tunteisiinne? Tietääkö miehesi niistä, hyväksyykö hän ne ja onko välillänne niistä johtuvaa loukkaantumista ja selvittämättömiä asioita? Ne auttavat taloudellisesti, mutta onko niillä tunnetasolla hintansa? Entä miten voisit vahvistaa omaa itsetuntoasi ja voida hyvin? Parisuhteella on suuri vaikutus hyvinvointiin, mutta olisi hyvä pitää yhteyttä muihinkin ihmisiin, jotta elämä ei kapeutuisi.

Toivon teille molemmille hyvää elämää, yhdessä tai erikseen!
Päivi, perheneuvoja

Olen noin kuusi kuukautta seurustellut hieman vanhemman naisen kanssa. Oli yhteisiä lomia, tavattiin sukua ja kaikin puolin kaikki oli mahtavaa. Meillä on tietyillä alueilla erilaiset maailmankatsomukset, mutta myös yhteistä on ja olen ilmaissut kiinnostukseni hänen harrastuksiaan kohtaan, koska olen aina halunut löytää jotain uutta elämästä. Omasta mielestäni erilaisuus voi olla myös parisuhteen suola.

Mikä siis neuvoksi?
Mies, 30

Hei ja kiitos kysymyksestäsi!

Ymmärrettävästi olet hämmentynyt, kun puolisen vuotta kestänyt, lupaavasti alkanut suhde vaikuttaa olevan yksipuolisesti katkolla. Ehditte jo tutustua paitsi toisiinne, myös toistenne sukuihin ja siten liittyä toistenne elämiin pintaa syvemmältä.

Kun jompi kumpi alkaa pohtia suhteen lopettamista, yhteinen keskustelu asiasta olisi tarpeen. Sitä kautta selkiytyisi, mitä kumpikin suhteelta odottaa, mitä toiveita toista kohtaan on olemassa ja mitä pettymyksiä on koettu. Näin voisi parhaimmillaan muodostua jonkinlainen yhteinen käsitys siitä, mitä on tapahtunut. Vaikka keskustelun lopputulokseksi jäisi se, että ero tapahtuu toisen osapuolen päätöksellä, keskustelu auttaisi teitä käsittelemään tilannetta ja sinuakin vähitellen hyväksymään tapahtuneen. Sitä kautta kumpikin saisi itselleen arvokasta palautetta, jota voisi hyödyntää seuraavassa suhteessaan. Parasta olisi, jos voisitte keskustella kasvotuksin, mutta mikäli kumppanisi ei siihen suostu, kannattaisi ehkä soittaa vielä uudelleen ja kysyä tarkemmin.

Samalla aaltopituudella olemisella ja seksuaalisten halujen erilaisuudella voidaan tarkoittaa monenlaisia asioita. Jos kumppanisi kertoisi asioista suoremmin, sinulta voisi hälventyä joukko epämääräisiä kuvitelmia ja huolia.

Kumppanisi mielenterveydellisillä ongelmilla voi olla osuutta hänen (äkkinäiseen?) päätökseensä, mutta sitä ei häntä tuntematta voi kuin arvailla. Kerrot, että hänen kuvauksensa sinusta tuntuu itsellesi vieraalta. Onko lähipiirissäsi ihmisiä, joiden kanssa voit puhua tästä tilanteesta? Ystäväsi ja sukulaisesi voisivat toimia sinulle peilinä, joka kuvaa sinua monelta taholta peilaten sellaista kuvaa, jota voit itsekin paremmin tunnistaa. On tärkeätä, että et jää väärien tai yksipuolisten kuvausten vangiksi, vaan saat kokea itsesi riittävän hyväksi ihmiseksi, mieheksi, jolla on seuraavassa suhteessaan täydet mahdollisuudet onnistua. Voit miettiä, mitkä ovat parhaat puolesi parisuhteessa. Entä ne alueet, joissa haluaisit kehittyä? Millaisiin asioihin voisit kiinnittää huomiota valitessasi seurustelukumppania?

Jos naisystäväsi kanssa päädytte siihen, että suhteenne jatkuu vielä, näen, että teidän olisi tarpeen keskustella näistä samoista kysymyksistä ja miettiä yhdessä, minkä verran kumpikin voi korjata suuntaa. Kukaan ei voi muuttua toiseksi ihmiseksi, mutta toimintatavoissaan ja tunteidensa ja toiveidensa avoimessa ilmaisemisessa jokainen voi kehittyä.

Terveisin
Päivi, perheneuvoja