Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olemme 7 vuotta olleet naimisissa. Nyt tänä keväänä päätin hakea eroa miehestä. Parisuhteessa ei toimi mikään seksiä ei ole ollut moneen vuoteen ja se onkin suurin ongelma. Mies kyllä hokee haluavansa mutta mitään ei tapahdu ja vannoo että vika ei ole minussa jota en usko. Mies oli suhteen alussa touhukas ja hoiti asiat mutta nyt vuosien mittaan on muuttunut että ei hoida omia asioitaan vaan olettaa että minä kyllä hoidan. Mies on kyllä tosi kiltti. No päädyin erohakemukseen js kesä oltu erossa ja minulla ollut toinen mies jonka kertoin toiselle ja hän ei reakoinu millään tavalla asiaan ja se minua huolettaa. No nyt on päätetty yritää vielä kerran koska tunteita on molemmilla mutta en tiedä mistä saisi ulkopuolista apua sillä ilman sitä emme selviä. Onneksi meillä ei ole lapsia.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Olet ollut avioliitossa hyvän ja kiltin miehen kanssa. Vuosien mittaan olet kuitenkin väsynyt ja turhautunut miehesi seksuaaliseen haluttomuuteen ja passiivisuuteen muissakin asioissa. Olet nyt hakemassa muutosta elämääsi ja varsinkin parisuhteeseen.

Kerroit, että miehesi on liittonne aikana muuttunut siinä, miten hän hoitaa omiaan ja ehkä myös teidän yhteisiä asioitanne. Hän on olettanut, että sinä kyllä hoidat ja niin ilmeisesti olet tehnytkin ja nyt väsynyt siihen. Kertomastasi tulee mieleeni yksi aika tavallinen parisuhteen dynamiikka, jossa toinen on alivastuullinen ja toinen ylivastuullinen.Monesti nämä ovat rooleja, jotka on opittu omassa lapsuudessa. Ylivastuulliset ovat usein esikoisia, jotka ovat tottuneet katsomaan pienempien perään. Heitä ovat usein myös ne, jotka ovat jo nuorena joutuneet huolehtimaan itsestään ja/tai toisista vanhempien puuttumisen, sairastamisen, päihdeongelman tms takia. Alivastuulliset saattavat olla ihmisiä, jotka kuopusaseman tai jonkun muun syyn takia eivät ole saaneet perheessään vastuunkantajan asemaa. Ei ehkä ole koskaan luotettu, että he osaisivat ja pärjäisivät. Joissain elämäntilanteissa vanhemmat ajattelevat pääsevansä helpommalla, kun tekevät asiat itse, sen sijaan, että opettaisivat lapsiaan osallistumaan.

Nämä kaksi erilaista tyyppiä näyttävät täydentävän toisiaan hienosti. Suhteen alkuaikoina ylivastuullinen voi ilmaista rakkauttaan huolehtimalla toisesta ja järjestämällä yhteistä elämää. Alivastuullinen taas ottaa mielellään toisen avun vastaan. Monesti molemmat toteavatkin, sanallisesti tai sanattomasti, että asiat hoituvat parhaiten, kun se tekee, joka sen niin hyvin osaa. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun ylivastuullinen väsyy vetämään rekeä yksin. Alivastuullinen on yleensä tässä kohdin aivan tyytyväinen eikä aina heti ymmärrä tilanteen vakavuutta parisuhteen kannalta. Hän ei ole halukas luopumaan saavutetuista eduistaan. Mikäli hän ei kuitenkaan tässä kohdin havahdu ja ota oma-aloitteisesti kantaakseen osaansa yhteisestä kuormasta, voi olla kohta liian myöhäistä. Uupunut, kyllästynyt ja turhautunut ylivastuullinen (usein nainen) pakkaa kamansa ja pistää erohakemuksen vetämään.

Näin on ilmeisesti käynyt teilläkin. Sinä hait eroa, asuitte erillänne ja sinulla oli uusi miesystävä. Erilläänolo selvitti kuitenkin tunteitasi. Olit pahoillasi ja huolissasi, kun miehesi ei osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä, kun kerroit hänelle uudesta miehestä. Se, ettei miehesi näkyvästi reagoinut asiaan, ei tietenkään tarkoita välttämättä sitä, että asia olisi hänelle yhdentekevä. Nyt olette päässeet puhumaan tilanteestanne ja tunteistanne. Olette päättäneet yrittää yhdessä vielä. Hienoa!

