KYSYMYS: Olemme naimisissa olleet viisi vuotta ja yhdessä kahdeksan. Kolme lasta löytyy ja koira +ok-talo, eli normisetti suomalaisittain. Ikää on palttiarallaa 30.
Vuonna 2008 minulla oli lievää masennusta äitini juomisesta ja itsemurha-aikeista. Ensimmäinen lapsi valvotti unihäiriönsä takia ja hormonimigreenini oli huipussaan. Kirjoitan siis naispuolena. Olin väsynyt, mutten muista että olisiko suhteemme huonontunut.
Seksielämämme kuoli miehen puolelta samaisena vuonna, toivoin uutta lasta, mutta sitä ei tietysti kuulunut.
Vuonna 2011 onnistuin vihdoin tulemaan raskaaksi ja saimme pojan vuonna 2012. Silti suhteemme ei ollut seksuaalisesti läheinen. Joskin tulin vahingossa raskaaksi ja tyttö syntyi 2013.
Kiirin paikka tuli oikeastan kun tajusin täyttäväni sen kolmekymmentä, elän seksittömässä ja läheisyysköyhässä suhteessa. Olin kipuillut sitä jo vuosia. Tämä tietysti aiheutti sen itsetutkiskelun ja naiviisti ajattelin itsessäni olevan jotain hyvin suurta vialla. Niinpä päätin että hankin itselleni jotain korviketta pönkkäämään naisen huonoa itsetuntoa. Asia kuitenkin eteni niin pitkälle että sorruin pettämään aviomiestäni, kaikesta hurmioituneena. Samalla tajusin kuitenkin että, vaikka olin "huonossa suhteessa" rakastin miestäni valtavasti. Pettämiseni jälkeen oksentelin ja laihduin kaksi viikkoa, kunnes mietintäni jälkeen tunnustin ja kerroin samalla satuttaneeni miestäni pahoin ja en pysty sitä syyllisyyttä kantamaan henen kanssaan, halusin erota. Oloni vain paheni.
Mieheni kuitenkin yllätti minut totaalisesti. Hän tunnusti tehneensä jo monia vuosia aijemmin, pettänyt luottamukseni satunnaisen baarituttavuuden kanssa. Vuonna 2008. Sinä vuonna siis kuin seksielämämme kuoli.
Minut on tuomittu teostani kovin sanoin ja mieheni teosta on pyydetty unohtamaan, onhan siitä jo kuitenki aikaa.
Pitäisikö?
Olen naisena aivan maahan lyöty, itsetunnostani on enää rippeitä jäljellä, vain sanomaan sen että olen nätti. Mies kertoo sen vaikuttaneen seksiin välillämme, mutten voi käsittää?!
Olenko oikeasti ainut syyllinen tilanteeseen, vaikka mies jo aijemmin rikkoi kaiken tietämättäni?
Miten pääsen tervepäisenä ja käsiteltynä asioista yli ja mihin pitäisi keskittyä?
Olemme toki keskustelleet kotona, mutta en saa käsiteltyä sitä täysin.
VASTAUS: Kerrot parisuhteesi tarinan, jota on hallinnut läheisyyden puute. Se on sinun puoleltasi johtanut itsetunto-ongelmiin ja lopulta uskottomuuteen. Kannat syyllisyyttä tapahtuneesta, ja tunnustettuasi kuulet miehesikin olleen uskoton. Yrität ymmärtää, mitä teille oikein on tapahtunut.
Mietit läheisyyden puutteen yhteyttä ensimmäisen lapsen syntymään ja samoihin aikoihin tapahtuneisiin asioihin. Jouduit hoitamaan yhtä aikaa äitiäsi ja lastasi – ei ihme, että mielesi masentui. Elämänjärjestyksenhän olisi pitänyt mennä niin, että äitisi olisi ollut tukenasi lapsen synnyttyä. Miehesi ratkaisu tässä tilanteessa oli se, että hän etsi satunnaista lohtua muualta – sen sijaan, että olisi osannut olla tukenasi.
Siihen loppui läheisyys teidän väliltänne. Olit hämmentynyt ja mietit, mikä sinussa oli vialla kun läheisyys ja seksi ei enää kiinnostanut miestäsi. Naisellinen itsetuntosi mureni vuosi vuodelta, kunnes päätit testata, oletko vielä haluttava.
Parisuhteenne on kriisissä, mutta kriisin syy ei ole sinun uskottomuutesi. Syyt ovat syvemmällä. Uskottomuutesi - ja samalla miehesi uskottomuuden - ilmitulo auttoi näkemään yhteyksiä menneiden tapahtumien ja nykytilanteen välillä. Kaikki ei ole ollutkaan sitä, miltä se on näyttänyt.
Syyllisyys ja miten olette sitä käsitelleet, on teidän tarinanne yksi teema. Miehesi ratkaisi oman uskottomuutensa aikoinaan jättämällä kertomatta ja yrittämällä unohtaa tapahtuneen. Samoihin aikoihin hänellä alkoivat vaikeudet olla sinun lähelläsi. Sinä ratkaisit tekosi tunnustamalla. Myös sinä koit, ettet voi enää elää miehesi lähellä. Onko läheisyytenne kannalta lopulta kysymys samasta asiasta? Tuntuu mahdottomalta olla toisen lähellä kun tuntee syyllisyyttä ja häpeää, tiedostaa sitä sitten tai ei.
Tämä kriisi on uhka parisuhteellenne, mutta se voi olla myös mahdollisuus. Kumpaan suuntaan haluatte liittonne purren kääntyvän? Oletteko molemmat valmiita tekemään työtä sen eteen? Olisiko nyt aika käsitellä menneitten vuosien tapahtumat teidän molempien kannalta, niin että voisitte laittaa sille pisteen ja aloittaa uuden suhteen, sellaisen, jossa molemmat tulette kuulluksi ja nähdyksi sellaisina kuin olette –omine toiveinenne ja tarpeinenne?
Etsikää rohkeasti apua, jollei keskustelu kahden kesken luonnistu – ulkopuolinen kuuntelija voi auttaa teitä eteenpäin kriisinne selvittelyssä.
Suhdeklinikan artikkelisarjassa etsitään ratkaisuja parisuhteen pahimpiin solmukohtiin. Tällä kertaa aiheena on pornon katselun vaikutus parisuhteeseen.
Uusi artikkeli julkaistaan Suhdeklinikalla kerran kuukaudessa.
Porno herättää ihmisissä edelleen usein voimakkaita tunteita. Pornoa piilotellaan ja heitetään silmille. Siitä vaietaan ja vaahdotaan. Porno jakaa ihmisten arvomaailmaa rankasti. Perheneuvoja, psykoterapeutti Päivi Stelin-Valkaman mukaan porno on ihmisten mielestä kiihottavaa, likaista, viihdyttävää, synnillistä, addiktoivaa ja harmitonta. Joillekin se on yksi tapa ilmaista seksuaalisuuttaan, toisille hyväksikäyttävää saastaa.
”Porno herättää voimakkaita tunteita, koska se tuo näkyväksi sitä, mikä on inhimillisessä elämässä kaikkein yksityisintä.”
Stelin-Valkaman mielestä suuri osa parisuhteista on kuitenkin sellaisia, joihin porno ei liity millään tavalla.
”Nuoremmissa ikäluokissa ollaan ehkä ennakkoluulottomampia, voidaan esimerkiksi katsoa jotain pornoleffaa yhdessä”, Stelin-Valkama sanoo.
Porno ei ole vain ennakkoluulottomien ihmisten kivaa ajanvietettä, vaan siitä aiheutuu myös paljon harmia.
”Pornon tuomia ongelmia on nykyään enemmän kuin aiemmin.”
Stelin-Valkaman mukaan pornon aiheuttamista ongelmista myös puhutaan paljon aiempaa enemmän. Porno luo paineita ja esittelee tietynlaista kapeaa ihmiskuvaa. Yksi melko yleinen ongelma on parisuhteessa olevien miesten liiallinen into katsella pornoa ja tyydyttää itseänsä jatkuvasti. Kumppani voi jäädä ilman seksiä.
”Ilmiö on sukupuolittunut, en äkkiseltään tavoita pariskuntaa, jossa miehelle olisi ongelmana, että nainen katsoo liikaa pornoa”, Stelin-Valkama sanoo ja jatkaa:
”Naiset ehkä lukevat enemmän eroottista materiaalia ja käyttävät enemmän tarinoita (stimulanssina), naiselle visuaalinen ärsyke ei ole niin tarpeellista ja tärkeää kuin miehille.”
Kuinka usein porno-ongelmat tulevat esiin pariterapiassa?
”Hyvin usein tulee esille, että porno on ongelma, ja että puolison pornon katselu on addiktiivista ja se tulee parisuhteen edelle ja häiritsee arkea”, Stelin-Valkama kertoo.
”Porno on joillekin jo asiana ongelma, jos toinen ei hyväksy sitä ollenkaan. Pitää keskustella siitä missä määrin voidaan rajoittaa toisen elämää ja kontrolloida ja asettaa rajoja. Porno voi olla ongelma, jos se vähentää parisuhteen seksiä. Parin täytyy keskustella siitä, että mitkä on meidän suhteen rajat ja ongelmat, ja miten huomioidaan toinen”, Stelin-Valkama neuvoo.
”Jokainen tilanne on yksilöllinen. Ulkopuolelta katsoen voi tulla mielikuva, että miehen pornon käyttö on aivan harmitonta. Jos jommallakummalla puolisoista on tiukan uskonnollinen tausta, voi porno aiheuttaa syntisen ja likaisen olon”, Stelin-Valkama valaisee.
Stelin-Valkaman mukaan uskonto ja seksuaalisuus ovat jännä sanapari: ”Tässä elää monenlaiset syvät motiivit, mielikuvat ja fantasiat. Seksuaalisuuteen voi liittyä syyllisyyttä ja ahdistusta. Kirkon piirissä on tehty parhaamme, että asiaa ei nähtäisi tällä tavalla. Uskonnon maailma ei ole seksuaalikielteinen, jo Vanhan testamentin Laulujen laulu on eroottista runoelmaa”, Stelin-Valkama vakuuttaa.
Stelin-Valkaman mukaan kirkko on viime aikoina tehnyt ahkerasti työtä seksuaalisuuden arvostamisen hyväksi.
”Seksin näkeminen ilona ja voimavarana on tärkeää.”
Nuorisopsykiatrit ovat Suomessakin varoittaneet pornon voivan vahingoittaa nuoria poikia. Mikä olisi hyvä ikäraja pornolle?
