KYSYMYS: Olen 43- vuotias sinkku nainen. Olen suurimman osan elämästäni elänyt ilman parisuhdetta, minulla ei ole lapsia. En ole koskaan ollut naimisissa. Olen tapaillut paljon miehiä, mutta jostain syystä minulle sopivaa kumppania ei ole löytynyt. Muutama kuukausi sitten tapasin miehen, viihdymme yhdessä, käymme lenkillä, ostoksilla ja vietämme iltaisin aikaa yleensä hänen kotonaan. Hän on eronnu 1,5 vuotta sitten hyvin riitaisasta ja hankalasta suhteesta, oltuaan 20 vuotta naimisissa. Nainen oli löytänyt uuden miehen.
Ongelmani on, että en saa mieheltä juuri lainkaan läheisyyttä. Hän ei tee koskaan aloitetta kosketteluun. Minä olen aina aloitteen tekijä. Jos silittelen häntä, hän korkeintaan hyvin varovasti koskettaa ja saattaa vetäistä sitten käden pois. Kosketusta ei vaan kuulu, vaikka kuinka odotan. Seksi toimii hyvin, mutta sekin aina minun aloitteesta. Olen sanonut tästä asiasta hänelle ja hän on sanonut, että hän ei ole sellainen pussaileva ja halaileva mies.Jonkin aikaa sitten olin todella surullinen asiasta ja itkin. Hän vain tiuskaisi, että "mikä sille nyt on"? Lähdin kesken yön silloin pois ja surin asian, kunnes hän jonkin ajan päästä pyysi lenkille ja nyt olen taas tässä tilanteessa. Iltalenkit ja seksiä on nyt ollut viikon sisällä kolme kertaa. Eilen illalla, minulle tuli olo, aivan kuin hyväksi käyttäisin häntä, kun hän ei meinaa lähteä mukaan ollenkaan, tai lopulta lähtee, mutta tuntuu, että painostan häntä. Kysyin, onko hänestä seksiä ollut viime aikoina liikaa, hän sanoi, että kyllä tämä hänelle on aika säännöllistä nyt ollut..
Aiemmassa avioliitossa hän on ollut pitkiä aikoja poissa kotoa työn takia, hän hiihtää myös kovasti joka päivä kolme tuntia, koska jäi juuri eläkkeelle. Hän myös ottaa iltaisin useamman oluen. Edellinen vaimo oli hänen mukaansa sanonut tästä samasta läheisyys asiasta. Alan väsyä mieheen, joka ei tee elettäkään, tosin vielä hän ei ole seksistä kieltäytynyt, mutta sekin saattaa olla kohta edessä. En ole koskaan joutunut kokemaan tällaista, koska olen viehättävä nainen, muut miehet ovat sitä minulle monesti elämän varrella sanonut. Ja tämäkin sanoi tavatessamme, että olen upea nainen, mutta sen jälkeen ei ole kuulunut mitään sen suuntaisia sanoja.En tiedä mitä tekisin, uskon, että hän on uskollinen, hänen elämä pyörii hiihtämisen ja urheilun katsomisen ympärillä ja kaljaakin kyllä, mutta hän on hyvin hoikka, koska hiihtää niin paljon.
VASTAUS: Siihen, miksi kumppanisi kykenee niin heikosti läheisyyteen, on olemassa syy. Se on joko kotikasvatuksessa, tai sitten yleisemmin siinä perinteessä, joka keskellä hän on elänyt. Suomessa on alueita, sukuja ja perheitä, joissa läheisyys on hyvin vaikea asia, ja koskettaminen todella vähäistä. Usein asian tekee todella vaikeaksi se, että hellyys ja muiden lämpimien tunteiden osoittaminen on leimattu jotenkin häpeälliseksi. Ja häpeä on hyvin vaikea vastustaja. Vaikka ihminen kuinka tietäisi, että pitäisi kyetä läheisyyteen, voi sisällä olla niin hankala tunne, että sitä on vaikea voittaa. Voisi olla hyvinkin avartavaa, jos onnistuisit avaamaan keskustelun siitä, miten hän on nähnyt vanhempiensa osoittavan toisilleen hellyyttä, miten häntä kohtaan on oltu helliä, ja millainen koko hänen ympäristönsä on ollut tässä suhteessa. Lempeys ja ymmärtäväisyys voisi tässä asiassa olla tehokkaampaa kuin esim. syyttäminen ja vaatiminen. Ne saavat useimmiten toisen osapuolen menemään vain entistä pahemmin lukkoon.
Asiaa pahentaa se, että sinun on varmasti vaikea tunnetasolla kokea, että kyse on hänen ongelmastaan, jonka syyt ovat hänen taustassaan. Saatat kokea, että tulet torjutuksi tai hylätyksi, tai että hän ei ole kiinnostunut sinusta tai ei pidä sinua viehättävänä. Välttämättä ei ole ollenkaan kysymys siitä.
Suhteessanne tuntuu olevat myös hyvää. Kerroit, että viihdytte yhdessä, ja seksikin toimii. Jos opit kestämään sitä, että ainakin toistaiseksi aloitteet hellyyden ja seksin suhteen ovat sinun vastuullasi, on mahdollista, että suhteenne kehittyy ihan suotuisaan suuntaan. Asioista pitäisi vain pystyä keskustelemaan avoimesti ja rakentavasti, ilman syyttämistä ja moittimista.
Kerroit, että kerran hän vain tiuskaisi sinulle, kun itkit asian vuoksi. Se on varmasti ollut hyvin surkea kokemus. Valitettavasti me miehet olemme usein todella huonoja kohtaamaan naistemme itkua. Koemme sen usein jonkinlaisena syytöksenä, ja sen sijaan että osaisimme lohduttaa, käymme vastahyökkäykseen. Se on hyvin valitettavaa, ja toivottavasti joskus opimme siitä pois. Toivottavasti voitte tästäkin aiheesta käydä ymmärtävää keskustelua. Se voi olla aika vapauttavaa, jos se onnistuu.
KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa olleet 1,5 vuotta yhdessä, asumme erillään ja pääsääntöisesti näemme viikonloppuisin. Mutta itse asiaan. Reipas puoli vuotta sitten alkanut etääntyminen, joka näkyy sillä että mieheni ei halua läheisyyttä eikä myöskään sitä anna vaikka monesti olen siitä hänelle suoraan sanonut että minä kaipaan sitä ja tuntisin itseni rakastetuksi. Eli läheisyys, seksi, juttelu/omista suunnitelmista kertominen ovat jääneet erittäin vähälle. Näistä on puhuttu monta monta kertaa miehen kanssa kasvotusten mutta ei tapahdu muutosta. Olen ehottanut pariterapioita ym. Mutta miehelle ei käy mikää mitä ehdotan. Kertoo vaan että voiko ihmisen luonnetta muuttaa jos ei kaipaa läheisyyttä.
Olemme myös monta kertaa meinanneet erota mutta loppujen lopuksi kuitenkaan kumpikaan ei sitä halua. Alkuun ensimmäiset puoli vuotta mies oli kiinni minussa kuin takiainen, nyt jos ees sen verran kosketaan ku viikonlopun jäljiltä erotaan nii annetaan pusut. Ja tämä saa minut tuntemaan itseni aivan arvottomaksi... Kertooko tämä suhteen hiipumisesta? Toisesta naisesta? Jostakin pelosta? Olen avuton ja samalla väsynyt..
VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot seurustelusta, jossa tapaatte etupäässä viikonloppuisin. Olet huolissasi etääntymisestänne ja kärsit läheisyyden puutteesta.
Parisuhteen intiimi läheisyys koostuu kahdesta eri osa-alueesta: henkisestä ja fyysisestä läheisyydestä. Henkistä läheisyyttä ylläpitää keskustelu ja omien ajatusten, tunteiden, toiveiden ym. jakaminen. Fyysinen läheisyys taas syntyy kosketuksen kautta, se tarkoittaa sekä rakastelua että muunkinlaista hellyyttä. Kerrot, että molemmat näistä läheisyyden alueista ovat olleet teillä jo jonkin aikaa huonolla tolalla. Ei ihme, että olet huolissasi suhteestanne, ovathan nämä asiat parisuhteen olennaista ydintä.
Hyvä, että olette puhuneet asiasta ja olet ilmaisut omia tunteitasi. Kun kaipaat läheisyyttä ja tulet siinä torjutuksi, on ymmärrettävää, että tunnet itsesi arvottomaksi. Luin riviesi välistä, että olet joutunut epäilemään miesystäväsi rakkautta sinua kohtaan. Läheisyyden puuttuessa et tunne itseäsi rakastetuksi ja mietit, olisiko syynä olla miehesi tunteiden hiipuminen, pelko tai joku toinen nainen. Mies itse kertoo olevansa luonteeltaan sellainen, ettei kaipaa läheisyyttä ja arvelee, ettei pysty siinä asiassa muuttumaan. Onko sinulla tietoja hänen aikaisemmista suhteistaan? Onko sama ilmiö toistunut ennenkin? Me ihmiset olemme kovin erilaisia sen suhteen, kuinka paljon haluamme ja tarvitsemme toisen ihmisen läheisyyttä. Mikäli kyse oikeasti on siitä, ettei miehesi kaipaa läheisyyttäsi lähtöpusua enempää, tulee sinun mietittäväksesi se, riittääkö se sinulle.