Tässä uuden alun kohdassa on tärkeää, että katsotte taaksepäin sitä, millaista elämänne yhdessä on ollut. Kun tiedätte, mitkä asiat ovat olleet tyytymättömyyttä aiheuttaneita, voitte yhdessä tuumin pyrkiä toimimaan näissä asioissa jatkossa toisin. Seksuaalinen läheisyys saattaa joskus uuden alun myötä palautua itsestään tyydyttävälle tasolle. Mikäli siinä on kuitenkin edelleen ongelmia, apua siihenkin on saatavana. Fyysisen puolen tarkistamiseksi voisi olla hyvä käydä tarkastuttamassa miehesi testosteroniarvot, lääkäriltä saa tarvittaessa lähetteen. Mikäli ongelma ei ole fyysisellä puolella, seksuaaliterapeutit voivat auttaa.

Parisuhdeterapiasta olisi joka tapauksessa varmasti teille hyötyä. Keskusteluapua saatte joko kirkon Perheasiain neuvottelukeskuksista tai yksityisiltä paripsykoterapeuteilta. Monet pariskunnat ovat hyötyneet parisuhdekursseista, joissa saa paitsi teoriatietoa myös vertaistukea muilta pareilta.

Toivon, että löydätte rakkauden ja erotiikan hehkun yhdessä uudelleen ja voitte jatkaa elämäänne entistä onnellisempina!
Paula, perheneuvoja

Asiani koskee erotilannetta, jossa juuri tällä hetkellä olen. Asia on tuore, ja tunteet ovat kovin vaihtelevat. Toivottavasti onnistun kuitenkin edes jotenkin ymmärrettävästi asiasta kertomaan.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi! Kuvasit kirjeessäsi erotilannettasi. Kerroit miten tunteesi vaihtelevat, että olet hätääntynyt etkä oikein hahmota tilannetta. Siksi haluaisit kuulla ulkopuolisen ajatuksia asiasta. Kirjoitan nyt vastausta sen perusteella, mitä kirjeessäsi kerroit.

Tilanteesi kuulostaa todella rankalta: olet ajatustesi kanssa yksin, etkä saa vastapuolelta vastauksia sinua kaihertaviin kysymyksiin. Et tiedä enää mikä on totta.

Kerroit ihastuneesi häneen välittömästi ja odottaneesi hän eroprosessinsa päättymistä, jotta suhteenne voisi alkaa ”puhtaalta pöydältä” ilman edellisen suhteen ja eron tuomaa tunnekuormitusta. Nyt kuitenkin koet että sinua on käytetty hyväksi ja olet ollut ikään kuin laastarina helpottamassa toisen rankkaa elämänvaihetta. Se että mies vihdoin sanoi olevansa valmis suhteeseen kanssasi, kertoisi minusta siitä, että hänenkin puolellaan on ollut tunteita sinua kohtaan. Yllättävää on, että hänen elämäänsä kirjeesi mukaan ilmestyikin pian uusi nainen. Voi vain arvailla miten mies on suhteenne nähnyt ja miksi hän ei halua selvittää välejänne. Eikö hän kenties ymmärrä sitä, miten raskaasti sinä koet suhteenne päättymisen? Pelkääkö hän jostain syystä keskustella kanssasi asiasta? Pakeneeko hän vastuutaan? Eikö hän itse tiedä mitä todella haluaa?

Kuulostaa siltä, että hän toivoo sinun pääsevän ajan kanssa eteenpäin suhteenne kariutumisesta ilman että hänen tarvitsisi kertoa syitä käyttäytymiseensä. Kirjeesi pohjalta mieleeni nousee ajatus, että olisi kyllä hänen puoleltaan reilua käsitellä vielä yhdessä suhteenne päättymistä ja siihen johtaneita syitä – siinäkin tapauksessa, ettei hän sitä itse olisi seurusteluksi mieltänytkään. Toisen jättäminen kuin nalli kalliolle ei ole oikeanlaista vastuunkantoa.

