Suhdeklinikka

KYSYMYS: Se perinteinen tarina; seksittömyys. Mieheni ei ole koskaan ollut mikään "seksipeto", hän voisi elää seksittä varmaan lopunelämäänsä. Minun tähteni hän seurustellessa suostui seksiin, mutta kyllä hän siitä nautti. Seksistäkin, mutta lähinnä siitä, kun hän sai minut nauttimaan. Sitten menimme naimisiin ja tulin raskaaksi..

Taustatietona: Mies on 40v. ja hänellä on aiemmasta suhteesta 2 lasta, he ovat jo 8 ja 10 vuotiaita, he käyvät luonamme jokatoinen viikonloppu. Minä olen 27 vuotias, ja yhteinen lapsemme on esikoiseni.

Yksinäinen äiti

VASTAUS: kirjeesi on riipaisevaa luettavaa. Kaipaat yhteyttä mieheesi niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta olet joutunut toistuvasti pettymään odotuksissasi. Ensimmäiseksi ajatuksekseni heräsi, että tässä on nainen, joka on yrittänyt sitkeästi ratkaista ongelmaa! Pidä ihmeessä tuosta sitkeydestäsi kiinni! Et ole vielä lannistunut kun haet nyt apua Suhdeklinikalta... kiitos luottamuksestasi!

Kirjoitit, ettei miehesi ole koskaan ollut mikään "seksipeto" ja arvelet, että hän voisi elää loppuelämänsä ilman seksiäkin. Tämä on ensimmäinen kohta, jota jäin miettimään. Mistähän miehesi haluttomuus kertoo? Liittyyköhän haluttomuus nimenomaan nykyiseen parisuhteeseen vai onko sitä ollut jo aiemmissakin suhteissa? Liittyykö haluttomuus kenties nykyiseen elämäntilanteeseen uusperheen isänä? Onkohan taustalla ehkä mielialan laskua ja siihen liittyvää energian puutetta? Kirjoitit, että miehesi nukkuu silloin kun tietokoneajaltaan ehtii... Tämä kuulostaa huolestuttavalta. Onkohan pelaaminen enemmän haluttomuuden syy vai seuraus? Tämän tyyppisiä kysymyksiä esitän pariskunnille silloin kun he tulevat perheneuvontaan puhumaan haluttomuudesta. Haluttomuus on viesti jostakin, josta asianosaisenkin on joskus vaikea saada itsekään heti kiinni. Pariterapiassa solmut lähtevät usein kuitenkin aukeamaan tai ainakin löystymään. Joskus haluttomuuden taustalta löytyy aiempaan elämänhistoriaan liittyviä selitystekijöitä, esimerkiksi kasvuperheen seksikielteinen ilmapiiri. Joskus haluttomuus näyttää liittyvän enemmän nykyiseen elämäntilanteeseen kuten uupumukseen pikkulapsiperheessä. Kolmanneksi haluttomuus voi kertoa tulevaisuuteen liittyvistä epävarmuustekijöistä ja peloista, jos esimerkiksi perheen lapsilukuun liittyvistä toiveista ei olla avoimesti puhuttu. En osaa näiden tietojen valossa arvioida, mistä teidän tapauksessanne olisi eniten kyse.

Toinen kohta, mihin kiinnitin huomiota, oli oman haluttomuutesi kuvaileminen. On täysin luonnollista ja ymmärrettävää, että raskaus, (synnytys), sektio, imetys ja näistä toipuminen syövät väliaikaisesti seksuaalisia haluja. Kuten itse kirjoitit, seksihalusi palautuivat suht normaaleiksi hormonaalisten muutosten tasaannuttua. Minusta olisikin tärkeää, ettet etsisi syytä miehesi haluttomuuteen itsestäsi tässä tilanteessa! Kuvauksesi perusteella olet yrittänyt ymmärtää ja olla kärsivällinen. Olet etsinyt ratkaisua seksuaalisten tarpeidenne erilaisuuteen monin tavoin. Olet jopa ehdottanut miehellesi, että hoitaisit seksuaaliset tarpeesi kodin ulkopuolella, mutta miehesi suuttui asiasta. Tämä on mielestäni tärkeä kohta, josta olisi hyvä keskustella. Mahdollisesti parisuhdeammattilaisen kanssa. Etsit yhteyttä mieheesi, mutta jäät monin tavoin yksinäiseksi. Se on surullista. Riskinä on, että toistuva torjutuksi tuleminen nakertaa pikkuhiljaa itsetuntoa ja vaikuttaa kokemuksiimme naisena (tai miehenä) olemisesta. Siksi on tärkeää, että pidät huolta omasta naiseudestasi tässä seksittömässäkin elämäntilanteessa - olet hyvä ja hellä itsellesi.

Suosittelen, että lähdette selvittelemään asiaa yhdessä pariterapeutin avulla. Kirkon perheneuvonta tarjoaa maksutonta ja luottamuksellista keskusteluapua. Myös yksityissektorilta löytyy hyvää pariterapeuttista osaamista.

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä jo viisi vuotta, rippikouluikäisistä asti. Parisuhde on ollut alussa on-off-tyyppistä, mutta aina ollaan yhteen palattu ja nyt olemme jo kauemman aikaa olleet koko ajan yhdessä. Tänä vuonna olemme muuttaneet yhteiseen asuntoon. Muuttamisen jälkeen poikaystäväni on alkanut pelaamaan tiettyä tietokonepeliä päivittäin. Hän tulee illalla kotiin töistä ja alkaa heti pelata ja pelaa sitten siihen asti että menee nukkumaan. Vapaapäivinä hän pelaa koko päivän, siitä asti kun herää, siihen asti että menee nukkumaan. Välillä hän saattaa pitää 10 minuutin taukoja, jolloin viettää hetken minun kanssa. Viikonloppuisin hän on aina kavereidensa kanssa. Eli periaatteessa minun kanssani hän ei vietä aikaa muuta kuin nukkuessa. Kaikki muu tuntuu menevän minun edelleni. Olen yrittänyt saada häntä menemään hakemaan apua, mutta hän ei näe tässä mitään vikaa. Kaipaisin enemmän läheisyyttä parisuhteeseemme, ja olen siitä hänelle useasti sanonutkin, mutta ilman tuloksia. Seksiäkin olemme harrastaneet viimeksi puoli vuotta sitten. Haluttomuus lähtee aina hänen puoleltaan, hän sanoo aina vain ettei jaksa. En enää tiedä mitä tehdä, tuntuu kuin minut olisi ajettu nyt umpikujaan. Erotakkaan en haluaisi, rakastan häntä kuitenkin todella paljon kaikesta huolimatta.