Olette useaan kertaan päätyneet eroratkaisuun, mutta päättäneet aina jatkaa yhdessä. Tärkeitä kysymyksiä ovat: 1. mistä olette halunneet eroon? ja 2. mikä on saanut teidät kuitenkin pysymään yhdessä? Mitä erossa on sellaista, mitä ette ole halunneet? Onko kyse ollut yksinäisyyden pelosta ja/tai tottumuksesta vai oikeasti siitä, että rakastatte toisianne. Onko kohtaan 1 eli eroon johtaneisiin syihin tullut muutosta? Jos syyt erota eivät ole ratkenneet tai helpottuneet, olette saman tilanteen edessä yhä uudelleen. Se kuulostaa rankalta ja voimia vievältä. Kerrotkin olevasi avuton ja väsynyt.
Ulkopuolinen keskusteluapu on aina hyväksi, jos asioista puhuminen ei kahden kesken tahdo onnistua. Miehesi ei kuitenkaan ole ollut siihen halukas. Voit toki hakea sitä myös itseksesi, mikäli haluat selvitellä tunteitasi ja ajatuksiasi. Tärkeää onkin, että itse pohdit, mitkä asiat sinulle ovat parisuhteessa tärkeitä ja millä tavalla voit itse vaikuttaa niihin ja mitkä ovat asioita, joista voit joustaa. Mieti myös sitä, haluatko joka tapauksessa jatkaa tätä suhdetta, mikäli tilanne tulee pysymään ennallaan vai oletko valmis jatkamaan elämää yksin.
Toivon sinulle viisautta ja rohkeutta elämääsi ja sen tärkeisiin valintoihin.
KYSYMYS: Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä jo viisi vuotta, rippikouluikäisistä asti. Parisuhde on ollut alussa on-off-tyyppistä, mutta aina ollaan yhteen palattu ja nyt olemme jo kauemman aikaa olleet koko ajan yhdessä. Tänä vuonna olemme muuttaneet yhteiseen asuntoon. Muuttamisen jälkeen poikaystäväni on alkanut pelaamaan tiettyä tietokonepeliä päivittäin. Hän tulee illalla kotiin töistä ja alkaa heti pelata ja pelaa sitten siihen asti että menee nukkumaan. Vapaapäivinä hän pelaa koko päivän, siitä asti kun herää, siihen asti että menee nukkumaan. Välillä hän saattaa pitää 10 minuutin taukoja, jolloin viettää hetken minun kanssa. Viikonloppuisin hän on aina kavereidensa kanssa. Eli periaatteessa minun kanssani hän ei vietä aikaa muuta kuin nukkuessa. Kaikki muu tuntuu menevän minun edelleni. Olen yrittänyt saada häntä menemään hakemaan apua, mutta hän ei näe tässä mitään vikaa. Kaipaisin enemmän läheisyyttä parisuhteeseemme, ja olen siitä hänelle useasti sanonutkin, mutta ilman tuloksia. Seksiäkin olemme harrastaneet viimeksi puoli vuotta sitten. Haluttomuus lähtee aina hänen puoleltaan, hän sanoo aina vain ettei jaksa. En enää tiedä mitä tehdä, tuntuu kuin minut olisi ajettu nyt umpikujaan. Erotakkaan en haluaisi, rakastan häntä kuitenkin todella paljon kaikesta huolimatta.
Cs
VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kirjoitat viisivuotisesta parisuhteestasi, jonka aloititte rippikouluikäisinä. Parisuhteessanne on ollut erilaisia vaiheita: eroamista, yhteen palaamista ja muutto yhteiseen kotiin. Et kirjoita tarkemmin siitä, miksi suhde oli alussa on-off-tyyppinen. Kokemukseni mukaan erot ja yhteen palaamiset jättävät parisuhteeseen aina haavoja, jotka voivat näyttämöllistyä parin välillä myös myöhemmin. Joka tapauksessa yhteen muuttamisen jälkeen poikaystäväsi tietokonepelaaminen on alkanut häiritä suhdettanne. Mietin, mikä on tuo tietokonepeli, joka vangitsee poikaystäväsi näin perusteellisesti? Kirjoitat hänen pelaavan joka tapauksessa päivittäin, toisinaan niin, että hän pitää ainoastaan 10 minuutin taukoja. Pidän inhimillisenä, että hänellä ei ole voimavaroja esimerkiksi läheisyyteen kanssasi, kun hän pelaa näin paljon. Samalla hän viestittää väistämättä, että asettaa pelaamiseen ja esimerkiksi kaverinsa parisuhteenne edelle. Ikään kuin alkuajan on-off-suhde jatkuisi edelleen hiukan eri variaationa. Hänhän on usein paikalla, mutta kuitenkin poissa.
Kirjoitat ajautuneesi umpikujaan, etkä tiedä, mitä tekisit. Toisaalta olet tehnyt jo monenlaista: Olet yrittänyt sanallistaa kokemustasi poikaystävällesi ja tukea häntä hakeutumaan avun piiriin. Hänen on ollut kuitenkin vaikea tavoittaa omaa osallisuuttaan, minkä vuoksi joudut kantamaan kohtuuttoman paljon vastuuta yksin parisuhteestanne. Sinä itse etsit apua suhdeklinikan kautta. Rohkaisen sinua olemaan yhteydessä myös oman alueesi perheasianneuvottelukeskukseen, josta voisit saada vielä tukea tämän asian pohtimiseen. Päätät kirjeesi kauniisti kuvaamalla sitä, miten et tahtoisi erota, koska rakastat poikaystävääsi. Tasapainoinen ja onnellinen rakkaussuhde edellyttää kuitenkin aina vastavuoroisuutta ja turvallista tunneyhteyttä, minkä puutteesta kuulen sinun kirjoittavan. Haastan sinua pohtimaan, mitä kaikkea rakastat poikaystävässäsi ja millaisena näet tulevaisuutesi yhdessä hänen kanssaan. Rohkaisen sinua myös etenemään siihen suuntaan, joka tekee sinut onnelliseksi.
Kaikkea hyvää sinulle toivottaen, Joona, perheneuvoja
KYSYMYS: Pulmani koskee suhdetta, jonka ongelmana omasta näkökulmastani on suhteen "määrittelemättömyys" ja paikallaan polkeminen.
Tapasin miehen noin kaksi vuotta sitten, jolloin hän oli eronnut edellisestä suhteestaan. Emme alkaneet seurustelemaan, sillä miehen tilanne oli täysin epäselvä. Tapailimme, mutta itse odotin enemmän, odotin parisuhdetta. Tämä aiheutti välillämme ristiriitoja, sillä odotuksemme olivat erilaiset. Erosimme ja lähdin etsimään itselleni jotakin toista ihmistä. Kuitenkin ikävä ajoi minut jälleen yhteen häneen kanssaan. Suostuin siihen, että vain tapailemme, sillä halusin hänet elämääni “millä ehdolla tahansa”.
Tapailua on kestänyt nyt noin vuoden, ja välimme ovat lähentyneet kovasti. Koen hänet läheiseksi ja monella tapaa suhteeni häneen tuntuu tunnetasolla seurustelulta. Kuitenkin näemme hyvin harvoin, emmekä jaa arkea millään tavalla. Hän myös ahdistuu, jos yritän puhua suhteen laadusta, eikä seurustelun kriteerit käytännön tasolla täyty. Olen myös hyvin epävarma, sillä en tiedä onko hän oikeasti minuun millään tapaa sitoutunut, vaikka itse koen hänet läheiseksi. Näen paljon vaivaa hänen vuokseen, suunnittelen menoja hänen aikatauluihin, yritän olla tukena. Hän myös tukee minua.
Ongelmani on, että en tiedä miten jatkaa. Epävarmuus hänen ajatuksistaan suhteestamme saa minut epäilemään, sitä käytänkö itse turhaa aikaani häneen. En ole ihan valmis vielä luovuttamaan, sillä hänessä on jotain upeaa, mutta en tiedä mitä muuta voin vielä tehdä? Hän ei kaikesta vaivannäöstä(suuresta sellaisesta) ja antamastani ajasta huolimatta ole valmis edes puhumaan suhteesta, saatikka sitten seurustelemaan. Mitä tehdä?
Nainen, 29
VASTAUS: Kiitos selkeästä kysymyksestäsi. Tilanteesi on sen sijaan kaikkea muuta kuin selkeä. Pohdintojasi värittävät epävarmuus ja voimakkaat ristiriidat. Yritän selkeyttää tilannettasi hiukan: 1) Olet kohdannut ihmisen, josta pidät, ja jonka koet läheiseksi 2) haluat seurustella hänen kanssaan ja vakiintua 3) näet paljon vaivaa, että yhteisolonne toteutuisi. 4) hän ei halua seurustella kanssasi 5) hän kokee puheet seurustelusta ja tulevaisuudesta ahdistavaksi.
Huomaat varmasti, kuinka erilaiset näkökulmat sinulla ja vastaavasti ”kumppanillasi” ovat. Hän on ilmeisimmin tyytyväinen siihen, että suhteenne on toistaiseksi määrittelemätön. Toisin kuin sinä, joka koet että suhteenne polkee paikallaan. Itse asiassa teit itse saman havainnon aiemmin, ja siksi suhteenne silloin siihen päättyikin. Nyt olette tavallaan taaskin siinä kohdassa ja se ajatus, että olet hänen kanssaan ”ehdoilla millä tahansa”, ei enää riitäkään.
Ei ole helppoa irrottautua ihmisestä, josta on tullut läheinen ja rakas. Kirjoitat, että hänessä on upea puoli ja sinun on vaikea luovuttaa hänestä. On hienoa, että kykenet kiinnittymään siihen hyvään, mitä hänessä on. Samalla sinun tulisi nähdä myös se, että hänessä on puolia, jotka haavoittavat sinua. On tavallaan hyvin loukkaavaa, ettei hän, kaikesta huolimatta, pystykään sitoutumaan sinuun. Siksi sinulle tuleekin varmasti tunne ajan haaskauksesta ja turhautumisesta. Sinun täytyy asettaa nämä kaksi asiaan vaakakuppiin, ja tarkastella kumpi painaa enemmän: hienot hetket hänen kanssaan vai alituinen pettymys ja hylätyksi tulemisen tunne, kun hän ei ole valmis seurustelemaan kanssasi samalla vakavuudella, kuin sinä hänen kanssaan.
Kuten sanottu, luopuminen sattuu, mutta luopuminen voi myös johdattaa uuteen tilanteeseen ja uusiin mahdollisuuksiin. Mihin ratkaisuun päädytkin, toivotan sinulle rohkeutta!
KYSYMYS: Olemme eron partaalla oleva pariskunta ja meillä on 2-vuotias lapsi. Tulin raskaaksi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen rakkauden ensihuumassa, emmekä tunteneet toisiamme varmaan vielä tarpeeksi hyvin. Tuntui, että halusimme samoja asioita, mutta olen huomannut, ettei näin ehkä olekaan. Itse tekisin pitkäkestoisempia suunnitelmia ja mieheni elää mieluummin päivä kerrallaan.
Ongelmamme alkoivat jo raskausaikana. Minusta tuntui, ettei mies ottanut raskauttani huomioon, tunsin empatianpuutetta. Halusin meidän olevan perhe, mutta miehelläni on ollut tapana tehdä asioita oman pään mukaan niistä neuvottelematta. Saan omaakin aikaa, mutta minusta tuntuu, että mitä kaipaan eniten olisi nimenomaan yhdessä tekeminen perheen kanssa. Ehdotukseni eivät useinkaan innosta häntä, ne ovat hänen mielestään liian tylsiä ja arkisia. Toisaalta hän loukkaantuu ellen innostu hänen ehdotuksistaan tai kun ajattelen, että lapsemme olisi hyvä nukkua ensin päiväunet tai muuta.
Välillä meillä on mennyt paremmin, sitten taas huonosti. Aluksi petyin ja loukkaannuin suhteessa usein, sitten opin olemaan asettamatta mitään toiveita ja odotuksia häntä kohtaan. Tämä on kuitenkin etäännyttänyt meitä toisistamme, eikä läheisyys tunnu enää hyvältä. Toivoisin vielä joskus elämässäni saavani rakkautta ja turvallisen perheen.
Tällä hetkellä olemme molemmat töissä, tuntuu kuitenkin, että kotityöt ja lapsen tarpeista huolehtiminen jää pitkälti minulle. Mieheni kyllä viettää aikaa lapsen kanssa, mutta lähinnä silloin kun hänelle itselleen sopii. Jos hänellä on vapaata, hän valvoo ja nukkuu iltapäivään saakka. Minä vaadin tasa-arvoa ja hänestä tuntuu, että vain mäkätän ja valitan kaikesta. Olen niin vihainen, uupunut ja turhautunut tilanteeseen, lapsen uhmakohtaukset ottavat välillä koville, etten osaa itse pysyä rauhallisena. Töissä käymisestä ja lapsestani saan voimaa, mutta en näe mitään toivoa suhteellamme enää, ero vain tuntuu niin vaikealta ja raskaalta. Mies ei haluaisi erota, mutta luulen, että syy on lähinnä koska hän menettäisi perheensä. Lapsemme kuitenkin tulisi asumaan luonani vaikka isäänsä näkisikin.
En ole tuntenut rakkautta välillämme vuosiin. Lähinnä olen vain vihainen ja turhautunut asioihin, jotka hän mielestäni tekee väärin. Ei ole koskaan tuntunut siltä, että olisimme niin läheisiä kuin kuuluisi, vaikka huumori onkin meitä yhdistänyt. Nautin nykyisin ajasta, kun olemme lapseni kanssa kahden, en edes haluaisi miestä seuraani enää. Olemme aina puhuneet ongelmistamme, mutta tuntuu ettei mies ymmärrä minua ja tarpeitani läheisyyden suhteen. Epäilen, että hänen lapsuutensa ei ole ollut yhtä rakastava kuin minun, hän ei kuitenkaan koe tarvetta terapiaan. Minulla on takana rakastava suhde ennen häntä, joten tiedän mitä suhteesta voi odottaa.
Nyt meillä on kuitenkin yhteinen lapsi vastuullamme, mutta perheenä pysyminen tuntuu mielestäni mahdottomalta. Pettymys on kuitenkin suuri, enkä tiedä mistä saisi voimaa eroprosessiin, naimisissa emme onneksi ole. Minua huolestuttaa myös miten lapsemme ottaa eron ja miten se vaikuttaa häneen ja suhteeseen isänsä kanssa, toisaalta myös tulevia kumppaneita ja uusperheen ongelmia. Tietenkin mietin myös pärjäämistäni lapsen kanssa kahdestaan. Olen surullinen, ettemme onnistuneet elämään perheenä.
Tipsu
VASTAUS: Kerrot turhauttavasta tilanteesta parisuhteessasi. Sanoit, ettet näe mitään toivoa yhteiselämän jatkumiselle. Silti lähetit kirjeen. Tulkitsen sen kuitenkin avunhuudoksi ja toiveeksi, että kuitenkin voisi löytyä joku tie yhdessä eteenpäin. Olet miettinyt eroa, mutta sekin tuntuu yhtä hankalalta. Jätän eron polun tässä vastauksessa sivuun ja keskityn etsimään mahdollista suhteenne parantumista.
Tulitte raskaaksi lyhyen tutustumisen jälkeen. Koit jääväsi odotuksen kanssa yksin. Tilanne oli kurja sinun kannaltasi. Myös lapsesi isälle raskaus oli yllätys eikä hän ollut valmis isäksi, joten hän ei osannut ottaa sinua huomioon kypsän aikuisen miehen tavoin.
Koska suhteenne on nuori, te vasta opettelette yhteistä elämää. Toteatte, että olette erilaisia. Mies eläisi päivän kerrallaan ja sinä suunnittelisit pidemmälle. Ehkä lapsesi isä jatkaa elämäntapaa, johon hän on tottunut eli omilla ehdoilla toimivaa poikamieselämää. Sinulla on odotuksia siitä, millaista toivot yhteisen perhe-elämän olevan. Olet pettynyt ja kerrot, että olet haudannut toiveesi. Se taas on etäännyttänyt teitä toisistanne.
Huomaan, että olet hyvä ja lapsen tarpeita ymmärtävä äiti; huolehdit lapsen päivärytmistä ja nyt kun olet kiukkuinen miehelle, olet huolestunut, että et jaksa lapsen kiukkukohtausten kanssa riittävän kärsivällisesti. Mietit myös eroa lapsen kannalta. Ihailen ja arvostan sinua kaikesta tästä. Kuulen rivien välistä ajatuksen, että lapsi on riittävän hyvä syy yrittää parantaa parisuhdetta.
Kerrot, että olette aina keskustelleet ongelmistanne. Se kuulostaa hyvältä. Teillä on puhumisen taito. Koet kuitenkin, että mies ei ymmärrä sinua. Millainen sävy teillä on keskustelussa silloin kun puhutte? Millainen puheen tyyli sinulla on kun kerrot sinua harmittavista ja kiukuttavista asioista? Käytät sanaa vaadin ja miehen korvissa puheesi kuulostaa joskus mäkätykseltä ja valitukselta. Ymmärrän toki, että kiukkuisena ei pysty puhumaan asiallisesti, mutta vihainen puhe ei johda toivottuun lopputulokseen.
Kerroit muutamista hyvistä asioista suhteessanne. Sanoit, että teillä oli alussa yhteisiä asioista. Mitä ne olivat? Voisiko niitä vahvistaa? Löytyisikö niitten ympäriltä yhteistä aikaa tukevaa tekemistä? Kerroit, että teillä on yhteistä huumoria. Fantastista!!! Huumori on ehkä pelastanut teidät monesta kiperästä tilanteesta. Viljelkää sitä enemmän. Se ei toki poista ongelmia, mutta keventää ilmapiiriä, jolloin ongelmiakin voi käsitellä rakentavammin.
Kerroit myös, että teillä menee joskus paremmin. Suurenmoinen asia. Ota suurennuslasi käteen ja katsele, mitä silloin on toisin? Mitä sinä teet toisin kun menee paremmin? Mitä mies tekee toisin, kun menee paremmin? Kerro siitä miehelle. Lisätkää sitä mikä toimii ja tuntuu hyvältä.
Toivoisit vielä joskus elämässäni saavasi rakkautta ja turvallisen perheen. Se on oikeutettu toivomus teidän kaikkien kannalta. Sinulla on kokemus rakastavasta parisuhteesta. Siksi toivot, että lapsesi isän kanssa suhde voisi olla samanlainen. Kuitenkin kyseessä on erilaiset miehet. Eri ihmisten kanssa parisuhde on erilainen. Jokainen tuo mukanaan oman menneisyytensä ja oman persoonansa. Jokaisen tehtävä on tehdä parisuhteestaan niin hyvä kuin se heille on mahdollista.
