KYSYMYS: Olen ollut kahdeksan vuotta yhdessä nykyisen miehen kanssa. Lapsia odottaessa jo raskausaikana kielsi seksin, ei halunnut. Nyt lasten syntymän jälkeen en edelleenkään saa seksiä. Nuorin 2v 9kk. Lasken kuukautisista 4 kuukautiset menneet eli seksiä en ole saanut liki 5 kuukauteen. Petin miestäni kerran, 2 vuotta sitten, se ilmeisesti rikkoi kaiken. minusta taas naisena tuntuu pahalta kun mies on puhelimenssa kanssa, vaimoon ei koskaan kiinnitä huomiota, ellen pyydä esim. pusua.
VASTAUS: Kuulostaa siltä, että teillä on edessänne perinpohjaisen keskustelun ja pohdinnan paikka. Arvelet, että kaksi vuotta sitten tapahtunut pettäminen on rikkonut kaiken. Tämä asia pitäisi koittaa selvittää, niin kivuliasta kuin se onkin. Onko pettäminen aikanaan keskusteltu riittävän perusteellisesti? Onko miehellesi jäänyt siitä katkeruutta? Pettämisen jälkeenkin on täysin mahdollista palata hyvään parisuhteeseen, kun asia on läpityöskennelty juurta jaksain. Jotkut ovat kokeneet suhteen olevan parempi kuin koskaan, kun kriisi on yhdessä selvitetty. Uskottomuuskriisistä selviämiseen auttavat usein pettäneen osapuolen aito ja vilpitön katumus, pahoillaan olo ja anteeksi pyyntö. Toiseksi on tarpeellista ymmärtää niitä syitä, jotka ovat johtaneet pettämiseen. Sinun kohdallasi se voi olla se, että olet saanut aivan liian vähän sitä huomiota, läheisyyttä ja seksiä, mitä olet kaivannut. Mikäli petetty osapuoli ymmärtää näitä syitä, hänen on helpompi antaa anteeksi.
Tässä ei taida auttaa muu, kuin että otat asiat aivan rohkeasti puheeksi. Kerro, että kaipaat muutosta. Puhu avoimesti niistä asioista, jotka sinua häiritsevät, eli seksin ja huomion puutteesta ja puhelimella roikkumisesta. Kysy onko tässä takana pettäminen, vai kenties jokin muu. Sain sellaisen käsityksen, että seksittömyyttä oli jo ennen pettämistä. Onko mahdollista, että seksihalunne vain ovat niin totaalien erilaiset? Onko jotain, mitä voisitte yhdessä tehdä, että seksielämänne vilkastuisi? Onko hänellä jotain toiveita, joita hänen on vaikea kertoa? Mikäli keskustelu ei tunnu onnistuvan kahden kesken, suosittelisin ammattilaisen puoleen kääntymistä. Sellaisia löytyy esim. paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskuksesta. Mikäli mies ei suostu keskustelemaan kahden kesken tai ammattilaisen kanssa, on sinun tehtävä omat päätöksesi. Oletko halukas jatkamaan liittoa, jos mitään muutosta ei tule?
KYSYMYS: Olemme olleet naimisissa 23 vuotta, nyt mieheni ilmoitti, että ei jaksa enää, että ei saa tarpeeksi hellyyttä/seksiä. Ei ole myöntänyt, että olisi joku toinen. Myönnän, että minussa on vika, oikeastaan koko yhdessä oloajan jotenkin seksi ei ollut niin tärkeä asia minulle, muu läheisyys kyllä. Olen myös jotenkin kosketusarka ja mieheni tietää sen kyllä. Meillä on kaksi lasta, nyt jo täysi-ikäisiä. Odotamme aikaa avioliittoneuvojalle. Rakastan miestäni yli kaiken, joten onkohan tässä mitään enää tehtävissä.
Surullinen, 49
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Miehesi on ilmoittanut, ettei jaksa enää, koska ei saa suhteessanne tarpeeksi hellyyttä ja seksiä. Seksin puute on johtunut mielestäsi sinusta eli halujesi vähyydestä ja kosketusarkuudesta. Kerrot rakastavasi miestäsi yli kaiken ja mietit onko mitään tehtävissä.
Ensimmäisenä tulee mieleen, että varmasti jotain on tehtävissä jos rakkautta riittää! Hienoa, että olette varanneet ajan avioliittoneuvojalle. Tämä tekee minun työni kysymykseesi vastaajana helpommaksi, koska olisin suositellut juuri avun hakemista tilanteeseen. Olette jo varmaan pariterapiassa, mutta kirjoitan tähän nyt muutamia ajatuksia sinulle ja muille vastaavassa tilanteessa oleville.
Hyvin usein parit tulevat pariterapiaan liian myöhään eli silloin kun toinen on miettinyt ehkä pitkäänkin eroa. Hedelmällistä olisi ollut, että miehesi olisi kertonut tuskastaan läheisyyden ja seksin puutteen vuoksi paljon aikaisemmin. Näin asia olisi joko omin avuin tai ammattiauttajan avulla voinut helpottua paljon ennen miehesi näin suurta turhautumista.
Kosketusherkkyys on haastetta tuova asia seksielämän kannalta. Mietin mitä kosketusherkkyys tarkoittaa sinun kohdallasi ja miten olet ratkaissut sen kanssa elämisen. Keskustelun avulla asiaa tutkien löytyy varmasti tapoja olla lähellä ja kosketuksessa niin, että se on sinulle miellyttävää. Vaikka erityistä herkkyyttä kosketukselle ei olisikaan, ihmiset ovat erilaisia siinä, minkälainen kosketus missäkin paikassa tuntuu hyvältä. Intiimeissä tilanteissa väkisinkin toista joutuu auttamaan kertomalla siitä, mikä tuntuu miellyttävältä ja mikä ei. Tyydyttävä seksielämä vaatii puhumista, emme pysty ainoastaan vaistonvaraisesti tuntemaan kaikki kumppania miellyttäviä tapoja tuottaa nautintoa.
Kun sanot, että seksi ei ole ollut sinulle tärkeää, on hyvä miettiä miksi ei. Saatko tyydytyksen eli orgasmin seksin aikana? Oletko uskaltanut kertoa miehellesi, mikä sinua kiihottaa ja millaisesta seksistä pidät? Usein pariterapiassa törmää siihen, että seksistä ja siihen liittyvistä toiveista ei juurikaan puhuta. Liittyykö miehesi haluamaan seksiin sinun näkökulmastasi jotain vastenmielistä? Miten sinut olet vartalosi suhteen? Näitä ja paljon muuta teillä on mahdollisuus selvittää ammattiauttajan kanssa!
KYSYMYS: Olen 26-vuotias nainen, ja olen ollut parisuhteessa ikäiseni miehen kanssa nyt vähän reilut kaksi vuotta. Suhteemme on ollut melkein kaikin puolin toimiva, kaikki on ollut jotenkin todella yksinkertaista ja helppoa. Emme juurikaan riitele, ja silloinkin kun riitelemme, pystymme tekemään sen huutamatta ja loukkaamatta toista.
Ainoa ongelma suhteessamme on seksittömyys. Aluksi mieheni oli paljon halukkaampi kuin minä, ja ensimmäisen puolen vuoden aikana tunsin ajoittain ahdistusta päivittäisestä seksin harrastamisesta. Pian sen jälkeen tilanne kuitenkin muuttui täysin, ja nykyään harrastamme seksiä suunnilleen kerran kahdessa kuukaudessa. Nykyään yhdynnät tapahtuvat ilman esileikkiä ja kestävät tasan niin kauan, että mieheni kokee tulleensa tyydytetyksi. Olen kokenut sen loukkaavana ja järkyttävänäkin - ihan kuin olisin muuttunut esineeksi, jota joskus harvoin voi hyödyntää. Muuten hän kyllä pitää minusta huolta ja haluaa romanttista läheisyyttä.
Tämä vaihe parisuhteessamme on johtanut siihen, että olen toisinaan ihastunut muihin. Ihastumiset ovat menneet nopeasti ohi, enkä ole antanut niiden juurikaan vaikuttaa elämääni muuta kuin sen osalta, että olen joskus tuudittautunut haavemaailmaan seksuaalisten tarpeideni tyydyttämiseen liittyen. Tästä huolestuneena olen ehdottanut miehelleni, että meistä seksuaalisesti aktiivisempana voisin hankkia esimerkiksi jonkin seksilelun tasatakseni sillä tavalla halujemme epäsuhtaa. Hän on kuitenkin ilmoittanut, että ajatuskin on oksettava, ja seksilelun käyttäminen olisi pettämistä.