”En osaa sanoa ikärajaa. Porno tarjoaa niin stereotyyppisiä malleja siitä millainen mies tai nainen on, ja millainen tulisi olla, että kovin nuori ei vielä ymmärrä, että todellisuus on paljon laajempi asia. Porno on fantasiaa ja satua. Pornomateriaalissa on ikärajat, yleensä 18 tai 16. Sitä nuorempi ei ole vielä millään lailla kypsä arvioimaan, että mikä on totta”, Stelin-Valkama pohtii.
”Porno on nuorille huono kanava seksivalistukseen. Tottakai ymmärrän, että seksi kiinnostaa, mutta jos se on ainoa kanava, jota kautta tietoa tulee, on se liian kapea. Pojalle voi tulla itsetunto-ongelmia siitä millaiset vehkeet ja kyvyt pitäisi olla”, Stelin-Valkama varoittaa.
”Pornossa on tietty kaavamaisuus siitä, miten kuuluisi reagoida ja miltä pitäisi näyttää. Tämä voi aiheuttaa turhia paineita kummallekin sukupuolelle. Nuorille pitäisi kertoa, että ihminen voi olla (seksiä harrastaessaan) juuri sellainen millainen haluaa olla, ja ihmiset voivat tehdä sellaista, mitä kumpikin haluaa”, Stelin-Valkama kannustaa.
Yhdysvalloissa on esitetty väitteitä pornon aivoja pilaavista vaikutuksista. Vaikuttaako liiallinen pornon katselu aivojen dopamiinintuotantoon niin, ettei mikään normaalielämän seksikokemus tunnu enää miltään?
”Jos runsaasti käyttää pornomateriaalia ja se on tapa saada seksuaalisia kiksejä, voi oikea elämä tuntua tylsältä”, Stelin-Valkama vastaa.
Hänen mukaansa pornoon uppoutuvan seksielämä voi kaventua ja eroottinen mielikuvitus voi kärsiä, jos virikkeet tulevat aina ulkopuolelta.
”Tämmöinen analogia tulee mieleen: jos lapselle luetaan, syntyy omassa mielessä mielikuvia. Lapset ovat sanoneet, että ”näkevät” kirjan tapahtumat selvemmin kuin televisiossa. Jos tottuu aina vaan ulkoa tuleviin mielikuviin, voi se ehkä laimentaa omaa mielikuvitusta”, Stelin-Valkama sanoo.
”Kun ihminen miettii omaa tai kumppaninsa pornon käyttöä, on tärkeää pohtia, onko käytöksessä addiktiivisia eli riippuvuudelta vaikuttavia piirteitä. Riippuvuuden kohteita voivat olla monenlaiset asiat: päihteet, pelit, seksi, porno, urheilu, työ tai uskonnollisuus. Riippuvuudesta alkaa olla kyse silloin, jos vaikka porno vie yksilön elämässä yhä enemmän aikaa alkaen häiritä hänen arkeaan, ihmissuhteitaan ja ylipäänsä hänen elämänsä kokonaisuutta. Tällöin porno alkaa pakkomielteisesti hallita elämää sen sijaan, että se olisi yksi seksuaalisuuden toteuttamismuoto ja elämän mauste. Addiktioihin on saatavissa hoitoa esimerkiksi A-klinikalta”, Stelin-Valkama neuvoo.
Pornon karmea etiikka?
Stelin-Valkaman mukaan eettisyyteen pyrkivän ihmisen mieleen nousee kysymys, millaisissa olosuhteissa pornoa tuotetaan.
”Ovatko työntekijät täysi-ikäisiä ja mukana vapaaehtoisesti? Miten heidän terveydestään huolehditaan? Voiko pornoteollisuuteen liittyä ihmiskauppaa tai muuta hyväksikäyttöä? Näin voi olla etenkin kehittyvissä maissa”, Stelin-Valkama muistuttaa.
Stelin-Valkama ei halua kuitenkaan liikaa jeesustella pornon kauheuksista, vaan kehottaa moraalinvartijoita riisuutumaan itse.
”Olisi syytä stripata sen verran, että jokainen voisi tarkistaa t-paitansa ja farkkujensa lapuista valmistusmaan ja yrittää selvittää, miten suurella todennäköisyydellä kyseiset vaatekappaleet on valmistettu asiallisissa olosuhteissa työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen. Ihmisoikeudet ovat luovuttamaton asia niin porno- kuin tekstiiliteollisuudessakin. Hyväksikäyttö on aina rikollista.”
Voiko porno olla syynä alle 30-vuotiaiden haluttomuuteen?
”Kyllä, se on iso osa sitä. Terapiassa molemmat osapuolet saattavat sanoa, että kummallakin on hyvä seksielämä, mutta ei yhdessä”, Stelin-Valkama kertoo.
”Usein kun vaimo ihmettelee, että onko mun mies seksuaalisesti haluton, haluttomuus liittyykin siihen, että mies tyydyttää itseänsä, mutta ei halua vaimoansa. Läheisyys ja seksuaalisuus eriytyvät ja seksi ei liity enää parisuhteeseen, vaan on jotain erillistä”, Stelin-Valkama avaa.
Stelin-Valkamalla ei ole antaa ohjeistusta oikeasta pornomäärästä.
”Voi miettiä ja pohtia mikä on normaalia. Ei kukaan ulkopuolinen voi antaa vastauksia siihen, miten tulisi elämänsä elää.”
Psychology Todayn mukaan pornoa kulutetaan eniten jyrkän konservatiivisissa osavaltioissa. Päteekö tämä Suomeen? Ovatko uskovaiset erityisen kiinnostuneita pornosta?
”Olen lukenut tämän tutkimuksen, jonka mukaan Bible Belt -vyöhykkeellä pornon käyttö on runsasta. Voin yhdistää jotenkin nämä ilmiöt. Tiukat moraalisäännöt ja ulkopuolelta tuleva kontrolli aiheuttavat usein ahdistusta, ja se ahdistus voi kanavoitua pornoon. Ulkoisesti pidetty hyvin korkea moraali saattaa johtaa ylilyönteihin parisuhteessa ja muilla alueilla”, Stelin-Valkama arvioi.
Sinänsä seksiaddiktio ei ole Stelin-Valkaman mukaan uskovaisten erityisaluetta.
”Ihminen on tehnyt kuvia sykähdyttävistä aiheista aina. Saalistaminen, ruoka ja seksi ovat perusmotiiveja, ne ovat kiinnostaneet ihmistä jo kauan. Se on hyvin inhimillistä, eikä liity uskovaisuuteen”, Stelin-Valkama sanoo.
Pornon opetukset
Stelin-Valkaman mukaan suomalaiset 1960-luvun miestenlehdet vaikuttavat nyt hyvin kesyiltä. Ne tarjosivat miehille myös asiallista seksitietoa, jota oli niukasti saatavilla siihen aikaan.
”Niin Kinseyn raportit kuin Masters & Johnsonin seksuaalisuutta koskeva tutkimustietokin levisivät miestenlehtien kautta. Niiden kysymys- ja vastauspalstat auttoivat lukijoita kysymyksissä, joita ei muualla kehdannut esittää”, Stelin-Valkama kertoo.
Stelin-Valkaman mukaan monet nykyiset nuortenlehdet antavat varsin asiallista tietoa seksistä ja parisuhteesta. Seksi on vain osa elämää ja siitä osataan kertoa monipuolisesti ja suvaitsevaisesti.
”Esimerkiksi Demissä käytetään kieltä, joka mahdollistaa samaistumisen joukkoon monenlaisella seksuaalisella identiteetillä. Seksijutuissa ei käytetä esimerkiksi sanaa poikaystävä, vaan sanaa kulta”, Stelin-Valkama valaisee.
Ovatko porno-ongelmaiset parit saaneet apua pariterapiasta?
”Kyllä. Nämä on usein vaikeita asioita puhua terapiassa. Puhuminen voi kuitenkin auttaa. Jotkut huolet voi hävitä. Naisten aika yleinenkin huoli on, että vertaileeko se minua niihin toisiin (pornoleffojen naisiin)? Asiasta puhuminen avaa paljon. Avoimuus on tärkeätä”, Stelin-Valkama vakuuttaa.
Stelin-Valkaman mukaan monien naisten huoli on yleensä turha. Mies saattaa vain kaivata kiihotusta ja jännitystä, jonka voi tuoda iloksi parivuoteeseen.
Joskus miehet hakevat lohtua vaimoa kohtaan tuntemansa haluttomuuden kurjuuteen.
”Jos kumpi tahansa puolisoista ei ole tyytyväinen kumppaninsa ulkoiseen olemukseen, se on isompi asia. Kuinka paljon asia kuuluu toiselle? Äkkiseltään tuntuu, että se on oma asia, miltä näyttää, mutta jos kumppani lihoo vaikka 30 kiloa, miten sen sanoo nätisti toiselle? Jos katsoo pornoa sen takia, että oman kumppanin olemus ei miellytä, se on iso juttu. Onneksi useimmiten asia ei ole näin”, Stelin-Valkama lohduttaa.
Yhdysvalloissa evoluutiopsykologit ovat selittäneet miesten odottavan liikoja naiskauneudelta median välittämän kauneusihanteen takia. Ennen nähtiin vain naapurin söötti tyttö, nyt maailman kauneimmat naiset ovat valokuvina kaikkien ulottuvilla.
”Nainen voi yhtä hyvin ajatella, että vertailee miehiä maailman komeimpiin jalkapallotähtiin tai filmitähtiin. Odotukset molemmilla sukupuolilla voivat olla kovia”, Stelin-Valkama sanoo.
Odotukset ja paineet ovat tainneet osaltaan johtaa siihen, että länsimainen väestö on yhä lihavampaa ja huonokuntoisempaa. Kun ei saavuteta kauneusihannetta, ei välitetä enää mistään.
”Väestön kahtiajakautuminen on voimistunut. On niitä, jotka pitävät itsestään ja ulkonäöstään jopa ylenpalttisesti huolta ja toinen joukko, joka ei välitä rahtuakaan terveellisistä elintavoista”, Stelin-Valkama harmittelee.
”Eroottinen tai pornografinen materiaali voi palvella kumppaneita parisuhteen seksuaalisuutta virittävänä asiana. Se voi auttaa ottamaan puheeksi asioita, joista itse nauttii ja joita toiselta toivoo”, Stelin-Valkama sanoo.
Toisaalta porno voi aiheuttaa Stelin-Valkaman mukaan ongelmia parisuhteessa, jos kumppanien seksuaalinen halu ja seksuaaliset mieltymykset ovat kovin erilaiset.