Cs

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kirjoitat viisivuotisesta parisuhteestasi, jonka aloititte rippikouluikäisinä. Parisuhteessanne on ollut erilaisia vaiheita: eroamista, yhteen palaamista ja muutto yhteiseen kotiin. Et kirjoita tarkemmin siitä, miksi suhde oli alussa on-off-tyyppinen. Kokemukseni mukaan erot ja yhteen palaamiset jättävät parisuhteeseen aina haavoja, jotka voivat näyttämöllistyä parin välillä myös myöhemmin. Joka tapauksessa yhteen muuttamisen jälkeen poikaystäväsi tietokonepelaaminen on alkanut häiritä suhdettanne. Mietin, mikä on tuo tietokonepeli, joka vangitsee poikaystäväsi näin perusteellisesti? Kirjoitat hänen pelaavan joka tapauksessa päivittäin, toisinaan niin, että hän pitää ainoastaan 10 minuutin taukoja. Pidän inhimillisenä, että hänellä ei ole voimavaroja esimerkiksi läheisyyteen kanssasi, kun hän pelaa näin paljon. Samalla hän viestittää väistämättä, että asettaa pelaamiseen ja esimerkiksi kaverinsa parisuhteenne edelle. Ikään kuin alkuajan on-off-suhde jatkuisi edelleen hiukan eri variaationa. Hänhän on usein paikalla, mutta kuitenkin poissa.

Kirjoitat ajautuneesi umpikujaan, etkä tiedä, mitä tekisit. Toisaalta olet tehnyt jo monenlaista: Olet yrittänyt sanallistaa kokemustasi poikaystävällesi ja tukea häntä hakeutumaan avun piiriin. Hänen on ollut kuitenkin vaikea tavoittaa omaa osallisuuttaan, minkä vuoksi joudut kantamaan kohtuuttoman paljon vastuuta yksin parisuhteestanne. Sinä itse etsit apua suhdeklinikan kautta. Rohkaisen sinua olemaan yhteydessä myös oman alueesi perheasianneuvottelukeskukseen, josta voisit saada vielä tukea tämän asian pohtimiseen. Päätät kirjeesi kauniisti kuvaamalla sitä, miten et tahtoisi erota, koska rakastat poikaystävääsi. Tasapainoinen ja onnellinen rakkaussuhde edellyttää kuitenkin aina vastavuoroisuutta ja turvallista tunneyhteyttä, minkä puutteesta kuulen sinun kirjoittavan. Haastan sinua pohtimaan, mitä kaikkea rakastat poikaystävässäsi ja millaisena näet tulevaisuutesi yhdessä hänen kanssaan. Rohkaisen sinua myös etenemään siihen suuntaan, joka tekee sinut onnelliseksi.

Kaikkea hyvää sinulle toivottaen,
Joona, perheneuvoja

KYSYMYS: Ärsyttää välillä kun ystävämme eivät ymmärrä vapaata suhdettamme. Heidän mielestään ei voi suhde toimia koska itse myyn seksiä ja mieheni käy Thaimaassa panemassa akkoja (ja varmaan täällä koto-Suomessakin). Diili kuitenkin on ettei kerrota näistä toiselle, ettei tuu paha mieli. Ystävät kuitenkit tästä pahoittavat mielensä. Miten selittää tämä kenenkään mieltä pahoittamatta?

VASTAUS: Hei ja kiitos kysymyksestäsi! Se saa minut miettimään erilaisten suhteiden rajoja. Ensimmäiseksi pohdin rajoja parisuhteessanne, johon olette valinneet avoimen suhdemallin. Tällöin siis olette sopineet siitä, että kummallakin voi olla muitakin seksuaalisia (ja/tai romanttisia?) suhteita parisuhteenne lisäksi. Kerrot teidän päättäneen, että muista suhteista ei kerrota kumppanille, jotta kummallekaan ei tule paha mieli. Tuosta kommentista jäin kuulostelemaan sitä, miten paljon olette keskustelleet keskenänne tunteistanne. Onko avoin suhde molemmille yhtä ongelmaton valinta vai tuleeko jompikumpi enemmän pahalle mielelle muista osapuolista? Miten toimitaan, jos muita kumppaneita kohtaan herää ihastumisen ja rakastumisen tunteita? Mikä puolestaan on teidän parisuhteenne ydintä eli mikä teidän välillänne on sellaista, mikä pitää suhteenne tärkeänä ja toimivana? Oletteko molemmat avoimen suhde-elämän kannalla vai suostuuko toinen siihen osittain siksi, ettei menettäisi kumppaniaan?

Toinen rajanäkökulma on se, että teidän parisuhteenne on teidän kahden välinen asia. Kannattaa miettiä, mitä haluaa jakaa ystävilleen omasta elämästään. Avoimuutensa tason voi valita kaikissa suhteissa ja kaikissa tilanteissa. Olette miehesi kanssa päättäneet olla kertomatta toisillenne muista suhteistanne, jotta ette pahoittaisi mieltänne. Koska lähimmässä ihmissuhteessanne valitsette jättää joitakin asioita kertomatta, miksi sitten jakaisitte ystävillenne kaikkea? Miksi päästää muita ihmisiä kuohuvine tunteineen hämmentämään teidän ihmissuhdekattilaanne? - Voidaan myös kysyä, miksi joku pahoittaa oman mielensä ystävän elämässään tekemistä, häntä itseään koskevista valinnoista?Vaikka ystävät ovat hyvin tärkeitä ihmisiä toisilleen, heidän tulisi olla sillä tavalla itsenäisiä ja erillisiä, että kykenevät kestämään toistensa erilaisia elämäntilanteita ja valintoja loukkaantumatta niistä henkilökohtaisesti.

