KYSYMYS: Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä jo viisi vuotta, rippikouluikäisistä asti. Parisuhde on ollut alussa on-off-tyyppistä, mutta aina ollaan yhteen palattu ja nyt olemme jo kauemman aikaa olleet koko ajan yhdessä. Tänä vuonna olemme muuttaneet yhteiseen asuntoon. Muuttamisen jälkeen poikaystäväni on alkanut pelaamaan tiettyä tietokonepeliä päivittäin. Hän tulee illalla kotiin töistä ja alkaa heti pelata ja pelaa sitten siihen asti että menee nukkumaan. Vapaapäivinä hän pelaa koko päivän, siitä asti kun herää, siihen asti että menee nukkumaan. Välillä hän saattaa pitää 10 minuutin taukoja, jolloin viettää hetken minun kanssa. Viikonloppuisin hän on aina kavereidensa kanssa. Eli periaatteessa minun kanssani hän ei vietä aikaa muuta kuin nukkuessa. Kaikki muu tuntuu menevän minun edelleni. Olen yrittänyt saada häntä menemään hakemaan apua, mutta hän ei näe tässä mitään vikaa. Kaipaisin enemmän läheisyyttä parisuhteeseemme, ja olen siitä hänelle useasti sanonutkin, mutta ilman tuloksia. Seksiäkin olemme harrastaneet viimeksi puoli vuotta sitten. Haluttomuus lähtee aina hänen puoleltaan, hän sanoo aina vain ettei jaksa. En enää tiedä mitä tehdä, tuntuu kuin minut olisi ajettu nyt umpikujaan. Erotakkaan en haluaisi, rakastan häntä kuitenkin todella paljon kaikesta huolimatta.
Cs
VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kirjoitat viisivuotisesta parisuhteestasi, jonka aloititte rippikouluikäisinä. Parisuhteessanne on ollut erilaisia vaiheita: eroamista, yhteen palaamista ja muutto yhteiseen kotiin. Et kirjoita tarkemmin siitä, miksi suhde oli alussa on-off-tyyppinen. Kokemukseni mukaan erot ja yhteen palaamiset jättävät parisuhteeseen aina haavoja, jotka voivat näyttämöllistyä parin välillä myös myöhemmin. Joka tapauksessa yhteen muuttamisen jälkeen poikaystäväsi tietokonepelaaminen on alkanut häiritä suhdettanne. Mietin, mikä on tuo tietokonepeli, joka vangitsee poikaystäväsi näin perusteellisesti? Kirjoitat hänen pelaavan joka tapauksessa päivittäin, toisinaan niin, että hän pitää ainoastaan 10 minuutin taukoja. Pidän inhimillisenä, että hänellä ei ole voimavaroja esimerkiksi läheisyyteen kanssasi, kun hän pelaa näin paljon. Samalla hän viestittää väistämättä, että asettaa pelaamiseen ja esimerkiksi kaverinsa parisuhteenne edelle. Ikään kuin alkuajan on-off-suhde jatkuisi edelleen hiukan eri variaationa. Hänhän on usein paikalla, mutta kuitenkin poissa.
Kirjoitat ajautuneesi umpikujaan, etkä tiedä, mitä tekisit. Toisaalta olet tehnyt jo monenlaista: Olet yrittänyt sanallistaa kokemustasi poikaystävällesi ja tukea häntä hakeutumaan avun piiriin. Hänen on ollut kuitenkin vaikea tavoittaa omaa osallisuuttaan, minkä vuoksi joudut kantamaan kohtuuttoman paljon vastuuta yksin parisuhteestanne. Sinä itse etsit apua suhdeklinikan kautta. Rohkaisen sinua olemaan yhteydessä myös oman alueesi perheasianneuvottelukeskukseen, josta voisit saada vielä tukea tämän asian pohtimiseen. Päätät kirjeesi kauniisti kuvaamalla sitä, miten et tahtoisi erota, koska rakastat poikaystävääsi. Tasapainoinen ja onnellinen rakkaussuhde edellyttää kuitenkin aina vastavuoroisuutta ja turvallista tunneyhteyttä, minkä puutteesta kuulen sinun kirjoittavan. Haastan sinua pohtimaan, mitä kaikkea rakastat poikaystävässäsi ja millaisena näet tulevaisuutesi yhdessä hänen kanssaan. Rohkaisen sinua myös etenemään siihen suuntaan, joka tekee sinut onnelliseksi.