”Silloin seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli voi käyttää pornofantasioita vähemmän halukkaan puolison syyllistämiseen ja vähättelyyn. Tälle tulee olo, että häntä verrataan pornofilmien esiintyjiin ja hän tulee vertailussa häviämään”, Stelin-Valkama varoittaa.
”Porno ei varmaankaan ole parisuhteen ongelma, jos se tulee yhteiseksi hyväksi ja on jaettu asia. Jos se erkaannuttaa tai tulee parisuhteen väliin, se on huono asia”, Stelin-Valkama kiteyttää.
Stelin-Valkaman mukaan seksielämään pitäisi löytää omassa suhteessa molemmille kumppaneille sopiva tasapaino. Jotkut purkavat työstressiään seksillä, toiset taas voivat harrastaa seksiä vasta rentoutuneessa tilassa. Onko parisuhteelle riittävästi aikaa?
”Ei seksi ole mikään erillinen osa-alue, joka ei liity muuhun elämään. Seksiongelmat liittyvät koko elämään. Seksiä ei voi ottaa vain palana tarkasteltavaksi. Elämä on kokonaisuus.”
KYSYMYS: Olemme keski-ikäinen avopari, molemmat 59-vuotiaita, tapasimme neljä vuotta sitten. Kumppanini oli ollut naimisissa kolmisenkymmentä vuotta ja hänellä on aikuisia lapsia. Minä taas olin aiemmin avoliitossa yli kymmenen vuotta. Nykyisen kumppanini kanssa muutimme yhteen vuosi tapaamisemme jälkeen yhdessä ostamaamme taloon. Puoli vuotta sitten möimme talomme ja muutimme Pohjois-Suomeen, josta ostimme vielä ihanamman talon. Mieheni on kotoisin Etelä-Suomesta, minä täältä pohjoisesta. Muutto pohjoiseen oli mieheni ehdotus – hän kun on kalamiehiä ja tykkää reissailla Lapissa (emme asu Lapissa asti).
Kaikki on siis ollut mallillaan neljä vuotta. Ja on päällisin puolin edelleen. Suhteemme on hyvä, olemme toistemme parhaat ystävät, halailemme ja hellimme toisiamme päivittäin, olemme molemmat sitä mieltä, että oli suuri onni, että kypsällä iällä tapasimme toisemme. Harrastamme seksiä pari kertaa viikossa. Seksi on ainoa asia, josta meillä on erilaisia näkemyksiä. Mieheni sanoo olevansa erittäin seksuaalinen ja on sanonut usein, että suhteessamme seksiä ei ole tarpeeksi. Minä tykkään seksistä myös mutta olen usein väsynyt työstä enkä jaksa paria kertaa enempää. Mieheni haluaisi myös "kiimaisempaa" seksiä, hän on usein sanonut minulle, että en ole tarpeeksi "kiimassa", en iske hänen kimppuun kuin sika limppuun, en viettele seksikkäillä vaatteilla, olen liian siveä ja häveliäs. Hän haluaisi sellaista pornofilmien seksiä eikä minun "pyhäkoulutytön" seksi riitä hänelle. Hän onkin sanonut minulle, että "elät keijumaailmassa". Siitä nimimerkki. Kuitenkin mieheni sanoo rakastavansa minua ja viimeksi eilen sanoi, että hänen on hyvä olla täällä kotona.
Asumme ihanassa talossa maalla ja meille molemmille tämä koti ja yhteiselomme ovat elämämme peruspilareita. Mieheni jäi omasta tahdostaan puoli vuotta sitten eläkeputkeen ja on oloonsa tyytyväinen: saa rakennella kotona mitä haluaa ja käydä kalassa. Minä olen virkanainen, asian-tuntija-asemassa, hyvin palkatussa työssä. Taloudellisesti siis tulemme toimeen hyvin. Yhdessä harrastamme tanssia (käymme talvella lavatanssikerhossa ja kesällä mökkeily ja luonnossa oleminen vievät ajan), pyöräilyä, talvella hiihtämistä, ulkoilua. Teemme kaiken yhdessä.
MUTTA. Kuukausi sitten mieheni oli unohtanut spostinsa auki. Aiemmasta "viisastuneena" (suhteemme alussa hänellä oli enemmänkin nettiyhteyksiä) kävin hänen spostiaan läpi tietäen sen olevan laitonta ja löysin sieltä muutaman viestin, jotka ilmiantoivat hänen olleen spostiyhteydessä johonkin maksulliseen naiseen. Mieheni oli etsinyt seksiseuraa seksipalstalta ja viesteillyt sen jälkeen pari kertaa Hanna-nimisen naisen kanssa. Mieheni oli kirjoittanut pari lausetta tyyliin "mä nuolen sut ihanasti sen jälkeen kun annat mulle persettä". Vastausviestissään nainen ilmoitti hinnan, 250 euroa. Viesteily oli loppunut siihen. Mieheni spostissa oli lisäksi viesti "ilmoituksenne nro xxx on julkaistu".
Otin nämä viestit mieheni kanssa puheeksi heti. Hän alkoi vähätellä ja kertoi, että juttu ei ole ol-lenkaan niin paha kuin miltä näyttää. Että kun hän kävi jollain pornosivulla (mitä hän tekee poissa ollessani tietäen, että en pidä siitä – siitä on riidelty monet kerrat), ruudulle pompahtelee kaikenlaisia ilmoituksia ja hän päätti ottaa selvää miten se toimii. Meni kuulemma viikkoja ennen kuin yhtään vastausta tuli, jona aikana hän jo ajatteli, ettei se systeemi edes toimi. Sitten tuli tämän Hanna-nimisen naisen viesti ja kun nainen ilmoitti hintansa, mieheni kertoi miettineensä itsekseen, ettei hänellä ole varaa sellaiseen. (Rahako oli este – en minä!)
Asia jäi mietityttämään minua mutta siitä ei puhuttu sen enempää. Mieheni ei halunnut puhua, hän häkeltyy näistä jutuista, menee lukkoon, toteaa minulle, että taas sinä kehittelet draamaa. Hän käyttäytyy rauhallisesti, ei huuda, eikä riehu missään tilanteessa.
Muutama päivä myöhemmin löysin autotallista hänen työpöytänsä laatikosta pornolehden (jossa oli lisäliite miesten välisestä seksistä) ja hiukan myöhemmin autostamme kondomin. Vuosi sitten asuessamme edellisessä talossamme löysin tuolloin autotallista kondomin kuoren, vain muovikuoren. Kysyin siitä tuolloin heti ja mieheni sanoi, että haluaa selittää. Hän otti kaapista tuolloin kokonaisen paketin ja selitti, että hänellä on niitä, koska joskus itseään tyydyttäessään miehet käyttävät sellaista, etteivät paikat sotkeennu. Tuolloin selitys kuulosti uskottavalta.
Nyt autosta löytämäni kondomin annoin olla siellä ja mietin miten otan asian esille. Kävin autotallissa tutkimusmatkalla ja löysinkin kondomipaketin (niitä samanlaisia kuin vuosi sitten löytämäni – ehkä sama paketti. Vuosi sitten paketista oli käytetty kaksi, nyt viisi). Kului muutama viikko ja kondomi pysyi auton lokerossa. Olimme vaihtamassa autoa ja eräänä aamuna ehdotin miehelleni, että "siivotaan tänään vanha auto, sopiiko että minä siivoan sisältä ja sinä ulkopuolelta". Mieheni kiirehti heti kohta ulos ja autolle – arvasin, että hän meni nappaamaan kondomin talteen ennen kuin löydän sen. Aloimme siivota autoa kuten oli sovittu. Kondomi oli tietysti hävinnyt. Siivouksen jälkeen istuimme pihalla ja sanoin miehelleni: "Otit sitten sen kondomin autosta pois etten löytäisi sitä." Mieheni häkeltyi ja totesi: "Niin otin koska en halunnut kuulla sitä vittuilua." Kerroin, että löysin sen jo muutama viikko sitten, mihin hän, että miksi et kysynyt siitä mitään. Vastasin, että en kysynyt, koska tiedän, mitä varten kondomi on ja tiedän myöskin, että minun kanssa sinä et sitä tarvitse. Mieheni yritti selittää, että se oli tätä varten tehden kädellään runkkauseleen. Totesin sarkastisesti, että niin että olisit siis lähtenyt autolla kaupungille runkkailemaan.. - ei todellakaan. Mieheni jäi sanattomaksi. Asian käsittely loppui siihen. Eikä siitä ole sen jälkeen puhuttu. Siitä on nyt reilu viikko.
Nyt kun olen taas herännyt pari vuotta kestäneestä KeijuNaisen unestani, olen alkanut tutkia kaikkea: autotallia, sposteja, kännykkää, skypeä.. Muutama viikko sitten löysin myös skypestä kolme viestiä viime kevättalvelta: mieheni oli ottanut kolmena eri iltana skypeyhteyden kolmeen eri naiseen ulkomailla. Ne olivat yhteyksiä, joissa nainen ohjaa soittajan maksullisille omille sivuilleen. Lysti ei ollut päässyt alkua pitemmälle, kun mieheni ei ollut halunnut maksaa ja oli lopettanut yhteyden. En ole kertonut tästä löydöstäni miehelleni, koska haluan seurata skypeä: jos kerron, hän oppii poistamaan jäljet.
Alkukesästä myös huomasin mieheni Visa-laskun, jossa hän oli maksanut ulkomaille yhteyksistä maltalaiseen seksipalveluyritykseen. Kysyin tuosta mieheltäni. Ensin hän yritti valehdella, että on ostanut jotain. Mutta oikaisin häntä heti sanomalla, että tiedän, että tämä on seksipalvelusivusto. Sitten hän kertoi, että hän yritti pari kertaa yhteyttä, minkä jälkeen hänen Visa-tiliään alettiin velot-taa tämän tästä vaikka hän ei yhteyksissä ollutkaan. Hänen piti kuolettaa koko Visa-kortti päästäkseen siitä eroon. Siitä ei keskusteltu enempää. Nyt seuraan myös hänen Visa-ostoksiaan.
Muistin nuo kesäkuussa löytämäni spostiviestit ja että siellä oli jokin viesti, että "ilmoituksenne nro xxx on julkaistu." En ollut tuolloin kesäkuussa yrittänyt selvittää sitä, koska silloin huomioni keskit-tyi tuohon Hanna-nimisen naisen kanssa vaihdettuun pariin viestiin. Olin kuitenkin tuolloin ottanut ylös tuon mainitun ilmoituksen numeron. Kokeilin kepillä jäätä: laitoin vaan googleen "ilmoitus xxx". Ja sieltähän rävähti ylläri! "..jos haluat kokeilla miestenvälistä runkkailua ja pornovideoiden katsomista samalla kun jätkä imee sun parruas halukkaasti niin laita viestiä." Ja ilmoituksen yh-teydessä lähikuva elimestä, joka näytti tutulta… Ilmoitus siis osiossa "mies etsii miestä"!