Näin on siis jatkunut jo aika pitkään, mutta vajaat puoli vuotta sitten kohtalo puuttui peliin - tai miten asia nyt pitäisikään ilmaista. Työkaverini, jonka työparina olen toiminut kohta kolme vuotta, alkoi hiljalleen flirttailla minulle. Ensin en ollut huomaavinani hänen käytöksensä muuttumista, sillä hän on huomattavasti minua vanhempi ja kaiken lisäksi naimisissa. Pikkuhiljaa olen kuitenkin lämmennyt hänen lähentelyilleen, vaikka emme varsinaisesti toki olekaan mitään tehneet. Tunnen silti suunnatonta syyllisyyttä siitä, että työpaikalla flirttailen menemään minkä kerkeän, kun kotona odottaa parisuhde, johon täytyisi panostaa. En vain oikein löydä mitään reittiä ulos nykyisestä tilanteesta, koska miehen mukaan meillä ei ole mitään ongelmaa.
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot kaksivuotisen suhteesi samanikäiseen 26-vuotiaaseen mieheen ainoan ongelman olevan seksielämän hiipuminen. Ensimmäisen puolen vuoden ajan seksi oli miehesi aloitteesta päivittäistä, mutta sen jälkeen olette harrastaneet seksiä noin kerran kahdessa kuukaudessa. Seksi tapahtuu tällä hetkellä esileikittä ja tuntuu sinusta vain miehen tarpeiden tyydytykseltä. Tämä loukkaa ja järkyttää sinua. Vastapainoksi kuitenkin koet hänen pitävän sinusta huolta ja tarjoavan romanttista läheisyyttä. Seksuaalisten halujen epätasapainoa hoitamaan olet ehdottanut miehellesi seksilelun hankkimista itsellesi itsetyydytyksen avuksi. Tätä hän pitää oksettavana ajatuksena ja pettämisenä. Tilanne on johtanut siihen, että olet ihastunut muihin ja nyt flirttailet töissä työparisi kanssa, joka on naimisissa ja sinua paljon vanhempi.
Kirjoitat lopussa, että sinun pitäisi panostaa parisuhteeseesi, mutta tunnet olevasi jumissa, koska hän ei koe tilanteessanne mitään ongelmaa. On mielenkiintoista, jos miehesi ei tosiaan koe sinua kovasti vaivaavaa asiaa ongelmalliseksi. Mietin onko käynyt niin, että et ole riittävästi kertonut hänelle tunteistasi asian suhteen. Kirjoituksestasi käy ilmi, että olet yrittänyt keskustella asiasta, mutta oletko rohkeasti uskaltanut kertoa miten sinusta sanojasi lainaten tuntuu loukkaavalta ja järkyttävältä olla hänelle esine, jota joskus harvoin voi hyödyntää? Vai onko niin, että asia on miehellesi kovin vaikea ja hän siksi torjuu asian ja sen ottamisen keskusteluun. Hän ehkä pelkää asian selvittelyn seurauksia itsessään ja suhteessa sinuun. Seksuaalisuus on luonnollisesti hyvin herkkä ja yksityinen asia. Ongelmat seksuaalisuudessa voivat vaikuttaa minäkuvaamme syvästi.
Olette alle kolmekymppisiä eli seksuaalisesti aktiivisessa iässä eikä teillä ole vielä lapsiperhearjen stressinaiheita. Tilastollisesti teidän ikäisenne harrastavat seksiä enemmän. Seksitutkimuksissa on käynyt myös ilmi, että erillään asuvat pariskunnat harrastavat seksiä enemmän kuin yhdessä asuvat. Toki tilastot eivät ole mitään yleisiä normeja, jokainen tilanne on yksilöllinen, mutta näistä tilastollisista faktoista tuli mieleeni lisäkysymyksiä. Missä vaiheessa muutitte yhteen? Olisiko tämä voinut jotenkin vaikuttaa seksielämäänne? Miten miehelläsi menee muun elämän suhteen? Onko hänellä ollut työ- tai opiskelupaineita, surua tai masentuneisuutta jostakin? Oliko seksi alkuvaiheessa myös romanttista? Seksuaalis-romanttinen kohtaaminen eli rakastelu on joskus eri asia kuin seksuaalisesta halusta nouseva suoraviivainen seksi. Seksi ei toki aina voi olla suurta kohtaamista ja pitkällä kaavalla nautiskelua, mutta toisen täysin huomiotta jättäminen on niin loukkaava asia, että sitä ei ole hyvä ohittaa parisuhteessa. Miehellesi on kuitenkin halua olla lähelläsi, hänen kanssaan on helppoa ja yksinkertaista olla ja koet hänen pitävän sinusta huolta. Tällä hetkellä nämä ihanat asiat eivät jostain syystä kuulu seksielämäänne. Tätä olisi hyvä selvittää enemmän.
Tuntuu mukavalta lukea, että haluat pitää kiinni seksin tärkeydestä suhteessa. Seksuaalisuudesta nauttiminen on rikkaus elämässä! Seksuaaliset fantasiat ja seksilelut itsetyydytyksen apuna tai yhdessä kokeillen ovat täysin normaaleja asioita. Mielestäni ne eivät ole pettämistä, mutta toki uskottomuuden määrittely on asia, joka jokaisessa parisuhteessa olisi hyvä tehdä kumppaneiden välillä. Miehesi reaktio on asiaan kovin vahva. Siitä olisi hyvä tietää lisää. Ilmeisesti asia on hänelle häpeällinen.
Kuten jo tiedätkin, ratkaisu ongelmaan ei ole flirttailu työkaverin kanssa eikä uuden suhteen aloittaminen. Vaikka olisit jo vähän luovuttanut, kannattaa hoitaa nykyinen parisuhteesi loppuun ennen kuin aloitat seuraavaa. Ulkopuolinen huomio tässä tilanteessa imartelee ja tuntuu hyvältä naisellisen itsetunnon pönkittäjältä. Työparin kanssa olette varmasti läheisiä, mutta kannattaa miettiä, onko tämä suhteen lämpeneminen todella kohtalon puuttumista peliin, kuten kuvasit. Haluaisitko oikeasti rakentaa vakavaa parisuhdetta itseäsi vanhemman perheellisen työkaverisi kanssa? Yleensä seksuaalisten tarpeiden ollessa kovin erilaisia, enemmän haluavampi osapuoli kokee, ettei ole tarpeeksi haluttava. Se voi olla hyvin satuttavaa. Joskus lääkkeeksi siihen toimii juuri tämä suhteen ulkopuolinen huomio.
Täällä Suhdeklinikalla kysymyksiin vastatessani huomaan usein kertovani tuoreessa parisuhteessa ”kärsiville” lapsettomille ihmisille, että kannattaa harkita tarkkaan millaiseen suhteeseen haluaa sitoutua. Myös sinua kannustan miettimään kumppaniasi mahdollisena pitkäaikaisena aviopuolisona ja ehkä tulevien lastesi isänä. Jos seksielämänne kohtaamattomuus, sinun tyytymättömyytesi tilanteeseen ja huomion etsiminen muualta jatkuu tällaisena, oletko valmis hyväksymään parisuhteesi sellaisena? Rohkeat ja rakentavat keskustelut parisuhteestanne ovat nyt mielestäni tarpeellisia! Jos ne eivät onnistu kahden kesken, apua voi hakea esimerkiksi paikkakuntasi perheasiain neuvottelukeskuksesta. Jos motivaatiota vakavaan keskusteluun tai avun hakemiseen ei ole, se mielestäni kertoo toisaalta parisuhteenne tilasta ja toisaalta valmiudesta selvittää ongelmia myös jatkossa.
Rohkeutta ja voimia keskusteluun ja kaikkea hyvää elämääsi!
KYSYMYS: Hei, olen 55-vuotias nainen ja asun yhdessä itseäni 10 vuotta nuoremman miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä noin 10 vuotta. Minulla on omia lapsia ja lapsenlapsiakin, hän on lapseton. Alkuun ikäero ei haitannut, hän on mielestäni välillä "vanhempi" kuin minä, koska on luonteeltaan vakavampi ja tasaisempi. Arki meillä sujuu hyvin ja ymmärrämme toisiamme suhteellisen hyvin. Viime aikoina meillä on kuitenkin ollut seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia.
