KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa olleet naimisissa kohta vuoden. Itse olen 27v ja mieheni 41v. Avioliittomme ei alkanut ihan haaveitteni mukaan kun menimme viimevuoden syyskuussa naimisiin ja vasta lokakuussa harrastimme seksiä ensimmäistä kertaa avioparina. Seuraavan kerran kun se tapahtui oli jo uusi vuosi ja tammikuu eikä sen jälkeen ole ollut yhtään yhdyntää. Eli kohta on mennyt 6kk ilman seksiä. Ennen papin aamen (seurusteltiin 1,5 v) meillä oli seksielämässä ylä ja alamäkeä mutta ei ikinä mennyt enemmän kuin 2-3 viikkoa ilman läheisyyttä. Olen onneton, turhautunut, vihainen, väsynyt.. Sanat eivät enää riitä kertomaan. Näen nyt vain peilistä ruman ja läskin kotiäidin. Paljon ollaan sekä riidelty että puhuttu asiasta. Mieheni sanoo että haluaisi että asiat olisivat paremmin mutta että hän ei tiedä miksei ole. Minä haluan, koko ajan. Hän tietää. Sanoo haluavansa. Mutta kuitenkin antaa minulle pakit heti kun yritän lähennellä.

Yksi ilta 3 viikkoa sitten hän suuteli minua kiihkeästi ensimmäistä kertaa piiitkäään aikaan ja koskettelikin vähän ja ajattelin että nyt! Mutta kun olin käynyt siistiytymässä kun oli aika mennä "nukkumaan" niin mieheni oli jo nukahtanut. Yritin herättää mutta hän työnsi minut pois. Kotona meillä on 3 pientä lasta (edellisistä suhteista) mutta masennusten takia en jaksa olla enää edes kunnon äiti. Haluan vain mieheni takaisin. Haluan olla onnellinen. Tyytyväinen itseeni. Mitä teen? Niin paljon ollaan asiasta puhuttu mutta ei näytätilanne paranevan. Mieheni ei halua erota. En minäkään. Mutta mitä tehdä? En jaksa enää!

Väsynyt elämäänsä

VASTAUS: Ei ole ihme, että olet väsynyt ja turhautunut ja vihainen. Voisin kuvitella, että miehesikin on aika epätoivoinen. Haluaisitte molemmat haluta, mutta joku käsittämätön seinä on noussut väliinne. Heti naimisiin menon jälkeen tapahtui jotain, joka estää teitä olemasta intiimisti yhdessä. Odotus naimisiin mennessä on kai aina, että saa rakkautta ja voi sitä antaa.

Vaikka seksi onkin vain yksi tapa ilmaista rakkautta, sen yhtäkkinen loppuminen on vahva viesti jostain. Sinulle se on viesti siitä, että et ole enää viehättävä ja rakastamisen arvoinen. Näin päättelen kommentistasi, että tunnet itsesi rumaksi ja läskiksi kotiäidiksi. Tunnet, että naiseutesi on hukassa, ja se vie sinua masennusta kohti. Olette puhuneet asiasta paljon, ja uskoisin, että miehesikin on yrittänyt vakuuttaa, ettei tilanne ole sinun viehätysvoimasi puutteesta kiinni. Tuskin sinä olet papin aamenen jälkeen muuksi muuttunut.

Se, mikä avioliittoa solmittaessa muuttuu, ovat molempien mielikuvat itsestä, toisesta ja suhteesta. Jännittävästä seurustelukumppanista tulee astetta sitoutuneempi siis myös turvallisempi puoliso. Se on yleensä suhdetta vahvistava muutos. Mieli on kuitenkin sen verran monimutkainen värkki, että joskus Toisen muuttuminen läheisemmäksi aktivoi jotain vanhaa kokemusta, josta ei ihan itsekään saa kiinni. Esim. jännittävä tyttöystävä muuttuu syvällä mielessä vaimoksi ja perheen äidiksi, jonka kanssa seksi ei jostain syystä olekaan ”luvallista”. Tai tavoiteltu poikaystävä alkaa mielessä tuntumaan joltain toiselta elämän mieheltä, jonka lähestyminen ei olekaan niin yksinkertaista. Meidän mielemme on aina täynnä erilaisia hahmoja, joihin sovittelemme uusia kohtaamiamme ihmisiä.

Teidän roolinne suhteessa toisiinne on muuttunut naimisiin menonne jälkeen. Kerroit, että teillä on lapsia edellisistä liitoista. Olette siis molemmat olleet naimisissa aikaisemmin. Onkohan tässä nykyisessä tilanteessanne mitään tuttua vai tapahtuuko kaikki ensimmäistä kertaa? Sanoisin, että mitä suurempi yhteensopivuus kumppaneilla on, sitä suuremmat näytelmät lähtevät mielessä liikkeelle, kun suhde vakiintuu. Kuulostaako tämä hullulta? Tarkoitan, että olette ehkä rakastuessanne tunnistaneet toisissanne jotain sellaista tuttua, joka samalla vetää puoleensa ja samalla aiheuttaa vanhojen tiedostamattomien mörköjen esiintulon. Ja juuri ne vanhat möröt estävät teitä tekemästä sitä, mitä haluaisitte: kohtaamaan täysillä miehenä ja naisena.

Parisuhteessa on taipumus jakaa tehtäviä aika jännällä tavalla. Toinen saa kannettavakseen kaikkea sellaista, mitä toinen ei juuri nyt pystyy käsittelemään. Mitäköhän teidän suhteessanne tapahtuisi, jos miehesi alkaisi yhtäkkiä haluta koko ajan? Voisiko olla, että sinun täytyisi vuorostaan pitää yllä turvallista etäisyyttä välillänne? Kirjoitan näin, koska toivon, että maltatte pohtia tilannettanne yhteisenä ongelmana eikä vain miehesi tai sinun puutteena.

Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että vaikeus olla lähekkäin on suhteessanne niin syvällä, että niihin voi olla vaikeaa päästä käsiksi omin avuin. Olette jo uuvuttaneet itseänne puhumalla puhumasta päästyänne. Suosittelen teitä hakeutumaan joko pariterapiaan tai kirkon perheneuvontaan voidaksenne puhua näistä asioista turvassa ammattilaisen kanssa. Yksityinen pariterapia maksaa jonkin verran, mutta jos paikkakunnallanne on perheasiain neuvottelukeskus, voitte saada sieltä apua maksutta.

Toivon, että saat miehesi takaisin, että saat olla onnellinen ja tyytyväinen itseesi. Ja että lapsenne saavat hyvinvoivan äidin takaisin. Näin paljon on voimaa parisuhteessa! Toivon sydämestäni, että jaksatte taistella omanne puolesta.

Perheneuvoja Anne