Kuinka toivonkaan, että pääsisitte rakentavan keskustelun alkuun, jossa kerrotte toisillenne, mitä odotatte hyvältä parisuhteelta. Kuuntelette toisianne ja yritätte ymmärtää. Kumpikin voi miettiä, mitä omalta osaltaan voit tehdä toisin muuttaakseen tilannetta. Molemmat voivat kertoa myös, mitä muutosta odottaa toiselta. Teette tämän itsenne ja lapsenne vuoksi. Kaikki te tarvitsette rakkautta ja turvallisen perheen.
Toivon teille kaikkea hyvää ja ristin käteni puolestanne. Perheneuvoja Saara
Tsekkaa haluttomuuden tarkistuslista ja opi hyvän rakastajan kuusi sääntöä.
Teksti: Mirja Wuokko
Kaikki ihmiset ovat synnynnäisesti seksuaalisia olentoja. WHO:n mukaan seksuaalisuuteen vaikuttavat psykologiset, biologiset, kulttuuriset, sosiaaliset, poliittiset, taloudelliset, uskonnolliset, historialliset ja henkiset tekijät. Jokainen kantaa kehossaan ja mielessään omaa seksuaalihistoriaansa. On oikeastaan ihmeellistä, miten monessa parisuhteessa seksi on ihanaa.
Parisuhdeterapeuttien vastaanotolle mennään harvemmin vain kehumaan upeaa liittoa. Parit tulevat hakemaan apua suhteen ongelmiin. Vantaan seurakuntien perheneuvoja Paula Ruotsalainen on erikoistunut seksuaalikysymyksiin. Hänen mukaansa useimmilla pareilla seksikysymykset ovat ainakin yhtenä ongelmien syynä taustalla. Parisuhteen seksuaaliongelmat vaikuttavat taas kaikkeen muuhun parin elämässä.
Yleisimpiä seksiongelmia on haluttomuus. Ruotsalainen käyttää kolmen kohdan listaa haluttomuuden tutkimiseksi. Ongelmaa ei voi ratkaista ennen kuin tietää sen syyn.
Haluttomuuden tarkistuslista:
1. Ulkopuoliset syyt: työ, työttömyys, lapset, rahattomuus, stressi ym.
2. Parisuhteen ongelmat: riidat, turvattomuus, pettäminen, väkivalta, epäluotettavuus, kommunikaatio-ongelmat.
3. Henkilökohtaiset asiat: ahdistus, masennus, suorituspaineet, sairaus, lääkkeet, alkoholi, hormonitasot, suru, oman aiemman elämän esiin nousevat tapahtumat (kuten traumat), tai tunteet ovat muualla, on esimerkiksi ihastunut johonkuhun toiseen.
Ruotsalainen kehottaa myös miettimään, miksi on haluton juuri nyt. Onko jotain tapahtunut? Mikä on haluttomuuden viesti?
”Kannattaa kysyä itseltään, mitä se on, mitä ei tahdo. Eikö halua omaa kumppaniaan? Tai raskautta? Pelkääkö jotain tautia? Oire voi olla viisas. Jos suhde on huono tai kumppani epäsopiva, voi olla viisasta, ettei altista itseään sille”, Ruotsalainen neuvoo.
”Jos löytää jonkin syyn haluttomuuteen, voi pureutua siihen. Olisiko jotain tehtävissä? Pitäisikö mennä puhumaan jonkun kanssa? Voi hakeutua pariterapiaan tai hakea itselleen apua.”
Usein rehellinen ja asiallinen keskustelu kumppanin kanssa helpottaa tilanteen aiheuttamaa ahdistusta, vaikka ei heti poistaisi haluttomuuden syytä.
Vanha tarina, jossa mies vonkaa ja nainen ei halua, ei päde enää. Nuoret naiset raahaavat kumppaninsa parineuvontaan, koska jäävät ilman seksiä.
”Nuorten miesten haluttomuus näkyy nyt myös muilla samaa työtä tekevillä. Olemme miettineet syitä tähän. Yksi mahdollinen syy voi olla kehonrakennukseen liittyvä hormonien käyttö. Toinen mahdollinen vaikuttaja on pornon tuomat suorituspaineet. Niitä on molemmilla sukupuolilla.”
Hyvin yleisten suorituspaineiden taustalla voi olla erilaisia häpeän, kelpaamattomuuden, huonommuuden ja riittämättömyyden tunteita. Ihminen kokee olevansa jotenkin vääränlainen.
Nuorten aikuisten lisäksi suorituspaineita on runsaasti myös eronneilla, jotka ovat tulleet uudelleen parisuhdemarkkinoille. Kelpaanko? Riitänkö? Miten tämä tehtiin? Ruotsalaisen mukaan nuorilla on erilainen tilanne seksielämää aloittaessaan, koska kaikki ovat aloittelijoita. Eronneilla voi olla pelkoja muiden osaavammuudesta.
Valtataistelua?
Haluttomuus voi johtua myös tietoisesta tai tiedostamattomasta valtataistelusta. Seksin säännöstelyllä yritetään jollakin tavalla hallita suhdetta tai tilannetta.
”Sitoutumiskysymykset vaikuttavat haluun. Jos toinen haluaa jo perustaa perheen, voi haluttomuus olla keino pitää etäisyyttä toiseen. Sitoutuminen on tosi iso parisuhteen kysymys: millaiset toiveet, tarpeet ja haaveet toisella on tulevaisuudesta. Miehellä voi olla objekti-olo, hyväksikäytetty olo, jos nainen etsii vain isää tulevalle tai jo olemassa olevalle lapselleen. Tai toisin päin”, Ruotsalainen kuvailee.
Kumppaneilla voi olla jo alun alkaen erilaiset tarpeet ja toiveet seksin suhteen. Kaikkien seksuaalienergian taso ei myöskään ole samanlainen. Seksuaalisten tarpeiden erilaisuus olisi järkevää yrittää selvittää jo ennen sitoutumista.
”Se on niin hämäävää, kun rakastumisvaiheessa monet yleensä ovat hyvin innokkaita seksiin ja hyvää seksiä on paljon”, Ruotsalainen sanoo.
Jos seksi on ykkösasia itselle, pitäisi hälytyskellojen soida, jos jo suhteen alussa on harvoin seksiä, tai se ei ole edes silloin kovin intohimoista.
Kannattaa tutkailla potentiaalisen kumppanin aiempaa seksielämää. Jos seksi tulee toisen elämässä vasta monen muun kivan jälkeen viimeisenä tärkeyslistalla, ei korkean seksuaalienergian omaavan ehkä kannata mennä kimppaan seksin väistelijän kanssa.
”Kumman halu otetaan mittatikuksi? Jos vastaanotolleni tulee pari, jossa toisen asenne on, että korjaa tää mun lelu, tää ei toimi niinku mä haluun, niin ei tällainen asetelma oikein toimi.”
”Halun yhteensopimattomuutta voi joskus yrittää ratkaista joustamalla. Voi tulla toista vastaan ja vähän tinkiä omista haluistaan. Jos tulee positiivisia kokemuksia, se innostaa seksiin, mutta jos joutuu hampaat irvessä suostumaan, ei varmasti innosta seuraavallakaan kerralla”, Ruotsalainen neuvoo.
”Jokainen haluaa olla haluttu. Se joka painaa koko ajan päälle, ei saa koskaan sitä kokemusta.”
Passiivisen osapuolen oman halun heräämiseen ei jää tilaa, jos toinen on joka päivä ehdottelemassa seksiä.
”Yksi mahdollisuus on, että enemmän haluava harrastaa itsetyydytystä niin paljon, että paine helpottaa.”
Joskus Ruotsalaisen vastaanotolle tulee pari, jonka toinen osapuoli valittaa seksin puutetta. Pian selviää, että suhteessa on ollut paljon riitaisuutta tai väkivaltaa. Uhkaavalle kumppanille on usein yllätys, ettei toinen halua seksiä turvattomissa olosuhteissa.
”Vaikka kaikki eivät saa tai halua lapsia, on naisen biologiaan sisäänrakennettuna tarve tarkistaa miehen turvallisuus naista ja mahdollista lasta kohtaan. On tärkeää tuntea olonsa täysin turvalliseksi, jolloin voi heittäytyä nautintoon.”
Viina vie halut
Yksi vähentyneeseen seksiin tai sen haluun vaikuttava tekijä on viina.
”Kun on kovassa humalassa, ei silloin seiso. Jos valitsee mieluummin sen dokaamisen kuin yhdessä olon, voi rakastelu jäädä vähemmälle”, Ruotsalainen valaisee.
Joskus elämäntilanne vaikeuttaa seksielämää, jos toinen vaikka asuu kauempana, tai joutuu työn takia matkustamaan paljon. Pienet lapset rajoittavat monen seksiä.
”Vauvaperheessä se on fakta, ettei seksi voi nyt olla numero ykkönen. On hyväksyttävä tosiasiat”, sanoo Ruotsalainen.
”On todistettu, että etenkin naisen rakkaus ja tyytyväisyys kumppania kohtaan on riippuvainen kumppanin suhtautumisesta lapsiin. Perheestä vastuuta kantava mies on rakastettavampi. Jos lapsi on esimerkiksi sairas, eikä mies jaa huolta, tulee kokemus, ettei toinen ymmärrä, ja se vie kauemmas toisesta. Pettymykset ja loukkaukset ovat usein haluttomuuden takana.”