Hänen seksihalunsa ovat vähentyneet, hänellä on testosteronin vajausta, jota hoidetaan lisälääkityksellä. Hän itse sanoo, että haluttomuus liittyy eniten siihen. Ilmeisesti hän pärjäisi ilman seksiäkin, mutta itse tunnen jääväni paitsi jostain josta itse nautin. Lisäksi hänen on vaikea kertoa tunteistaan ja osoittaa hellyyttä avoimesti. Kipuilen nyt itseni kanssa, lähteäkö suhteesta, jossa en "saa toteuttaa naisellisuuttani" vai jäädä ja tyytyä siihen mitä saa. Hän on myös tavallaan myöntänyt, että ikäeromme saattaa jollain lailla liittyä seksuaaliseen halukkuuteen. Olen mielestäni ihan mukavan näköinen ja kokoinen nainen ikäisekseni. Välillä tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä baanalle. Neuvoja tähän?
Toukokuu
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Pohdit tärkeää teemaa: seksuaalisuutta, sekä yksilötasolla että parisuhteessa.
Kerrot, että kun aloititte suhteenne, sinä olit noin 45-vuotias ja miesystäväsi 35 v. Ikäero ei silloin haitannut, koska erilaiset luonteenne tasoittivat sitä sopivasti. Arkielämänne sujuu hyvin ja teiltä löytyy ymmärrystä toisianne kohtaan. Nyt viime aikoina suhteessanne on tapahtunut jotain muutoksia: kumppanisi seksihalut ovat vähentyneet.
Jos keski-ikäinen mies alkaa kokea epämääräisiä oireita, kuten ahdistusta, masennusta, unihäiriöitä, aloitekyvyttömyyttä, lihasvoiman heikkenemistä ja/tai seksuaalista haluttomuutta ilman että niille tuntuu löytyvän selvää muuta syytä, kyse voi olla ikääntymiseen liittyvästä testosteronivajeesta. Miesystäväsi kohdalla saattaa olla kyse juuri tästä. Hienoa, että hän on hakenut lääkärin apua ja saanut lääkityksen. Toivotaan, että siitä tulee, tai on jo tullut, apua sekä hänelle että suhteellenne. Joskus elämän laatu paranee radikaalisti pian sopivan annostuksen löydyttyä.
Epäilet, että miehesi pärjäisi ihan hyvin ilman seksiäkin. Onko tämä ollut koko 10 vuoden ajan näin? Toisaalta mainitset miehesi myöntäneen, että ikäerollanne, eli sillä faktalla, että sinä olet häntä kymmenen vuotta vanhempi, saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Itse kuitenkin arvioit itsesi mukavan näköiseksi ja kokoiseksi ja olet viriili ja seksuaalisesti aktiivinen nainen. Mietin, että voikohan tässä mahdollisesti olla kysymys muustakin kuin mieshormonin epätasapainosta.
Nyt kun rakastelua on ollut vähemmän tai ei ollenkaan, miten muuten olette intiimisti ja lähekkäin? Miten ilmaisette rakkautta toisillenne? Miten rakkaus ja hellyys ylipäätään elävät suhteessanne?
Mietit omaa elämääsi nyt ja tulevaisuudessa. Mikäli tulkitsen sinua oikein, mietit kolmea eri vaihtoehtoa: 1. jatkaa tässä suhteessa, vaikka koet, että et saa siinä toteuttaa naisellisuuttasi, 2. jäädä suhteeseen ja seikkailla vähän sen ulkopuolella tai 3. irrottautua siitä kokonaan ja lähteä etsimään jotain muuta jostain muualta. Valintaasi vaikuttavat monenlaiset asiat, mahdollisesti ainakin tottumus, velvollisuus, moraali ja kiintymys/rakkaus. Voit pohtia vaihtoehtoja vaikkapa siitä näkökulmasta, mitä kussakin niissä (todennäköisesti) tulisit saamaan ja mitä menettämään. Mieti myös, kuinka suuren painoarvon annat kullekin niistä asioista. Jokainen näistä poluista johtaa tietenkin uusiin valintoihin. Jos valitset suhteen jatkamisen, suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Hyvän paripsykoterapeutin avulla voisitte päästä yhdessä tutkimaan suhteenne solmukohtia ja etsimään niihin ratkaisuja.
Valitsitpa elämänpolkusi tästä eteenpäin niin tai näin, naiseutesi ja seksuaalisuutesi on joka tapauksessa sinun omaasi. Mieti, mitä se sinulle on. Mitä oman naisellisuutesi toteuttaminen sinulle tarkoittaa, mitä kaikkea? Kuinka paljon se on sidoksissa toiseen ja kuinka paljon se on sinussa itseäsi toisesta riippumatta? Mitä kaikkea muutakin se on kuin seksin harrastamista jonkun kanssa? Miten ravitset sitä ja nautit siitä? Pidän tärkeänä sitä, ettet sido omaa naiseuttasi kehenkään mieheen tai suhteeseen. Olet nainen ja seksuaalinen olento, olitpa sitten parisuhteessa tai et.
En tiedä, saitko neuvoja, mutta ajattelemisen aiheita toivottavasti. Olet tärkeiden asioiden äärellä. Toivotan sinulle viisautta elämäsi valintoihin sekä iloa ja hehkua naiseuteesi!
KYSYMYS: Parisuhteemme ongelma on seksittömyys. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme harrastaneet seksiä kaksi kertaa, vaikka itse toivoisin sitä ainakin viikottain. Olen ollut poikaystäväni kanssa yhdessä vajaat 4 vuotta. Aluksi olimme etäsuhteessa eri maissa, mutta viimeiset kolme kuukautta olemme asuneet yhdessä, kun muutin hänen luokseen. Seksi on ollut suhteessamme alusta asti hieman kysymysmerkki. Itse olen aina ollut halukkaampi ja aloitteellisempi osapuoli. Välillä poikaystävälläni oli suoriutumisvaikeuksia, joiden takia hän kävi lääkärissäkin. Mitään syytä "seisomattomuuteen" ei kuitenkaan löytynyt. Ensin ajattelin syyn olevan se, että poikaystävääni hermostutti, koska olen itse häntä seksuaalisesti kokeneempi, mutta tilanne ei korjaantunut ajan kuluessakaan. En tee enää aloitteita, koska torjutuksi tuleminen nakertaa itsetuntoani. Myös omat haluni ovat vähentyneet, koska en koe poikaystäväni haluavan minua.
Olen yrittänyt ottaa asian monesti puheeksi ja kysynyt myös suoraan, enkö ole poikaystäväni mielestä haluttava. Useimmiten poikaystävä sanoo, ettei vain ole tullut ajatelleeksi seksiä työkiireiden tms. takia ja siksi se on jäänyt. En kuitenkaan usko työstressin olevan ongelman aiheuttaja, koska emme yleensä harrasta seksiä juurikaan lomallakaan. Vaihtoehtoisesti poikaystävä sanoo miettivänsä asiaa palaamatta siihen kuitenkaan koskaan tai toteamalla "älä huoli, kyllä me vielä joskus seksiä harrastetaan". Miten minun kannattaisi ottaa asia esiin, jotta keskustelu ei aina tyssäisi heti alkuunsa? Pitkän kuivan kauden jälkeen kynnys harrastaa tai edes ehdottaa seksiä on myös noussut taivaisiin.
Ex-nymfomaani
VASTAUS: Kerrot viestissäsi noin neljä vuotta kestäneestä parisuhteestasi, jossa ongelmana on seksittömyys. Viimeisen puolen vuoden aikana teillä on ollut seksiä kaksi kertaa. Olet yrittänyt ottaa asiaa puheeksi mutta kunnollista, eteenpäin vievää keskustelua ei ole välillenne syntynyt. Myöskään ongelma ei ole odottelulla ja kärsivällisyydellä ratkennut, vaan pikemminkin päinvastoin. Tilanne on vähentänyt myös sinun halujasi ja ylipäätään nostanut seksin harrastamisen kynnyksen taivaisiin. Kuten itsekin toteat, kyse tuskin on vain työkiireistä tai stressistä. Seksittömyys on usein oire jostain muusta. Sen ei kannata antaa jatkua pitkään ilman, että pari pysähtyy miettimään, mistäköhän on kyse.