Ellei hän tosiaankaan suostu enää keskusteluun kanssasi, en näe muuta keinoa kuin yrittää selvitä kriisistä eteenpäin muilla keinoin. Helppoa se ei ole, etenkään siksi että niin moni kysymys on jäänyt vaille vastausta. Suhteen päättyminen niin, että toinen katkaisee vuorovaikutuksen kokonaan ilman ymmärrettävää syytä, on todella rankkaa. Myös siitä selviäminen ihan yksin on vaativa tehtävä. Ajattelen että olisi todella tärkeää ettet joutuisi jäämään yksin tämän asian kanssa. Onko sinulla ketään luotettua ihmistä jolle voit purkaa hämmennystäsi? Moni on saanut koottua ajatuksiaan kirjoittamalla päivittäin tunteitaan ja mietteitään paperille eräänlaiseksi päiväkirjaksi. Myös perheneuvonnasta voit saada keskusteluapua kokemustesi jäsentämiseen.

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Miten luottamuspulasta toivutaan? Olen 29 vuotias nainen ja ollut mieheni kanssa 9 vuotta. Vuosien saatossa kykyni luottaa häneen on hävinnyt kokonaan. Hänellä on tapana tehdä kaikki päinvastoin kun pyydän. Kerron hänelle hyvinkin henkilökohtaisia asioita pyyntöjen taustalta ja toivon aina että nämä asiat lähentäisivät meitä. Olen ollut kiusattu peruskoulussa ja kiusaaminen on ilmennyt erityisesti ulkopuolelle jättämisenä ja hyljeksimisenä. Tällöin opin ulkopuolisuuden tunteeseen koulussa, mutta kotona onneksi noin täydellistä hyväksyntää omana itsenäni. Kuitenkin toistuvasti mieheni jättää minut ulkopuolelle suhteestamme tai ihan kirjaimellisesti muittenkin seurasta. Petyn suunnattomasti enkä luota että mieheni haluaa minulle hyvää elämää ja uskon ettei hän hyväksy minua tällaisena kuin olen. Tuntuu että minun pitäisi olla täysin erillinen. Luottamuspulaa aiheuttaa myös se että hän valehtelee minulle käytännössä kaikesta, koska on päättänyt joskus että valehteleminen minulle suututtaa minua vähemmän. Lisäksi on ollut myös uskottomuutta hänen puoleltaan, jonka myös koin osaltani suuresti. Riittämättömyyden tunnetta on paljon. Voinko luottaa tähän mieheen että hän haluaa minulle hyvää?

VASTAUS: Kirjoitit luottamuspulasta, jota koe suhteessa mieheesi. Mietit haluaako hän sinulle hyvää.

Kun luin kirjeesi, jäin miettimään saatko kumppaniltasi lainkaan arvonantoa, kunnioitusta ja rakkautta. Kerrot että koet toistuvasti ulkopuolisuutta suhteessanne. Sinun on vaikea luottaa mieheesi ja siihen, että hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Kerroit myös, että hän on ollut sinulle uskoton. Kerroit vielä että olet yrittänyt toimia niin, että lähentyisitte toinen toisianne. Kaiken kaikkiaan kirjeesi perusteella kuulostaa ettei suhteessanne ole sellaista vastavuoroisuutta ja tasa-arvoisuutta, joka saisi sinut voimaan siinä hyvin. Sain vaikutelman että sinä olet ainoa joka panostaa suhteeseen ja koettaa ”puhaltaa siihen henkeä”. Mahtaako asia olla näin? Mitä kumppanisi tekee suhteenne eteen? Onko teille mahdollista keskustella asiasta?

Voisiko olla hyvä miettiä, mitä hyvää suhteessanne on? Mikä saa sinut pysymään yhdessä kumppanisi kanssa? Osoittaako hän millään tavalla välittävänsä sinusta, kunnioittavansa ja rakastavansa sinua? Ainakaan kirjeessäsi et kerro mistään sellaisesta. – Mietin sitäkin, että joskus ilmaisemme välittämisemme eri tavoin ilman että hoksaamme sitä: toiselle kotitöiden tekeminen on tapa osoittaa, että välittää toisesta, toinen taas kaipaa enemmän sanallista viestintää. Voiko teidän suhteessanne olla tämäntapaista vuorovaikutuksen erilaisuutta?