Haluton sitoutumiskammoinen
Sitoutumiskammoiset ovat yksi haluttomien ryhmä. He nostavat Ruotsalaisen mukaan kytkintä, kun suhde menee vakavaksi.
”Joillakin on kovan sitoutumiskammon tai muun syyn takia helpompi saada orgasmi ventovieraan kanssa. Intiimiys muuttaa tilannetta, eikä seksi enää suju.”
Mediassa on esitetty ristiriitaisia väitteitä kotitöiden tasa-arvoisen jakamisen vaikutuksista parisuhdetyytyväisyyteen ja seksin tyydyttävyyteen. Miten asia on oikeasti?
”Miten ihminen on mukana yhteisessä elämässä? Aktiivisesti mukana oleminen auttaa yleensä parisuhteessa. Miten kohtelee toista? Miten osoittaa arvostavansa toista ja yhteistä elämää? Jos kokee, että kaikki on omalla vastuulla, on yleensä myös haluton seksiin. Uupumus ja tyytymättömyys ei lisää seksihaluja. Onhan niitä sellaisiakin ihmisiä, jotka ilolla tekevät kaiken. Kysymys on siitä, panostaako toinen yhteiseen elämään, vai meneekö muu aina edelle”, Ruotsalainen vastaa.
”Jos toinen kokee perheen tärkeäksi ja toinen vain työn, ei tule yhteistä ilonaihetta.”
Hyvän rakastajan kuusi sääntöä
Paula Ruotsalaiselta kysytään usein hyvän rakastajan ominaisuuksia. Hän listaa kuusi sääntöä:
1. Ole ihana ja hellä muuallakin kuin sängyssä. Muista kauniit katseet ja sanat.
2. Ota toisen tarpeet ja toiveet huomioon. Kuuntele herkällä korvalla, niin opit, mikä tekee toiselle hyvää.
3. Älä oleta, edes seksissä, kysy! Herkisty myös sanattomille viesteille.
4. Muista vastavuoroisuus. Seksi ei ole kaupankäyntiä. Älä hae itsekkäästi vain omaa nautintoasi.
5. Keho on pyhä. Suhtaudu siihen kunnioittavasti. Kenelläkään ei ole omistusoikeutta toisen kehoon.
6. Huomioi koko keho. Iho on ihmisen suurin elin, ja sen muistiin jää merkki sekä kauniista ja kunnioittavasta, että ikävästä ja epäkunnioittavasta kosketuksesta. Millaisen merkin haluat jättää?
Hyvän rakastajan sääntöjä voi olla vaikea noudattaa, jos tunteet eivät ole aitoja. Ruotsalainen korostaa seksuaalisuuden kokonaisvaltaisuutta.
”Jos olet törkeä ja itsekäs kusipää toiselle, on turha odottaa kovinkaan lemmekästä vastaanottoa sängyssä.”
Vain oman nautinnon jahtaaminen ei lopulta tuo tyydyttävää seksielämää kenellekään.
Indianan yliopiston kuuluisa Kinsey-instituutti tutki yli tuhatta paria USA:ssa, Brasiliassa, Saksassa, Japanissa ja Espanjassa. Miesten parisuhdetyytyväisyys korreloi voimakkaasti hyvän terveyden ja kumppanin orgasmin arvostamisen kanssa.
Kinseyn tutkimuksen mukaan pitkässä parisuhteessa olevat miehet ovat tyytyväisempiä kuin muut miehet. Heille on tärkeää, että suhteessa on paljon hellyyttä ja pusuja.
Naiset arvostavat pitkässä suhteessa eniten hyvää seksiä. Aiemmin tutkijat uskoivat sen johtuvan naisten hitaasta kypsymisestä seksuaalisuuteen. Nyt uudeksi selitykseksi on noussut tyydyttävän seksielämän tärkeys. Jos seksi ei suju, eivät naiset enää jää suhteeseen pidemmäksi aikaa.
Miehekäs mies puhuu
Tutkimukset murtavat vanhoja sukupuolirooleja, jotka ovat Ruotsalaisen mukaan saaneet väistyä Suomessakin. Seksi on molempien vastuulla ja kummankin asia. Miehet syyttävät usein naisia toiveiden ristiriitaisuudesta. Naisten toiveissa ei ole mitään kummaa.
”Roolit tasoittuvat, mutta eivät koskaan katoa. Enemmistö tulee aina olemaan selvästi miehiä ja naisia. Nykynainen toivoo, että miehessä on molempia: hellä rakastaja ja huolehtiva isä, mutta myös maskuliininen ja aktiivinen puoli. Yhtä lailla monet miehet toivovat, että naisessa on sopivasti naisellisuutta ja särmää.”
”Miehekäs mies on nyt erilainen kuin ennen. Hän on se joka puhuu.”
Parisuhdetutkimuksessa liiton toimivuuden mittarina pidetään yleisesti hyvää kommunikaatiota: positiivisia ja kunnioittavia sanoja, ilmeitä ja eleitä.
Ruotsalainen ihmettelee, miksi suomalaisen miehen puhumattomuus on hyväksytty niin pitkään. - Jos en erikseen ilmoita, etten enää rakasta, niin kaikki on hyvin - ei ole kovin toimiva parisuhdeviestinnän lähtökohta.
”Tarkista ainakin, että viesti menee perille, jos osoitat rakkautta tekojen kautta.”
Ruotsalaisen mukaan läheisyys, halaukset, hellä sively ja ihokontakti tekevät ihmiselle hyvää jo hermotasolla.
Arjen söpöt rutiinit pitävät myös seksivirettä yllä. Hyvänpäivänsuukot, tervetulohalaus ja pienet huomionosoitukset tukevat suhdetta.
”Rakastelua on Erich Frommin mukaan kaikki se, mitä rakastuneet ihmiset tekevät toistensa kanssa”, kertoo Paula Ruotsalainen myös videollaan.
Miten saa iloa seksiin?
”Ota seksiin sopivasti tuttua hyväksi havaittua ja riittävästi uutta vaihtelua”, neuvoo Ruotsalainen.
Lähteet: Paula Ruotsalaisen haastattelu. Couples report gender differences in relationship, sexual satisfaction over time. IU News Room 5.7.2011.
Olen 21-vuotias nuori mies. Olen seurustellut samanikäisen tyttöystäväni kanssa neljä vuotta. Minulle seurustelusuhde on toinen ja tyttöystävälleni ensimmäinen. Olemme molemmat vielä opiskelemassa ja asumme kotona. Tähän asti meillä on mennyt hyvin, mitään isompia riitoja ei ole ollut, läheisyyttä riittää ja puhumme toisillemme kaikesta. Ongelma on kuitenkin siinä, että tyttöystävästäni tuntuu, että suhteemme on muuttunut enemmän kaverisuhteeksi.
Olemme keskustelleet asiasta, mutta hän ei osaa sanoa syytä tähän tunteeseen. Seksiä emme harrasta kovin usein, koska tyttöystävälläni on todella vaihteleva halu seksin suhteen, ja koska asumme kotona ja opiskelut aiheuttavat kiireitä, ei siihen niin usein ole tilaisuuttakaan. Olemme kuitenkin tämän asian kanssa sujut.
Tyttöystäväni on sanonut, ettei hän kaipaa enempää seksiä ja itselleni myös riittää vähempikin. Olemme miettineet, voiko tämä olla vain alkuhuuman häviämisestä johtuva ohimenevä tunne. Vaikean tästä kuitenkin tekee se, ettei tyttöystäväni ole vielä kovin selvillä ajatuksistaan ja haluistaan. Hän kuitenkin sanoo tuntevansa jonkunlaista tyytymättömyyttä, muttei tiedä syytä.
Pidämme kuitenkin toisistamme todella paljon ja luotamme toisiimme.
Tyttöystäväni miettikin, että muuttuisiko suhteemme edes, jos olisimme vain kavereita. Minun osaltani se kuitenkin muuttuisi, sillä kaipaan sen kaltaista läheisyyttä, mitä tavallisessa kaverisuhteessa ei voisi olla. Olemme molemmat motivoituneita jatkamaan suhdettamme ja pitämään toisistamme kiinni. Hyviä näkökulmia otetaan vastaan.
Kiitos vastauksesta!
tietämätön, mies, 21.
Hei Tietämätön!
Kiitos viestistäsi ja luottamuksesta meitä kohtaan.
Kerrot tutunkuuloisesta tilanteesta. Olette aloittaneet seurustelun nuorina ja olleet jo pitkään yhdessä. Alkuihastumisen huuma on jo laantunut ja suhde on asettunut tuttuun ja turvalliseen malliinsa. Tyttöystäväsi on kuitenkin nyt nostanut esiin suhteeseenne liittyviä kysymyksiä. Hyvä niin. Tämä onkin varmasti hyvä vaihe miettiä, mitä kumpikin haluatte parisuhteelta ja elämältä yleensä.
Te elätte juuri nyt tärkeää itsenäistymisen ja aikuistumisen vaihetta. Jonkun ajan päästä valmistutte opinnoistanne ja siirrytte työelämään. Edessä on myös muutto omaan kotiin pois vanhempien luota. On ehkä ihan hyvä pysähtyä miettimään, onko nyt edes sitoutumisen aika. On tärkeää, että molemmilla olisi aikaa ja tilaa itsenäistyä ja oppia seisomaan omilla jaloillaan. Monet kertovat yksin asumisen vaiheen olleen tärkeää ja monella tavalla opettavaista aikaa tulevaa elämääkin ajatellen.