Kaikkea hyvää sinulle toivottaen,
Joona, perheneuvoja
6 kommenttia
EnsioK
28.10.2015 07:32
Kyllä aikuisella miehellä on joku kehitysvaihe jäänyt välistä jos tuolla iällä pitää tietokonepelejä pelata.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
4.11.2015 15:24
Kyllä aikuiselta miehelta on joku kehitysvaihe jäänyt välistä jos tuolla iällä pitää yrittää pönkittää omaa itsetuntoa haukkumalla muita heidän harrastustensa perusteella. Sinäkin kuitenkin kulutat aikaasi täällä lukemalla muiden ihmisten avautumista heidän parisuhteistaan sen sijaan, että tekisit jotain joka itse asiassa antaisi sinulle jonkinnäköisen perustellun lähtökohdan yrityksellesi nostaa itseäsi jalustalle. :D
Umenohana
29.10.2015 15:00
Peliriippuvuus on yksi mahdollinen selitys.
Vastaa kommenttiinNoin maanisen pelaamisen selkeä selitys on, että peli tuottaa sellaisia onnistumisen (ja mahdollisesti monipelaajaympäristössä yhteisöllisyyden) kokemuksia, joita ei arkielämässä ole tarjolla. Peleihin saattaa muodostua ihan oma kaveripiirikin.
Jos pelaamiseen käytetään tietokonetta voisi tehdä ihan pahuuttaan kokeen, jossa vie laitteen virtakaapelin/lähteen talteen tai pakkaa sen vaikkapa pehmokirjekuoreen ja lähettää postissa takaisin. Jos meuhkaaminen alkaa, niin silloin mennään addiktion tahtiin. Aikuinen ihminen selviää nimittäin ilman pelejä, röökiä tai viinaa jne. hienosti sen pari päivää mitä piuhalla kestää kiertää postin kautta takaisin.
Siinä voi sitten katsella miten pahat vieroitusoireet ihmiselle tulee. Ja sitten voi alkaa pohtia haluaako oikeasti viettää elämänsä addiktin kanssa.
Vastaa kommenttiin
shiwan8
4.11.2015 15:32
Meinasin kirjoittaa hyvin pitkälle saman kuin sinä. Asiallinen näkökulma asiaan. En tosin lähtisi ottamaan sitä virtapiuhaa pois millään sellaisella tavalla joka estää sen palauttamisen minä tahansa hetkenä. Monissa peleissä nykyään on näitä päivittäisiä "tehtäviä" joiden tekemättä jääminen saattaa aiheuttaa yllättävänkin merkittävää tappiota pelaajalle pelin kontekstissa. Toki jos siitäkin vedetään apokalypsiraivari niin tiedetään onko kyse vain ajan tappamisesta ja onnistumisen tunteista vai addiktiosta.
Nainen, 22v
12.2.2016 20:11
Minulle kävi juuri näin kolme vuotta kestäneessä suhteessa. Tosin meillä ei ollut on/off juttuja. Muutin siis poikaystäväni kanssa yhteen 19 vuotiaana. Aluksi kaikki oli hyvin, kuten ennenkin, mutta vähitellen poikaystäväni uppoutui yhä enemmän ja enemmän tietokone-nettipeleihin. Puhuin hänen kanssaan asiasta monesti, mutta vältin nalkuttamista asiasta. Pelaan itsekin tietokonepelejä, joten tiedän ettei nettipeliä voi keskeyttää milloin vain. Vähitellen hänen pelisessionsa venyivät aamuun asti. Minä opiskelin ja kävin töissä. Joka koulu- ja työpäivän jälkeen kotiin palatessani rukoilin ettei poikaystäväni istuisi tietokoneella. Ja joka päivä petyin uudelleen, sillä mikään ei muuttunut. Hän lupasi aina uudelleen että sitten kun, sitten kun... Lopulta en kestänyt enää. Minusta oli tullut arka ja sulkeutunut. Eräänä kesäpäivänä kaikki näytti todella harmaalta. Silloin pyysin poikaystäväni lyhyelle kävelylle (hänet oli vaikea saada irti tietokoneesta edes sen ajaksi). Sanoin että taitaa olla nyt niin että parempi erota. Hän ei kai jotenkin sisäistänyt asiaa, ja palasi heti kämpälle pelinsä ääreen. Puolen vuoden/vuoden kuluttua hän aneli minua takaisin, ja taas lupasi kaikkea mitä ennenkin. Onneksi olin jo saanut elämän iloni takaisin, enkä palannut yhteen hänen kanssaan. Hän suuttui, emmekä ole enää tekemisissä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
urbanlover
18.6.2016 16:32
Voihan sitä pelata mutta ei liikaa. Samanlaisia ongelmia itselläkin mutta 15 vuotta jos asuu saman ihmisen kanssa niin arjesta tulee usein tylsää jos ei ole jotain muitakin virikkeitä kuten tietokonepelit. Sanoisin varoituksena, että älkää pelatko liikaa jos haluatte parisuhteen. Itselleni tuli avioero sen takia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin