Suhdeklinikka

KYSYMYS: Menin puoli vuotta sitten kihloihin ja kumppanini muutti toiselta paikkakunnalta luokseni asumaan. Siihen saakka koko suhde toimi kaikin puolin hienosti, mutta muutettuaan luokseni, hän ei ole enää kiinnostunut mistään läheisyydesta. Ajattelin aluksi, että hänellä on paikan vaihdoksen takia, jokin ohimenevä asia, jonka takia hän ei ole kiinnostunut seksistä. Nyt puoleen vuoteen ei ole ollut mitään kanssakäymistä. Hän tulee nukkumaan, kun olen nukahtanut. Kysyin asiaa häneltä, että olenko niin vastenmielinen, ettei hän voi olla enää kanssani läheisesti ja hän sanoi, että olen hieno ihminen ja hän arvostaa minua. Muuta vastausta en saanut. Nyt alkaa tuntua, että hän on vain käyttänyt minua hyväkseen. Hän muutti vuokra-asunnosta luokseni ja hänen asumiskulut loppuivat. Tuntuu, että olen vain hänelle kodinhoitaja, joka laittaa hyvää ruokaa. Oloni on hirveän ahdistunut, itkeskelen paljon salaa ja olen muuttunut hiljaiseksi. Ennen yhteen muuttamista hän oli todella ihana mies. Nyt olemme kuin samassa asunnossa asuvat kämppäkaverit. Itse rakastan häntä edelleenkin kovasti. Olen antanut hänelle omaa aikaa, enkä tyrkytä itseäni mitenkään. Olen yrittäänyt olla hänelle vain hyvä ja reilu kaveri, mutta minulle ei riitä pelkkä kaveruus. Molemmat olemme jo yli 50-vuotiaita.

Toivoton

VASTAUS: Kerrot, miten lupaavasti alkanut suhde muuttui, kun asetuitte asumaan samana katon alle. Mies ei olekaan enää kiinnostunut läheisyydestä ja seksistä, joka puolestaan olisi sinulle tärkeää suhteen ylläpitämiseksi ja oman itsetuntosikin kannalta.

Kerrot, miten ahdistunut olet tilanteesta. Et haluaisi loukata miestäsi ja niinpä olet valinnut hiljaisuuden. Olet myös valinnut sen, ettet halua roikkua hänessä, vaan annat omaa tilaa ja aikaa. Toimimalla näin et ehkä loukkaa miestäsi – mutta tulet itse loukatuksi. Ahdistus sisälläsi kasvaa sitä mukaa kuin ohitat omat tarpeesi. Rakastat miestäsi, mutta unohdat rakastaa itseäsi. Miehesi on varmasti tosissaan, kun hän sanoo, että olet hieno ihminen. Et nalkuta, et kerjää, annat tilaa, väistät, unohdat omat tarpeesi. Ehkä olet hänelle sopiva puoliso juuri tällaisena, mutta se ei palvele suhdettanne. Myös sinä olet olemassa. Parisuhteessa on kaksi osapuolta, ja molempien tarpeilla on siinä oltava oma tilansa.

Mahtaako miehesi ollenkaan tietää, miten huonosti oikeasti voit suhteessanne? Nyt olisi puhumisen paikka. Olisiko syytä olla oikeasti ”hieno ihminen” ja kertoa, mitä sisimmässäsi tunnet ja ajattelet? Rakkaus on rehellisyyttä itseä ja toista kohtaan. Usein pelko toisen menettämisestä saa peittämään omat loukatut tunteet. Mutta jos nuo tunteet eivät saa tilaa parisuhteessa, ei suhde pääse kehittymään molempia tyydyttävään suuntaan.

Puhumisen aloittaminen ei aina ole helppoa. Mitäpä jos aloittaisitkin siitä, miten vaikeaa ja omien tunteitten ilmaiseminen sinulle on? Voisit vaivihkaa kysyä, miten puolisosi kokee tunteista puhumisen. Ehdota yhteistä harjoitusta ja aloita kertomalla kirjeessä kuvaamiasi tuntemuksia. Keskity kuvaamaan omaa tunnettasi ja toisen käyttäytymistä. Vaikkapa näin: ”Tunnen oloni hylätyksi aina silloin kun et tule kanssani yhtä aikaa nukkumaan.” Voit kysyä, miten miehesi on asian kokenut. Voi olla, että et heti saa vastauksia, mutta tällä tavoin yhteyden kanava voi pikku hiljaa aueta uudelleen. Puhumalla omista tunteistasi itseäsi tai puolisoasi syyttelemättä saatat saada hänetkin houkuteltua kertomaan omista kätketyistä tunteistaan ja ajatuksistaan. Miksi hän esimerkiksi sinun kokemuksesi mukaan väistelee läheisyyttä – onko hänellä ehkä terveys- tai muita huolia, vai onko hänen käyttäytymisensä kenties totuttu tapa, jolla hän ei edes huomaa satuttavansa sinua. Ehkäpä fyysinen läheisyyskin palautuu ja syvenee, kun saatte ensin puhumalla rakennettua keskinäistä luottamusta. Eri mieltä olemista ja riitelemistäkään ei kannata pelätä, kunhan opettelee riitelemään oikein.