Kerroit, että tyttöystäväsi ei ole kovin selvillä omista ajatuksistaan ja haluistaan. Se on tosi tavallista tämän ikäisillä. Silloin on viisasta ihan rauhassa tutkiskella sitä, mitä oikeastaan haluaa. Voi olla, että kyse on isoista pohdinnoista: Kuka minä olen ja mihin suuntaan haluan elämässäni kulkea? Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Millaista elämää haluan elää? Entä sinä itse? Tiedätkö sinä, mitä haluat elämältäsi? Näitä kysymyksiä teidän on hyvä jutella yhdessä.
Tyttöystäväsi ilmaisema tyytymättömyys saa minut ajattelemaan, että hän kenties kaipaa jotain sellaista, jota suhteessanne ei tällaisenaan ole. Viestistäsi tulee sellainen kuva, että teillä on ihan kivaa yhdessä. Kysymys onkin, riittääkö se?
Kirjoituksestasi välittyy ajatus, että sinä itse olet tyytyväisempi suhteeseenne kuin tyttöystäväsi. Mietin, että mahdanko tuntea menettämisen pelkoa hänen ilmaistessaan tyytymättömyyttään. Kerroit, että pelkkä kaverisuhde ei sinua tyydyttäisi, haluat ja tarvitset enemmän. Hellyyden ja läheisyyden kaipuu on yleisinhimillistä ja parisuhteessa se tietenkin on ihan omanlaistansa. Jos suhteenne fyysisen puolen laatu nyt on jollain tavoin haaleaa, niin luuletko, että se voisi sellaisena tyydyttää sinua pidemmän päälle? Vai voisiko olla niin, että vuosien kuluttua sinäkin alkaisit tuntea tyytymättömyyttä?
Pysähtykää rauhassa tähän kohtaan seurustelussanne. Miettikää rauhassa suhdettanne, itseänne ja elämää kumpikin tahoillanne. Varatkaa aikaa juttelemiselle ja jakakaa ajatuksianne. Sillä tavoin opitte paljon itsestänne ja toisistanne. Uskon, että sitä kautta löydätte myös oikean suunnan seurustelunne suhteen.
Onnellista elämää sinulle toivoen, perheneuvoja Paula
Puolison pakottamista seksiin pidetään seksuaalisena väkivaltana, jos tämä ei sitä halua.
Entä kun toinen ei halua koskaan: voiko seksistä kieltäytymistä pitää väkivaltana toisen tarpeita kohtaan?
Miksi seksistä kieltäytyminen on yleisissä keskusteluissa hyväksyttyä, vaikka se tapahtuu sen kustannuksella, että toinen joutuu pidättämään luonnollisia tarpeitaan toisen vuoksi?
Hei,
Tartut mielenkiintoiseen kysymykseen haluamisesta, joskin se luultavasti on sinulle enemmänkin ahdistava kuin mielenkiintoinen. Lähdetään siitä, että parisuhteessa läheisyys toteutuu aina sen osapuolen ehdoilla, kumpi sitä vähemmän haluaa. Seksin määrän parisuhteessa määrittelee se, kumpi sitä vähemmän haluaa.
Voidaanko ajatella, että ongelma ei ole se, että puolisosi kieltäytyy seksistä, vaan se, että hän ei halua? Ainakin se on ongelma sinun kannaltasi katsottuna. Onko se ongelma myös puolisollesi? Siinä tapauksessa on, jos hän haluaisi haluta.
Haluaminen on aina hyvin henkilökohtainen asia. Myös seksin haluaminen. Mikä saa haluamaan, ja mihin liittyy se, että ei halua? Useimmissa parisuhteissahan asia on niin, että toinen haluaa enemmän. Joskus on kausia, että toinen ei halua ollenkaan. Niinä aikoina, kun seksiä ei ole lainkaan, olisi erityisen tärkeää keskittyä kaikkeen muuhun läheisyyteen, henkiseen ja fyysiseen. Haluaakohan puolisosi kuitenkin läheisyyttä ja hellyyttä?
Varsinaiseen kysymykseesi vastaisin, että en näe hyödyllisenä käsitellä seksistä kieltäytymistä moraalisena kysymyksenä, enkä näin ollen määrittelisi sitä väkivallaksi, koska kysymys on haluamisesta.
Haluamista ei voi määrätä eikä pakottaa. Se on hyvin henkilökohtainen asia. Kenellekään ei voi sanoa: sinun pitää haluta. Silloin haluaminen ei ole enää vapaaehtoista, ja siinä tapauksessa kyse ei ole haluamisesta, vaan velvollisuudesta. Sen sijaan haluamista voi synnyttää. Siihen voivat vaikuttaa monet asiat, niin parisuhteeseen kuin omaan elämäänkin liittyvät.
Teidän ei kannata tehdä tästä sellaista kilpailutilannetta, jossa väännetään kättä siitä, kumpi tekee väärin. Kysymys on teidän kahden välisestä intiimistä suhteesta, jossa molemmat varmasti haluaisivat tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään.
Olisi upeaa, jos voisitte yhdessä keskustella ilman syyttelyä siitä, mistä puolisosi itse arvelee sen johtuvan, että hän ei koskaan halua seksiä. Vai onko niin, että hän joskus haluaa, mutta ei saa sitä tuotua esille, ja haluamisenne eivät kohtaa. Voisit myös kysyä, milloin hänestä on edes vähän tuntunut siltä, että hän voisi haluta. Mitä muuta silloin tapahtui? Millaista läheisyyttä hän haluaa juuri nyt?
Olen 31-vuotias nainen ja olen mennyt naimisiin reilu viisi kuukautta sitten. Minua huolestuttaa mieheni sitoutuminen suhteeseen ja yhteisen ajan vähyys. Mieheni on vaativassa työssä, johon hän suhtautuu intohimoisesti ja vastuullisesti. Hänellä on myös oma firma, kilpaharrastus ja toinen, satunnaisempi harrastus. Teen itsekin vaativaa työtä ja työmatkojen vuoksi työpäivät venyvät helposti 10-12 tuntisiksi. Lisäksi minullakin on harrastuksia, jotka vievät yhteistä ilta-aikaamme.
Toivoisin lisää yhteistä aikaa arkeemme ja myös vapaa-aikaan. Haluaisin yhteisen ajan olevan myös laadukkampaa. Tällä hetkellä arki-iltamme kuluvat seuraavanlaisesti: tulemme kotiin kuuden-seitsemän aikaan, teemme voileivät, luemme lehden ja sitten mieheni istuu koneella ja minä katson televisiota. Miehelläni on usein myös illallisia ym. iltamenoja, joista hän palaa yömyöhään. Myös työmatkoja on usein, ja ne osuvat viikonlopuille.
Haluaisin enemmän. Toivoisin arki-iltoihin enemmän yhteistä aikaa, vaikka yhteisen ruoanlaiton ja yhteisten ohjelmien katselun muodossa. Yhteinen harrastaminen tai lenkkeily ei ehkä töidemme vaativuuden vuoksi viikoilla onnistu.
Haluaisin myös, että mieheni olisi enemmän kotona viikonloppuisin, jotta voisimme silloin nauttia toisistamme. Kun olemme yhdessä, meillä on ihanaa. Teemme asioita, kuten ruokaa, pyöräilyä, käymme ravintolassa, elokuvissa ym. yhdessä.
Yritämme myös lasta, mutta minua pelottaa, jäänkö lapsen kanssa yksin. Haluan lapselle hyvän lapsuuden, ja siihen mielestäni kuuluu molemmat vanhemmat. Myös hyvään parisuhteeseen kuuluu mielestäni yhdessä vietetty aika.
Olen puhunut tästä usein miehelleni. Keskustelut muuttuvat helposti riidaksi, mikä saa minut ahdistumaan entistä enemmän ja vaikeuttaa asioiden puheeksi ottamista. Olen myös kertonut huoltani koko yhdessäolomme ajan (3 vuotta) ilman, että asiat olisivat muuttuneet. Uskoakseni mieheni ongelma on asioiden priorisoiminen. Hän haluaa ja on tottunut saamaan kaiken. Hän ahdistuu valtavasti vaatimuksistani ja kokee, että kahlitsen hänet kotiin. Kuitenkin hän vakuuttaa rakastavansa minua ja haluavansa olla hyvä isä.
Meillä on samat, perhekeskeiset arvot ja rakastan miestäni valtavasti. Pelkään, ettei minua kuulla tässä suhteessa riittävästi, vaan elämme mieheni ehdoilla hänen elämäänsä. Tarkoitukseni ei suinkaan ole kahlita häntä tai itseäni kotiin, minullakin on paljon ystäviä ja harrastuksia, ja koen, että molemmilla tulee niitä ollakin. Samalla ajattelen, että parisuhde on se perusta, jonka lisäksi muut asiat tulevat, ei sen esteeksi. Kuinka saisin mieheni ymmärtämään, ettei kaikkea maailmassa voi saada vaan pitää tehdä valintoja rakastamiensa asioiden eteen? Kuinka löytäisimme kompromissin elämäämme, joka ei tukahduttaisi meistä kumpaakaan?
Nainen, 31
Hei!