Olin järkyttynyt. Houkuttelin jopa mieheni seksiin samana iltana, jotta voisin tarkastella lähemmin hänen penistään varmistuakseni, onko kuvan penis mieheni. Tarkastelun tulos tuotti positiivisen tuloksen: en näe yhtään syytä, ettei kuvassa oleva kalu voisi olla mieheni sukupuolielin. Jopa lähialueen ihossa on tuttuja kohtia. Tuosta on nyt kaksi päivää. Olen miettinyt mitä tehdä. Muistin keskustelumme neljä vuotta sitten.. Keskustellessamme tuolloin seksistä mieheni jossain sivulauseessa mainitsi, että miehenkin huomio imartelee.. Mieheni elämänfilosofia on, että elämässä pitää kokeilla monenlaista, eikä jättää elämättä.. "Once in lifetime" on hänen usein toistamansa motto..
Olen nyt perustanut spostiosoitteen, joka viittaa jonkin miehen etunimeen. Aion vastata tuolla sähköpostiosoitteella tuohon ilmoitukseen. Toivon saavani varmistuksen, onko ilmoitus mieheni laatima.
Yhtäkkiä päällisin puolin seesteinen elämäni onkin sekaisin. Jos otan tämän asian puheeksi mieheni kanssa, se on katastrofi. Hän lukkiutuu ja toteaa, että tämä oli sitten tässä (tarkoittaen meidän suhdetta) kuten on aiemminkin reagoinut kun olen päässyt selville jostain hänen nettiseksiju-tuistaan. Hän varmasti – kuten ennenkin – sanoo, että "tästä ei tule mitään kun sinä tutkit joka paikan, kyttäät ja nuuskit etkä luota yhtään". Hän ei näytä tajuavan, että hänhän se itse on se, joka toiminnallaan aiheuttaa sen, että en luota ja joudun tutkimaan ja nuuskimaan kaikkea.. Minusta parisuhteessa ei pitäisi joutua siihen, että joutuu tutkimaan ja epäilemään. Ongelma ei ole siinä, että nuuskii ja kyttää vaan siinä, että aiheuttaa asioita, joista toinen saa aiheen epäillä eikä voi luottaa..
Pitäisikö minun vain hyväksyä, että miehelläni on lisäkseni seksuaalisia tarpeita, joita minä en täytä? Miten otan tämän esille mieheni kanssa?
KeijuNainen
VASTAUS: Kiitos että osoitat luottamusta palveluamme kohtaan ja jaat kipeän tilanteesi kanssani. Seksuaalisuuden alueelle osuvat loukkaukset, epäilykset ja tyytymättämyydet tuntuvat usein erityisen kipeiltä ja vaikeilta ratkaista. Teen oletuksen, että et ensisijassa halua erota, koska et mainitse sitä ja että haluaisit korjata tilannetta välillänne. lähden rakentamaan vastustani tältä pohjlata.
Näyttää minun silmiini, että jonkinasteinen tyytymättömyys ja epäluottamus ovat olleet seksiseurananne jo pitkään. Kerroit, että jo suhteenne alussa miehelläsi oli nettisuhteita tms. Sen perusteella osasitkin epäillä ja tutkia nyt asioita tarkemmin. Kuvailet (minun mielestäni) jännitteistä tilannetta välillänne: sinä olet työssä – miehesi eläkeputkessa, maalle tai ainakin "pohjoiseen" on muutettu ja monesta vanhasta on luovuttu ja uutta rakennettu ja siihen sopeuduttu, onko leppoisa rakentelu ja kastelu kaikki mitä miehesi haluaa? Sinulla on työsi, millainen on miehesi elämä? Millainen sosiaalinen verkosto teille on muodostunut uudella paikkakunnalla?
Kerrot että miehesi on tyytymätön pyhäkoulutyön seksiisi. Et kerro miltä moinen sinusta tuntuu, mutta uskoisin, että monesta se voisi tuntua aika riipaisevalta. Viestisi lopussa kuitenkin viittaat mahdollisiin riittämättömyyden kokemuksiin. Et kerro mitään mahdollisista keskusteluista näihin okemuksiin liittyen. Tunnutte läpikäyvän seksuaalielämäämme miehesi kautta. Miehesi halut ja haluttomuudet nousevat etualalle, mitä sinä haluat? Miltä yhteinen seksinne sinusta tuntuu? Mitä sinä odotat läheisyydeltänne? Mitä on sinulle hyvä seksi ja nautintoa tuottava läheisyys? Mitä ylipäänsä haluat suhteeltanne ja tulevaisuudeltasi? Entäpä mitä miehesi vastaisi? Kehottaisin teitä keskustelemaan asiasta.
Olenko väärässä, että teidän ei ole kovin helppoa puhua asioista? Miten tunteiden kanssa askartelu sujuu? Oletteko harjaantuneita siihen vai joudutteko vieraalle maalle helposti? Millaiset tavat olette oppineet elämänne matkalla tunteiden ja ristiriitojen käsittelyyn? Pelkään, että vastukseni voi tuntua sinusta kaukaa haetulta tai jopa syyllistävälle. Kaivanhan kaikenlaisia asioita sieltä ja täältä, enkä käy miehesi petollisuuden kimppuun lainkaan. Näen tilanteesi niin, että seksin ja seksuaalisuuden ongelmien kautta voi tulla näkyväksi kaikenlaisia puolia suhteestanne ylipäänsä. Pelkkä seksin korjailu ei ehkä yksin auta, jos turvattomuutta, epäluottamusta, etääntymistä, hyväksytyksi tulemisen kaipuuta ei käsitellä samalla. Ne saattavat olla jopa tärkein syy seksiongelmiin.
Valitettavasti minun on vielä hätyyteltävä sinua lisää, en tee sitä syyllistääkseni, vähätelläkseni tai moittiakseni sinua, vaan sen tähden, että voisit löytää jonkun ikkunan, josta päästää erilaista valoa tilanteeseesi. Tämä kysymykseni menee jopa kauemmaksi miehesi valheellisista käytöksestä ja seksistä kuin aiemmat kysymykseni. - Millainen on oma itsetuntosi? Miten suhtaudut itse itseesi? Oletko päivittäinen ilo itsellesi vai loputtomien korjailuprojektien kohde? Katsotko itseäsi hyväksyen ja lempeästi, vai onko katseessasi muuta, ehkä jotakin kovempaa? Kelpaatko itsellesi? En kysele näitä sanoakseni, että vika olisi sinussa, vaan siksi, että sinullakin on oikeus hyvää seksiin sekä läheiseen ja turvalliseen suhteeseen. Mutta millaista se olisi? Enkä kuka ja mitä on se nainen, jonka kansa miehesi vuoteenne jakaa? Ehkäpä seksielämänne korjaantuminen voikin alkaa sinun matkastasi lähemmäksi itseäsi, tarpeiltasi, halujasi ja oikeuksiasi. Sehän voi jopa tehdä vaikeasta asiasta hauskan ja innostavan, vaikka (kokemukseni mukaan) ei välttämättä helppoa.
Kerroit, että aiot ehkä vastata miehesi ilmoitukseen valheellisella nimimerkillä. En kiellä sinua niin tekemästä, mutta voisi olla tilanteenne kannalta hyödyllistä miettiä ensin, mitä siitä seuraa ja miksi niin teet. Sinulla on jo riittävät todisteet miehesi toimista. Mitä tavoittelet sillä, että vastaat ilmoitukseen? Miten valevastuksen lähettämien ja miehesi satimeen saattaminen palvelee sinun tavoitteitasi? Mitä kaikkea edes tavoittelet? Yhtäältä tunnut haluavan suhteenne korjaantumista. Toisaalta joku puoli sinussa ei ehkä ole yhtä rakentavilla motiiveilla liikenteessä. Se on okei. Kun tulee loukatuksi, on normaalia suuttua, loukkaantua jne., mutta ehkä haluat vielä harkita, mitä tilanteessa kannattaa tehdä. Jos tavoitteesi on kosto, miehesi nöyryyttäminen tai hyvityksen saaminen, neuvon ottamaan kaiken ilon irti feikkivastauksestasi. Jos tavoitteesi on henkinen SM-seksi, muistutan että SM-seksiin kuuluu aina molempien tietoinen valinta ja mahdollisuus sanoutua siitä irti. Sinänsä nettiseksileikki tyyliin "pyhäkoulupoika/tyttö haluaa tutustua isoon mieheen" – saattaisi olla mukava. Mutta en saa sitä vaikutelmaa, että se olisi juuri nyt se mitä haet. Ennen kuin vastaat miehesi ilmoitukseen, kysy itseltäsi miltä sen jälkeen itse näytät omissa ja miehesi silmissä? Mitä ajattelet näkemästäsi?
Mutta mitä ajattelisit keskitien vaihtoehdosta? Saat ilmoittaa, että miehesi on jäänyt kiinni, mutta samalla annat itsellesi mahdollisuuden kertoa omista tuntemuksistasi. Mitä jos vastaat viestiin, mutta omana itsenäsi ja kerrot siinä miltä sinusta tuntuu, mitä kaipaat ja mitä haluat mieheltäsi, suhteeltanne ja ehkä jopa seksiltä? Jos todella haluat keskustelua, kokemukseni mukaan, syyttely ja raivo eivät yksin riitä. Niiden lisäksi on kerrottava miten itseen sattuu ja mitä nyt toivoo ja tarvitsee.
Ihan sama miten kerrot miehellesi, miltä hänen tekonsa sinusta tuntuvat ja mitä haluat, pääasia että kerrot. Muuta tietä en tilanteesta näe ulos. Jos miehesi nyt näyttäisi etsivän itseään, seksuaalisuutensa monenlaisia puolia, niin miksi ei sinulla olisi sama oikeus. Ei sinunkaan tarvitse tietää ja olla varma mitä haluat tai et. Miehesi etsii ja kokeilee, miksi et sinäkin – tai mikä parempaa, miksi ette etsi yhdessä?! Yhteisen etsimisen ja löytämisen edellytyksenä on kokemus turvallisuudesta, hyväksytyksi tulemisesta ja molemminpuolisesta kiinnostuksesta, lämmöstä ja rakkaudesta. Pitäisikö niitä rakentaa ensin?