Ystävyyteen kuuluu toki keskusteleminen ja mielipiteiden ilmaiseminen. Ystävillä on omat tunteensa ja he välittävät teistä. Joskus välittäminen saattaa ilmetä kömpelöllä tavalla, mutta ystävien tarkoitus on useimmiten hyvä. Keskusteleminen on tärkeä ystävyyden taso, koska sitä kautta saamme itsekukin peilejä omalle toiminnallemme. Joskus ystävien motiivina saattaa olla huoli. Ehkä ystävänne ovat huolissaan teistä parina ja yksilöinä. Silloin kannattaa keskustella heidän kanssaan näistä asioista siten, että selvitätte yllämainittuja rajakysymyksiä: kuka onkaan vastuussa kenenkin elämästä ja millä tavalla huolestumisen tunteita voidaan ilmaista? Missä kulkevat yksilön, missä parisuhteen, missä ystävyyden rajat?

Toivottavasti näistä rajapohdinnoistani on jotain hyötyä teille.
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Parisuhteeni on kriisissä. Olemme olleet pian yhdessä kaksi vuotta ja saimme juuri lapsen. Ongelmamme eivät ole uusia mutta raskauden ajaksi hetkellisesti unohtuivat ja nyy tuntuu vaivaavan kymmenen kertaa pahemmin. Ongelmamme liittyy siis seksiin tai enemmänkin sen puutteeseen. Olen erittäin seksuaalinen ihminen vaikka olenkin nainen. Pidän seksistä ja elän aikalailla tunteiden mukana. Mieheni taas sanoo ettei seksi kiinnosta ja saan usein pakit kun yritän lähestyä ja ongelma on mennyt niinkin pitkälle etten halua itse tehdä aloitteita ja olen alkanut miettimään jo muita miehiä. Oma mies tuntuu enää kämppikseltä ja itseä ahdistaa koska lapsen takia on yritettävä. Mies ei suostu lääkäriin koska asia ei tosiaan häiritse häntä. Olen tieni päässä ja hermot kireellä enkä jaksa tätä enää kauan ja vaikka ero pelottaa niin en keksi muutakaan ratkaisua.

VASTAUS: Hei ja onnittelut lapsen syntymän johdosta!

Lyhyt viestisi herätti paljon ajatuksia. Ensinnäkin mieleen nousi se, että vauvavaihe vähäunisine öineen, uuteen elämänvaiheeseen totuttelemisineen ja äidin ja isän rooleihin asettautumisineen on monessa parisuhteessa aikaa, jolloin seksielämä on harvatahtista. Kerrot kuitenkin, että teillä oli samoja ongelmia jo ennen raskautta. Vauvan odotus siirsi ongelmat hetkeksi syrjään, mutta nyt ne ovat jälleen nousseet pintaan. Jotta asiaa voisi tarkemmin tutkia, kannattaisi miettiä suhteenne alkuaikoja. Oliko suhteen alussa rakastumisvaihe, jonka huumassa seksiä oli molemmille osapuolille riittävästi? Toisaalta siinä vaiheessa mahdollisiin pettymyksiinkään ei ehkä avoimesti tartuta vaan luotetaan siihen, että aika korjaa ne. Jos seksiä oli mielestäsi alussa riittävästi, milloin mahdoit ensimmäisen kerran kokea tyytymättömyyttä? Mitä elämässänne tapahtui niihin aikoihin? Muilla elämänalueilla koettu stressi, väsymys ja huolestuminen näkyy usein myös seksuaalisessa halussa.

Millä tavoin mahdoit ilmaista tyytymättömyyttäsi seksielämäänne? Seksiin liittyvistä toiveista ja tarpeista on tärkeätä puhua yhtä lailla kuin muistakin parisuhteen asioista. Seksuaalisuus on kuitenkin niin keskeinen ja kaiken läpäisevä osa ihmisen persoonallisuutta, että ihminen on sen äärellä herkimmillään ja haavoittuvimmillaan. Liian ronskit sanat voivat saada toisen loukkaantumaan ja menemään niin lukkoon, että keskusteluyhteys katkeaa. Se, mikä on liian ronski tai sopiva tapa keskustella, on tietenkin kumppaneista ja heidän keskustelutavoistaan riippuvaa. Mietin kuitenkin, mitä kaikkea miehesi "Ei kiinnosta" -repliikin taakse kätkeytyy. Onko niin, että halunne ovat eritahtiset? Toinen haluaa aina useammin, jolloin toinen ei oikeastaan koskaan ehdi haluta. Hänen halunsa ei ehdi herätä. Voidaanko tällöin sopia, että yhteistä seksiä on harvemmin haluavan tahtiin ja sillä välillä toinen tyydyttää itsensä? Tai voiko harvemmin haluava kuitenkin välillä tyydyttää kumppaninsa, vaikka itseä ei kiinnostaisikaan?

Vai kätkeytyykö "Ei kiinnosta" -puheen taakse loukkaantumista? Onko miehesi aiemmassa elämässään tullut jollakin tavalla loukatuksi seksuaalisesti? Onko hänen itsetuntonsa kärsinyt niin, että hänen on vaikeata uskaltaa haluta ja kiihottua? Vai onko teidän suhteenne seksuaalisuuteen muodostunut jännittyneisyys ja kireys alkanut ahdistaa häntä? Kaikenlaiset suorituspaineet ja pelot ovat seksuaalinen turn off, joka kääntää hetkessä virran pois päältä. Epäonnistumisen pelko alkaa helposti luoda kehää: mahdollisen epäonnistumisen pelossa ei uskalleta edes yrittää.

Tiedättekö miehenne kanssa sitä, millaisesta seksistä kumpikin pitää? Millaisissa fantasioissa ja seksin muodoissa toiveenne kohtaavat? Parhaimpia fantasioitaan ei kannata paljastaa, mutta avaamalla toiselle omaa seksuaalista maailmaansa voi saada sitä, mitä haluaa ja antaa sellaista myös toiselle.