Moni voisi olla kateellinen kun kirjoitat: ”Kun olemme yhdessä, meillä on ihanaa. Teemme asioita, kuten ruokaa, pyöräilyä, käymme ravintolassa, elokuvissa ym. yhdessä.” On kuin olisitte juuri aloittaneet seurustelun, yhteinen aika tuntuu juhlalta.
Mutta olettekin olleet viisi kuukautta naimisissa kolmen seurusteluvuoden jälkeen. Varmaankin jo seurusteluaikana opit tuntemaan miehesi intohimoisen suhtautumisen työhönsä ja harrastuksiinsa. Pohdin mielessäni, että mitenkähän ajattelit papin aamenen muuttavan näitä asioita?
Tyytymättömyytesi yhteisen ajan vähyyteen ja sen ajoittaiseen huonoon laatuun ei siis ole mikään uusi asia. Olet jo ennen naimisiin menoa yrittänyt puhua miehellesi arki-iltojen yhteisestä ruoanlaitosta, lenkkeilystä, yhteisten ohjelmien katselusta – toistenne seurasta nauttimisesta arjessa, mutta mikään ei ole muuttunut, asioiden selvittämisen sijaan on syntynyt vain riitaa ja ahdistusta.
Onkohan niin että miehesi on tyytyväinen nykytilanteeseen? Jospa hänelle riittää se yhteinen aika mikä teillä nyt on? Ehkä hän ei kaipaa muutosta.
Mutta – niin kuin alussa mainitsin – teillä on myös hyvää yhteistä aikaa. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Keskustelu kannattaa aloittaa sellaisena hetkenä jolloin kummallakaan ei ole mielessä muuta. Voisitte vaikka ottaa kalenterit käteen ja katsoa, miten edellisellä viikolla yhteinen ajankäyttö on sujunut ja miten tulevalla viikolla se olisi mahdollista toteuttaa vielä paremmin. Olet jo itse arvellut, että kyse on asioiden priorisoimisesta. Molempien on mietittävä asioiden tärkeysjärjestystä ja ratkaistava, mistä voi luopua. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia, lisätunteja ei ole ostettavissa. Parhaistakaan supermarketeista.
On myös tärkeää kiinnittää huomiota siihen, millaisella äänensävyllä tai millaisin sanakääntein kerrot omista toiveistasi. Toisen syyttäminen ja painostaminen saa hänet helposti nousemaan takajaloilleen. Kun edetään kaikessa rauhassa pienin askelin, ei tarvitse suuttua eikä ahdistua. Voisitte esimerkiksi aloittaa siitä, että joinakin tiettyinä iltoina televisio ja tietokone suljetaan tiettyyn aikaan. Entä mitä sitten, miten haluaisitte käyttää vapautuvat tunnit?
Niin ja sitten se iso kysymys: jo etukäteen on syytä pohtia yhdessä, miten asiat ihan käytännössä muuttuvat, kun teistä tulee isä ja äiti. Ne allakanviilaukset voivatkin olla sitten aika suuria. Niihin kannattaa varautua hyvissä ajoin.
Olen ihmissuhteiden saralla lähes täysin syrjäytynyt yli kolmekymppinen mies. Kaikki alkoi parikymmentä vuotta sitten koulussa, jossa minua kohdeltiin kuin lepraista. Olin sitä aikaisemminkin satunnaisesti yleisen pilkan kohde, mutta kivuliaaksi se muuttui vasta murrosiässä. En usko, että olisin selvinnyt tuosta vaiheesta elämääni ilman pientä kaveripiiriä koulun ulkopuolelta.
Silloin kun muut rakensivat taitoja ja sosiaalista osaamista, jäin kaikista bileistä ja kutsuista väliin. Yritin rakentaa välejä vastakkaiseen sukupuoleen, mutta alhainen asemani ja se, että olen aina ollut sen näköinen että kukaan ei ole epäröinyt olla kommentoimatta vastenmielistä ulkonäköäni torppasivat nämä yritykset.
Teininä jatkuva nöyryytys, niin muilta miehenaluilta kuin myös nuorilta naisilta, takasi sen, että en koskaan kehittynyt ns. suoraselkäiseksi nuoreksi mieheksi. Luulen, että erään naisenalun kohdistama väkivalta ja julkinen nöyryytys myös muutti jotain luonteessani pysyvästi.
Jatkuva kiusaaminen, joka ei vain koskaan loppunut, teki muitakin muutoksia. Väkivallan uhka saa minut yhä halvaantumaan tavalla joka saa rauhallisimmistakin ihmistä esiin vain karkeaa pilkkaa. Liittyen väkivaltaan, armeijan kävin myöhemmin kyllä, koska tajusin että pasifistinen vakaumukseni ei valitettavasti ollut vakaumus ollenkaan, olen vain pelkuri. Inhosin itseäni siitä, että oikeastaan viihdyin kyseisessä laitoksessa, vaikka olinkin auttamattoman huono ja täysi tunari kaikissa tehtävissäni.
Mikään vakaumus ei pysy minussa pitkään, en vain kykyne välittämään. Kaikki hymyilevät hipit, jotka syövät vain kasvisruokaa, kyynelehtivät kaukomaiden kidutetuista ym. näyttävät kuitenkin elävän onnellista ja tasapainoista elämää. He muistuttavat liikaa niistä ihmisistä, jotka puhuivat ihmisoikeuksista ja kaukomaiden vainotuista, kun minua joka tunti rääkättiin kunnes räkä ja kyyneleet valuivat. Nämä koettelemukset eivät tehneet minusta miellyttävää ihmistä, vaan joiltain osin erittäin erittäin häijyn ja kykenemättömän. Kaikkein eniten minua kaivertaa se, että maailmassa on kuitenkin ihmisiä joista välitän syvästi, kuten ystäviä, ollessani synkässä mielentilassa en kykyne reagoimaan heidän kärsimykseensä silloin kun pitäisi.
Parikymppisenä jäin väliin kaupungilla hummaamisista ja muista nuorten aikuisten ja opiskelijoiden menoista. Olen yrittänyt niistä ajoista yksinäni mennä ja saada yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen, mutta tämä ei vain onnistu. Lisäksi jokainen täysin odotettavissa oleva "kuka vittu sä luulet olevasi" ajaa tilanteeseen, josta on lähes mahdoton palautua ja nousta. Tunnen sen jälkeen olevani paskaa enkä koskaan mitään muuta.
Harrasteessa ja työelämässä olen miesvaltaisilla alueilla, joten mahdollisuudet löytää jokin kosketus vastakkaiseen sukupuoleen ovat olemattomat. Kaikki vain ovat varattuja. En ole sosiaalisilta taidoiltani kuitenkaan aivan kehittymätön, huomaan kyllä herättäväni joissakin naisissa pelkoa tai levottomuutta, en pidä siitä ollenkaan ja peräännyn heti kun vain huomaan.
Asun kotona, suurilta osin tämä on varmaan täydellsitä uskalluksen puutetta, mutta vanhempani ja sisarukseni ovat taloudellisesti riippuvaisia ansioistani. He eivät vuosiin hakeneet mitään yhteiskunnan tukia ylpeyttään ja eivät osin vieläkään. Kaikilla eivät asiat ole edes siinä kunnossa, että he voisivat käydä töissä kuten minä tai edes sossun luukulla.
Kaikkein eniten kaipaan maailmassa vain fyysistä läheisyyttä, tai seksiä ja tunnetta siitä, että kelpaan enkä ole epänormaali. Ei minua ole koskaan edes suudeltu. Kerran minua on erehtynyt eräs nainen halaamaan, hän perääntyi nopeasti paniikissa ja soperteli jotain, että ei hän tarkoittanut. Niin hämmästyttävää kuin se vaikuttaa, olen muutamia kertoja kieltäytynyt seksistä. Kenenkään ei voida olevan kiinnostunut itseään useita vuosia vanhemmasta saastan peitossa olevasta rappioalkoholistista, kerran täysin sekaisin viinasta ja muista päihteistä ollut kaunis nuori nainen tuli vain saateltua kotiinsa, koska se olisi ollut hyväksikäyttöä. Minulla ei ole mitään suhdetta fyysiseen kosketukseen. Mies, 30+
Hei Sohvakampela!
Kiitos koskettavasta viestistäsi. Vaikutat älykkäälle ja lahjakkaalle miehelle. Onko sinussa myös ripaus (ironista) huumorintajua - sohvakampela? Olen lukenut näitä viestejä tässä ja muissa palveluissa yli 10 vuotta. Siltä pohjata väittäisin, että käyttelet suomenkieltä hyvin, se on osa osaamisprofiiliasi. Olet myös opiskellut ja valmistunut ammattiin ja elätät perhettäsi. Tämän tulkitsen kertovan paitsi kyvykkyydestä myös vastuuntunnosta ja empatiasta. Tarkastelet omaa ja muiden toimintaa tarkasti, sivistyneesti ja oivaltavasti, mikä taas mielestäni viittaa ns. tunneälyyn ja itsereflektiokykyyn.