Toivon teille antoisia keskusteluhetkiä läheisyytenne parantamiseksi.

Perheneuvoja Pirkko

KYSYMYS: Se perinteinen tarina; seksittömyys. Mieheni ei ole koskaan ollut mikään "seksipeto", hän voisi elää seksittä varmaan lopunelämäänsä. Minun tähteni hän seurustellessa suostui seksiin, mutta kyllä hän siitä nautti. Seksistäkin, mutta lähinnä siitä, kun hän sai minut nauttimaan. Sitten menimme naimisiin ja tulin raskaaksi..

Taustatietona: Mies on 40v. ja hänellä on aiemmasta suhteesta 2 lasta, he ovat jo 8 ja 10 vuotiaita, he käyvät luonamme jokatoinen viikonloppu. Minä olen 27 vuotias, ja yhteinen lapsemme on esikoiseni.

Yksinäinen äiti

VASTAUS: kirjeesi on riipaisevaa luettavaa. Kaipaat yhteyttä mieheesi niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta olet joutunut toistuvasti pettymään odotuksissasi. Ensimmäiseksi ajatuksekseni heräsi, että tässä on nainen, joka on yrittänyt sitkeästi ratkaista ongelmaa! Pidä ihmeessä tuosta sitkeydestäsi kiinni! Et ole vielä lannistunut kun haet nyt apua Suhdeklinikalta... kiitos luottamuksestasi!

Kirjoitit, ettei miehesi ole koskaan ollut mikään "seksipeto" ja arvelet, että hän voisi elää loppuelämänsä ilman seksiäkin. Tämä on ensimmäinen kohta, jota jäin miettimään. Mistähän miehesi haluttomuus kertoo? Liittyyköhän haluttomuus nimenomaan nykyiseen parisuhteeseen vai onko sitä ollut jo aiemmissakin suhteissa? Liittyykö haluttomuus kenties nykyiseen elämäntilanteeseen uusperheen isänä? Onkohan taustalla ehkä mielialan laskua ja siihen liittyvää energian puutetta? Kirjoitit, että miehesi nukkuu silloin kun tietokoneajaltaan ehtii... Tämä kuulostaa huolestuttavalta. Onkohan pelaaminen enemmän haluttomuuden syy vai seuraus? Tämän tyyppisiä kysymyksiä esitän pariskunnille silloin kun he tulevat perheneuvontaan puhumaan haluttomuudesta. Haluttomuus on viesti jostakin, josta asianosaisenkin on joskus vaikea saada itsekään heti kiinni. Pariterapiassa solmut lähtevät usein kuitenkin aukeamaan tai ainakin löystymään. Joskus haluttomuuden taustalta löytyy aiempaan elämänhistoriaan liittyviä selitystekijöitä, esimerkiksi kasvuperheen seksikielteinen ilmapiiri. Joskus haluttomuus näyttää liittyvän enemmän nykyiseen elämäntilanteeseen kuten uupumukseen pikkulapsiperheessä. Kolmanneksi haluttomuus voi kertoa tulevaisuuteen liittyvistä epävarmuustekijöistä ja peloista, jos esimerkiksi perheen lapsilukuun liittyvistä toiveista ei olla avoimesti puhuttu. En osaa näiden tietojen valossa arvioida, mistä teidän tapauksessanne olisi eniten kyse.

Toinen kohta, mihin kiinnitin huomiota, oli oman haluttomuutesi kuvaileminen. On täysin luonnollista ja ymmärrettävää, että raskaus, (synnytys), sektio, imetys ja näistä toipuminen syövät väliaikaisesti seksuaalisia haluja. Kuten itse kirjoitit, seksihalusi palautuivat suht normaaleiksi hormonaalisten muutosten tasaannuttua. Minusta olisikin tärkeää, ettet etsisi syytä miehesi haluttomuuteen itsestäsi tässä tilanteessa! Kuvauksesi perusteella olet yrittänyt ymmärtää ja olla kärsivällinen. Olet etsinyt ratkaisua seksuaalisten tarpeidenne erilaisuuteen monin tavoin. Olet jopa ehdottanut miehellesi, että hoitaisit seksuaaliset tarpeesi kodin ulkopuolella, mutta miehesi suuttui asiasta. Tämä on mielestäni tärkeä kohta, josta olisi hyvä keskustella. Mahdollisesti parisuhdeammattilaisen kanssa. Etsit yhteyttä mieheesi, mutta jäät monin tavoin yksinäiseksi. Se on surullista. Riskinä on, että toistuva torjutuksi tuleminen nakertaa pikkuhiljaa itsetuntoa ja vaikuttaa kokemuksiimme naisena (tai miehenä) olemisesta. Siksi on tärkeää, että pidät huolta omasta naiseudestasi tässä seksittömässäkin elämäntilanteessa - olet hyvä ja hellä itsellesi.

Suosittelen, että lähdette selvittelemään asiaa yhdessä pariterapeutin avulla. Kirkon perheneuvonta tarjoaa maksutonta ja luottamuksellista keskusteluapua. Myös yksityissektorilta löytyy hyvää pariterapeuttista osaamista.

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä jo viisi vuotta, rippikouluikäisistä asti. Parisuhde on ollut alussa on-off-tyyppistä, mutta aina ollaan yhteen palattu ja nyt olemme jo kauemman aikaa olleet koko ajan yhdessä. Tänä vuonna olemme muuttaneet yhteiseen asuntoon. Muuttamisen jälkeen poikaystäväni on alkanut pelaamaan tiettyä tietokonepeliä päivittäin. Hän tulee illalla kotiin töistä ja alkaa heti pelata ja pelaa sitten siihen asti että menee nukkumaan. Vapaapäivinä hän pelaa koko päivän, siitä asti kun herää, siihen asti että menee nukkumaan. Välillä hän saattaa pitää 10 minuutin taukoja, jolloin viettää hetken minun kanssa. Viikonloppuisin hän on aina kavereidensa kanssa. Eli periaatteessa minun kanssani hän ei vietä aikaa muuta kuin nukkuessa. Kaikki muu tuntuu menevän minun edelleni. Olen yrittänyt saada häntä menemään hakemaan apua, mutta hän ei näe tässä mitään vikaa. Kaipaisin enemmän läheisyyttä parisuhteeseemme, ja olen siitä hänelle useasti sanonutkin, mutta ilman tuloksia. Seksiäkin olemme harrastaneet viimeksi puoli vuotta sitten. Haluttomuus lähtee aina hänen puoleltaan, hän sanoo aina vain ettei jaksa. En enää tiedä mitä tehdä, tuntuu kuin minut olisi ajettu nyt umpikujaan. Erotakkaan en haluaisi, rakastan häntä kuitenkin todella paljon kaikesta huolimatta.

Cs

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kirjoitat viisivuotisesta parisuhteestasi, jonka aloititte rippikouluikäisinä. Parisuhteessanne on ollut erilaisia vaiheita: eroamista, yhteen palaamista ja muutto yhteiseen kotiin. Et kirjoita tarkemmin siitä, miksi suhde oli alussa on-off-tyyppinen. Kokemukseni mukaan erot ja yhteen palaamiset jättävät parisuhteeseen aina haavoja, jotka voivat näyttämöllistyä parin välillä myös myöhemmin. Joka tapauksessa yhteen muuttamisen jälkeen poikaystäväsi tietokonepelaaminen on alkanut häiritä suhdettanne. Mietin, mikä on tuo tietokonepeli, joka vangitsee poikaystäväsi näin perusteellisesti? Kirjoitat hänen pelaavan joka tapauksessa päivittäin, toisinaan niin, että hän pitää ainoastaan 10 minuutin taukoja. Pidän inhimillisenä, että hänellä ei ole voimavaroja esimerkiksi läheisyyteen kanssasi, kun hän pelaa näin paljon. Samalla hän viestittää väistämättä, että asettaa pelaamiseen ja esimerkiksi kaverinsa parisuhteenne edelle. Ikään kuin alkuajan on-off-suhde jatkuisi edelleen hiukan eri variaationa. Hänhän on usein paikalla, mutta kuitenkin poissa.

Kirjoitat ajautuneesi umpikujaan, etkä tiedä, mitä tekisit. Toisaalta olet tehnyt jo monenlaista: Olet yrittänyt sanallistaa kokemustasi poikaystävällesi ja tukea häntä hakeutumaan avun piiriin. Hänen on ollut kuitenkin vaikea tavoittaa omaa osallisuuttaan, minkä vuoksi joudut kantamaan kohtuuttoman paljon vastuuta yksin parisuhteestanne. Sinä itse etsit apua suhdeklinikan kautta. Rohkaisen sinua olemaan yhteydessä myös oman alueesi perheasianneuvottelukeskukseen, josta voisit saada vielä tukea tämän asian pohtimiseen. Päätät kirjeesi kauniisti kuvaamalla sitä, miten et tahtoisi erota, koska rakastat poikaystävääsi. Tasapainoinen ja onnellinen rakkaussuhde edellyttää kuitenkin aina vastavuoroisuutta ja turvallista tunneyhteyttä, minkä puutteesta kuulen sinun kirjoittavan. Haastan sinua pohtimaan, mitä kaikkea rakastat poikaystävässäsi ja millaisena näet tulevaisuutesi yhdessä hänen kanssaan. Rohkaisen sinua myös etenemään siihen suuntaan, joka tekee sinut onnelliseksi.

Kaikkea hyvää sinulle toivottaen,
Joona, perheneuvoja

KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa olleet naimisissa kohta vuoden. Itse olen 27v ja mieheni 41v. Avioliittomme ei alkanut ihan haaveitteni mukaan kun menimme viimevuoden syyskuussa naimisiin ja vasta lokakuussa harrastimme seksiä ensimmäistä kertaa avioparina. Seuraavan kerran kun se tapahtui oli jo uusi vuosi ja tammikuu eikä sen jälkeen ole ollut yhtään yhdyntää. Eli kohta on mennyt 6kk ilman seksiä. Ennen papin aamen (seurusteltiin 1,5 v) meillä oli seksielämässä ylä ja alamäkeä mutta ei ikinä mennyt enemmän kuin 2-3 viikkoa ilman läheisyyttä. Olen onneton, turhautunut, vihainen, väsynyt.. Sanat eivät enää riitä kertomaan. Näen nyt vain peilistä ruman ja läskin kotiäidin. Paljon ollaan sekä riidelty että puhuttu asiasta. Mieheni sanoo että haluaisi että asiat olisivat paremmin mutta että hän ei tiedä miksei ole. Minä haluan, koko ajan. Hän tietää. Sanoo haluavansa. Mutta kuitenkin antaa minulle pakit heti kun yritän lähennellä.

Yksi ilta 3 viikkoa sitten hän suuteli minua kiihkeästi ensimmäistä kertaa piiitkäään aikaan ja koskettelikin vähän ja ajattelin että nyt! Mutta kun olin käynyt siistiytymässä kun oli aika mennä "nukkumaan" niin mieheni oli jo nukahtanut. Yritin herättää mutta hän työnsi minut pois. Kotona meillä on 3 pientä lasta (edellisistä suhteista) mutta masennusten takia en jaksa olla enää edes kunnon äiti. Haluan vain mieheni takaisin. Haluan olla onnellinen. Tyytyväinen itseeni. Mitä teen? Niin paljon ollaan asiasta puhuttu mutta ei näytätilanne paranevan. Mieheni ei halua erota. En minäkään. Mutta mitä tehdä? En jaksa enää!

Väsynyt elämäänsä

VASTAUS: Ei ole ihme, että olet väsynyt ja turhautunut ja vihainen. Voisin kuvitella, että miehesikin on aika epätoivoinen. Haluaisitte molemmat haluta, mutta joku käsittämätön seinä on noussut väliinne. Heti naimisiin menon jälkeen tapahtui jotain, joka estää teitä olemasta intiimisti yhdessä. Odotus naimisiin mennessä on kai aina, että saa rakkautta ja voi sitä antaa.

Vaikka seksi onkin vain yksi tapa ilmaista rakkautta, sen yhtäkkinen loppuminen on vahva viesti jostain. Sinulle se on viesti siitä, että et ole enää viehättävä ja rakastamisen arvoinen. Näin päättelen kommentistasi, että tunnet itsesi rumaksi ja läskiksi kotiäidiksi. Tunnet, että naiseutesi on hukassa, ja se vie sinua masennusta kohti. Olette puhuneet asiasta paljon, ja uskoisin, että miehesikin on yrittänyt vakuuttaa, ettei tilanne ole sinun viehätysvoimasi puutteesta kiinni. Tuskin sinä olet papin aamenen jälkeen muuksi muuttunut.

Se, mikä avioliittoa solmittaessa muuttuu, ovat molempien mielikuvat itsestä, toisesta ja suhteesta. Jännittävästä seurustelukumppanista tulee astetta sitoutuneempi siis myös turvallisempi puoliso. Se on yleensä suhdetta vahvistava muutos. Mieli on kuitenkin sen verran monimutkainen värkki, että joskus Toisen muuttuminen läheisemmäksi aktivoi jotain vanhaa kokemusta, josta ei ihan itsekään saa kiinni. Esim. jännittävä tyttöystävä muuttuu syvällä mielessä vaimoksi ja perheen äidiksi, jonka kanssa seksi ei jostain syystä olekaan ”luvallista”. Tai tavoiteltu poikaystävä alkaa mielessä tuntumaan joltain toiselta elämän mieheltä, jonka lähestyminen ei olekaan niin yksinkertaista. Meidän mielemme on aina täynnä erilaisia hahmoja, joihin sovittelemme uusia kohtaamiamme ihmisiä.

Teidän roolinne suhteessa toisiinne on muuttunut naimisiin menonne jälkeen. Kerroit, että teillä on lapsia edellisistä liitoista. Olette siis molemmat olleet naimisissa aikaisemmin. Onkohan tässä nykyisessä tilanteessanne mitään tuttua vai tapahtuuko kaikki ensimmäistä kertaa? Sanoisin, että mitä suurempi yhteensopivuus kumppaneilla on, sitä suuremmat näytelmät lähtevät mielessä liikkeelle, kun suhde vakiintuu. Kuulostaako tämä hullulta? Tarkoitan, että olette ehkä rakastuessanne tunnistaneet toisissanne jotain sellaista tuttua, joka samalla vetää puoleensa ja samalla aiheuttaa vanhojen tiedostamattomien mörköjen esiintulon. Ja juuri ne vanhat möröt estävät teitä tekemästä sitä, mitä haluaisitte: kohtaamaan täysillä miehenä ja naisena.