Myös parisuhteen ristiriitaisuus ja ongelmat muilla elämänalueilla näyttäytyvät usein haluttomuutena. Miten parisuhteenne muuten voi? Antakaa toisillenne hellyyttä kosketuksin ja sanoin. Tämän arkisen yhteyden jatkuva ylläpito päivittäin on ensimmäinen askel kohti seksielämän toimivuutta. Miltä sinusta on tuntunut tulla äidiksi? Mikä siinä on ollut parasta, mikä hankalinta, mikä yllättävintä? Entä miehestäsi? Pitäkää puhumalla ja koskettamalla toisenne kartalla siinä, mitä teille kuuluu.

Mieti, mikä kaikki vahvistaa kokemustasi omasta riittävyydestäsi ja ihanuudestasi. Miten miehesi voi vahvistaa naiseuttasi silloinkin, kun hän ei halua seksiä? Entä miten sinä vahvistat hänen miehuuttaan? Tuntuu hienolta, kun kerrot olevasi vahvasti seksuaalinen nainen. Ei siinä ole mitään outoa. Ajatus siitä, että miehen kuuluisi olla voimakkaammin seksuaalinen kuin nainen, on tuulesta temmattu yleistys. Pidä sinä huolta omasta seksuaalisesta ja kaikinpuolisesta hyvinvoinnistasi. Ottakaa tämä aihe keskenänne puheeksi vaikkapa sillä tavalla, että poimitte netistä aihetta koskevia juttuja ja alatte keskustella niistä yleisellä tasolla viemättä asiaa heti omaan suhteeseenne. Jos keskinäinen keskustelu ei onnistu, terapeutit ovat sitä varten, että he auttavat keskustelun virittämisessä.

Parhainta onnea keskusteluhetkiinne!
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen seurustellut reilun vuoden aivan ihanan miehen kanssa (olemme 22v ja 26v) ja uskon ja toivon että hän on ns. elämäni rakkaus. Kaikki on sujunut hyvin ja seksielämämme on erittäin hyvää. Lähiaikoina olemme suunnitelleet ryhmäseksiä ja parinvaihtoa ihan vaan seksielämän piristykseksi ja koska tykkäämme kokeilla uusia asioita.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi ja luottamuksesta tällaisen aihepiirin kysymykseen. Pahoittelen heti aluksi sitä, että vastaukseni painopiste on ongelmalähtöinen, mikä liittyy osaltaan niihin näkökulmiin, joihin olen työni ja ammattini kautta törmännyt.

Kerrot teidän olleen yhdessä reilun vuoden. Suunnittelette ryhmäseksiä ja parinvaihtoa seksielämän piristykseksi. Tämä herättää minussa kysymyksen, että jos parisuhteen seksi tarvitsee piristystä vuoden yhdessäolon jälkeen, niin mitä se vaatii jatkossa, useamman vuoden jälkeen? Mikä muu voisi pitää sitä elävänä ja nautittavana kuin yhä uudet seksiin liittyvät kokemukset ja kokeilut? Vuoden yhdessäolon jälkeen parisuhde alkaa vakiintua kun alkurakastuminen alkaa vähitellen, väistämättä hiipua. Tämä ei tarkoita sitä, että parin välinen seksi alkaa hiipua vaan mm. sitä, että parin täytyy löytää monenlaisia tapoja liittyä toisiinsa ja syventää suhdettaan. Parisuhteen tunneyhteys ei pysy vain seksin avulla. Mitä muuta teillä on yhteistä kuin hyvä seksi? Kannattaa myös miettiä, että yritättekö tämän kokeilun avulla saada ylläpidettyä jotain voimakasta tunnetta, jonka itse asiassa kuuluukin vähitellen vähentyä, kun pari siirtyy alun rakastumisvaiheesta aitoon rakastamiseen. Mietin myös sitä, että voisivatko seksiin liittyvät fantasiat riittää ja miksi niiden täytyy siirtyä toteutumisen asteelle? Parinvaihto ja ryhmäseksi ovat eräänlaista luvallista, sovittua uskottomuutta. Joskus tällainen toiminta saattaa palvella läheisyyden säätelyä, jos sitoutuminen ja läheisyys tuntuvat ahdistavan tai pelottavan. Kun otamme suhteeseemme mukaan muita ihmisiä, niin se vaikuttaa myös läheisyyteen. En tiedä koskevatko edellä luettelemani näkökulmat teidän suhdettanne, mutta niitä voi olla hyvä pohtia.

Viestissäsi kuulosti hyvältä se, että olette pystyneet miehesi kanssa yhdessä puhumaan asiaan liittyvistä näkökulmista ja tuntemuksista. Sanot, että kumpikin on hyvin realistinen asian suhteen. Mitä sillä mahdat tarkoittaa? Tarkoitatko, että olette tietoisia niistä riskeistä ja vaaroista, joita ryhmäseksikokeiluun ja parinvaihtoon saattaa liittyä? Sanot, että miehesi on tästä asiasta enempi innostunut kuin sinä. Toivottavasti kuitenkin on niin, että voit kieltäytyä jos niin haluat, ja miehesi ymmärtää sekä hyväksyy päätöksesi ja sinut sen jälkeen. Ryhmäseksiin ja parinvaihtoon ryhtyminen edellyttää, että kyse on aikuisista ihmisistä, jotka ovat tehneet vapaaehtoisuuteen perustuvan valinnan olla mukana. Niihin ei kannata ryhtyä puolison toivomuksesta ilman omaa motivaatiota.

Kerrot pelkääväsi, että et osaakaan suhtautua asiaan vain fyysisenä toimintana vaan tulet mustasukkaiseksi. Ihmisten välinen seksuaalinen kanssakäyminen ei ole koskaan vain seksiä, fyysistä toimintaa. Se on aina ihmissuhde, johon tavalla tai toisella tulevat mukaan tunteet. Ihminen on jo fysiologisilta lähtökohdiltaan suunniteltu niin, että hän liittyy tunnetasolla niihin ihmisiin, joiden kanssa on tekemisissä. Kun on kyse tilanteista, jossa on mukana useampia ihmisiä, niin jokainen kokee ja reagoi omista lähtökohdistaan käsin. Siksi on mahdotonta etukäteen tietää, edes itsestään, minkälaista tunteita ja asioita nousee pintaan ja miten ne vaikuttavat itseen ja muihin ihmisiin. On myös mahdotonta tietää etukäteen, että jos joku tuntuu minusta nyt ok:lta, tuntuuko se siltä myöhemmin. Ryhmäseksi- ja parinvaihtotilanteista saattaa jäädä hyvin vahvoja mielikuvia, joista voi olla vaikea päästä eroon ja joihin liittyvät tunteet saattavat purkautua jopa pitkänkin ajan päästä.

On viisasta sinulta, että pohdit tämän asian eri puolia. Minulle se kertoo myös siitä, että osa sinusta ei ole valmis. Toivon, että kuuntelet myös tätä puoltasi, joka epäröi vielä.

Toivottavasti vastaukseni ei ollut kovin erilainen kuin mitä toivoit tai odotit. Saattaahan myös olla, että jotain tällaista halusitkin kuulla.

Joka tapauksessa toivotan elämääsi onnellisia, turvallisia ja läheisiä hetkiä!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olemme 60-v pariskunta. Erosimme noin vuosi sitten mutta olemme aina vaan yrittäneet uudelleen. Nyt olemme tosi pattitilanteessa. Miehelläni on seksiaddikteille ominaisia piirteitä. Käy netissä etsimässä treffiseuraa vaikka olen hänen luonaan ja pyytää naisia kotiinsa jos olen omassa kodissa käymässä. Emme siis enää asu yhdessä. Nyt sanoo ettei ole enää tunteita mua kohtaan mutta pyytää kuitenkin luokseen. Minä olen ihan rikki ja hukassa tällaisesta. Olisi valmis hakemaan apua mut vetoaa rahaa kun maksaa niin paljon, työtön kun on. Onko mitään tehtävissä?

Onneton Orvokki

VASTAUS: Hyvä ystävä, näiden tietojen perusteella kuulostaa siltä, että tulet tässä suhteessa hyväksikäytetyksi. Mies antaa sinulle ristiriitaisia viestejä: pyytää luokseen, mutta sanoo, että hänellä ei ole enää tunteita sinua kohtaan. Samalla hän rakentelee suhdevirityksiä muiden naisten kanssa. Miten hän itse mahtaisi tilannetta kuvata?

Olette jo eronneet ja asutte omissa asunnoissanne. Mieti, mikä sinua vielä pitää miehessä kiinni, kun yhdessäoloyritykset kuitenkin tuottavat sinulle näin paljon pahaa mieltä. Miten onnistuisit eroamaan tunnetasollakin, niin että pääsisit elämässä eteenpäin?

On mahdotonta näin vähillä tiedoilla edes arvailla, mitä miehen mielessä liikkuu. Toisaalta hän on sanonut, että voisi lähteä terapiaan, jos se ei maksaisi niin paljon. Maksuttomiakin asioiden selvittelypaikkoja on: terveyskeskuspsykologit, mielenterveystoimistot ja perheasiain neuvottelukeskukset sekä monella paikkakunnalla kriisikeskukset, jotka toimivat vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. Voisit kartoittaa näitä mahdollisuuksia kotiseudultasi ja esittää miehelle konkreettisen ehdotuksen, jos löydät sopivalta vaikuttavan paikan. Sitten näkisit, lähteekö hän kanssasi tilannetta selvittämään. Pidä kuitenkin ennen kaikkea huolta omasta hyvinvoinnistasi!

Voimia ja elämäniloa,
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa olleet naimisissa kohta vuoden. Itse olen 27v ja mieheni 41v. Avioliittomme ei alkanut ihan haaveitteni mukaan kun menimme viimevuoden syyskuussa naimisiin ja vasta lokakuussa harrastimme seksiä ensimmäistä kertaa avioparina. Seuraavan kerran kun se tapahtui oli jo uusi vuosi ja tammikuu eikä sen jälkeen ole ollut yhtään yhdyntää. Eli kohta on mennyt 6kk ilman seksiä. Ennen papin aamen (seurusteltiin 1,5 v) meillä oli seksielämässä ylä ja alamäkeä mutta ei ikinä mennyt enemmän kuin 2-3 viikkoa ilman läheisyyttä. Olen onneton, turhautunut, vihainen, väsynyt.. Sanat eivät enää riitä kertomaan. Näen nyt vain peilistä ruman ja läskin kotiäidin. Paljon ollaan sekä riidelty että puhuttu asiasta. Mieheni sanoo että haluaisi että asiat olisivat paremmin mutta että hän ei tiedä miksei ole. Minä haluan, koko ajan. Hän tietää. Sanoo haluavansa. Mutta kuitenkin antaa minulle pakit heti kun yritän lähennellä.

Yksi ilta 3 viikkoa sitten hän suuteli minua kiihkeästi ensimmäistä kertaa piiitkäään aikaan ja koskettelikin vähän ja ajattelin että nyt! Mutta kun olin käynyt siistiytymässä kun oli aika mennä "nukkumaan" niin mieheni oli jo nukahtanut. Yritin herättää mutta hän työnsi minut pois. Kotona meillä on 3 pientä lasta (edellisistä suhteista) mutta masennusten takia en jaksa olla enää edes kunnon äiti. Haluan vain mieheni takaisin. Haluan olla onnellinen. Tyytyväinen itseeni. Mitä teen? Niin paljon ollaan asiasta puhuttu mutta ei näytätilanne paranevan. Mieheni ei halua erota. En minäkään. Mutta mitä tehdä? En jaksa enää!

Väsynyt elämäänsä

VASTAUS: Ei ole ihme, että olet väsynyt ja turhautunut ja vihainen. Voisin kuvitella, että miehesikin on aika epätoivoinen. Haluaisitte molemmat haluta, mutta joku käsittämätön seinä on noussut väliinne. Heti naimisiin menon jälkeen tapahtui jotain, joka estää teitä olemasta intiimisti yhdessä. Odotus naimisiin mennessä on kai aina, että saa rakkautta ja voi sitä antaa.

Vaikka seksi onkin vain yksi tapa ilmaista rakkautta, sen yhtäkkinen loppuminen on vahva viesti jostain. Sinulle se on viesti siitä, että et ole enää viehättävä ja rakastamisen arvoinen. Näin päättelen kommentistasi, että tunnet itsesi rumaksi ja läskiksi kotiäidiksi. Tunnet, että naiseutesi on hukassa, ja se vie sinua masennusta kohti. Olette puhuneet asiasta paljon, ja uskoisin, että miehesikin on yrittänyt vakuuttaa, ettei tilanne ole sinun viehätysvoimasi puutteesta kiinni. Tuskin sinä olet papin aamenen jälkeen muuksi muuttunut.