Tässä vastaamistyössä harjaantuu kuvittelemaan mieleensä kysymyksen lähettäjän ja vastauksen laatii hänelle. Joskus siinä varmaankin onnistuu paremmin joskus huonommin. Myös kielensä ja ilmaisunsa tulee asetelleeksi sen kuvan mukaiseksi. Sitä yrittää asettaa sanansa niin, että toinen voisi ne ymmärtää ja niistä olisi vastaanottajalle apua. Sinun kohdalla huomaan päätyväni asialliseen yleiskieleen ilman, että minun kannattaa ”suomentaa” kaikki sivistyssanat. Oletan, että selviät siitä vaivoitta ja uskon, että alempi rekisteri olisi aliarvioimistasi ja vähättelyäsi. Sinä ansaitset tulla vakavasti otetuksi ja arvostetuksi. – ja näitähän sinä olet kaivannut jo vuosia.
On mielenkiintoista, että kirjallisesti on helppoa ja luontevaa suhtautua sinuun kunnioittavasti, tasaveroisesti ja kohteliaasti. Muunlainen kohtelu tuntuisi täysin väärältä ja epäasialliselta. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, mitä kerrot koulu- ja aikuisvuosistasi. Oletan sinun jossain määrin perehtyneen kiusaamiseen ilmiönä. Tietänet, että se tavallisesti aiheuttaa vakavia vaurioita paitsi minäkuvalle myös sosiaalisiin suhteisiin. Tietänet myös, että hoitamattomina nämä vauriot voivat olla varsin pysyväisluontoisia. Viestissäsi kerrot sinulle käyneen juuri näin. Suhtaudut itseesi moittien, jopa inhoten ja uskot olevasi muiden silmissä kauhistus – etenkin naisten. Jotenkin tuotat tämän puolen itsestäsi esiin tietyissä sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, mutta toisissa sitten taas et.
Kerrot, että sinulla on ystäviä, käyt työssä ja olet tekemisissä perheesi kanssa. Näissä yhteyksissä, sinua ei siis kohdella kuin lepraista. Onko niin, että hyljeksityksi tulemisen kokemukset liittyvät juuri niihin hetkiin, kun yrität liittyä vertaistesi seuraan, oman ikäistesi ja kohtuullisesti saman sosiaalisen aseman omaavien nuorehkojen aikuisten seuraan? Oletan, että tämä voisi olla kouluaikojen kiusaamisen monistuma uudessa tilanteessa. Jotenkin vanha trauma pääsee muokkaamaan käyttäytymistäsi ja suhtautumistasi itseesi ja muihin niin, että tulet vahingossa toistaneeksi vanhan tilanteen. Yhtäältä se on suuri harmi, mutta joka kerta, kun niin tapahtuu, se on myös uusi mahdollisuus tehdä jotakin toisin ja muokata lopputulosta erilaiseksi.
Pidät itseäsi pelkurina. On järkevää pelätä sellaisten kokemusten jälkeen, mistä kerroit. On mielekästä yrittää suojautua itseä haavoittavailta kokemuksilta. On myös ymmärrettävää, että kiinnität huomiosi käytöksessäsi ja itsessäsi vikoihisi ja puutteisiisi. Ihmiset yleensä pyrkivät tekemään maailmastaan ymmärrettävän ja järkevän, vaikka se sitä ei oikeasti olisikaan. Kun kiusataan, ihmiset, erityisesti lapset ja nuoret, yleensä yrittävät ymmärtää osakseen saamaansa kohtelua löytämällä vikoja itsestään. Tyyliin: Koska minussa on tämä ja tämä vika, minua kiusataan. Kaikissa on vikoja. Kiusaaminen vain pakottaa uhrinsa tulemaan puutteistaan kohtuuttoman tietoiseksi. Olettamalla virheellisesti kiusaamisen syyn olevan itsessä, uhri saa myös kuviteltua valtaa tilanteessa. ”Jos vain muuttuisin, niin sitten minua ei kiusattaisi”. Mutta niinhän se ei mene. Kiusaaminen ei ole uhrin vika vaan kiusaajan. Vain kiusaaja voi lopettaa toimintansa ja hän on siitä 100% vastuussa. Väkivalta, jota kiusaaminenkin on, on aina väärin.
Kiusaaminen ja huono kohtelu ei siis ole sinulle annettu osa maailmassa. Se on toisten ihmisten empatiakyvyttömyyttä ja pahuutta. Se ei ole sinun vikasi. Sinun tehtäväsi on kunnioittaa ja rakastaa itseäsi ja tavalla tai toisella sanoutua irti ja torjua huono kohtelu. Se on jyrkän ein sanomista kaltoin kohtelulle ja ystävyyden ja rakkauden toivottamista tervetulleeksi. Tämä on helppo sanoa, vaan vaikea toteuttaa. Se ei ole vaikeaa vain sinulle, vaan useimmille meistä. Me ihmiset jaamme saman herkkyyden, haavoittuvuuden ja riippuvuuden toinen toistemme hyväksynnästä.
Huomaan sinun jo aloittaneen työn kohti parempaa elämää. Olet pohtinut mistä kaikki johtuu ja olet lähtenyt hakemaan apua. Juuri näin! Onko niin, että lähiympäristön tuella ja avulla olet nyt siinä missä olet, mutta nyt tarvittaisiin lisää potkua yrityksellesi? Suosittelen sinua hakeutumaan omaan ryhmä- tai yksilöterapiaan, sen mukaan kuin tarjontaa paikkakunnallasi on. Sinun kannattanee myös selvittää oletko oikeutettu saamaan Kela-tukea terapiaasi. Kohdallasi ryhmämuotoinen hoito voisi olla perusteltua. Yleensä häpeän hoito onnistuu ryhmässä paremmin kuin yksilöterapiassa. Näen myös erityistä pointtia siinä, että hoitaa ryhmän aiheuttamaa ongelmaa ryhmässä, mutta tällä kerralla turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä. Ryhmät pyritään yleensä kokoamaan niin, että siellä on sekä miehiä että naisia. Tällöin on mahdollista tarkastella omaa suhdettaan molempiin sukupuoliin ja harjoitella vaihtoehtoisia toimintatapoja. Myös yksilöterapia on hyvä vaihtoehto.
Koskettelet kirjoituksessa myös monia muita kiinnostavia ja tärkeitä teemoja kuten suhdettasi ylipäätään naisiin, perheeseen ja uskomuksiasi maailmasta ja itsestäsi. Valitettavasti tämän vastauksen puitteissa minulla ei ole mahdollisuutta käsitellä näitä kaikkia, mutta toivon näistä ajatuksista olevan sinulle apua prosessisi eteenpäin viemiseksi.
Päätät viestisi ”minulla ei ole mitään suhdetta fyysiseen kosketukseen”. Minäkin päätän siihen teemaan. Voi olla niin kuin sanot. Tunnut ajattelevan, että fyysinen kosketus on jotakin, mikä ehkä tapahtuu miehen ja naisen välillä, mutta se on vain pieni osa asiaa. Fyysinen kosketus on kaikki se, missä ihmisten ihot koskettavat toisiaan tai kun itse koskettaa itseään. Lasken samaan myös sen, kun katse tai ajatus koskettaa toista. Voisitko aloittaa fyysisen läheisyyden ja koskettamisen näistä asioista? Miten ajattelet vartalostasi? Miten kosket itseäsi? Nautitko saunomisesta, uimisesta, urheilusta?
Oletko koskaan harrastanut kamppailulajeja? Monissa kamppailulajeissa ollaan hyvin lähellä toista ihmistä. Kun painitaan ja nujutaan yhdessä kosketus on intensiivinen, turvallinen ja luottamuksellinen, muutoin noita lajeja ei voi harrastaa. Ilman noita piirteitä lajit olisivat joko liian vaarallisia, jolloin vammautumisia syntyisi liikaa, tai liian löperöitä, eikä kukaan saisi pisteitä eikä kukaan oppisi mitään. Kamppailu-urheilussa kehittyy niin suhde omaan vartaloon kuin toisenkin kosketukseen, sen olematta liian seksuaalista tai vaaralista. Useimmissa lajeissa harrastajakunta on miehiä, mutta mukana on vaihtelevasti myös naisia. Kamppailulajeissa on mahdollisuus saada varmuutta ja hyväksyntää omalle fyysiselle olemukselleen sekä harjoitella turvallisesti koskettamista, lähellä olemista ja ennen kaikkea luottamista toiseen ihmiseen. Kamppailulajit perustuvat pitkälti juuri luottamukseen: minä luotan, että sinä et satuta minua, annan sinun koskea minuun kovastikin, mutta sinä et pyri vahingoittamaan minua ja me etsimme tavan koskettaa toisiamme tavalla, joka on mahdollinen ja tuottaa oppimista, iloa ja tyydytystä meille molemmille. Kamppailulajit voi aloittaa myös huono kuntoisena. Usein seurojen ilmapiiri on kannustava ja jos ei ole kannattaa vaihtaa seuraa. ..tästä tuli nyt mainospuhe kamppailu-urheilulle, mutta ehkä haluat kokeilla sitä tai jotain muuta fyysisen tekemisen muotoa: tanssia tms. Ylipäätään mikä tahansa fyysinen aktiviteetti voi parantaa myös suhdetta omaan kehoon.
Entä miten annat mielesi ja katseesi koskettaa toisia ihmisiä, naisiakin? Miltä toisen ihmisen katse tuntuu vartalollasi ja mielessäsi? Miltä tuntuu tulla nähdyksi tai miltä tuntuu katsoa? Voisiko näistä aloittaa? Ehkä olet jo aloittanut. Masturboitko tai pidätkö itseäsi mitenkään hyvänä? jos et, mikä estää?
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivorikasta loppu kesää Iiris, perheneuvoja