Parisuhteessa on taipumus jakaa tehtäviä aika jännällä tavalla. Toinen saa kannettavakseen kaikkea sellaista, mitä toinen ei juuri nyt pystyy käsittelemään. Mitäköhän teidän suhteessanne tapahtuisi, jos miehesi alkaisi yhtäkkiä haluta koko ajan? Voisiko olla, että sinun täytyisi vuorostaan pitää yllä turvallista etäisyyttä välillänne? Kirjoitan näin, koska toivon, että maltatte pohtia tilannettanne yhteisenä ongelmana eikä vain miehesi tai sinun puutteena.

Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että vaikeus olla lähekkäin on suhteessanne niin syvällä, että niihin voi olla vaikeaa päästä käsiksi omin avuin. Olette jo uuvuttaneet itseänne puhumalla puhumasta päästyänne. Suosittelen teitä hakeutumaan joko pariterapiaan tai kirkon perheneuvontaan voidaksenne puhua näistä asioista turvassa ammattilaisen kanssa. Yksityinen pariterapia maksaa jonkin verran, mutta jos paikkakunnallanne on perheasiain neuvottelukeskus, voitte saada sieltä apua maksutta.

Toivon, että saat miehesi takaisin, että saat olla onnellinen ja tyytyväinen itseesi. Ja että lapsenne saavat hyvinvoivan äidin takaisin. Näin paljon on voimaa parisuhteessa! Toivon sydämestäni, että jaksatte taistella omanne puolesta.

Perheneuvoja Anne

KYSYMYS: Miehen mielestä hän saa liian vähän seksiä ja hän miellyttää vain minua ja minä en koskaan häntä. Meillä on lapsia ja kumpikin käydään töissä. Minä vuorotöissä ja mies päivätöissä joka on ruumiillisesti väsyttävää. Kun ollaan kotona, teen kaikki kotityöt yksin. Mies on joko tallissa, tietokoneella tai kännykkä kädessä. Sitten kun aletaan nukkumaan niin minulla pitäisi jaksaa miellyttää häntä. Minä en jaksa tätä kuviota. Tämä ongelma on ollut aina ja ollaan keskusteltukin mutta saan kuulla et käytän aseena noita kotitöitä.

VASTAUS: Kuvaat perheenne kiireistä arkea. Lapset luonnollisesti vievät kahdenkeskistä aikaanne. Käytte työssä osittain eri aikoina ja kotonakin teette eri asioita: kun sinä teet kotitöitä, miehelläsi on muuta puuhaa. Ei ihme, että kun ensimmäinen yhteinen hetki päivästä myöhään illalla koittaa, te haluatte eri asioita. Miehesi haluaa sinua ja sinä haluaisit vain levätä hänen lähellään.

Kerrot, että olette keskustelleet asiasta. Kuvauksesi perusteella vaikuttaa siltä, että keskustelu ajautuu umpikujaan, syyttelemiseen ja puolustautumiseen. Siitä seuraa, että päädytte olemaan entistä kauempana toisistanne, vaikka molemmat pohjimmiltaan kaipaisivat toisen läheisyyttä ja lämpöä.

Ymmärrettävästi olet väsynyt tilanteeseenne. Miten pääsisitte ulos tästä turhauttavasta umpikujasta? Olisiko mahdollista, että järjestäisitte kahdenkeskisen illan tai viikonlopun, jonka aikana voisitte häiriintymättä puhua toisillenne näistä asioista? Siitä, miten läheisyyttä ja lämpöä voisi olla välillänne pitkin päivää, ei ainoastaan rättiväsyneenä illalla sängyssä. Puhukaa seksistä, mutta ei syytellen ja puolustellen, vaan siitä, mitä se kummallekin merkitsee, mitä toiselta kaipaa ja odottaa. Sopikaa myös siitä, miten järjestätte kahdenkeskistä aikaa, että voitte välillä rauhassa keskittyä toisiinne.

Jos tuntuu, että keskustelu kahden kesken ei suju, etsikää rohkeasti apua. Voitte ottaa yhteyttä paikkakuntanne perhepalveluihin, yksityisiin pariterapeutteihin tai lähimpään kirkon ylläpitämään perheasiain neuvottelukeskukseen. Ammattilaisen kanssa keskustelu avaa usein suhteen solmuja ja auttaa ulos umpikujasta.

Teillä on oikeus onneen. Sen eteen kannattaa tehdä yhdessä töitä. Toivotan teille hyvää matkaa kohti toimivampaa suhdetta.