Kerroit myös uskottomuudesta: kertomasi perusteella ymmärsin että sekin satuttaa sinua suuresti, enkä yhtään ihmettele! Parisuhde on ihmissuhde, jossa meidän pitäisi voida kokea olevamme turvassa ja rakastettuja omana itsenämme. Jos toinen rikkoo luottamuksen pettämällä toista, satuttaa se kipeästi ja traumatisoi petetyn osapuolen. Miten olette käsitelleet asiaa? Millä tavalla kumppanisi on alkanut rakentaa rikkomaansa luottamusta? Katuuko hän tekoaan? Onko hän pyytänyt anteeksi? Uskottomuus on parisuhteessa suuri kriisi ja ammattiapu on useimmiten tarpeen.

Jos haluatte jatkaa yhdessä niin, että kumpikin voi suhteessanne hyvin, on molempien sitouduttava siihen. Parisuhde ei voi rakentua sen varaan, että vain toinen rakentaa sitä. On tärkeää pysähtyä keskustelemaan asiasta kumppanin kanssa. Ilman vuorovaikutusta ei synny ymmärrystä. Ilman ymmärrystä ei synny yhteyttä. Toisen käytöksen, tekojen ja puheiden ymmärtäminen on parisuhteessa erityisen tärkeää.

Mietin, kannattaisiko teidän hakeutua ulkopuolisen avun piiriin? Kun omaa parisuhdetta tutkailee kolmannen näkökulmasta, voi kumpikin osapuoli havahtua uudenlaiseen vuorovaikutukseen. Voi syntyä jotain uutta. Toisaalta voi pitää mielessä senkin vaihtoehdon, että huonoon suhteeseen ei tarvitse jäädä. Voit miettiä esimerkiksi mitä sinä haluat elämältä? Mitä haluat parisuhteestasi? Onko se taakka vai voimavara? Mitä menettäisit ja mitä saisit tilalle jos lähtisit suhteesta? Näitä kysymyksiä voit miettiä itseksesi, mutta on hyvä muistaa että esimerkiksi perheneuvontaan voi hakeutua yksinkin. Joskus jo toisenkin osapuolen tekemät löydöt voivat tönäistä parisuhteen dynamiikan aivan uudelle uralle.

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen seurustellut tiiviisti 14kk samanikäisen miehen kanssa. Olen onnellinen silloin kun olemme yhdessä. Hän on tehnyt 2 lomareissua ilman minua ja yhdessä olemme olleet myös 2 ulkomaanmatkalla. Hän on taas lähdössä 2viikon ulkomaanmatkalle miesystävän kanssa. Asia vaivaa minua todella paljon. Olen kertonut tämän hänelle. Hän ei ole antanut suoraa vastausta meneekö vai ei. Olen pyytänyt päästä mukaan, mutta hänen matkakumppani ei hyväksy sitä.

Hyväksyin edelliset 2 matkaa kun suhteemme oli vasta alussa mutta nyt kun suhde on syventynyt en halua että hän reissa yksin. Mitä teen???

Neitsyt, 60v

VASTAUS: Kerrot seurustelleesi yli vuoden ikäisesi miehen kanssa. Koet, että rakastatte toisianne, olette samanhenkisiä ajatuksiltanne ja seksielämänne on hyvää. Tunnet kuitenkin, ettet luota miesystävääsi. Et ymmärrä miksi hän haluaa matkustella miespuolisen ystävän kanssa. Pahin pelkosi on, että hän käyttää matkallaan maksullisia naisia ja tuo vielä sukupuolitaudin tullessaan. Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä.

Kirjoituksesi tuo mieleeni paljon tarkentavia kysymyksiä. Ilmeisesti matkakohde on tuonut mieleesi maksulliset naiset. Epäilitkö jotain sellaista kahden muun reissun suhteen? Onko kumppanisi jotenkin muuten osoittautunut ei-luotettavaksi? Jos ei, niin onko sinulla ollut aiemmissa parisuhteissasi epäluottamusta pettämisen tai jonkun muun asian suhteen? Kirjoituksestasi ei selviä oletko kertonut epäilysi pettämisen osalta hänelle suoraan? Jos et, estääkö jokin sen kysymisen? On luonnollista, että peloista on vaikea puhua. Niistä puhuminen kuitenkin helpottaa. Miehesi on sanonut, että ei halua erota. Se on hyvä lähtökohta keskustelulle. Luottamus on hyvin tärkeä asia parisuhteessa.

