Olen seurustellut yli seitsemän vuotta ja avoliitossa olemme olleet kolme vuotta, aloitin seurustelun teini-iässä itseäni muutaman vuoden vanhemman pojan kanssa.
Meillä on todella hauskaa yhdessä, luotan häneen 100 prosenttisesti ja voin puhua hänelle mistä vain ja siinä se ongelma onkin, että minusta tuntuu että olemme nykyään vain ystäviä.
Me pussailemme ja halailemme aika paljon, mutta seksiä harrastamme noin kahden kuukauden välein. Olen yrittänyt puhua asiasta miehelleni, mutta hänen mielestään tämä on normaalia. Minä vaihdoin vuosi sitten toiseen työhön ja työaikani menee ristiin mieheni kanssa, jonka vuoksi näemme aika harvoin, mutta sitten jos vapaapäivät osuu kohdalle vietämme yhdessä aikaa.
Aluksi mieheni ei suostunutkaan siihen, että vaihdan nykyiseen työhöni, koska näen häntä harvemmin, mutta nykyään hän on sanonut, että toivoo minun pysyvän tässä työssä.
Tuntuu, että hänkin alkaa olla tottunut jo siihen, että olen paljon pois ja kun olen paikalla riitelemme huomattavasti enemmän. Olemmeko vain kasvamassa erillemme vai kuvittelenko vain ongelmat niin kuin mieheni sanoo?
Hei,
kirjoitat kauniita asioita parisuhteestasi: teillä on todella hauskaa yhdessä, luotat kumppaniisi 100 prosenttisesti ja voit puhua hänelle mistä vain. Olet alkanut kuitenkin pohtimaan, oletteko nykyisin vain hyviä ystäviä ja oletteko kenties kasvamassa eri suuntiin. Kirjoitit, että teillä on läheisyyttä pussailun ja halailun muodossa aika paljon, mutta seksiä harrastatte noin parin kuukauden välein. Jäin miettimään, onko tämä se asia, mistä olet parisuhdenäkökulmasta huolestunut? Kysymys kuuluukin: Mitä sinä kaipaat ja tarvitset?
Nykyisin parisuhteeseen latautuu monenlaisia odotuksia. Kaiken perustana on erilaisuuden hyväksyminen, omana itsenä nähdyksi ja kuulluksi tuleminen, asioiden ennakointi ja sitoutuminen. Onko niin, että nämä parisuhteet kivijalan muodostavat osa-alueet ovat teillä kutakuinkin kunnossa?
Parisuhde muodostuu läheisyydestä ja etäisyydestä: ilman toista ei ole toista. Etäisyys ja läheisyys suhteessa kumppaniin voivat vaihdella voimakkaastikin: välillä vetäydytään, riidellään reippaasti tai halutaan ihan lähelle. Siksi jokaisen parin on löydettävä sellainen läheisyys-etäisyys -tasapaino, joka ei ahdista kumpaakaan. On tärkeää pitää huolta siitä, että molempien tarpeet ja toiveet tulevat huomatuiksi.
Seksuaalisuus on parhaimmillaan mieltä ja kehoa virkistävä voima. Molemmille iloa ja onnea tuottava seksielämä on parisuhteessa mahtava voimavara. Sitä kannattaa vaalia ja uudistaakin, pitää liekkiä yllä. Aina seksi ei kuitenkaan syystä tai toisesta huvita, toisen into ei tartu, ei yksinkertaisesti tee mieli seksiä. Halut ja vähäisemmän seksin tarpeet vaihtelevat. On tavallista, että halukkuus ei ole aina yhtä voimakasta myöskään samalla ihmisellä. Seksistä on silloin lupa kieltäytyä, mutta on tärkeää kertoa kumppanilleen todellinen syy. Taustalla voi olla esimerkiksi stressiä, väsymystä tai muuta kuormitusta. Seksuaalisuus on yksi herkimmin haavoittuvista parisuhteen osa-alueista ja torjuttu osapuoli voikin hakea herkästi vikaa itsestään. Kuinka tyytyväinen sinä olet seksielämänne laatuun ja määrään? Minkälaisia ajatuksia ja tunteita "seksitön ajanjakso" sinussa herättää? Voitko jakaa näitä kumppanisi kanssa?
Pitkässä parisuhteessa tulee yleensä vaiheita, jolloin seksiä on vähemmän. Seksitilastoja ei kannata lukea sillä silmällä, että vertaisi oman suhteensa seksimääriä toisten ilmoittamiin lukuihin. Jokaisessa parisuhteessa on oma tahtinsa. Seksuaalisuus on vastavuoroista ja sen on tarkoitus tuoda nautintoa, iloa ja energiaa molemmille.
Minusta kuulostaa antamiesi tietojen perusteella siltä, että parisuhteessanne on paljon hyvää, jota kannattaa vaalia. Tärkeää on muistaa kertoa kumppanilleen yhä uudestaan ja uudestaan toiveistaan ja odotuksistaan – ne kun muuttuvat matkan varrella samallakin ihmisellä ja samassakin parisuhteessa.
Aurinkoista kesää teille toivotellen,
perheneuvoja Kaisa