Perheneuvoja Pirkko

Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa seitsemän vuotta ja meillä on kolme pientä lasta. Suhteeseemme on mahtunut hyvin paljon draamaa, mutta vastoin yleistä uskomusta parisuhteista olemme molemmat muuttuneet ihanammiksi ihmisiksi toistemme kanssa. Olemme kasvaneet ihmisinä, eheytyneet menneisyytemme kolhuista ja päässeet yli suurista parisuhdeongelmista. Miehestäni on tullut upea isä ja puoliso, enkä usko toista hänenlaistaan voivan tulla vastaan.
Ongelma on siinä, että hän ilmoitti, ettei halua saada eikä antaa suuseksiä enää koskaan, ja että on aina inhonnut sitä. Seksimme on pelkästään kolmen minuutin yhdyntää, eikä siihen kuulu esileikkejä, vaan ainoastaan pyyntö minun avata jalkani. Seksielämämme on minun mielestäni surkeaa, enkä haluaisi viettää loppuelämääni näin huonossa seksitilanteessa.

Mitä teen? Mistä saisimme apua?

Kiitos kysymyksestäsi, joka sisälsi paljon hyvän kuvausta ja toisaalta melko karuakin kertomusta teidän välisestä seksuaalisuudesta.

Kuvaat suhteenne nykyistä tilaa ja teitä ihmisinä tavalla, joka kuulostaa lähes ideaalilta. Sanot miehestäsi kauniisti, että ”hän on upea isä ja puoliso, enkä usko, että toista hänenlaistaan voivan tulla vastaan”. On tosi kunnioitettavaa, että olette miehesi kanssa pystyneet ratkaisemaan yhdessä monia parisuhteenne vaikeuksia. Pariterapiatyötä tekevänä tiedän, että se ei useinkaan ole ihan yksinkertainen juttu. Miten teitte sen? Ihan kahden kesken vai jonkun ulkopuolisen avulla? Entä mikä on tämä seksin saareke, minne kaikki tuo saavutettu hyvä ei ole jostain syystä rantautunut? Miksi ihmeessä?

Sanot, että ”ongelmana on, että miehesi ilmoitti ettei halua saada eikä antaa suuseksiä enää koskaan, ja että on aina inhonnut sitä”. Kerrot lisäksi, että seksinne on pelkästään kolmen minuutin yhdyntää eikä siihen kuulu esileikkejä vaan ainoastaan pyyntö sinulle avata jalkasi. Tuo kaikki kuulostaa kieltämättä ikävältä ja jollain tapaa myös ristiriitaisilta viestisi alun kanssa. Tuliko miehesi ”ilmoitus” sinulle jonkinlaisena yllätyksenä joka tuntui loukkaavalta? Onko seksinne aina ollut kuvaamasi kaltaista? Oletteko ylipäätään aiemmin yhdessä pysähtyneet rauhassa miettimään seksielämäänne minkälaisia ajatuksia, pelkoja ja toiveita teillä kummallakin on siihen liittyen?

Parisuhteen seksuaalisuus on usein näyttämö, jossa eräällä tavalla kiteytyy, tulee ilmi monet parisuhteeseen keskeisesti liittyvät teemat kuten luottamus, turvallisuus, kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tunne. Samalla se on usein myös alue, jossa meidän erityisesti tulisi uskaltautua käyttämään parisuhteen keskeisiä vuorovaikutustaitoja. Tuolla jälkimmäisellä tarkoitan erityisesti sitä, että me pystyisimme rauhassa asettumaan kuulemaan ja jakamaan kummankin pelkoja ja tarpeita.

On hyvin tärkeää miten se tehdään eli syyttämättä ja ajautumatta väittelyyn. Seksuaalisuudessa, niin kuin niin monella muullakin alueella, puolisot ovat yleensä erilaisia ja siten myös tarpeet ovat väistämättä erilaisia. Onnellisissa parisuhteissa parit ovat yleensä hyviä sovittamaan yhteen tätä erilaisuutta ilman että he joutuvat ikäviin, suhdetta tuhoaviin kielteisiin vuorovaikutustilanteisiin. Tämä sovittaminen edellyttää usein juuri sitä, että kumpikin kokee tulevansa kuulluksi omine tarpeineen. Jo kuulluksi tulemisen tunne usein rauhoittaa ihmistä ja vähentää riskiä että joudutaan vastakkainasetteluun.

Olisiko mahdollista että yrittäisitte ratkaista seksiin liittyviä kysymyksiä samoin keinoin kun millä saitte ratkaistua niitä muitakin välillänne olevia vaikeuksia? Jos pari on ajautunut jonkin asian, esim. seksin suhteen kielteiseen vuorovaikutuskuvioon on usein hyvä pysähtyä ja viheltää peli poikki ” ei jatketa enää tämmöistä vaan pysähdytäänkö miettimään tätä”. Seksiin liittyviä erimielisyyksiä ei yleensä myöskään kannata ratkaista seksinharrastamistilanteissa vaan niille kannattaa varata hyvä, häiriötön ja rauhallinen tilanne.