Se, mikä avioliittoa solmittaessa muuttuu, ovat molempien mielikuvat itsestä, toisesta ja suhteesta. Jännittävästä seurustelukumppanista tulee astetta sitoutuneempi siis myös turvallisempi puoliso. Se on yleensä suhdetta vahvistava muutos. Mieli on kuitenkin sen verran monimutkainen värkki, että joskus Toisen muuttuminen läheisemmäksi aktivoi jotain vanhaa kokemusta, josta ei ihan itsekään saa kiinni. Esim. jännittävä tyttöystävä muuttuu syvällä mielessä vaimoksi ja perheen äidiksi, jonka kanssa seksi ei jostain syystä olekaan ”luvallista”. Tai tavoiteltu poikaystävä alkaa mielessä tuntumaan joltain toiselta elämän mieheltä, jonka lähestyminen ei olekaan niin yksinkertaista. Meidän mielemme on aina täynnä erilaisia hahmoja, joihin sovittelemme uusia kohtaamiamme ihmisiä.

Teidän roolinne suhteessa toisiinne on muuttunut naimisiin menonne jälkeen. Kerroit, että teillä on lapsia edellisistä liitoista. Olette siis molemmat olleet naimisissa aikaisemmin. Onkohan tässä nykyisessä tilanteessanne mitään tuttua vai tapahtuuko kaikki ensimmäistä kertaa? Sanoisin, että mitä suurempi yhteensopivuus kumppaneilla on, sitä suuremmat näytelmät lähtevät mielessä liikkeelle, kun suhde vakiintuu. Kuulostaako tämä hullulta? Tarkoitan, että olette ehkä rakastuessanne tunnistaneet toisissanne jotain sellaista tuttua, joka samalla vetää puoleensa ja samalla aiheuttaa vanhojen tiedostamattomien mörköjen esiintulon. Ja juuri ne vanhat möröt estävät teitä tekemästä sitä, mitä haluaisitte: kohtaamaan täysillä miehenä ja naisena.

Parisuhteessa on taipumus jakaa tehtäviä aika jännällä tavalla. Toinen saa kannettavakseen kaikkea sellaista, mitä toinen ei juuri nyt pystyy käsittelemään. Mitäköhän teidän suhteessanne tapahtuisi, jos miehesi alkaisi yhtäkkiä haluta koko ajan? Voisiko olla, että sinun täytyisi vuorostaan pitää yllä turvallista etäisyyttä välillänne? Kirjoitan näin, koska toivon, että maltatte pohtia tilannettanne yhteisenä ongelmana eikä vain miehesi tai sinun puutteena.

Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että vaikeus olla lähekkäin on suhteessanne niin syvällä, että niihin voi olla vaikeaa päästä käsiksi omin avuin. Olette jo uuvuttaneet itseänne puhumalla puhumasta päästyänne. Suosittelen teitä hakeutumaan joko pariterapiaan tai kirkon perheneuvontaan voidaksenne puhua näistä asioista turvassa ammattilaisen kanssa. Yksityinen pariterapia maksaa jonkin verran, mutta jos paikkakunnallanne on perheasiain neuvottelukeskus, voitte saada sieltä apua maksutta.

Toivon, että saat miehesi takaisin, että saat olla onnellinen ja tyytyväinen itseesi. Ja että lapsenne saavat hyvinvoivan äidin takaisin. Näin paljon on voimaa parisuhteessa! Toivon sydämestäni, että jaksatte taistella omanne puolesta.

Perheneuvoja Anne

KYSYMYS: Olemme molemmat 40-vuotiaita eikä kummallakaan ole ollut ennen vakavaa suhdetta. Joitain lyhyitä kokeiluja oli. Suhteemme alkoi pitkästä ystävyydestä, muuttui seurusteluksi ja lapsiakin tuli. Olemme selättäneet valtavan suuria taloudellisia ongelmia aina yhtä köyttä vetäen ja minusta tuntuu, että rakastuimme uudestaan ne läpäistyämme. Löysimme kiihkon uudestaan ja ajauduimme parinvaihtoon, joka alussa vahvisti suhdettamme ja syvensi kiihkoamme. Mutta nyt tilanne on toinen:

Miltä teistä kuulostaa?

Huono mies

VASTAUS: Kerrot rohkeasti hyvin kipeästä ja herkästä ongelmasta, seksuaalisesta kelpaamisesta. Sinulle on pitkän liiton aikana muodostunut käsitys, että et riitä vaimollesi, että olisit miehenä jotenkin huono.

Minulle ei selvinnyt oletteko yrittäneet ratkaista seksielämänne hankaluuksia parivaihdolla vai ovatko hankaluudet tulleet toisten kumppaneiden jälkeen. Kerrot kuitenkin pitkästä hyvästä liitosta, jonka pohjalla oli vuosien ystävyys. Olette yhdessä selättäneet monia vaikeuksia ja rakastuneet niiden jälkeen uudelleen. Kerrot myös seksin roihahtaneen uudelleen ja että ”ajauduitte” parinvaihtoon. Tarkoittaako se, että ette pohtineet toiveitanne ja pelkojanne uuden kokeilun edellä? Aluksi kaikki tuntuikin hyvältä, mutta alun jälkeen jotain muuttui. Jo uudelleen syttynyt halu toisiinne on lopahtanut, ainakin sinun vaimoltasi?

Oletteko keskustelleet mitä ulkopuoliset seksikumppanit ovat kummallekin teille merkinneet? Seksuaalisuus on niin herkkä ja intiimi puoli meissä, että itsekin saatamme yllättyä, miten syvästi koemme ja reagoimme, ohi järjen ja logiikan.