Ehkä näillä eväillä saat jonkun langan päästä kiinni. Aluksi voi olla tarpeen hoitaa parisuhteenne akuutti kriisi vaikkapa pariterapeutin avustuksella. Myöhemmin arvioit haluatko ja onko tarpeen sinun jatkaa omaa matkaasi itseesi ja halutko matkakumppaniksi koulutetun terapeutin. Ehkäpä sinulle olisi iloa myös Ang Leen kauniista Brokeback Mountain –elokuvasta, jossa miehen näkökulmasta kerrotaan erään miehen, avioliiton, perheen ja rakkaussuhteen kohtaloista. Elokuvan tilanne on toinen kuin teillä, mutta ehkä voit samaistua vaimon rooliin, kun seksi ei tyydytä heistä kumpaakaan ja lisäksi paljastuu miehen pitkäaikainen suhde toiseen mieheen. Lisäksi linkitän sinulle Helsingin Sanomissa olleen kolumnin, Lujasti lempeä, josta voit saada jotain vinkkiä matkallesi.
KYSYMYS: Olen 18-vuotias nainen, joten elämää on vielä nähtävänä paljon. Ongelmanani on entinen kumppanini.
Erosimme melkein vuosi sitten. Suhteemme oli kaunis, lukuunottamatta myrskyisiä riitoja. Ja lukuunottamatta sitä että petin häntä, internetissä keskustellen miesten kanssa rivoja.
Hän on ensimmäinen ihminen kehen olen syvästi rakastunut. Näen hänessä kaikki hänen huonot puolensa ja kaikki hänen hyvät puolensa ja silti voin vielä myöntää kuinka paljon rakastan tätä ihmistä. Hän ei ole joka naisen unelma tai valinta, mutta minusta hän on sellainen ihminen juuri minulle. Se Oikea.
Erottuamme juttelimme päivittäin, joko riitelimme tai olimme sovussa. Halailimme ja harrastimme seksiä, ihan kuten suhteessakin. Sitä kesti kuukauden tai kaksikin, kunnes hän löysi tyttöystävän ja minä jäin takaa-alalle. Riitelimme silti usein, koska olin erostamme sekaisin ja halusin selvittää asiat jotta minun olisi helpompi edetä elämässä eteenpäin ja oppia suhteessamme olleista virheistä. Emme nähneet kahteen kuukauteen, mutta netissä riitelimme hyvä ettei melkein joka päivä.
Kahden kuukauden aikana, olin kasvanut onnelliseksi ihmiseksi, opin rakastamaan itseäni ja tunsin olevani vahvempi ja mikä tärkeintä - yli eksästäni.
Kahden kuukauden jälkeen hän otti yhteyttä ja halusin jutella hänen kanssaan asiat halki kasvotusten. Tulimme minun luokseni, koska muualla emme saaneet rauhaa. Keskustelu meni hyvin, istuin kahden metrin päässä hänestä tuolilla ja hän istui sängylläni. Kunnes hän pyysi minua hieromaan hänen hartioitaan. Koin, että kyllä minä ystävänäsi voin näin tehdä.
Hän silitteli jalkojani ja minulle tuli hyvä olo. Turvallinen olo. Se olo, jonka vain hän saa aikaiseksi minussa. Se johti halailuun hänen aloitteesta, muttei muuhun.
Viikon päästä tapasimme sattumalta ja tällä kertaa hän halusi jutella. Menimme jälleen luokseni. Kommunikoimme vähän, kunnes hän alkoi pyytää ihan omituisia asioita minulta.
Halailimme jälleen, mutta tällä kertaa myös pussailimme. Ja yhtäkkiä olemmekin alasti ja harrastamme seksiä. Näin hän on pettänyt kumppaniaan ja meillä molemmilla on hirveä olo.
Siitä päivästä lähtien, hän tuli käymään luonani välillä. Juttelemaan, harrastamaan seksiä ja saamaan läheisyyttä - vaikka hänen tyttöystävänsä asuu minusta 7km päässä!
Ei aikaakaan kun eksäni erosi tämän naisen kanssa, naisen tahdosta, koska nainen oli pettänyt häntä. Eksäni ei kehdannut edes tuossa vaiheessa myöntää pettäneensä häntä, mutta kun minä petin eksääni netissä, hänen mielestään minun olisi pitänyt kertoa koko maailmalle asiasta.
Meillä jatkui kuukauden sellainen seksiä & läheisyyttä suhde. Hän tuli tänne paljonkin sen takia ja siinä vaiheessa hän vielä jutteli minulle oma-aloitteisesti.
Hän löysi uuden tyttöystävän ja alkoi seurustella. Koin olevani pohjalla, olin masentunut ettei hän vieläkään ymmärrä kuinka paljon olen uhrannut hänen vuokseen ja että olisin valmis tekemään kaikkeni että hänellä olisi hyvä olla, että myös minulla olisi hyvä olla.
He olivat seurustelleet melkein kolme viikkoa ja näin hän tulee käymään luonani. Harrastimme seksiä. Hän petti jälleen kumppaniaan. Eksäni kertoi minulle, että nainen ei anna hänelle mitään läheisyyttä ja siksi hän tekee näin. (eksäni tarvitsee läheisyyttä paljon)
Toiminta jatkui, seksiä silloin tällöin. Otin usein puheeksi että haluan suhteen hänen kanssaan ja kuinka rakastan häntä. Kun olin kysynyt (ensimmäisen tyttöystävän vaiheessa) että pystyisikö hän seurustelemaan kanssani enää koskaan, hän totesi että ehkä joskus vielä.
Kun hän oli eronnut toisesta naisesta, kysyttyäni saman kysymyksen.. sain vastaukseksi että minulla olisi ollut mahdollisuuksia aina näinä kertoina kun hän on käynyt luonani, mutta koska minä olen yhä samanlainen (hänen sanojensa mukaan valehteleva, turhasta raivoava itkupilli, omien ongelmieni hänen niskaan heittäjä) eli koska en ollut muuttunut, niin hän ei halunnut olla kanssani. Tästä vielä kuukausi kaksi eteenpäin, hän sanoi ettei enää ikinä haluaisi seurustella kanssani. Harrastimme silti seksiä ja läheisyyttä, nauroimme ja kaikki tuntui hänen käynneissään ihan samalta kuin se suhteessakin oli.
Nyt hommaa on jatkunut 7 kuukautta. Pari viikkoa sitten vedin hänelle äärettömät raivarit, koska olin ollut kotipaikkakunnallani pohjoisessa lomailemassa ja näkemässä perhettäni sekä vanhoja ystäviäni, sitten hän pyytää minut tänne monen sadan kilometrin päähän koska hänellä on tärkeätä asiaa, jota ei voi sanoa kuin kasvotusten, enkä saisi kuulla asiaa jos en lähtisi seuraavana päivänä ja koska olemme molemmat halukkaita. Hänen tärkeä asiansa ei ollut sellainen jonka takia olisi pitänyt tulla tänne. "Minä vain halusin seuraa."
Olin vihainen, koska täällä kotona olin monesti ahdistuksen partaalla. Ystäväni asuivat muualla tai olivat töissä, joten yksin oli oltava paljon.
Riitelymme jälkeen hän ei ole kovinkaan puhunut minulle aloittaen itse keskustelua. Hän ei käy juurikaan vaikka lupasi käydä usein. Ainoa hetki jolloin hän puhuu, on kun hän tarvitsee jotain. Rahaa tai seksiä tai kiihoketta. Viime aikoina kun hän jutteli minulle, hän monesti totesi että juttelee minulle koska hänellä on tylsää ja muut eivät puhu hänelle.
Ongelmani ydin on riippuvuus hänestä. Koen olevani riippuvainen hänestä sillä ajattelen häntä usein, johtuen siitä että elämäni pyöri 1,5vuotta hänen ympärillään koska olin jättänyt pohjoiseen entisen elämäni hänen vuokseen. Kun näen unia, hän on jokaisessa jonka muistan - ihan tosi!
Istun kotona ja mietin mitä hän tekee, katselen koska hän on viimeksi ollut facebookissa paikalla tai whatsappissa, mietin miksei hän juttele minulle enää, kun käyn kaupassa mietin sitä jos hän tulee käymään niin onhan minulla jotain mitä hän voi syödä, ostan alusvaatteita miettien että hän varmaan pitää näistä, en voi kuvitella harrastavani seksiä kenenkään muun kanssa..
En halua olla riippuvainen hänestä. Enää en näe unia hänestä enkä ajattele ihan jatkuvasti. Minulla on deittipalstoilla ilmoituksia ja kuvasivustoilla kuvia, mutta en ole löytänyt ihmistä joka erottuisi edukseen kuten eksäni. Suurin osa on pelkän seksin perässä juoksevia niljakkeita.
Olen hyväksynyt että olemme eronneet ja ettemme palaisi koskaan yhteen, vaikka silti toivon sitä enemmän kuin mitään maailmassa että saisin olla hänen ja tehdä asiat toisella tavalla kuin ennen, mutten voi ketään pakottaa.. Olen yrittänyt olla juttelematta hänelle ja siinä onnistunkin, kunnes hän puhuu minulle. En halua katkaista välejä, koska joudumme tulemaan toimeen jokatapauksessa opiskelujen vuoksi. Enkä halua ottaa laastariksi ketään, koska se on epäkunnioittavaa ketään kohtaan enkä halua seurustella jonkun kanssa jollen ole siihen täysin valmis.
Tarvitsen apua.
Läheisriippuvainenko?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Jo se, että kirjoitat vaiherikkaasta puolestatoista vuodesta entisen kumppanisi kanssa, kertoo hänen merkityksestään elämässäsi. Kerroitkin hänen olevan ensimmäinen ihminen, johon olet (ollut) syvästi rakastunut. Ensimmäinen rakkaussuhde koskettaa meitä erityisesti ja toisaalta sen päättyminen tekee erityisen kipeää.
Kautta kirjoituksesi saan sen käsityksen, että olet varma omista tunteistasi: rakastat häntä, hän on sinulle Se Oikea, tunnet turvallisuutta vain hänen seurassaan, vertaat muita miehiä häneen... Toisaalta viime aikoina olet tunnetasolla jo hieman irrottautunut hänestä. Sen sijaan exäsi tunteet jäävät minulle kuvauksesi perusteella kysymysmerkiksi tai ainakin ne vaikuttavat varsin ristiriitaisilta. Välillä hän viestittää yhteenpaluunne olevan vielä mahdollinen, toisinaan taas ei. Tämän täytyy olla sinulle todella rankkaa. Kirjoitit hänen puhuvan sinulle nykyisin vain silloin kun hän tarvitsee sinulta jotakin: rahaa, seksiä tai kiihoketta. Jäin miettimään, että entä mitä sinä tarvitset? Riittääkö sinulle se, että saat viettää hyviä hetkiä exäsi kanssa silloin tällöin, hänen ehdoillaan? Vai kaipaatko kuitenkin kokonaista ihmissuhdetta, jossa myös sinun tarpeesi tulevat huomioiduksi?