Jos tuntuu, että kahden kesken tällaiset keskustelut eivät jostain syystä onnistu, niin voitte hakea ulkopuolista apua pariterapeutilta esim. kirkon perheneuvonnasta. Koska olette saavuttaneet jo niin paljon hyvää suhteeseenne, niin uskon, että teidän ei tarvitse aloittaa työskentelyänne ihan alusta. Saattaa riittää, että mietitte mitä ne kaikki aiemmin oppimanne asiat itsestänne, toisistanne ja suhteestanne tarkoittavat seksuaalisuuden alueella.

Hyvää jatkoa teille toistenne kanssa!
perheneuvoja Helena

Olen seurustellut yli seitsemän vuotta ja avoliitossa olemme olleet kolme vuotta, aloitin seurustelun teini-iässä itseäni muutaman vuoden vanhemman pojan kanssa.

Tuntuu, että hänkin alkaa olla tottunut jo siihen, että olen paljon pois ja kun olen paikalla riitelemme huomattavasti enemmän. Olemmeko vain kasvamassa erillemme vai kuvittelenko vain ongelmat niin kuin mieheni sanoo?

Hei,

kirjoitat kauniita asioita parisuhteestasi: teillä on todella hauskaa yhdessä, luotat kumppaniisi 100 prosenttisesti ja voit puhua hänelle mistä vain. Olet alkanut kuitenkin pohtimaan, oletteko nykyisin vain hyviä ystäviä ja oletteko kenties kasvamassa eri suuntiin. Kirjoitit, että teillä on läheisyyttä pussailun ja halailun muodossa aika paljon, mutta seksiä harrastatte noin parin kuukauden välein. Jäin miettimään, onko tämä se asia, mistä olet parisuhdenäkökulmasta huolestunut? Kysymys kuuluukin: Mitä sinä kaipaat ja tarvitset?

Nykyisin parisuhteeseen latautuu monenlaisia odotuksia. Kaiken perustana on erilaisuuden hyväksyminen, omana itsenä nähdyksi ja kuulluksi tuleminen, asioiden ennakointi ja sitoutuminen. Onko niin, että nämä parisuhteet kivijalan muodostavat osa-alueet ovat teillä kutakuinkin kunnossa?

Parisuhde muodostuu läheisyydestä ja etäisyydestä: ilman toista ei ole toista. Etäisyys ja läheisyys suhteessa kumppaniin voivat vaihdella voimakkaastikin: välillä vetäydytään, riidellään reippaasti tai halutaan ihan lähelle. Siksi jokaisen parin on löydettävä sellainen läheisyys-etäisyys -tasapaino, joka ei ahdista kumpaakaan. On tärkeää pitää huolta siitä, että molempien tarpeet ja toiveet tulevat huomatuiksi.

Seksuaalisuus on parhaimmillaan mieltä ja kehoa virkistävä voima. Molemmille iloa ja onnea tuottava seksielämä on parisuhteessa mahtava voimavara. Sitä kannattaa vaalia ja uudistaakin, pitää liekkiä yllä. Aina seksi ei kuitenkaan syystä tai toisesta huvita, toisen into ei tartu, ei yksinkertaisesti tee mieli seksiä. Halut ja vähäisemmän seksin tarpeet vaihtelevat. On tavallista, että halukkuus ei ole aina yhtä voimakasta myöskään samalla ihmisellä. Seksistä on silloin lupa kieltäytyä, mutta on tärkeää kertoa kumppanilleen todellinen syy. Taustalla voi olla esimerkiksi stressiä, väsymystä tai muuta kuormitusta. Seksuaalisuus on yksi herkimmin haavoittuvista parisuhteen osa-alueista ja torjuttu osapuoli voikin hakea herkästi vikaa itsestään. Kuinka tyytyväinen sinä olet seksielämänne laatuun ja määrään? Minkälaisia ajatuksia ja tunteita "seksitön ajanjakso" sinussa herättää? Voitko jakaa näitä kumppanisi kanssa?

Pitkässä parisuhteessa tulee yleensä vaiheita, jolloin seksiä on vähemmän. Seksitilastoja ei kannata lukea sillä silmällä, että vertaisi oman suhteensa seksimääriä toisten ilmoittamiin lukuihin. Jokaisessa parisuhteessa on oma tahtinsa. Seksuaalisuus on vastavuoroista ja sen on tarkoitus tuoda nautintoa, iloa ja energiaa molemmille.

Minusta kuulostaa antamiesi tietojen perusteella siltä, että parisuhteessanne on paljon hyvää, jota kannattaa vaalia. Tärkeää on muistaa kertoa kumppanilleen yhä uudestaan ja uudestaan toiveistaan ja odotuksistaan – ne kun muuttuvat matkan varrella samallakin ihmisellä ja samassakin parisuhteessa.

