KYSYMYS: Olen seurustellut ja ollut aikaisemmin kahdesti avoliitossa. Ensimmäinen ns. "teinirakkaus" päättyi 1 vuoden yhteisasumisen jälkeen. Suurin syy eroon oli puolison uskottomuus. Toinen avoliitto päättyi puolison alkoholin käytön ja muiden miesten perässä juoksemiseen.. Mainittakoon että molemmat suhteet kestivät monta vuotta, ja suhteiden välissä olin myös pari vuotta yksin. Tämän viime suhteen jälkeen olin itsekseni reilu puoli vuotta. Viime ero oli itselleni aika raskas ja se vei aikansa ennen kuin pääsin siitä ylitse. En kuitenkaan helpottanut oloani hakemalla lohtua muualta, vaan päätin heti suhteen loputtua, että työstän itseni kanssa koko eron, ja näin myös tein.

Olen näistä välillä varovaisesti koittanut vihjailla, mutta en haluaisi koko ajan puhua näistä tuntemuksista hänelle. Pelkään että hän pelästyy ja alkaa pohtimaan suhteen toimivuutta. Mitä minun kannattaisi tehdä?

Mies, 24

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Olet tärkeän asian äärellä. Hienoa, että haluat pohtia sitä yhdessä.

Olet aloittanut vakavat parisuhteet jo varsin nuorena. Näin ollen sinulle on kertynyt jo monenlaista kokemusta. Osa niistä on varmasti sinulle hyödyksi, mutta osa myös rasittaa nykyistä suhdettasi.

Elät nuoren aikuisen ikävaihetta, jossa paitsi etsitään elämänkumppania ja mahdollisesti sitoudutaan, myös käydään läpi omaa aikuisen minän etsintää. Huomio suuntautuu jatkuvasti kahtaalle: sisäänpäin itseen ja ulospäin toisiin. Tätä prosessia kuulen myös viestissäsi. Olet erojen jälkeen työstänyt päättyneitä suhteita ja samalla myös olettavasti tutkaillut itseäsi: kuka minä olen ilman tuota toista.

Nyt tässä uudessa suhteessa tunnistat itsessäsi ahdistuneisuutta. Tajuat, että murehtiminen estää sinua nauttimasta siitä hyvästä, mitä teillä on. Vaikka olet käsitellyt eroja niiden tapahduttua, olet nyt taas uudessa kohdassa, jossa aiempien suhteiden peikot ovat hyökänneet kimppuusi. Pahimmillaan ne voivat jopa tuhota uuden suhteesi. Taistelu niitä vastaan sinun on käytävä itse, mielellään jonkun luotettavan keskustelukumppanin kanssa. On tärkeää, että osaat erottaa menneisyyden ja nykyisyyden. Nykyinen tyttöystäväsi on syytön eksiesi tekemisiin. Älä siis anna vanhojen tapahtumien pilata tätä suhdetta.

On hyvä, että olet kertonut kokemuksistasi nykyiselle tyttöystävällesi. Nyt olisi hyvä, että käsittelisit asiaa tästä eteenpäin jonkun suhteenne ulkopuolisen ihmisen kanssa. Niin kuin itsekin sanoit, kyse on luottamuksesta. Sen mukaan, mitä kirjoitit, näkisin, että tässä tilanteessa on enemmänkin kysymys siitä, pystytkö sinä luottamaan tyttöystävääsi kuin siitä, onko hän luottamuksesi arvoinen. Sinun työsi tässä on sen vahvistamista, että voit uskoa olevasi toiselle riittävä ilman että joudut sitä jatkuvasti kyseenalaistamaan. Voitko antaa itsellesi luvan luottaa, vaikka olet tullut petetyksi?

Rakkaus on aina riski. Siihen on heittäydyttävä täysillä tai muuten sillä ei ole mahdollisuuksiakaan toteutua. Ja niin kuin elämässä yleensäkin, lopputulosta emme voi tietää. Aina on mahdollista, että petymme tai tulemme satutetuksi. Mutta jos koko ajan varautuu siihen ja pelkää, ei koskaan voi mitään aitoa ja kestävää saadakaan.

Varo siis itseään toteuttavaa ennustetta. Muista, että se, mihin kiinnität huomiosi, vahvistuu. Enemmän kuin tyttöystäväsi viestien pituuteen, kannustan sinua erityisesti kiinnittämään huomiota kaikkeen siihen hyvään ja suloiseen, mitä hän tekee. Huomioi ne, kiitä ja kerro, miten iloitset niistä ja hänestä. Näin vahvistat sitä hyvää, jota teillä on.

Vielä lopuksi onnittelut tosi hyvältä kuulostavasta suhteesta. Anna itsellesi lupa olla rohkea ja rakastaa. Nauttikaa onnestanne!

Paula, perheneuvoja