Hyvä kun miesystäväsi on käynyt lääkärissä sillä erityisesti miesten haluttomuuden kohdalla suosittelen usein, että fysiologiset tekijät, mm. testosteronitasot, tutkitaan ja mitataan. Teidän kohdalla ongelmat eivät todennäköisimmin ole fysiologisia vaan jotain muuta. Itse asiassa aika suuri osa esim. erektiovaikeuksista liittyy tavalla tai toisella suhteessa olemisen kysymyksiin. Monet erektiovaikeuksista kärsivät miehet pystyvät saamaan ja ylläpitämään erektiota yksin ollessaan tai esim. pornoa käyttäessään. Kuitenkin, suhteessa toiseen ihmiseen keho sanoo jostain syystä ei. Itse ajattelen, että tätä kehon ”ein” viestiä on hyvä kunnioittaa ja kuunnella eikä suoraan alkaa ohittamaan esim. viagran tyyppisillä valmisteilla. Keho sanoo yleensä ei tilanteissa, jotka ovat tavalla tai toisella epämukavia tai pelottavia. Olemme niin tottuneita ajatukseen aina valmiista miehistä, että emme tule ajatelleeksi, että myös hyvin monet miehet tarvitsevat turvallisia olosuhteita kyetäkseen harrastamaan seksiä. Esimerkiksi vihainen tai kriittinen puoliso on yllättävän monelle miehelle asia, joka vaikuttaa heidän turvallisuudentunteeseensa ja haluunsa.
Nettiporno on tässä ajassa olevaa seksiä, johon kanavoituu paljon seksuaalisia tarpeita. Se on helppoa, helposti saatavilla olevaa, nopeaa, ilman paineita ja vaatimuksia olevaa. Seksi ja seksuaalinen yhteys ovat kuitenkin eri asioita. Pelkkä porno tai seksi ilman tunneyhteyttä ei tarjoa ihmiselle tyydytystä kuin lyhyeksi hetkeksi. Siksi se vaatii koko ajan lisää ja uusia panoksia tuodakseen edes jonkin verran tyydytystä. Tähän mm. perustuu pornon addiktoiva vaikutus. Pornon huono puoli parisuhteen kannalta on, että jos sillä ratkaistaan parisuhteen toimimatonta seksuaalista yhteyttä, se vie usein paria yhä kauemmas toisistaan. Huonoimmillaan porno lisää parin välistä etäisyyttä ja parisuhteen seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia. Seksuaalinen yhteys tarkoittaa kokonaisvaltaisempaa tunnetason yhteyttä ja liittymistä parin välillä. Se on paljon enemmän kuin vain seksiä ja siksi vaativampaa mutta syvemmin tyydyttävää, myös seksuaalisesti. Seksuaalisuuteen liittyvät vaikeudet liittyvät harvoin vain pelkästään seksiin sillä seksuaalisuus on meissä kietoutuneena monenlaisiin tunteisiin ja kokemuksiin. Parisuhteen seksuaalisuus liittyy keskeisesti turvallisuuden tunteeseen ja kykyyn heittäytyä läheisyyteen. Mutta nuo eivät vielä riitä sillä seksuaalisuus tarvitsee myös kykyä erillisyyteen ja aggressioon (mikä on eri asia kuin aggressiivisuus). Jos painopiste seksissä on koko ajan toisessa (olenko haluttava toisen silmissä, pystynkö tyydyttämään puolisoni) emme pysty hyvällä tavalla keskittymään omiin tarpeisiimme.
Pitkän puheenvuoroni jälkeen palaan yksinkertaiseen kysymykseesi:”Mitä minun pitäisi tehdä, jotta keskustelu ei tyssäisi heti alkuunsa”. Viestistäsi ja tuosta kysymyksestäsi näen, että sinä todella yrität monin eri tavoin auttaa ja ymmärtää teitä. Suhteessanne on varmaankin paljon hyvää, koska seksittömyydestä huolimatta olette halunneet pystyä yhdessä ja sitoutua toisiinne mm. muuttamalla yhteen. Entä jos näyttäisit miehellesi viestisi ja tämän vastaukseni? Sanoisit, että hait teille apua ja tällaisen vastauksen sait. Kysy mitä hän ajattelee viestistäsi, mitä vastauksestani.
Minkäköhänlaisin lausein miehesi olisi kuvannut tilannettanne, jos hän olisi kirjoittanut meille? Sano miehellesi, että toivot, että lähtisitte miettimään ja ratkaisemaan tätä vaikeutta välillänne yhdessä, sillä se on yhteinen. Sano, että suhteenne on sinulle tärkeä ja siksi pyydät häntä mukaan parikäynneille, esimerkiksi kirkon perheneuvontaan.
KYSYMYS: Tapasin ystäväni kun olin 56 vuotias ja hän 58. Olin juuri eronnut toisesta avioliitostani. Suhteemme alkoi silmänräpäyksessä ja se oli tosi menoa heti. Hän on taiteilija ja taideopettaja ja hän vei minut taiteen piiriin. Hän kannusti ja opetti minulle taidetta ja ylisti minua yhdeksi hänen lahjakkaimmista oppilaistaan. Hän jaksoi kuunnella elämäntarinaani ja jatkuvaa avautumistani, en ollut koskaan elämässäni kokenut tällaista kannustusta ja hyväksymistä.Rakastuin korviani myöten ja kaikki tuntui niin todelliselta ja ihanalta.
Hän ehdotti, että jonain päivänä ostamme talon yhdessä jne. Uskoin ,että näin tulee käymään pian, jonain päivänä. Hän tavallaan muutti asumaan luokseni, mutta ei siirtänyt osoitettaan samaan osoitteeseen, vaan piti oman asuntonsa työhuoneena. Näin jatkui viisi vuotta. Minä katselin lehdestä ja netistä asuntoja mihin meillä olisi varaa ja jatkoin näin ja odotin.
Vähitellen aloin epäröimään hänen aikeitaan. Otin asian puheeksi moneen otteeseen, mutta en koskaan saanut suoraa vastausta. Olihan hänen hyvä asua luonani kauniissa kodissa, ruoka valmiina ja lämmin syli päivän päätteeksi. Lopulta sanoin hänelle kahdeksan vuoden jälkeen että tästä ei tule mitään. Kerää tavarasi ja mieti asiaa. Haluan että et ota minuun yhteyttä ainakaan puoleen vuoteen ja katsotaan sitten tuleeko tästä mitään, sinä tiedät mitä minä haluan en voi jatkaa enää näin asua ja elää.
Noin puolen vuoden jälkeen hän soitti minulle ja pyysi pientä palvelusta. Suostuin auttamaan häntä, mutta mitään hän ei maininnut suhteestamme. Näin jatkui noin puolisen vuotta, silloin tällöin hän toi minulle jotain mitä oli tehnyt minulle. Olimme olleet erossa kaksi vuotta ja koko tuona aikana olin tehnyt surutyötä suhteen päättymisestä. Jouduin ottamaan häneen yhteyttä yhteisen projektin yhteydessä ja huomasin, että tunteeni eivät ole muuttuneet olin vieläkin hyvin rakastunut. Olin 65 vuotias ja ajattelin, että elämä on liian lyhyt ja nyt kerron mitkä ovat tunteeni häntä kohtaan. Hän sanoi, että täytyy nyt sitten alkaa järjestämään meidän yhteistä tulevaisuutta ja en voinut uskoa että hän oli tosissaan. Hän vain sanoi, että hän luuli, että halusin päästä hänestä eroon. Olemme nyt jatkaneet näin melkein vuoden. Emme asu yhdessä eikä meillä ole sukupuolista kanssakaymistä. Hän sanoo olevansa impotentti, johon olen vakuuttanut, että siihenkin on olemassa apua, jos haluaa apua.Olen myös kysynyt, miksi hän ei tee mitään yhteisen tulevaisuudemme eteen ja hän sanoo, että se olisi loppu hänen taiteilijan työlleen, jos hän muuttaa talostaan joka on hänen ateljee.
Käymme taidenäyttelyissä, harrastamme taidetta ja valokuvausta. Olemme ystäviä mitä olemme aina olleet. Emme tapaa kuin viikonloppuisin ja minä olen aina joka ehdottaa tapaamista. Alan tuntea, että olen taas samassa asemassa mistä sain tarpeekseni kaksi vuotta sitten. Tai pahemmassa, nyt minulla ei ole parisuhdetta vaan ystävä jota tapailen silloin tällöin ja johon olen rakastunut ja en saa vastarakkkautta, pikaisia halauksia ja suukkoja. En ole deittaillut ketään muita, enkä ole edes yrittänyt ystävien kannustuksesta huolimatta.
Odotanko liikaa tai jotain mitä ei enää ole tai oliko sitä ollenkaan?Olen vielä tunteiltani sitoutunut ja pelkään, että en koskaan löydä hänen kaltaistaan. Minusta on tullut riippuvainen ja tunnen itseni heikoksi ja haluaisin jonkilaista apua tai vihjettä miten voisin purkaa tämän vaikean vyyhteen!
Palmunlehti
VASTAUS: Kiitos pitkästä kirjeestäsi. Se sisältää paljon tietoa, tunteita ja itse asiassa vastauksiakin. Tuntuu siltä, että olet aika tietoinen siitä, mitä on meneillään. Ymmärrät, että tämänhetkinen tilanne tekee sinut onnettomaksi.