Kirjoitit ongelmasi ytimen olevan riippuvuutesi häneen. Olet jättänyt entisen elämäsi pohjoisessa hänen vuokseen ja koet itsesi uudessa asuinpaikassa yksinäiseksi. Olet etsinyt uutta miesseuraa netistä vaikka toisaalta epäiletkin valmiuttasi ryhtyä vielä uuteen suhteeseen. Jäin pohtimaan kohdallasi enemmänkin itsenäistymisen ja yksin olemisen teemoja kuin (läheis)riippuvuutta. Oletko asunut aiemmin yksin? Ovatko kaikki sukulaisesi ja ystäväsi jääneet pohjoiseen? Onko kontakti heihin säilynyt puhelimen, sähköpostin, ym. kautta? Joskus yksinäisyyden hetkellä puhelinsoitto vanhalle ystävälle voi olla parasta terapiaa. Oletko löytänyt uusia kavereita ja harrastuksia nykyisestä asuinpaikastastasi? Mitä tarvitsisit jotta oppisit nauttimaan myös ajoittaisesta yksin olemisesta? Miten löytäisit turvan itsestäsi?
Mitäpä jos panostaisit tässä vaiheessa omaan hyvinvointiisi ja lähtisit rakentamaan omaa elämääsi uudella paikkakunnalla tutustuen sen tarjoamiin mahdollisuuksiin? Jos saisit muuta ajateltavaa, sinun ei ehkä tarvitsisi enää niin seurata exäsi liikkeitä Facebookissa ja Whatsuppissa tai varautua hänen mahdolliseen vierailuunsa. Kerroit tapaavasi exääsi opintojen puitteissa jatkossakin, mutta voisiko se riittää ainakin tässä vaiheessa? Jotenkin ajattelen niin, että sinä ansaitset enemmän kuin mitä exäsi on tällä hetkellä valmis sinulle antamaan. Itsensä riuhtaiseminen irti vaikeasta ihmissuhteesta voi tehdä aluksi kovin kipeää, mutta pitkällä tähtäimellä se voi kuitenkin olla parempi ratkaisu. Jos vielä myöhemmin haluatte kumpikin pohtia parisuhteen uutta mahdollisuutta, tapahtuisi se sitten nk. puhtaalta pöydältä.
Omien ajatustesi ja tunteittesi selventämiseksi suosittelen sinua hakemaan keskusteluapua opiskelijaterveydenhuollosta. Kuten alussa kirjoitit, olet vasta 18-vuotias ja sinulla on elämää vielä paljon nähtävänä. Ole avoin uusille mahdollisuuksille... kokonaiselle elämälle.
KYSYMYS: Miehen mielestä hän saa liian vähän seksiä ja hän miellyttää vain minua ja minä en koskaan häntä. Meillä on lapsia ja kumpikin käydään töissä. Minä vuorotöissä ja mies päivätöissä joka on ruumiillisesti väsyttävää. Kun ollaan kotona, teen kaikki kotityöt yksin. Mies on joko tallissa, tietokoneella tai kännykkä kädessä. Sitten kun aletaan nukkumaan niin minulla pitäisi jaksaa miellyttää häntä. Minä en jaksa tätä kuviota. Tämä ongelma on ollut aina ja ollaan keskusteltukin mutta saan kuulla et käytän aseena noita kotitöitä.
VASTAUS: Kuvaat perheenne kiireistä arkea. Lapset luonnollisesti vievät kahdenkeskistä aikaanne. Käytte työssä osittain eri aikoina ja kotonakin teette eri asioita: kun sinä teet kotitöitä, miehelläsi on muuta puuhaa. Ei ihme, että kun ensimmäinen yhteinen hetki päivästä myöhään illalla koittaa, te haluatte eri asioita. Miehesi haluaa sinua ja sinä haluaisit vain levätä hänen lähellään.
Kerrot, että olette keskustelleet asiasta. Kuvauksesi perusteella vaikuttaa siltä, että keskustelu ajautuu umpikujaan, syyttelemiseen ja puolustautumiseen. Siitä seuraa, että päädytte olemaan entistä kauempana toisistanne, vaikka molemmat pohjimmiltaan kaipaisivat toisen läheisyyttä ja lämpöä.
Ymmärrettävästi olet väsynyt tilanteeseenne. Miten pääsisitte ulos tästä turhauttavasta umpikujasta? Olisiko mahdollista, että järjestäisitte kahdenkeskisen illan tai viikonlopun, jonka aikana voisitte häiriintymättä puhua toisillenne näistä asioista? Siitä, miten läheisyyttä ja lämpöä voisi olla välillänne pitkin päivää, ei ainoastaan rättiväsyneenä illalla sängyssä. Puhukaa seksistä, mutta ei syytellen ja puolustellen, vaan siitä, mitä se kummallekin merkitsee, mitä toiselta kaipaa ja odottaa. Sopikaa myös siitä, miten järjestätte kahdenkeskistä aikaa, että voitte välillä rauhassa keskittyä toisiinne.
Jos tuntuu, että keskustelu kahden kesken ei suju, etsikää rohkeasti apua. Voitte ottaa yhteyttä paikkakuntanne perhepalveluihin, yksityisiin pariterapeutteihin tai lähimpään kirkon ylläpitämään perheasiain neuvottelukeskukseen. Ammattilaisen kanssa keskustelu avaa usein suhteen solmuja ja auttaa ulos umpikujasta.
Teillä on oikeus onneen. Sen eteen kannattaa tehdä yhdessä töitä. Toivotan teille hyvää matkaa kohti toimivampaa suhdetta.
KYSYMYS: Taustallani on erilaista hyväksikäyttöä, jonka olen vasta ihan viime aikoina tajunnut. En tarkoita suoranaisesti esim. raiskausta, vaan hyväuskoisen nuoren (alaikäisen) naisen vedättämistä erilaisiin intiimeihin tilanteisiin. Olin 11-vuotias, kun silloinen opettajani
kommentoi epäsuorasti kehittyneisyyttäni. En tiedä, onko siitä vai mistä tullut minulle sellainen olo, että nainen on esine, jota voidaan käyttää ja kohdella miten sattuu, ja täten antautunut erilaisiin tilanteisiin, jotka todennäköisesti ovat syöneet itsetuntoani. Olen myöhemmin kahdessa työpaikassani tullut kiusatuksi. Ikään kuin olisin antanut kaiken
tapahtua, ikään kuin minussa olisi joku vika, että juuri minua saa kohdella huonosti.
Seurustelin joitakin kertoja, kunnes löysin nykyisen mieheni. Menin aikaisin naimisiin (sukuni on sen sortin uskovaisia, että avoliitto ei käynyt päinsä) ja olen pääosin onnellinen puolisoni kanssa. Olen käynyt läpi masennuksia, jotka ovat vaikuttaneet parisuhteeseen aika paljonkin. Petin aikoinaan puolisoani, päädyin sänkyyn asti, mutta en nauttinut siitä yhtään. Ajattelin, että minussa on jotain vikaa, kun seksi ei tunnu kivalle, ei puolison eikä vieraan ihmisen kanssa.
Nykyisellään tykkään seksistä silloin, kun sitä harvakseltaan minun aloitteestani on. Puolisoni on tuttu ja turvallinen, tietää mistä minä tykkään. Olen kuitenkin aina jotenkin passiivinen. Jotenkin tuntuu, ettei minulla ole mistä antaa. Toki tiedän, että tämä liittyy osittain masennukseen, mutta on hämmentävää, kun koen, ettei seksi ole kunnolla vastavuoroista. Vai ajattelenko taas, että minun pitäisi tehdä jotain, että kelpaisin? Mies on aika avoimesti kertonut fantasioistaan ja mieltymyksistään. Minä inhoan korkokenkiä ja sukkahousuja, joista hän syttyy.
Miehen mielestä meillä ei mene hyvin. Hän ei aio jättää minua, mutta kertoo aika ajoin, että hän on turhautunut elämään kanssani. En kuitenkaan masentuneena jaksa panostaa suhteeseen niin paljon kuin olisi tarvetta. Yritän kuitenkin tsempata, kuunnella, kiittää ja kehua, olla vieressä, taputtaa, halata, silittää. Hoidan kodia, pesen autoa. Opettelen pyytämään apua, opettelen puhumaan asioiden sijaan tunteistani ja toiveistani. Mutta se on vaikeaa. Ehdotin jossakin vaiheessa pariterapiaa tms. mutta mies ei halua setviä asioitamme ulkopuolisten ihmisten kanssa. Pyrin käyttämään enemmän aikaani hänen kanssaan, menemään välillä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tekemällä uusia asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä. Toki lapsiperheessä ei ole paljoa aikuisten keskistä aikaa, mutta koetamme olla kekseliäitä.
Olen taas alkanut ahmia salaa kaikenlaisia herkkuja. Opettelin viime vuonna erilaisia rentoutuskeinoja, joilla sain ahdistuksen hallintaan, mutta nyt ne eivät enää riitä vaan tilalle on tullut esim. tuo pakkosyöminen. Tästä en ole vielä saanut puhuttua lääkärilleni. Jotenkin hävettää.
Tiedän, että masennuksesta toipuminen kestää pitkään (onnekseni minulla on hyvät hoitosuhteet ja vertaistukea, en todellakaan ole mielialaongelmieni kanssa yksin, mutta parisuhteesta ja sen ongelmista on vaikea puhua nenäkkäin), mutta silti haluaisin löytää joitakin keinoja vakuuttaa mies siitä, että minä olen ihan mukava ja fiksu ihminen. Haluaisin kuulla, että hän kertoisi, että haluaa olla jatkossakin minun kanssani. Kun itse olen kuitenkin sitoutunut tähän suhteeseen, ja perheeni on minulle tärkeintä, mitä maailmassa on.
Mitähän minun pitäisi tehdä?
Elisa, 37 v.
VASTAUS: Kerroit, että sinulla on hyvät hoitosuhteet ja että saat apua masennukseesi. On tärkeää, että puhut kaikista asioita lääkärillesi, myös pakkosyömisestä. Ei siinä ole mitään hävettävää. Jokainenhan kehittää jonkin tavan purkaa ahdistustaan; syöminen, juominen, juokseminen.... Mikä tahansa, mikä jonkin verran tuntuu auttavan. Varmaankin terapiassa olette miettineet myös erilaisen hyväksikäytön vaikutusta elämääsi ja avioliittoosi, erityisesti seksuaalisuuden alueella. Kuka tahansa voi tulla hyväksikäytetyksi ja kiusatuksi. Kukaan ei sitä halua. Oli väkivallan, hyväksikäytön tai kiusaamisen aste mikä tahansa, niin tekijä on aina siitä vastuussa, ei kohde.