Aurinkoista kesää teille toivotellen,
perheneuvoja Kaisa

Olen ollut yhdessä poikaystäväni kanssa noin kaksi ja puoli vuotta, josta yhdessä olemme asuneet reilun kahdeksan kuukautta. Kaikki meni melko hyvin siihen asti, että muutimme yhteen. Ensinnäkin muutimme molemmat suoraa kotoamme ensimmäistä kertaa omilleen, minkä luulen olevan yksi syy ongelmiin. Mieheni on nimittäin erittäin laiska tekemään mitään kotitöitä, hänen ei kotonaan tarvinnut tehdä mitään, kun taas minä pesin pyykkiä, siivosin ja laitoin ruokaa jo kotona asuessani. Työt jakautuvat prosenteissa noin 90-10. Oikeastaan poikaystäväni ainoa työ on tiskaaminen ja siitäkin hän valittaa jatkuvasti. Itseäni ärsyttää se, että päivästäni niin suuri osa menee koulun jälkeen kotitöihin, että en ehdi/jaksa tehdä läksyjä, enkä juurikaan nähdä kavereitani. Poikaystävääni taas koulu ei yhtään kiinnosta, kuten ei myöskään läksyjen teko, sen sijaan hänellä on aikaa olla päivät pitkät kavereidensa kanssa. Mielestäni tämä on erittäin epäreilua, mutta miten saisin hänet tajuamaan sen ja joskus oma-aloitteisesti tekemään muutakin kuin tiskaamaan?

Asiat vaivaavat minua paljon, sillä minulla ei ole ketään jonka kanssa jakaa näitä tuntemuksia. Ikätovereistani kun suurin osa asuu vielä kotona ja elää siinä luulossa että poikakaverin kanssa yhdessä asuminen on jotenkin hienoa.
Nainen, 17

Hyvä nuori perheenemäntä!

Olet nuorella iällä saanut kaiken sen, mistä monet ikäisesi vasta haaveilevat: miehen ja oman kodin. Mitenkähän kaikki tapahtui? Nyt on hyvä aika pysähtyä miettimään – juuri niin kuin olet tehnytkin kirjoittaessasi tänne.

On hyvä siirtyä katsomaan vähän kauempaa nykyistä elämääsi. Mikä siis on tilanne?

Ensinnäkin olet siirtynyt lapsuuden kodistasi ensimmäiseen omaan kotiisi. Millaisia muutoksia se on tuonut mukanaan? ”Minä pesin pyykkiä, siivosin ja laitoin ruokaa” – ja sama jatkuu edelleen. Muutosta on tapahtunut siinä, että ”en ehdi/jaksa tehdä läksyjä, enkä juurikaan nähdä kavereitani”. Myös seksielämä on lopahtanut: seurusteluaikana ”harrastimme seksiä monta kertaa päivässä”.

Entäpä poikaystäväsi! Hänellä tilanne on pysynyt aikalailla ennallaan: ruoka ilmestyy pöytään, pyykit on pesty, koti siivottu niin kuin aina tähänkin asti. Kaverit ovat edelleen tärkeitä, koulua käydään sen mukaan miten huvittaa. Eli vietetään 18-vuotiaan pojan elämää siihen tapaan kuin monet muutkin sitä viettävät. Kukapa sen ikäinen ei hengailisi kavereiden kanssa ja harrastaisi mitä huvittaa. Taitaa olla myös niin, että kumppani, joka huomauttelee tiskivuoroista, ei vaikutakaan joka hetki niin seksikkäältä kuin ennen.

Kävikö tässä siis niin, että poikaystäväsi sai uuden, nuoremman perheenemännän – muuten kaikki jatkui ennallaan?

Entäpä 10 vuoden päästä? Miltähän elämäsi näyttää silloin? Oletko jaksanut opiskella itsellesi toiveammatin? Mihin poikaystäväsi lähtee silloin töihin? Miten vietätte iltanne ja lomanne? Onko teillä lapsia?
Jospa istuisitte rauhassa yhteen miettimään sitä, miten elämänne suunnittelisitte ja järjestäisitte? Millaiset tavoitteet teillä on yhdessä ja erikseen, mitä toivotte tulevaisuudelta ja toisitanne? Jos se tuntuu kaksin hankalalta, jutelkaa siitä jonkun luotettavan aikuisen kanssa.
Ehkä silloin löytyisi ratkaisuja tähänkin päivään: voi olla parempi tehdä läksyt ja antaa villakoirien lepäillä omissa oloissaan sängyn alla.

Niin ja se seksi. Olet sitä mieltä, että pillerit veivät halut. Siitä kannattaa jutella lääkärin kanssa enemmän. Mistä olet mahtanut napata tuon ”kolme kertaa viikossa”. Hyvässä parisuhteessa harrastetaan seksiä niin usein kuin se kummastakin hyvältä tuntuu! Vakiintuneessa suhteessa yleensä harvemmin kuin ensi huumassa.

Mahdollisimman mukavaa tulevaisuutta toivotellen,
perheneuvoja Pirjo