KYSYMYS: Olen seurustellut yli 16- vuotta mieheni kanssa ja meillä on 3 lasta. Suhde on ollut ihan hyvä, mutta minusta se tuntui välillä pelkältä kämppäkaveruudelta ja ehkä kasvoimme erilleen toisistamme. Mieheni jäi kiinni pettämisestä jota oli jatkunut kuukausia ja hän jätti minut ja lapset. Hän asui kuitenkin koko ajan meidän kanssa, mutta pyöri illat naisen kanssa. Minä hoidin talon ja lapset. Mies ei välittänyt mistään. Tämä nainen jonka kanssa mieheni seurusteli oli naimisissa ja hänen mies teki meidän elämästä hankalaa. Tekemällä lastensuojeluilmoituksia, tappouhkailuja ym ja tämä nainen oli mukana niissä. Mieheni ei tosin uskonut. Mieheni palasi kuitenkin takaisin luoksemme, mutta jäi kiinni taas valehtelusta ja siitä että oli yhteydessä edelleen tähän naiseeen.

Mies on valehdellut paljon minulle suhteemme aikana ja loukannut minua. Viestittelemällä ja soittelemalla muille naisille salaa ja vei yhden myös ajelemaan. Hänellä oli myös pakkomielle pornon katseluun. Nämä kaikki ja nyt tämä pettäminen on tehnyt elämästäni vaikeaa. En pysty luottamaan häneen enkä pysty nukkumaan kunnolla. En saa asioita mielestäni eikä hän puhu tilanteesta kanssani vaikka haluaisin. Emme puhu suhteestamme tai tapahtuneesta mitään. Rakastan häntä kyllä, mutta en tiedä miten jatkaa. Pelkään että petyn taas.

Susi, 36

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet ollut miehesi kanssa suhteessa 16 vuotta ja teillä on kolme lasta. Kerrot kämppäkaveruudelta tuntuneen tilanteen muuttuneen hurjaksi miehesi jäätyä kiinni uskottomuudesta. Erositte toisistanne, mutta jäitte asumaan yhdessä. Miehesi tapaili tätä toista naista, joka oli myös tahollaan varattu. Naisen aviomies teki teidän elämästänne hankalaa mm. tekemällä lastensuojeluilmoituksia ja uhkailemalla tapolla ilmeisesti miestäsi. Päätitte yrittää uudelleen, mutta miehesi jäi kiinni yhteydenpidosta naiseen. Kerrot, että pitkän suhteenne aikana hän on viestitellyt muille naisille ja tavannutkin ainakin yhden naisen. Lisäksi hänellä on pakkomielle pornoon. Luonnollisesti suhteessanne on suuri luottamuspula etkä saa asioita mielestäsi.

Ensin mieleeni tuli kysymyksiä koskien lapsianne. Miten he voivat tämän sopan keskellä? Tietävätkö he asiasta? Onko heillä ihmistä, johon he voivat tukeutua tarvittaessa? Miten itse olet jaksanut tämän kaiken keskellä? Mistä olet saanut voimaa? Kerrot, ettette puhu asiasta mitään. Miksi ette? Haluaisiko jompikumpi puhua? Uskottomuudesta selviytymiseen, kuten muihinkin parisuhteen ongelmiin, ei ole parempaa hoitoa keksitty kuin asiasta keskustelu. Olisitteko valmiita pariterapiaan? Akuutin tilanteen lisäksi pariterapiassa keskustellaan suhteenne tilasta ennen uskottomuutta. Keskusteluissa ei syyllistetä ketään vaan yritetään saada ymmärrystä asioihin. Aloittaminen ns. puhtaalta pöydältä menneet unohtaen ei todennäköisesti onnistu. Aika yksin ei myöskään paranna kaikkia haavoja. Tästäkin tilanteesta voi selviytyä eteenpäin, mutta se vaatii motivaatiota ja rohkeutta perusteellisiin keskusteluihin teiltä molemmilta.

Kerrot, että rakastat miestäsi. Mitä rakastat hänessä? Miltä ajatus elää hänestä erikseen vanhemmuutta hoitaen tuntuu? Toivon, että otat asiat rohkeasti puheeksi kertoen omista rajoistasi ja peloistasi uudelleen yrittämisen suhteen. Myös toisen vaihtoehdon eli eron pohtiminen yhdessä ja erikseen on hyväksi. Eron miettiminen vaihtoehtona herättää yleensä tehokkaasti ajatuksia siitä, mitä haluaa ja mitä ei ainakaan halua.

Suosittelen siis lämpimästi teille pariterapiaa esimerkiksi paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskuksessa. Sieltä saatte keskusteluapua myös lasten kannalta mahdollisimman rakentavan eron tekemiseen, jos teistä tuntuu, ettei edellytyksiä yhdessä jatkamiseen enää ole.

Voimia raskaassa tilanteessa koko perheelle!

Perheneuvoja Nina