KYSYMYS: Olen 63-vuotias nainen. Nyt olen eläkkeellä, mutta harrastuksia on ihan mukavasti. Se vaan ei tunnu riittävän. Kotona on mies, joka on suurinpiirtein aina kotona. Olen ehdottanut hänellekin harrastuksia, mutta häntä ei tunnu kiinnostavan oikein mikään. Masennuksesta ei ole kysymys. Alkoholia kuluu joka ilta vaihtelevia määriä. Tuntuu, että meillä ei ole mitään yhteistä. Lapset elävät omaa elämäänsä, heitä kyllä näemme säännöllisesti. Olemme kuin kämppäkavereita, joilla on kyllä yhteinen menneisyys. Haluaisin kuitenkin paljon muuta. Ei ole ollut läheisyyttä enää vuosiin. Siihenkin johti aikoinaan alkoholin liikakäyttö muunmuassa. En vaan halunnut.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot viettäväsi suhteellisen aktiivista eläkeaikaa, mutta yksin. Miehesi on jumiutunut kotiin. Häntä ei tunnu kiinnostavan mikään ja alkoholia kuluu joka ilta. Alkoholi on ollut syynä myös läheisyyden loppumiseen ja nyt liittonne tuntuu lähinnä kämppäkaveruudelta. Tämä kaikki on ilmeisesti saanut sinut etsimään virikkeitä kodin ulkopuolelta. Nyt sinulla on suhde nuorempaan mieheen. Et varsinaisesti kysy mitään kysymyksen muodossa, mutta arvelen sinun haluavan pohdintaa siitä jatkaako avioliitossa vai aloittaako alusta uuden miehen kanssa.

Ilmeisesti puolisosi ei tiedä suhteestasi toiseen mieheen. Olet kuitenkin ollut myös öitä poissa, voisiko hän epäillä jotain? Jos hän saisi tietää suhteesta tai kertoisit hänelle siitä, miten hän mahtaisi reagoida? Lähtisikö hän taistelemaan suhteenne puolesta, haluaisiko erota tai jotain muuta? Jos miehesi haluaisi pelastaa suhteen, olisitko valmis yrittämään? Löytäisitkö vielä kenties piilossa olleita rakkauden tuntemuksia häntä kohtaan? Lähtisitkö hänen kanssaan pariterapiaan? Pariterapiaan sitoutuminen tarkoittaisi sitä, että joutuisit lopettamaan sivusuhteesi. Jotta pariterapia olisi tuloksellista, asioista tulisi puhua avoimesti. Sinun pitäisi kertoa tyytymättömyyden aiheiden lisäksi uskottomuudesta. Uskottomuuden tuomasta kriisistä voi selvitä, mutta nopeasti luottamus toiseen ei palaudu. Uskottomuuden paljastuminen voi alkushokin jälkeen olla ”hyvä herätys” parisuhteen parantamiseksi. Parhaimmillaan ihmiset onnistuvat luomaan uuden, molempia tyydyttävän parisuhteen kriisin jälkeen.

Ajatuksesi sen suhteen erotako vai ei, ovat varmasti ristiriitaisia. Uusi suhde tuntuu ihanalta. Olet ehkä rakastunut ja saat rakastumisesi kohteelta paljon huomiota. Tapaamiset ovat mukavia, innostavia hetkiä ilman arkisia hankaluuksia. Aviomiehesi kanssa teillä on taas takana pitkä historia yhteisine lapsineen ja elämänkuvioineen. Kuten totesit, joku tulee todennäköisesti kärsimään. Todennäköisesti myös sinä joudut kärsimään, tapahtui niin tai näin. Vaikka uusi alku olisi suunniteltuna, erot eivät ole koskaan helppoja. Samaan aikaa voi olla tosi surullinen liiton päättymisestä ja sen mukana tuomista muutoksista ja toisaalta tuntea helpotusta pois pääsystä. Ympäristön reaktiot eivät välttämättä ole ratkaisua tukevia. Aikuiset lapsetkin reagoivat vanhempiensa eroon.

Joskus tyytymätön osapuoli ei uskalla lähteä liitosta, koska pelkää puolison romahtavan eron jälkeen. Monelle miehelle, jotka eivät ole tottuneet puhumaan huolistaan muille, ero tuo tullessaan juomisen lisääntymistä ja/tai masennusta. Miehelläsi olisi hyvä olla tukiverkkoa turvanaan jos eroatte. Joskus erossa aloitteellinen puoliso tuntee pitkään syyllisyyttä ratkaisusta ja myös sääliä jätettyä osapuolta kohtaan. Monet alkavat hoivata entistä puolisoaan, mitä on uuden kumppanin usein vaikeaa kestää.

Puolisolle kertomisen ja päätöksen tekemisen lisäksi on toki sekin vaihtoehto, että jatkat entiseen malliin kahta suhdetta. Kuinka kauan pystyt siihen? Se vaatii varmasti stressaavia järjestelyjä ja selittelyjä. Salaisuuksien pitäminen on aina raskasta. Vaarana on aina, että suhde paljastuu ikävällä tavalla. Varmasti miehesi arvostaisi sitä enemmän, että kuulisi asiasta sinulta.

Kirjoittamaani lukiessa huomaan haluavani sanoa sinulle, että kannattaa olla rehellinen kaikille osapuolille mitä tahansa päätätkin. Toivon sinulle voimaa ja rohkeutta avoimeen keskusteluun ja päätöksentekoon!

Perheneuvoja Nina