KYSYMYS: Kuulen mieheni suusta usein etten omista häntä, ja takerrun häneen sata prosenttisesti ja että hän pitää minua elättinä. Vaikka tekisin juhlaillallisen ja haluaisin puolituntia laatuaikaa ja läheisyyttä mieheni kanssa, kun hän on sitä kaivannut, niin hän kokee vain minut takertujana. MItä tämä on?

VASTAUS: Tuntuu viestisi perusteella siltä, että sinun on hyvin vaikeaa seurata miehesi ajatuksenkulkua, kun hän määrittelee sinut ”takertujaksi” ja ”elätiksi”. Miehesi tuntuu ristiriitaisesti yhtäältä kaipaavan läheisyyttä ja yhdessäoloa, mutta samalla kokee sen jotenkin ahdistavaksi – tai näin mahdollisesti näet asian? Epäilemättä tällainen tuntuu pahalta: on ikävää jos kokee itsensä vähätellyksi ja torjutuksi. Tietämättä varmasti, mitä itse koet näissä tilanteissa, oletko kertonut miehellesi, miltä sinusta tuntuu kun hän kutsuu sinua esim. takertujaksi?

Minkälaisissa tilanteissa miehesi tarkalleen ottaen tuo esille näitä kokemuksiaan omistamisesta ja takertumisesta? Mitä oikeastaan hänen mielestään tarkoittaa, että voisit hänet jotenkin omistaa? Onko sinulle selvinnyt, miten asioiden pitäisi muuttua nykyisestä, ettei miehesi kokisi niitä tunteita, joista kirjoitat? Ja mikä hänen elämässään olisi paremmin, jos et ikään kuin hänen kokemuksensa mukaan olisi takertuja?

Kysymyksesi käsittelee ehkä jollain tavalla sitä perustavaa kysymystä, että mitä ylipäätänsä ajatella parisuhteessa elämisestä, sitoutumisesta ja uskollisuudesta. Mitä omasta elämästään haluaa jakaa toisen kanssa ja mitä on itse valmis tekemään sen eteen, että suhteeseen tulisi sellaista myönteistä vastavuoroista me-henkeä. Mihin olette omasta mielestänne suhteessa sitoutuneet esim. ajankäytön ja läheisyyden suhteen? Miten paljon omasta elämästä voi elää suhteen ulkopuolella ilman, että se alkaa tuntua melkeinpä uskottomuudelta? Ja minkälaisessa suhteessa on lopulta itse valmis elämään jatkossa?

Tosiasia on myös, että ihmisillä on hyvin erilaisia kokemuksia ja odotuksia läheisyyden suhteen. Toisille se on hyvin luontevaa ja helppoa. Toisille siihen voi liittyä omasta elämänhistoriasta riippuen paljon jännitystä, riittämättömyyttä, häpeää ja pelkoa. Minkälaisia tunteita miehesi kokee kun olette fyysisesti ja henkisesti lähellä toisianne – oletteko mahdollisesti jutelleet tällaisista asioista keskenänne? Aika monelle on vaikeaa olla aidosti lähellä toisia, koska pelkäävät tulevansa torjutuksi, jos ilmaisevat omia toiveitaan ja tarpeitaan (liian) avoimesti. Kuitenkin, jos ei pysty syystä tai toisesta avaamaan sisintään toisille, niin silloin ihmissuhteissaan jää ikään kuin ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi.

Tässä jotain (vähän hajanaisia) ajatuksia, joita kysymyksesi minussa herätti – toivottavasti pohdinnoistani on sinulle jotain hyötyä.

Perheneuvoja Juha