Joskus on hyvä pysähtyä hetkeksi ja tarkastella realistisesti, tosi asioiden valossa, ihmissuhteen tilaa. On hyvä tarkastella sitä, mitä todella on tapahtunut, mitkä taas ovat enemmän toiveita ja odotuksia. Teillä on ollut yhteinen suhde, mutta ovatko myös tarpeet ja odotukset sen suhteen olleet samansuuntaisia? Oletteko enemmän ystäviä vai rakastavaisia? On paljon haavoittavampaa elätellä toiveita ja elää ainaisessa tyytymättömyydessä ja odotuksessa, kuin tunnustaa tosiasiat.
Kirjoitat siitä, kuinka jo kerran suhteenne aikana, tulit siihen tulokseen, että toiveenne ja suhtautumisenne yhteiseen tulevaisuuteen ovat ristiriidassa. Silloin teit päätöksen, että jatkat elämääsi ilman tätä miestä. Kerrot tehneesi pitkään surutyötä , joka viittaa siihen, että "hautasit" suhteenne ja siihen liittyvät tunteesi. Nyt kuitenkin suhteenne on hiljalleen "lipunut" takaisin. Tuntuu sitä, että siinä on enemmän ystävyyssuhteen , kuin parisuhteen piirteitä. Voisiko näin ollakin? Kerrot pitkin kirjettä, kuinka nautitte yhdessä monenlaisista taiteeseen liittyvistä asioista. Se on minusta hyvin arvokasta jakamista.
Kirjoitat, että pelkäät, ettet koskaan löydä ketään hänen kaltaistaan. Ehkä et löydäkään, mutta ystävänä voit toki hänet säilyttää. Se edellyttää sitä, että vapautat itsesi niistä haaveista ja tarpeista, jota sinulla hänen suhteen on. Voisiko hän olla arvokas ystävä? Jos taas koet, että rakastat häntä nimenomaan seksuaalisesti ja kumppanina, voi olla , että ystävyys ei riitä, vaan pikemminkin satuttaa. Näitä asioita kannattaa miettiä. Voihan olla , että kun vapaudut ajattelemasta häntä parisuhde- mielessä, vapautuu paikka jollekin toiselle.
Kirjoitat, että tunnet itsesi heikoksi ja riippuvaiseksi. Sen täytyy olla raskasta sinulle. Ajattelen, että kannattaa varmaan puhua miehelle suoraan ja häpeilemättä. Kysyä hänen tunteistaan. Mitä hän tuntee ja tarvitsee? Mitä hän haluaa suhteeltanne?
Useimmat suhteet ovat täynnä kompromisseja. Laita "pöydälle" se, mitä häneltä saat ja katso riittääkö se sinulle. Voihan olla, että annatte toisillenne eri asioita ja tulette sillä tavalla tyytyväisiksi ja onnellisiksi. Tai sitten on niin, että tunteenne ja tarpeenne todellakaan kohtaa ja ainakin toinen teitä on tyytymätön ja onneton.
Toivottavasti vastaukseni auttaa sinua, mutta kuten kirjoitin, minulla on tunne, että tiedät jo vastaukset itsekin. Katso itseäsi ja elämääsi lempeästi. Mitä tarvitset?
KYSYMYS: Olen ollut tyttöystäväni kanssa yhdessä noin seitsemän vuotta, joista viimeiset viisi ovat olleet täysin seksittömiä. Kun otan asian esille, tyttöystävä ilmaisee halunsa asian muuttamiselle, mutta en usko, että hän täysin ymmärtää tilannetta. Hänellä ei vain ole tarpeeksi seksiviettiä, vaan hän on jonkin asteinen aseksuaali.
Seksi, silloin kun sitä vielä oli, oli aina suunnitelmallista ja järjestelmällistä. Jos hän saisi valita, hän mieluiten tyydyttäisi minut aina suullaan. Kaikki asetellaan valmiiksi ja käsikirjoituksesta ei poiketa. Välillä saan suihkukomennuksen, minkä toisaalta ymmärrän, varsinkin suihinoton kohdalla, mutta se tappaa tunnelman ja viimeisetkin halut harrastaa seksiä. Käyn suihkussa kuitenkin päivittäin, sekä joskus vielä lisäksi salilla, joten en ole niin likainen.
Ennen kuukautisia pidetään reilu varoaika (viikko), samoin kuin jälkeen. Tämä kaikki on hänen sanojensa mukaan minun suojelemiseksi, niinkuin seksi olisi muuten jotenkin hygieenistä. Minun mielipiteelläni tässä asiassa ei ole mitään merkitystä. Todellisuudessa se tuntuu vain tekosyyltä kieltäytyä.
Minusta kuvaus yläpuolella ei kerro ihmisestä, joka himosta ja kiihottuneisuudesta harrastaa seksiä, vaikka se hänelle jonkin asteista mielihyvää voi tuottaakkin. Koko asetelma tekee selväksi sen, että se on palvelus minulle. Tilanne ei kasva luonnostaan läheisyydestä yhteiseksi nautinnon hetkeksi, vaan sitä pitää erikseen pyytää.
Muuten suhteemme on todella hyvä, ja olisi sääli erota yhden osa-alueen toimimattomuuden vuoksi. En vaan näe, miten voisimme kohdata tässä asiassa. Hänen luonteensa tuskin sallii avointa suhdetta, eikä painostaminen tähän asiaan tunnu mielekkäältä. Jos hän suostuisi, hän tekisi sen luultavasti menettämisen pelosta. Myös hänen seksuaalisuuden puutettaan on kunnioitettava, joten ratkaisu tuskin löytyy suhteen sisältäkään.
Vahvuutemme kuitenkin on se, että pystymme keskustelemaan ja sopimaan asioista. Silti en tiedä miten tämä ongelma voisi ratketa niin, että molempien tarpeet tulee huomioiduksi. Tyttöystävä ei pysty ymmärtämään eroja tilanteidemme välillä, koska ei koe itse samaa paloa. Kokonaiskuvan muodostamiseksi kerron alla vielä joitain omia näkemyksiä, jotka saattavat järkyttää heikompia. Haluan kuitenkin vielä huomauttaa, että en ole pettänyt, enkä hae lupaa pettää, vaan haluan kestävän kaikkia kunnioittavan ratkaisun.
Itse olen pitänyt yksiavioisuutta luonnottomana ja mustasukkaisuutta nykyisen omistavan parisuhteen seurauksena. Olen tyytynyt merkitykselliseen yksiavioiseen parisuhteeseen, koska idiootti nykyihminen ei pysty erottelemaan emotionaalista ja seksuaalista suhdetta toisistaan. Olen hyväksynyt yksiavioisuuden normina, koska kuulun vähemmistöön. Kuulun, joko niihin jotka ovat poikkeavia tai niihin, jotka uskaltavat hyväksyä totuuden sellaisena, kuin se on. Uskallan hyväksyä myös puolison liiton ulkopuolelle kohdistuvat ajatukset (niinkuin se maton alle lakaisemalla korjaantuisi), sekä sen että kahden ihmisen välillä tapahtuvat asiat eivät ole itseltä pois.
Se että lähes kaikki ihmiset ovat tieteellsten tutkimusten mukaan tyytymättömiä seksielämäänsä, avioerojen määrä sekä pettämisen yleisyys kaikki kertovat omaa kieltään siitä, että nykyinen yksiaviojärjestelmä ei ole luonnonmukainen tai toimiva. Tämä vielä puolustuksena omille "poikkeaville" näkemyksilleni, jotta "yksiavioiset" eivät vedä liikaa herneitä nenään.
Eroamisen lisäksi puhuminen lienee ainoa tapa, mutta mahdollisuus tyydyttävään kompromissiin on mielestäni olematon. Tällä hetkellä taktiikkani on nostaa asia välillä pöydälle ja yrittää puhua, mutta mitään edistystä ei ole tapahtunut. Olenko liian itsekäs? Onko jotain itsestäänselvää jäänyt huomaamatta? Onko joku näkökulma, mitä en ole osannut ottaa huomioon?
Aseksualistettu
VASTAUS: Kerrot viestissäsi seitsemän vuotta kestäneestä parisuhteestanne jonka kuvaat muutoin olevan todella hyvä mutta jota varjostaa seksittömyys ja teidän erilainen suhtautumisenne seksiin. Viimeiset viisi vuotta suhteenne on ollut täysin seksitön. Sitäkin ennen seksi oli suunnitelmallista ja järjestelmällistä. Jos ymmärsin oikein, niin silloinkin vailla spontaaniutta ja heittäytymistä seksuaaliseen leikkiin ja läheisyyteen.