Mietin myös miten kauan miehesi on ollut yksin ennen tapaamistanne? Kuinka tärkeä kaveripiiri on hänelle? Joillekin ihmisille on hyvin tärkeää parisuhteessa ollessa myös säilyttää oma yksityinen elämänpiiri omine kavereineen. Usein tasapainoisessa parisuhteessa on hyvä olla myös asioita, joita tehdään ilman kumppania. Jos olette eläneet pitkään omillanne, näitä asioita on varmasti jonkin verran. Jos ystävä on erittäin tärkeä, voi olla vaikeaa sanoa ei matkaehdotukselle, vaikka sitä haluaisikin uudessa tilanteessa.

Jos käy ilmi, että epäilyksesi osoittautuvat oikeaksi, luonnollisesti joudut miettimään miten siihen suhtautua. Kirjoituksestasi päätellen et ole valmis hyväksymään parisuhteen ulkopuolisia seksiseikkailuja. Se kannattaa suoraan ilmaista miehellesi, hänen on hyvä tietää miten asiaan suhtaudut. Hän tekee päätöksensä lomamatkan suhteen sitten sen tiedon varassa. Valitettavasti joskus ihmiset sanovat yhtä ja tekevät toista. Onnistuisiko miesystäväsi jatkamaan suhdetta tavalliseen tapaan, jos hän olisi pettänyt sinua? Salaisuuden säilyttäminen on kovin raskasta parisuhteessa. Myös sinun kannaltasi on raskasta elää epäilysten keskellä.

Joskus keskustelut auttavat selvittämään väärinkäsityksiä. Voihan olla että kyseessä onkin vain vanhojen kavereiden yhteinen rentoutumismatka, jossa ei alkoholinkäyttöä pahempaa tapahdu. Silloin miestäsi varmasti loukkaa epäilyksesi. Silloin on hyvä puhua luottamuksesta välillänne.

Rohkeasti vaan ottamaan härkää sarvista!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Kuulen mieheni suusta usein etten omista häntä, ja takerrun häneen sata prosenttisesti ja että hän pitää minua elättinä. Vaikka tekisin juhlaillallisen ja haluaisin puolituntia laatuaikaa ja läheisyyttä mieheni kanssa, kun hän on sitä kaivannut, niin hän kokee vain minut takertujana. MItä tämä on?

VASTAUS: Tuntuu viestisi perusteella siltä, että sinun on hyvin vaikeaa seurata miehesi ajatuksenkulkua, kun hän määrittelee sinut ”takertujaksi” ja ”elätiksi”. Miehesi tuntuu ristiriitaisesti yhtäältä kaipaavan läheisyyttä ja yhdessäoloa, mutta samalla kokee sen jotenkin ahdistavaksi – tai näin mahdollisesti näet asian? Epäilemättä tällainen tuntuu pahalta: on ikävää jos kokee itsensä vähätellyksi ja torjutuksi. Tietämättä varmasti, mitä itse koet näissä tilanteissa, oletko kertonut miehellesi, miltä sinusta tuntuu kun hän kutsuu sinua esim. takertujaksi?

Minkälaisissa tilanteissa miehesi tarkalleen ottaen tuo esille näitä kokemuksiaan omistamisesta ja takertumisesta? Mitä oikeastaan hänen mielestään tarkoittaa, että voisit hänet jotenkin omistaa? Onko sinulle selvinnyt, miten asioiden pitäisi muuttua nykyisestä, ettei miehesi kokisi niitä tunteita, joista kirjoitat? Ja mikä hänen elämässään olisi paremmin, jos et ikään kuin hänen kokemuksensa mukaan olisi takertuja?