Joskus ohitamme oman loukkaantumisemme ja silloin vihaisuus tulee ilmaistuksi epäsuoralla tavalla, torjunnalla, halveksunnalla, loukkaamalla. Olisiko mahdollista, että molemmat olette jotenkin haavoittuneet nähdessänne/tietäessänne rakkaan ihmisen toisen sylissä? Ulkopuolisuuden ja mustasukkaisuuden tunteet piilevät usein aivan ohuen rationaalisuuden alla. Loukkaantuneena sanomme asioita, joiden tiedämme satuttavan toista. Suutelemisen taitojen ja maistumisen vertailu kuulostaa juuri tällaiselta suojautumiselta hyökkäämällä. Onko sinulla aavistusta, mikä vaimoasi on satuttanut näin paljon?

Myös sinä kerrot saaneesi toisilta naisilta kaikkea, mitä olet toivonut ja enemmän. Miltä arvelet vaimostasi tuntuneen, kun hän on kuullut tämän?

Jotain vahvaa suhteessanne on, kun kerrot yhä sekä omasta että vaimosi rakkauden tunteista. Hän kertoo sinun olevan hänen elämänsä keskipiste ja sinä kerrot rakastuneesi häneen yhä palavammin. Hullua, mutta joskus vain on niin, että juuri kaikkein rakkaimmille ihmisille on vaikeinta näyttää omaa haavoittuneisuutta. Hyljätyksi tulemisen pelko on liian suuri.

Haavoittumiset seksuaalisuuden alueella parisuhteessa menevät usein niin syvälle, että ulkopuolinen keskusteluapu on tarpeen. Teidän täytyisi voida turvallisesti tutkia pelkojanne, loukkaantumisianne sekä toiveitanne ja unelmianne seksuaalisuudessa ja parisuhteessa. Olette selättäneet vaikeita asioita yhdessä ennenkin. Rohkaisen teitä sydämestäni hakeutumaan riittävän ammattitaitoisen pari- tai seksuaaliterapeutin vastaanotolle. Totuus itsestä ja toisesta on aina monisävyisempi kuin aluksi kuvittelemme. Kannattaa kaivaa syvemmältä sen löytääkseen!

Toivon sinulle ja vaimollesi vielä monia hyviä intohimoisia hetkiä toistenne seurassa.

Perheneuvoja Anne

KYSYMYS: Olen ollut avioliitossa 22 vuotta. Hän oli ensimmäinen nainen, joka kiinnostui minusta, silloin ujosta pojasta. Ihastuin, nyt väitän etten rakastunut todella.

Mitä suosittelette minulle? Onko ero moraalisesti hyväksyttävää tällaisessa tilanteessa?

Miesopettaja

VASTAUS: Hyvä Miesopettaja, kiitos luottamuksestasi Suhdeklinikkaa kohtaan!

Pohdit isoja elämän kysymyksiä, joista yksi on avioero pitkäaikaisesta kumppanista. Se on iso kysymys, jota kannattaa työstää rauhassa. Kerroit olleesi tavatessanne ujo poika eli onko niin, että olet tältä osin muuttunut yhteisen taipaleenne aikana? Entä puolisosi, kuinka hän on mahtanut muuttua vuosien saatossa? Olettaisin, että teidän molempien tarpeet ja toiveet olivat ainakin osittain erilaiset silloin kaksikymppisinä kuin nyt yli nelikymppisinä. Siksi näitä toiveita ja tarpeita olisi hyvä yhdessä päivittää. Mitkä toiveenne ovat toteutuneet yhteisen matkanne aikana? Mihin olette pettyneet? Mitä toivotte tulevaisuudelta ja ovatko nämä toiveet vielä yhteensovitettavissa? Vai oletteko kasvaneet liian eri suuntiin?

Kirjoitit, että sinä olet lähes aina tehnyt liitossanne myönnytyksiä. Jäin miettimään tätä. Olet ilmeisesti kovin kiltti mies? Mitähän olisi tapahtunut, jos olisit ilmaissut enemmän eriäviä mielipiteitä ja myötäillyt vähemmän? Kirjoitit olevasi toista kertaa uupumustilassa. En saanut selvää käsitystä, liittyykö uupuminen parisuhdetilanteeseen vai esim. työelämän paineisiin. Yhtä kaikki, on hienoa, että olet hakenut apua itsellesi. Mitä parisuhdeongelmiin tulee, et voi kuitenkaan yksin hoitaa niitä kuntoon. Siihen tarvitaan myös puolisosi motivaatiota ja panostusta.

Olet diagnosoinut omaksi ongelmaksi seksittömyyden. Itse ajattelen niin, että se on myös parisuhdeongelma. Jos ymmärsin oikein, olet jälleen toiminut kiltin miehen tavalla ja pyrkinyt tukahduttamaan omat tarpeesi. Et ole lähtenyt ratkaisemaan asiaa esim. sivusuhteen avulla, mikä on hieno asia. Osaakohan vaimosi arvostaa tätä? Olen kuitenkin sitä mieltä, että sinulla on oikeus omiin seksuaalisiin tarpeisiisi. Parisuhdeseksin vähyys voi tilapäisesti liittyä moneen eri asiaan kuten stressiin, työhön, työttömyyteen, lapsiin, lapsettomuuteen... Mutta pidemmän päälle kyseessä on oleellinen suhteeseen liittyvä ongelma, josta et voi mielestäni olla yksin vastuussa. Osaakohan vaimosi määritellä, mitä hän ei halua? Mitä haluttomuus hänelle viestittää? Entä sinulle?

Olet miettinyt, miksi olette yhdessä ja päätynyt vain rahan sitovan teitä enää toisiinne. Tämä on surullista luettavaa. Onko niin, ettei suhteessanne ole (enää) lämpöä ja läheisyyttä; kiinnostusta jakaa omia tunteita ja ajatuksia toisen kanssa? Kuinka etäällä olette toisistanne? Henkinen etääntyminen liittyy usein fyysiseen (seksuaaliseen) etääntymiseen, mutta joskus on vaikea erottaa, kumpi on muna ja kumpi kana.

Kirjoitit, että vanhempasi ovat tiukan linjan kristittyjä, jotka saattaisivat reagoida mahdolliseen eroon (negatiivisesti). Sinun täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on sinun ainutkertainen elämäsi! Olet aikuinen mies, jolla on vapaus ja vastuu tehdä omaa elämääsi liittyvät tärkeät valinnat! Kysyt, onko ero moraalisesti hyväksyttävää tällaisessa tilanteessa. Heitän sinulle vastakysymyksen: miksi se ei olisi yksi vaihtoehto?