Tämä kaikki on saanut sinut ajattelemaan, että tyttöystävälläsi ei ole tarpeeksi seksiviettiä ja että hän on aseksuaali. Onko hän myös itse määritellyt itsensä noilla sanoilla? Viestisi luettuani minua alkoi kiinnostaa, että mitenköhän tyttöystäväsi olisi kuvannut tilannettanne jos hän olisi kirjoittanut viestin. Miten hän olisi kuvannut omaa tai sinun tai parisuhteenne seksuaalisuutta? Kärsiikö hän tilanteestanne tai omasta seksuaalisen halun puutteestaan? Haluaisiko hän haluta? Sanot, että vahvuutenne on, että pysytte keskustelemaan ja sopimaan asioista. Koskeeko tämä myös seksuaalisuutta? Tunnetteko ja tiedättekö toistenne seksuaali- ja läheisyyshistoriaa tai seksiin liittyviä ajatuksia, tunteita? Minkälaisia kokemuksia tyttöystävälläsi on taustassaan? Hyviä vai huonoja? Mielestäni seksuaalisuus ei ole tyttöystävällesi neutraali asia vaan jollain tapaa asia, joka herättää aika vahvojakin tunteita ja ajatuksia mm. seksin epähygieenisyydestä, likaisuudesta, jostain joka täytyy pitää säännöillä ja suunnitelmilla kurissa? Se saa minut miettimään, että onko kyse aseksuaalisuudesta vai jostain muusta, joka tulee esteeksi haluamiselle ja seksuaalisuuteen heittäytymiselle.
Entä sinä tässä tilanteessa? Miten olet ratkaissut seksuaalisuutesi kun seksuaalisten tarpeiden ei ole mahdollista toteutua parisuhteessanne? Sanot, että et ole pettänyt etkä näe sitä ratkaisuna? Siinä ajattelet viisaasti. Käytätkö pornoa? Oletteko puhuneet tästä ja miten tyttöystäväsi kokee sinun tapasi toteuttaa seksuaalisia tarpeitasi?
Etsit ymmärrettävästi monenlaista selitystä ja ymmärrystä tilanteellenne. Eräs tällainen selityksesi on pohdintasi yksiavioisuuden luonnottomuudesta. Asiasta voidaan varmaankin olla kovin montaa mieltä. Itse kuitenkin uskon siihen, että parisuhde, jossa kumpikin on sitoutuneita toisiinsa, on paitsi mahdollinen, myös paras paikka toteuttaa parisuhteen seksuaalisuutta. Turvallisuus ja luottamus mahdollistavat seksuaalisen heittäytymisen, leikkimisen sekä rohkeuden tutustua omaan ja toisen seksuaalisuuteen.
Yksiavioisuus ei tarkoita sitä, että ulkopuoliset ihmiset eivät koskaan virittäisi meitä seksuaalisesti. Tietenkin virittävät mutta viriäminen on eri asia kun se, että seuraamme näitä tuntemuksiamme. Parisuhteen seksuaalisuus tarvitsee turvallisuutta ja luottamusta mutta myös riittävästi erillisyyttä, joka tuo happea suhteeseen. Hyvässä parisuhteessa nämä viriämisen tunteet kanavoituvat parhaillaan oman parisuhteen seksin inspiroijiksi. Huonossa parisuhteessa ne rikkovat luottamusta ja turvallisuutta, tulevat parin väliin ja näin heikentävät parisuhteen seksuaalisuutta.
Oletteko yhdessä puhuneet siitä, mitä suhteellenne tapahtuu, jos ette löydä yhteistä ratkaisua tilanteeseen? Onko niin, että tällaisenaan jatkuessaan suhteenne tulee päätymään eroon? Jos, niin tietääkö tyttöystäväsi tämän? En ajattele, että olet ajatuksinesi tai toiveinesi itsekäs. Päinvastoin. Minua puhuttelee ja koskettaa se, miten kovasti yrität sekä ymmärtää että löytää ratkaisuja. Mutta yritätkö sinä yksin? Eikö tämä ole yhteinen huolenne ja surunne? Miten tästä asiasta voisi tehdä yhteisen?
Mieleeni tulee, että etsisitte itsellenne seksuaalisuuteen perehtyneen pariterapeutin, jonka avulla pääsisitte yhdessä keskustelemaan tästä yhteisestä asiasta ja siitä, mitä kaikkea vielä näkymätöntä mahtaa olla sen takana. Minun kokemukseni mukaan seksuaalisuuteen liittyvissä vaikeuksissa on harvoin kyse vain seksistä. Joskus ulkopuolisen ihmisen avulla on helpompi päästä käsiksi näihin muihin parin väliseen seksiin vaikuttaviin asioihin. Tällaisen terapeutin voi löytää esim. Kirkon perheneuvonnasta. Parin välinen seksi on usein erilaisten tarpeiden ja toiveiden yhteensovittamista. Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi joutua kokonaan sulkemaan pois seksuaalisuuttaan parisuhteessaan.
KYSYMYS: Se perinteinen tarina; seksittömyys. Mieheni ei ole koskaan ollut mikään "seksipeto", hän voisi elää seksittä varmaan lopunelämäänsä. Minun tähteni hän seurustellessa suostui seksiin, mutta kyllä hän siitä nautti. Seksistäkin, mutta lähinnä siitä, kun hän sai minut nauttimaan. Sitten menimme naimisiin ja tulin raskaaksi..
Minun haluni hävisi raskauden myötä täysin. Kerran kuussa suoritimme velvollisuusseksin, en edes tiedä ketä varten, mutta suoritimme sen kunnes mahakin alkoi jo olla niin iso, etten jaksanut enää, eikä miestä se haitannut.
Sektion jälkeen ei paljon seksi kiinnostanut ja imetys ilmeisesti ylläpiti haluttomuutta oman aikansa. Kun hormonit alkoi tasaantua ajan kanssa, omat seksihaluni palautuivat suht normaaliksi, mutta mies ei enää niin kiinnostunut.
Nykyisin seksiä on n. kerran kuussa, sekin miehen puolelta velvollisuusseksiä riidan jälkeen. Läheisyyttä ei ole, siis halaamista, suutelua, lähelläoloa.. Ne jäi raskausaikana, kun vuosi sitten kesällä oli niin kova helle ja minulla niin tukala olo raskauden takia, mutta ne ei koskaan palannut vaikka itse niin kovin sitä kaipaan.
Pari päivää sitten sain miehen katsomaan sarjaa kanssani sohvalle, tunnin päästä ohjelma loppui ja makoiltiin sohvalla. "janottaa", "pitäs mennä suihkuun", "mennäänkö ajoissa nukkumaan", kaikkia syitä jatkuvasti, että voisi liueta paikalta. Hermostuin taas, ja totesin, että voi alkaa etsimään itselleen uutta asuntoa, en voi elää enää näin.
Kerran kuussa minä hermostun, silloin kun seksintarve on niin suuri, että se häiritsee jokapäiväistä elämääni. Välillä se päättyy itkuuni, välillä vaan suutun. Yleensä raivostun, sitten itken. Lopulta olemme viikon tai kaksi puhumatta, jonka jälkeen mies alistuu kohtaloonsa ja harrastamme seksiä. Toki siis minä rikon jään ja selvittelemme asioita, sovimme ja sitten on seksiä. Vaitioloaika vaan pitenee riita riidalta, enkä jaksa elää tälläistä elämää..
Olen koittanut ratkoa ongelmaa.. Mies on liikaa koneella, eikä aikaa jää muulle. Sovimme, että päivittäinen koneaika rajataan 3 tuntiin, se toimi aluksi, mutta lopulta se koneaika vaan pitenee ja pitenee. Hän valitti, että olen huonolla tuulella liikaa, joten minä aloin harjoittelemaan siitä luopumista ja kummankin mielestä se on onnistunut ihan hyvin, nauretaan paljon, silloin kun mies irtoaa koneelta. Se ei auttanut tilanteeseen koskaan, oli toki kummallakin mukavampaa, mutta läheisyyttä sillä ei ansainnut. Kun tätä on koitettu setviä jo vuoden, ehdotin kerran, että hankin seksini muualta, siis ihan hyvässä hengessä keskusteltiin ja ajattelin, ettei mies vain halua seksiä, ettei se ole suhteessa hänelle niin tärkeää ja että se ei ole häneltä pois, jos sen muualta haen. Sekään ei käynyt, syytä en saanut, mutta hän suuttui. Joten alkaa olemaan ratkaisukeinot käyty, eikä tulosta synny.