Kysymyksesi käsittelee ehkä jollain tavalla sitä perustavaa kysymystä, että mitä ylipäätänsä ajatella parisuhteessa elämisestä, sitoutumisesta ja uskollisuudesta. Mitä omasta elämästään haluaa jakaa toisen kanssa ja mitä on itse valmis tekemään sen eteen, että suhteeseen tulisi sellaista myönteistä vastavuoroista me-henkeä. Mihin olette omasta mielestänne suhteessa sitoutuneet esim. ajankäytön ja läheisyyden suhteen? Miten paljon omasta elämästä voi elää suhteen ulkopuolella ilman, että se alkaa tuntua melkeinpä uskottomuudelta? Ja minkälaisessa suhteessa on lopulta itse valmis elämään jatkossa?

Tosiasia on myös, että ihmisillä on hyvin erilaisia kokemuksia ja odotuksia läheisyyden suhteen. Toisille se on hyvin luontevaa ja helppoa. Toisille siihen voi liittyä omasta elämänhistoriasta riippuen paljon jännitystä, riittämättömyyttä, häpeää ja pelkoa. Minkälaisia tunteita miehesi kokee kun olette fyysisesti ja henkisesti lähellä toisianne – oletteko mahdollisesti jutelleet tällaisista asioista keskenänne? Aika monelle on vaikeaa olla aidosti lähellä toisia, koska pelkäävät tulevansa torjutuksi, jos ilmaisevat omia toiveitaan ja tarpeitaan (liian) avoimesti. Kuitenkin, jos ei pysty syystä tai toisesta avaamaan sisintään toisille, niin silloin ihmissuhteissaan jää ikään kuin ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi.

Tässä jotain (vähän hajanaisia) ajatuksia, joita kysymyksesi minussa herätti – toivottavasti pohdinnoistani on sinulle jotain hyötyä.

Perheneuvoja Juha

KYSYMYS: Olen 20-vuotias nainen. Ongelmani on se että paras kaverini joka on poika. Olen rakastunut häneen palavasti. Hän on sanonut minulle että ei ole kiinnostunut minusta,mutta en ole enää varma. Koska aina kun olemme kahden hän pitää minua kainalossaan ja antaa suukkoja ja kutsuu minua rakkaakseen. Onko hän kumminkin kiinnostunut minusta mutta ei halua myöntää sitä. Onko ajatuksessani mitään järkeä?

VASTAUS: Kirjeesi luettuani mieleeni tuli muutama vaihtoehto, jotka ovat tietenkin vain arvailuja.

Ensiksi: mahtaako olla niin, että hänen tunteensa sinua kohtaan ovat muuttuneet? Kerroit että hän on sanonut ettei ole kiinnostunut sinusta, mutta hänen käytöksensä kertoo muusta: vaikuttaisi tosiaan siltä, että hän on kaikkea muuta kuin välinpitämätön sinun suhteesi. Milloin hän puhui tunteistaan suhteessa sinuun viimeksi? Voiko olla niin, että hänen tunteensa sinua kohtaan ovat heränneet?

Toisaalta mietin, onko niin että hän ei vielä ole oikein varma tunteistaan? Kuulosteleeko hän omia tunteitaan, miettiiköhän onko kyse ystävyydestä, ihastumisesta vai rakkaudesta? Sinä tapauksessa on hyvä antaa hänelle aikaa itsensä ja tunteidensa tutkimiseen.

Sekin voisi toki olla mahdollista, ettei hän itse tunnista tunteitaan sinua kohtaan. Joskus nimittäin asian laita voi olla näinkin. Silloin tunteiden kuuntelemista ja niistä puhumista voi opetella. Voisitko sinä olla hänelle avuksi? Olisiko mahdollista ottaa asia vielä puheeksi, kysellä toisen tuntoja? Jos hän ei oikein osaa puhua tunteistaan, on hyvä antaa tilaa ettei hän kokisi keskustelua tungettelevaksi. Tunneasioista puhuttaessa tarvitaan herkkyyttä.

Hyvä ystävään voi luottaa. Silloin ei ole pelkoa siitä, että toinen leikittelisi toisen tunteilla. Keskustelu tunteista on tärkeää: silloin oppii tuntemaan paitsi toista, myös itseään. Samalla luottamus toiseen kasvaa. Puhumisen kautta vältymme väärinkäsityksiltä.

Olli, perheneuvoja