Ehkä sinun pitäisi seksin osalta vielä tarkemmin miettiä, mitä sinä itse haluat. On mahdollisuus haluta, jos voi myös olla haluamatta. Miehesi on kertonut omista fantasioistaan ja kertomasi mukaan hän myös tietää, mistä sinä pidät. Kannattaa silti miettiä omia rajoja: mikä on sinulle mahdollista. Eihän kukaan voi täyttää kaikkia toisen toiveita. Toisaalta parisuhteessa on kysymys myös siitä, että tekee jotain vain siksi, tai enimmäkseen siksi, että se on toiselle tärkeää. Mutta jokaisella on olemassa raja: mihin asti voin joustaa ja olla toiselle mieliksi. Se raja pitää asettaa jokaisen itse, tai muuten tulee hyväksikäytetyksi tavalla tai toisella.
Kerroit kuinka paljon panostat suhteeseenne: kuuntelet, kiität, kehut, huomioit, osoitat hellyyttä, olet lähellä, hoidat kotia, peset auton. Olet opetellut puhumaan tunteistasi. Menet oman mukavuusalueesi ulkopuolelle tehdäksesi niitä asioita, mitkä ovat puolisollesi tärkeitä. Kuitenkin toisaalta kirjoitat, ettet jaksa panostaa suhteeseen niin paljon kuin olisi tarvetta. Minusta panostuksesi on melkoinen! Mitä voisit vielä tehdä enemmän?
Kerro sinä puolisolle, mitä häneltä tarvitset? Mitä tarvitset ja haluat seksiin liittyen? Mitä et halua? Mitä haluaisit häneltä kuulla? Mistä tietäisit, että puolisosi on yhtä sitoutunut suhteeseen kuin sinä?
KYSYMYS: Olen 27-vuotias nainen, enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. En ole koskaan suudellut ketään, enkä ole koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Haluaisin kyllä, mutta menneisyyteni kummittelee, enkä uskalla luottaa keneenkään.
Olin koko peruskoulun kiusattu ja sitä jatkui myös ammattikoulussa. Saan tänäkin päivänä kuulla ulkonäöstäni. Kiusaaminen johtui ja johtuu isosta nenästä, pienistä silmistä ja luonnonkiharasta tukasta. Myös äitini ivasi minua näistä samoista asiosta ja hän tekee sitä edelleenkin välillä. Itselläni ei ole yhtään ystävää tai kaveria kenelle puhua.
Olen kaupassa töissä, ja siellä välillä joku mies on pyytänyt ulos, mutta en uskalla luottaa kehenkään. Pelkään että se ulos pyytäminen on taas joku vitsi. Vastaan on tullut mielenkiintoisilta ja hienoilta vaikuttavia henkilöitä, mutta haluan vain pitää heidät kaukana. En uskalla päästää ketään lähelleni.
Miten oppisin arvostamaan itseäni ja luottamaan muihin, kun oloni on todella lytätty?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Ja kiitos siitä, että uskalsit luottaa meihin ja kertoa elämästäsi.
Kiusatuksi tuleminen on rankka kokemus, joka voi jättää pitkäkestoiset jäljet, kuten itsekin kuvasit. Kurjalta tuntuu, ettet saanut tukea äidiltäsi, vaan että hänkin ivasi sinua ulkonäköösi liittyvistä seikoista.
On ymmärrettävää, että itsesi suojaaminen vetäytymällä ja sulkeutumalla ovat olleet toimivia defenssejä eli minän puolustuskeinoja silloin kun olit lapsi ja nuori. Me kaikki olemme oppineet lapsuudessamme toimintatapoja ja -malleja, jotka ovat toimineet hyvin ja olleet tarpeellisia silloin. Monesti huomaamme, että nyt aikuisuudessa ne eivät ole enää hyödyllisiä vaan voivat olla jopa haitallisia.
Tätä mietin ajatellessani sinua antamassa pakkeja kaikille, jotka yrittävät sinua lähestyä. Toimit kenties niin varmuuden vuoksi. Samalla tulet kuitenkin kieltäneesi elämästäsi mahdollisesti monenlaista hyvää. Muista, ettet ole enää se sama arka pieni tyttö, jota ivattiin ja kiusattiin. Nyt olet viehättävä aikuinen nainen, josta hienot ja mielenkiintoiset miehet kiinnostuvat.
Nyt toivon, että asetut peilin eteen ja katselet itseäsi. Ei äitisi silmin eikä kiusaajien silmin, vaikka arvaan, että se olisi kaikkein helpointa sinulle. Yritä katsoa itseäsi täysin ulkopuolisen ihmisen silmin. Mitä kaunista ja mielenkiintoista näet? Mikä sinussa on sopivan kokoista? Uskon, että olet joskus saanut joiltain positiivista palautetta, muistele niitä. Hymyile itsellesi. Sano: minä olen hyvä. Sano se tästä eteenpäin itsellesi joka päivä. Kokeile positiivisen suggestion voimaa. Mielemme toimii monesti niin, että muistamme vain ne huonot asiat, joita olemme itsestämme kuulleet ja unohdamme hetkessä kaiken hyvän palautteen. Rupea nyt antamaan itse itsellesi kauniita sanoja niin kauan, kunnes olet tuplannut kaikkien haukkumasanojen määrän.
Jos asut pääkaupunkiseudulla tai liikut joskus siellä päin, suosittelen sinulle Vantaan Myyrmäessä ainakin 19. kesäkuuta asti olevaa näyttelyä Maailman ihanin tyttö. Jos pystyt menemään sinne, katsele kuvia ja lue tekstejä ihan rauhassa ajan kanssa.
Mieleni tekee vielä ohjata sinua kahteen suuntaan. Ensiksikin, elämä ja ihmissuhteet ovat täynnä riskinottoa. Jos sanoo aina Ei, jää moni hyvä, hieno ja arvokas asia kokematta ja ihminen tutustumatta. Haluaisin hellävaraisesti ohjata sinua astumaan omalle epämukavuusalueellesi. Kokeile vähän. Anna elämälle tilaisuus näyttää, mitä sillä on sinua varten varattuna. Moni nainen odottaa turhaan, että joku mukava mies lähestyisi häntä. Sinua on lähestytty useammankin kerran. Kokeile sanoa Kyllä, jos vähääkään mielesi tekee. Aina voi peruuttaa, jos siltä tuntuu.
Toinen ohjeeni liittyykin tähän peruuttamiseen. Kuulostele oloasi toisen seurassa. Jos joku asia tai ihminen tuntuu hankalalta tai pahalta, sinun ei tarvitse enää jatkaa. Sinulla on lupa miettiä uudelleen. Sinun ei tarvitse suostua sellaiseen, mitä et halua. Muista kuitenkin, että voi olla, että suojausanturisi ovat kenties vähän ylivirittyneet. Ajattelen tässä sitä, että tulkitset ulospyytämisen vitsiksi, vaikka toinen saattaa olla aivan tosissaan ja ehkä itsekin jännittää sitä ulos pyytämistä.
Toivon sinulle sekä rohkeutta painaa kaasua ja uskaltaa kohdata ihmisiä että lupaa jarruttaa ja hidastaa, jos siltä tuntuu. Tarvittaessa vaikka näitä vuorotellen, kunhan et enää kokonaan pysähdy.
KYSYMYS: Mietin tässä, miten edetä suhteessa tai tulevissa suhteissa? Vähän aikaa sitten tapailin yhtä miestä, joka tuntui ihan mukavalta. Halusin kuitenkin olla hänen kanssaan varovainen, sillä hän oli lähestynyt minua yhtenä iltana baarissa. Olemme molemmat opiskelijoita, hän kuitenkin paljon pidemmällä kuin minä. Viestittelimme vähän ja sovimme tapaamisia, muuten emme kauheasti kyselleet kuulumisia.
Näimme yhteensä viisi kertaa, kaksi kertaa näistä minun luonani. Yksi aamu mieheltä tulee viesti, että hänestä tuntuu että haluamme eri asioita. Kysyin häneltä johtuuko se siitä ettemme oleet harrastaneet seksiä? Hän vastasi siihen, että kyllä viiden kerran jälkeen minun tulisi jo luottaa häneen sen verran. Sanoin hänelle, ettei ole antanut minulle mahdollisuutta luottaa häneen, sillä tapaamiskertojemme välillä on ollut paljon aikaa ja hän on usein sopinut illaksi vielä muuta menoa. Ehdotin myös hänelle tapamista, mutta hän vastasi ettei tilanne muuttuisi vaikka vielä tapaisimme.
Haukuin tämän jälkeen hänet kusipääksi ja sanoin, että minua suututtaa, jos hän voi ajatella noin. Sen jälkeen hän lähetti viestin, jossa kertoi että olisi voinutkin tavata, jos en olisi reagoinut noin miten reagoin. Kysyin vielä viestillä, mitä hän sitten haluaisi ja soitin hänelle tämän jälkeen, mutta ei hän vastannut. Seuraavana päivänä huomasin, että hän oli poistanut minut kaikista sosiaalisista medioista.
Nyt mietin, mitä minä tein väärin? Olisiko minun pitänyt suostua, vaikka sitä en olisi vielä halunnut? Entäs reaktioni, olisinko voinut sanoa asioita selkeämmin ja kertoa, että tarvitsen hieman enemmän aikaa tutustuakseni? Eniten minua kuitenkin mietityttää, miksi hän katkaisi kaikki välit minuun? Olinko liian riesa hänelle, entäs oliko hänellä jo joku toinen? Mietin nyt itseäni, miten voin koskaan luottaa kehenkään tämän jälkeen ja miten voisin parhaiten kertoa, että haluan tutustua kunnolla. Kiitos jo nyt vastauksesta ja hyvää kevättä.
VASTAUS: Kiitos paljon kysymyksestäsi. Kuulostaa lupaavalta, että kertomastasi kokemuksesta viisastuneena mietit, miten tulevaisuudessa edetä suhteessa, kun tapaat kiinnostavan ihmisen.
Kyselet itseltäsi, olisiko sinun pitänyt toimia toisin, suostua seksiin, vaikka et sitä halunnut. Näin jälkeenpäin voit kuulostella itseltäsi, mitä sinä halusit tuolta suhteelta? Luin rivien välistä, että olisit halunnut tutustua mieheen, viettää enemmän aikaa yhdessä. Sait häneltä aika yllättävän vastauksen. Hän oikeastaan paljasti, mitä hän haluaa suhteelta. Siinä mielessä hän oli oikeassa; haluatte eri asioita. Arvostan sinua, että kuuntelit itseäsi, toiveitasi ja olit niille uskollinen. Nyt ei tarvitse harmitella, että olisit ollut vain yksi kukkanen miehen puutarhassa.