Itse koen, että miehen saamattomuus on syynä. Hän makaa koneella päivät pitkät, pelaa ja juttelee muiden pelaajien kanssa. Hän on aina ollut kovasti tietokoneella, mutta sentään halunnut olla lähellä aiemmin. Nyt lapsensaannin jälkeen hän hoitaa velvollisuudet, on lapsen kanssa jne siivoaa käskettäessä, mutta kanssani hän ei vain halua olla lähekkäin. Hän on mielummin sen ajan koneella, ja kokee kanssani olemisen rasitteena ja velvollisuutena. Mies välillä valittaa väsymystä, mutten sitäkään ymmärrä, kun minä lapsen laitan nukkumaan, minä herään jos lapsi herää, ei mies. Hän nukkuu kun tietokoneajaltaan kerkeää. Tulee nukkumaan myöhemmin kun minä, jos saa olla koneella.. Yleensä yhden kahden aikaan. Sitten kun vaadin parisuhdeaikaa illalla lapsen mentyä nukkumaan, tulee kova kiire mennä ajoissa nukkumaan.
Alan olla aivan rikki, eikä mieskään hyvin voi. Muuten kaikki on hyvin, arki sujuu, ellei sitten ole hiljainen viikko-kaksi.. Sillonkin lapseen liittyvät asiat voidaan puhua, mutta muuta ei sitten sanotakkaan. Enkä halua tälläistä parisuhdemallia lapselleni antaa. Miten tästä voidaan mennä eteenpäin vai onko tarpeemme vaan niin erilaiset, että tästä ei tule mitään.
Taustatietona: Mies on 40v. ja hänellä on aiemmasta suhteesta 2 lasta, he ovat jo 8 ja 10 vuotiaita, he käyvät luonamme jokatoinen viikonloppu. Minä olen 27 vuotias, ja yhteinen lapsemme on esikoiseni.
Yksinäinen äiti
VASTAUS: kirjeesi on riipaisevaa luettavaa. Kaipaat yhteyttä mieheesi niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta olet joutunut toistuvasti pettymään odotuksissasi. Ensimmäiseksi ajatuksekseni heräsi, että tässä on nainen, joka on yrittänyt sitkeästi ratkaista ongelmaa! Pidä ihmeessä tuosta sitkeydestäsi kiinni! Et ole vielä lannistunut kun haet nyt apua Suhdeklinikalta... kiitos luottamuksestasi!
Kirjoitit, ettei miehesi ole koskaan ollut mikään "seksipeto" ja arvelet, että hän voisi elää loppuelämänsä ilman seksiäkin. Tämä on ensimmäinen kohta, jota jäin miettimään. Mistähän miehesi haluttomuus kertoo? Liittyyköhän haluttomuus nimenomaan nykyiseen parisuhteeseen vai onko sitä ollut jo aiemmissakin suhteissa? Liittyykö haluttomuus kenties nykyiseen elämäntilanteeseen uusperheen isänä? Onkohan taustalla ehkä mielialan laskua ja siihen liittyvää energian puutetta? Kirjoitit, että miehesi nukkuu silloin kun tietokoneajaltaan ehtii... Tämä kuulostaa huolestuttavalta. Onkohan pelaaminen enemmän haluttomuuden syy vai seuraus? Tämän tyyppisiä kysymyksiä esitän pariskunnille silloin kun he tulevat perheneuvontaan puhumaan haluttomuudesta. Haluttomuus on viesti jostakin, josta asianosaisenkin on joskus vaikea saada itsekään heti kiinni. Pariterapiassa solmut lähtevät usein kuitenkin aukeamaan tai ainakin löystymään. Joskus haluttomuuden taustalta löytyy aiempaan elämänhistoriaan liittyviä selitystekijöitä, esimerkiksi kasvuperheen seksikielteinen ilmapiiri. Joskus haluttomuus näyttää liittyvän enemmän nykyiseen elämäntilanteeseen kuten uupumukseen pikkulapsiperheessä. Kolmanneksi haluttomuus voi kertoa tulevaisuuteen liittyvistä epävarmuustekijöistä ja peloista, jos esimerkiksi perheen lapsilukuun liittyvistä toiveista ei olla avoimesti puhuttu. En osaa näiden tietojen valossa arvioida, mistä teidän tapauksessanne olisi eniten kyse.
Toinen kohta, mihin kiinnitin huomiota, oli oman haluttomuutesi kuvaileminen. On täysin luonnollista ja ymmärrettävää, että raskaus, (synnytys), sektio, imetys ja näistä toipuminen syövät väliaikaisesti seksuaalisia haluja. Kuten itse kirjoitit, seksihalusi palautuivat suht normaaleiksi hormonaalisten muutosten tasaannuttua. Minusta olisikin tärkeää, ettet etsisi syytä miehesi haluttomuuteen itsestäsi tässä tilanteessa! Kuvauksesi perusteella olet yrittänyt ymmärtää ja olla kärsivällinen. Olet etsinyt ratkaisua seksuaalisten tarpeidenne erilaisuuteen monin tavoin. Olet jopa ehdottanut miehellesi, että hoitaisit seksuaaliset tarpeesi kodin ulkopuolella, mutta miehesi suuttui asiasta. Tämä on mielestäni tärkeä kohta, josta olisi hyvä keskustella. Mahdollisesti parisuhdeammattilaisen kanssa. Etsit yhteyttä mieheesi, mutta jäät monin tavoin yksinäiseksi. Se on surullista. Riskinä on, että toistuva torjutuksi tuleminen nakertaa pikkuhiljaa itsetuntoa ja vaikuttaa kokemuksiimme naisena (tai miehenä) olemisesta. Siksi on tärkeää, että pidät huolta omasta naiseudestasi tässä seksittömässäkin elämäntilanteessa - olet hyvä ja hellä itsellesi.
Suosittelen, että lähdette selvittelemään asiaa yhdessä pariterapeutin avulla. Kirkon perheneuvonta tarjoaa maksutonta ja luottamuksellista keskusteluapua. Myös yksityissektorilta löytyy hyvää pariterapeuttista osaamista.
KYSYMYS: Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä jo viisi vuotta, rippikouluikäisistä asti. Parisuhde on ollut alussa on-off-tyyppistä, mutta aina ollaan yhteen palattu ja nyt olemme jo kauemman aikaa olleet koko ajan yhdessä. Tänä vuonna olemme muuttaneet yhteiseen asuntoon. Muuttamisen jälkeen poikaystäväni on alkanut pelaamaan tiettyä tietokonepeliä päivittäin. Hän tulee illalla kotiin töistä ja alkaa heti pelata ja pelaa sitten siihen asti että menee nukkumaan. Vapaapäivinä hän pelaa koko päivän, siitä asti kun herää, siihen asti että menee nukkumaan. Välillä hän saattaa pitää 10 minuutin taukoja, jolloin viettää hetken minun kanssa. Viikonloppuisin hän on aina kavereidensa kanssa. Eli periaatteessa minun kanssani hän ei vietä aikaa muuta kuin nukkuessa. Kaikki muu tuntuu menevän minun edelleni. Olen yrittänyt saada häntä menemään hakemaan apua, mutta hän ei näe tässä mitään vikaa. Kaipaisin enemmän läheisyyttä parisuhteeseemme, ja olen siitä hänelle useasti sanonutkin, mutta ilman tuloksia. Seksiäkin olemme harrastaneet viimeksi puoli vuotta sitten. Haluttomuus lähtee aina hänen puoleltaan, hän sanoo aina vain ettei jaksa. En enää tiedä mitä tehdä, tuntuu kuin minut olisi ajettu nyt umpikujaan. Erotakkaan en haluaisi, rakastan häntä kuitenkin todella paljon kaikesta huolimatta.
Cs
VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kirjoitat viisivuotisesta parisuhteestasi, jonka aloititte rippikouluikäisinä. Parisuhteessanne on ollut erilaisia vaiheita: eroamista, yhteen palaamista ja muutto yhteiseen kotiin. Et kirjoita tarkemmin siitä, miksi suhde oli alussa on-off-tyyppinen. Kokemukseni mukaan erot ja yhteen palaamiset jättävät parisuhteeseen aina haavoja, jotka voivat näyttämöllistyä parin välillä myös myöhemmin. Joka tapauksessa yhteen muuttamisen jälkeen poikaystäväsi tietokonepelaaminen on alkanut häiritä suhdettanne. Mietin, mikä on tuo tietokonepeli, joka vangitsee poikaystäväsi näin perusteellisesti? Kirjoitat hänen pelaavan joka tapauksessa päivittäin, toisinaan niin, että hän pitää ainoastaan 10 minuutin taukoja. Pidän inhimillisenä, että hänellä ei ole voimavaroja esimerkiksi läheisyyteen kanssasi, kun hän pelaa näin paljon. Samalla hän viestittää väistämättä, että asettaa pelaamiseen ja esimerkiksi kaverinsa parisuhteenne edelle. Ikään kuin alkuajan on-off-suhde jatkuisi edelleen hiukan eri variaationa. Hänhän on usein paikalla, mutta kuitenkin poissa.