Ennen mahdollista eropäätöstä suosittelen sinua kuitenkin vielä yrittämään keskusteluyhteyttä puolisosi kanssa. Eropohdinnat voivat tulla hänelle yllätyksenä tai vaihtoehtoisesti myös hän on saattanut miettiä niitä tahollaan. Ulkopuolista keskusteluapua voit(te) lähteä tiedustelemaan kirkon perheneuvonnasta. Kaikista kirjoittamistasi teemoista (ja muistakin) on mahdollista keskustella luottamuksellisesti ja maksuttomasti perheneuvonnassa.

Rohkaisevin terveisin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olemme alle nelikymppinen pariskunta. Meillä on takana kahdeksan-yhdeksän vuotta yhteiseloa, ja ongelma on on miehen lähes totaalinen haluttomuus. Aluksi, noin ensimmäiset puoli vuotta seksiä oli runsaasti, mutta sitten mies meni ”jotenkin lukkoon”, omien sanojensa mukaan.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Tilanteesi todellakin on hankala. Teillä on tilanne, joka on tuttu monessa muussakin parisuhteessa. Parisuhde on hyvä ja turvallinen eikä avioliittoa ja perhettä haluta hajottaa, mutta seksuaalisen halun tasot ovat kaukana toisistaan ja aiheuttavat suurta tyytymättömyyttä.

Sinun ongelmasi on, kuten viestisi otsikoit, puolison haluttomuus. Olet todella jaksanut olla pitkämielinen ja ymmärtäväinen. Kaikki kunnia sinulle siitä! Ymmärrettävää on, että kun rakastelujen välissä olevaa aikaa mitataan vuosissa, alkaa vahvinkin kärsivällisyys jo hiipua. Sain sen käsityksen, että elämä ilman seksiä olisi miehellesi ok tai jopa toivetila. Haluttomuus on hänelle tuttua jo aikaisemmastakin suhteesta. Mutta toisen ollessa vaille jotain itselleen tärkeää parisuhteen komponenttia, siitä tulee ongelma molemmille.

Kerroit, että miehestäsi ei elimellistä vikaa löydy. Vaikeaa tietää, mitä kaikkea se pitää sisällään, mutta mikäli testosteroniarvoja ei ole lähiaikoina mitattu, ne kannattaisi ehdottomasti tutkia. Sen perusteella mitä kerrot, miehelläsi on monenlaista epätietoisuutta omaan seksuaalisuuteensa lliityen. Aseksuaalinen hän tuskin on. Siinä tapauksessa tarvetta masturbaatiolle ei olisi ollenkaan.

Haluttomuuden syyt voidaan karkeasti ajatellen jakaa neljään ryhmään:

1. henkilöön itseensä liittyvät syyt (henkiset tai fyysiset sairaudet, matala libido, sukupuolihormonien häiriötila, epätietoisuus omasta seksuaali-identiteetistä, liiallinen alkoholin käyttö tai muiden päihteiden käyttö, hormonien käyttö, ihastuminen johonkin muuhun, traumat lapsuudessa tai nuoruudessa, tms)
2. puolisoon liittyvät syyt (toinen käyttäytyy ikävästi/kylmästi/väkivaltaisesti, toisen liiallinen alkoholin käyttö tai muiden päihteiden käyttö, radikaali muutos toisen ulkomuodossa tms)
3. suhteeseen liittyvät syyt (kommunikaation toimimattomuus, ei muuta läheisyyttä, tyytymättömyys toisen vanhemmuuteen, riitely, väkivalta...)
4. ulkopuoliset syyt (taloudelliset huolet, stressi, työttömyys, läheisen kuolema tai muu huoli...)

Sulkujen sisältö ei ole ollenkaan kaiken kattava, ne ovat vain esimerkkejä.

Voisitte yhdessä miehesi kanssa käydä tuota listaa läpi. Sen perusteella, mitä olet kertonut, vaikuttaa siltä, että ykköskohta olisi teidän tapauksessanne osuvin, mutta kannattaa silti kysyä hänen omaa näkemystään.

Mietin samaa mitä sinä itsekin: miten jaksat seksittömässä liitossa. Miehesi ehdottoma ratkaisu hankkia rakastaja ei toimi sinulle. Sooloseksi auttaa fyysien paineen purkamisessa, mutta toisen kosketusta ja läheisyyttä se ei voi korvata. Suosittelen lämpimästi käyntejä koulutetun seksuaaliterapeutin luona, vaikka se vaatiikin teiltä matkustamista vähän kauemmaksi. Mikäli miehesi haluaa lisäksi tutkia omaa lukkoaan terapeutin avustuksella, se olisi ehdottomasti hyvä juttu teidän molempien kannalta.

Mikäli asiantuntija-avun hakemisen jälkeenkään tilanteessanne ei tapahtuisi muutosta, olet sen hankalan valinnan edessä, jota jo nyt välillä mietit. Luopuako avioliitosta muuten hyvän miehen kanssa ja hajottaa lasten koti, jotta olisit vapaa etsimään mahdollista uutta elämänkumppania vai pitääkö kaikki olemassa oleva kasassa, jatkaa seksittömässä liitossa ja olla tyytymätön? Tämä on kysymys, johon ei ole helppoa vastausta. Yksi tärkeä näkökulma on tietenkin lasten hyvinvointi. Mikäli sinun tyytymättömyytesi alkaa johtaa jatkuviin tai muuten pahoihin riitoihin, täytyy miettiä miten se heijastuu lasten turvallisuuden tunteeseen. Mutta tällä hetkellä voitte onneksi elää sopuisasti ajoittaisesta kärttyisyydestäsi huolimatta.

Ilman, että lähdette hakemaan ulkopuolista apua, on epätodennäköistä, että tilanteeseenne tulee muutosta. Suosittelen sitä siis lämpimästi. Vaikka se vaatii aikaa, rahaa ja vaivannäköä, se on tässä kohtaa sellainen investointi, jota kannattaa kokeilla.

Toivon, että löydätte avun ja voit elää täyttä elämää siitä kaikin tavoin nauttien.

Lämpimin ajatuksin,
perheneuvoja Paula