Kirjoitat ajautuneesi umpikujaan, etkä tiedä, mitä tekisit. Toisaalta olet tehnyt jo monenlaista: Olet yrittänyt sanallistaa kokemustasi poikaystävällesi ja tukea häntä hakeutumaan avun piiriin. Hänen on ollut kuitenkin vaikea tavoittaa omaa osallisuuttaan, minkä vuoksi joudut kantamaan kohtuuttoman paljon vastuuta yksin parisuhteestanne. Sinä itse etsit apua suhdeklinikan kautta. Rohkaisen sinua olemaan yhteydessä myös oman alueesi perheasianneuvottelukeskukseen, josta voisit saada vielä tukea tämän asian pohtimiseen. Päätät kirjeesi kauniisti kuvaamalla sitä, miten et tahtoisi erota, koska rakastat poikaystävääsi. Tasapainoinen ja onnellinen rakkaussuhde edellyttää kuitenkin aina vastavuoroisuutta ja turvallista tunneyhteyttä, minkä puutteesta kuulen sinun kirjoittavan. Haastan sinua pohtimaan, mitä kaikkea rakastat poikaystävässäsi ja millaisena näet tulevaisuutesi yhdessä hänen kanssaan. Rohkaisen sinua myös etenemään siihen suuntaan, joka tekee sinut onnelliseksi.
Kaikkea hyvää sinulle toivottaen, Joona, perheneuvoja
KYSYMYS: Parisuhteeni on kriisissä. Olemme olleet pian yhdessä kaksi vuotta ja saimme juuri lapsen. Ongelmamme eivät ole uusia mutta raskauden ajaksi hetkellisesti unohtuivat ja nyy tuntuu vaivaavan kymmenen kertaa pahemmin. Ongelmamme liittyy siis seksiin tai enemmänkin sen puutteeseen. Olen erittäin seksuaalinen ihminen vaikka olenkin nainen. Pidän seksistä ja elän aikalailla tunteiden mukana. Mieheni taas sanoo ettei seksi kiinnosta ja saan usein pakit kun yritän lähestyä ja ongelma on mennyt niinkin pitkälle etten halua itse tehdä aloitteita ja olen alkanut miettimään jo muita miehiä. Oma mies tuntuu enää kämppikseltä ja itseä ahdistaa koska lapsen takia on yritettävä. Mies ei suostu lääkäriin koska asia ei tosiaan häiritse häntä. Olen tieni päässä ja hermot kireellä enkä jaksa tätä enää kauan ja vaikka ero pelottaa niin en keksi muutakaan ratkaisua.
VASTAUS: Hei ja onnittelut lapsen syntymän johdosta!
Lyhyt viestisi herätti paljon ajatuksia. Ensinnäkin mieleen nousi se, että vauvavaihe vähäunisine öineen, uuteen elämänvaiheeseen totuttelemisineen ja äidin ja isän rooleihin asettautumisineen on monessa parisuhteessa aikaa, jolloin seksielämä on harvatahtista. Kerrot kuitenkin, että teillä oli samoja ongelmia jo ennen raskautta. Vauvan odotus siirsi ongelmat hetkeksi syrjään, mutta nyt ne ovat jälleen nousseet pintaan. Jotta asiaa voisi tarkemmin tutkia, kannattaisi miettiä suhteenne alkuaikoja. Oliko suhteen alussa rakastumisvaihe, jonka huumassa seksiä oli molemmille osapuolille riittävästi? Toisaalta siinä vaiheessa mahdollisiin pettymyksiinkään ei ehkä avoimesti tartuta vaan luotetaan siihen, että aika korjaa ne. Jos seksiä oli mielestäsi alussa riittävästi, milloin mahdoit ensimmäisen kerran kokea tyytymättömyyttä? Mitä elämässänne tapahtui niihin aikoihin? Muilla elämänalueilla koettu stressi, väsymys ja huolestuminen näkyy usein myös seksuaalisessa halussa.
Millä tavoin mahdoit ilmaista tyytymättömyyttäsi seksielämäänne? Seksiin liittyvistä toiveista ja tarpeista on tärkeätä puhua yhtä lailla kuin muistakin parisuhteen asioista. Seksuaalisuus on kuitenkin niin keskeinen ja kaiken läpäisevä osa ihmisen persoonallisuutta, että ihminen on sen äärellä herkimmillään ja haavoittuvimmillaan. Liian ronskit sanat voivat saada toisen loukkaantumaan ja menemään niin lukkoon, että keskusteluyhteys katkeaa. Se, mikä on liian ronski tai sopiva tapa keskustella, on tietenkin kumppaneista ja heidän keskustelutavoistaan riippuvaa. Mietin kuitenkin, mitä kaikkea miehesi "Ei kiinnosta" -repliikin taakse kätkeytyy. Onko niin, että halunne ovat eritahtiset? Toinen haluaa aina useammin, jolloin toinen ei oikeastaan koskaan ehdi haluta. Hänen halunsa ei ehdi herätä. Voidaanko tällöin sopia, että yhteistä seksiä on harvemmin haluavan tahtiin ja sillä välillä toinen tyydyttää itsensä? Tai voiko harvemmin haluava kuitenkin välillä tyydyttää kumppaninsa, vaikka itseä ei kiinnostaisikaan?
Vai kätkeytyykö "Ei kiinnosta" -puheen taakse loukkaantumista? Onko miehesi aiemmassa elämässään tullut jollakin tavalla loukatuksi seksuaalisesti? Onko hänen itsetuntonsa kärsinyt niin, että hänen on vaikeata uskaltaa haluta ja kiihottua? Vai onko teidän suhteenne seksuaalisuuteen muodostunut jännittyneisyys ja kireys alkanut ahdistaa häntä? Kaikenlaiset suorituspaineet ja pelot ovat seksuaalinen turn off, joka kääntää hetkessä virran pois päältä. Epäonnistumisen pelko alkaa helposti luoda kehää: mahdollisen epäonnistumisen pelossa ei uskalleta edes yrittää.
Tiedättekö miehenne kanssa sitä, millaisesta seksistä kumpikin pitää? Millaisissa fantasioissa ja seksin muodoissa toiveenne kohtaavat? Parhaimpia fantasioitaan ei kannata paljastaa, mutta avaamalla toiselle omaa seksuaalista maailmaansa voi saada sitä, mitä haluaa ja antaa sellaista myös toiselle.
Myös parisuhteen ristiriitaisuus ja ongelmat muilla elämänalueilla näyttäytyvät usein haluttomuutena. Miten parisuhteenne muuten voi? Antakaa toisillenne hellyyttä kosketuksin ja sanoin. Tämän arkisen yhteyden jatkuva ylläpito päivittäin on ensimmäinen askel kohti seksielämän toimivuutta. Miltä sinusta on tuntunut tulla äidiksi? Mikä siinä on ollut parasta, mikä hankalinta, mikä yllättävintä? Entä miehestäsi? Pitäkää puhumalla ja koskettamalla toisenne kartalla siinä, mitä teille kuuluu.
Mieti, mikä kaikki vahvistaa kokemustasi omasta riittävyydestäsi ja ihanuudestasi. Miten miehesi voi vahvistaa naiseuttasi silloinkin, kun hän ei halua seksiä? Entä miten sinä vahvistat hänen miehuuttaan? Tuntuu hienolta, kun kerrot olevasi vahvasti seksuaalinen nainen. Ei siinä ole mitään outoa. Ajatus siitä, että miehen kuuluisi olla voimakkaammin seksuaalinen kuin nainen, on tuulesta temmattu yleistys. Pidä sinä huolta omasta seksuaalisesta ja kaikinpuolisesta hyvinvoinnistasi. Ottakaa tämä aihe keskenänne puheeksi vaikkapa sillä tavalla, että poimitte netistä aihetta koskevia juttuja ja alatte keskustella niistä yleisellä tasolla viemättä asiaa heti omaan suhteeseenne. Jos keskinäinen keskustelu ei onnistu, terapeutit ovat sitä varten, että he auttavat keskustelun virittämisessä.