Nyt sinulla on aikaa kuulostella, mitä ylipäätänsä haluat seurustelusuhteelta. Luota siihen, että tulee vielä joku, joka toivoo samoja asioita. Toiseen ihmiseen voi luottaa vasta, kun tuntee häntä riittävästi. Viisi tapaamiskertaa ei siihen riitä. Se, joka etsii seurustelukumppania tavoitteenaan parisuhde, malttaa kulkea kaikessa rauhassa tutustumisvaiheen. Seksisuhdetta etsivä harvoin tähtää pysyvän parisuhteen löytämiseen. Olet liian arvokas ihminen pelkän seksisuhteen toiseksi osapuoleksi.
Tutustumisvaiheessa on reilua kuulostella, mitä kumppani etsii suhteesta ja kertoa omat toiveet ja periaatteet. Jos toinen perääntyy ja kiinnostus lopahtaa, silloin voi lohduttautua, että tyyppi ei ole minua varten. Olennaista on tunnistaa omat tarpeet ja toiveet ja arvot ja pitää niistä kiinni. Hyvän rakkaussuhteen etsimisessä kannattaa mieluummin kärsiä aika ajoin vaikka yksinäisyyttä ja ikävää kuin ajautua suhteisiin, jotka rikkovat ja jättävät.
Onnea sinulle ja luottamusta siihen, että jossain on joku joka odottaa juuri sinunlaistasi.
KYSYMYS:Ongelmani on sairaalloinen mustasukkaisuus, johon haluan jo apua, ettei suhteeni ja omat ajatukset pyörisi tämän ympärillä jatkuvasti.
Olen 21-vuotias nainen ja olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa kohta vuoden. Sitä aikaisemmin minulla ei ole ollut vakavia seurustelusuhteita. Ennen tätä en ole kokenut itseäni mustasukkaiseksi ollenkaan.
Kaikki lähti siitä, kun aloimme seurustelemaan ja hänellä oli juuri päättynyt yli vuoden kestävä suhde. Omasta näkökulmastani nainen halusi hänet takasin ja alkoi tästä syystä haukkumaan minua. Tiesin tästä, mutta mieheni ei. Asia ei vielä siinäkään vaiheessa minua vaivannut, kun he olivat kavereita ja tapasivat silloin tällöin. Kunnes kuulin heidän kahdenkeskeisestä tapaamisesta naisen asunnolla. Silloin kerroin miehelleni olevani ehkä hieman mustasukkainen, ja hän sanoi sen olevan turhaa.
Nainen soitteli vähän väliä ja pyysi miestäni hänen kanssaan kahville ja näin he jälleen tapasivat. Kerroin sitten naisen haukkuneen minua julkisesti muille.
Seuraavan kerran kun näimme kyseisen naisen, mieheni ei katsonut hänen suuntaansa ja vaikutti kiusaantuneelta. Jälkikäteen hän kertoi minulle, ettei kehdannut katsoa, sillä jos nainen tervehtisi häntä mies ei kehtaisi olla tervehtimättä takaisin. Vaikka nainen haukkui minua, mieheni halusi tervehtiä häntä? Vähän ajan kuluttua mieheni onnitteli naista sosiaalisessa mediassa, mikä sai minut äärimmäisen mustasukkaiseksi jälleen.
Ajattelen jatkuvasti mieheni pitävän naisesta ehkä enemmän kuin vain kaverina. Miksi hänellä muuten olisi tarvetta jutella ja onnitella häntä? Mutta ei kehtaa olla tervehtimättä häntä minun läsnäollessa? Tuntuu siltä, ettei mieheni pidä puoliani lainkaan.
Haluan seksiä enemmän kuin mieheni, joka tyytyy pornoon. Suhteemme alussa mieheni ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta vähäpukeisiin naisiin, päinvastoin. Aina kun kyselin jostakin vähäpukeisesta naisesta, pitikö mieheni tätä hyvännäköisenä, vastaus oli aina "Ei kiinnosta tuollaiset silikonitissit, jotka esittelevät itseään kaikille.” Olin asiasta äärimmäisen iloinen, että oma mieheni ei katsele kenenkään muun perään, eikä minun tarvinnut huolestua asiasta.
Eräänä päivä olin koneella, josta löytyi pornotähtien ja sporttityttöjen hakuja. Olin aivan ymmälläni asiasta. Kun kysyin mieheltäni oliko ollut mukavaa katsottavaa hän vastasi tylysti, että oli ollut. Tästä syntyi riita, jonka jälkeen emme asiasta ole sen kummemmin ole puhuneet.
Mielestäni asiaa voisi verrata pettämiseen, mitä en ikinä hyväksyisi. Nyt mietin tätä asiaa päivittäin. Miksi hän etsii netistä pornotähtiä nimillä? Fantasioiko hän nimenomaan näistä henkilöistä? Enkö minä riitä? Ovatko nämä naiset paremman näköisiä kuin minä? Katseleeko hän salilla käydessään naisia sillä silmällä? Kiihottuuko hän muista enemmän koska en ole yhtä sporttinen?
VASTAUS:Kirjeestä välittyy huoli ja epävarmuuskin suhteenne tilanteesta ja tulevaisuudesta. Heti aluksi haluaisin kiinnittää huomiota kirjeesi alkuun. Sanot, että kärsit sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. Ota se ensimmäinen sana pois, kärsit mustasukkaisuudesta, sairaalloista se ei, ainakaan vielä, ole.
Usein puhumme mustasukkaisuudesta varsin negatiivisesti ja ihmettelemme, kun tunnemme sen kaltaisia tunteita. Kuitenkin, se on joskus osa parinmuodostusta ja parisuhdettakin. Se on kuin mielen antama merkki siitä, että kaikki ei ole ihan hyvin suhteessanne. Itse asiassa kerrot siitä kirjeessä itsekin.
Luulen, että mustasukkaisuutesi ensimmäinen peruste löytyy epävarmuudestasi. Tunnet jostain syystä miehesi edellisen tyttöystävän uhaksi, näet teidät kilpailullisessa suhteessa, vaikka tosiasiassa olet se, kenet miehesi on valinnut. On ymmärrettävää, että tunnet huolta siitä, miten miehesi käyttäytyy suhteessa entiseen seurustelukumppaniinsa. Mutta se on asia, joka hänen itse täytyy itse ratkaista. Kun seurustelukaverista tulee pelkkä kaveri, pitää tehdä muutoksia käyttäytymiseen, ei voi enää olla samalla tavalla lähellä, mutta ei toisaalta yhtäkkiä voi käyttäytyä niin kuin toista ei olisi olemassakaan, ei voi kävellä ohi tervehtimättä. Jos taas kyseinen ihminen loukkaa sinua tai puhuu sinusta pahaa, silloin se on sinun asiasi, ja sinun tulee selvittää se yhdessä hänen kanssaan. Sinuna en kuitenkaan kauheasti huolestuisi heidän suhteestaan, anna sen muotoutua ja asettua kaverisuhteeksi. Hän kuitenkin valitsi sinut ja seurustelee sinun kanssasi. Mitä vähemmän tunnet siitä epävarmuutta, sen parempi sinulla on olla ja sen parempi sinun kanssasi on olla.
Toinen asia josta kirjoitat, on seksuaalisuus. Seksuaalisuus on meissä ihmisissä asia, joka ei ole aina pysyvä ja samanlainen. Seksuaalisuus saa eri muotoja ja sävyjä, joskus se on meille tärkeämpää kuin toisina aikoina. Olette vasta suhteenne alussa ja yhteisen seksuaalielämän sääntöjä opettelemassa.
Itse en ajattele, että nettiporno vastaa pettämistä, se on kuitenkin yksityinen asia, eikä liity sinuun välttämättä millään tavalla, ei siihenkään, onko hän tyytyväinen sinuun, pitääkö sinua kauniin näköisenä tai kiihottuuko sinusta. Kun vastauksen alussa kirjoitin, että mielestäni tunnet olevasi kilpailuasetelmassa exän kanssa, nyt tuntuu siltä, että olet asettanut itsesi kilpailuasemaan netin naisten kanssa. Te ette käy samaa kilpailua. Sinä seurustelet miehesi kanssa ja netin naiset ovat tuntemattomia, nimettömiä ja ns. kasvottomia. Heidän kanssaan ei olla suhteessa. Heistä ei kannata olla mustasukkainen.
En kuitenkaan halua vähätellä sitä, että tunnet mustasukkaisuutta ja huonoa oloa nettipornon takia. Se on tosi ymmärrettävää ja oikeutettuakin. Teidän pitäisi pystyä puhumaan siitä. Voisit kertoa miehellesi että nettiporno ahdistaa sinua ja tunnet olosi epävarmaksi asian suhteen. Nettiporno voi joskus tulla esteeksi, tai vain viemään aikaa parin yhteiseltä seksielämältä. Ylipäätään luulen, että seksuaalisuus on asia, josta teidän kannattaisi keskustella enemmänkin, syyttelemättä ja haukkumatta, turvallisesti ja toisenne hyväksyen. Suhteenne on alussa ja jotta se rakentuisi vahvemmaksi, tulisi molmemmilla olla olo, että voi puhua asioista, jotka mieltä painavat.
KYSYMYS: Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja ja meillä on vaativa työelämä. Olemme olleet yhdessä noin yhdeksän vuotta avoliitossa.
Suhteemme aikana seksin vähäisyys on häirinnyt lähinnä minua.
Viimeisen vuoden aikana olemme rakastelleet kerran. Olen ottanut myös asian puheeksi ja saanut vastaukseksi, että mikään suhde ei ole täydellinen ja ihmiset muuttuvat toisenlaisiksi. En ainakaan voisi kuvitella, että menisin naimisiin hänen kanssaan ja suhde jatkuisi entisellään. Hän ei oma-aloitteisesti ole koskaan puhunut mistään tunteista. Ja kysyttäessä sanoo, että kaikki on hyvin ja loukkaantuu lähinnä kysymyksestäni.
Olemme molemmat aktiivisia ja urheilullisia noin 30-vuotiaita aikuisia. Pidämme yhdessä joistakin asioista, mutta lähinnä nykyään vain lomamatkat ulkomaille ovat sellaista aikaa, jolloin olemme kahdestaan.
Olen itse viime aikoina tullut siihen tulokseen, että voisin olla onnellisempi jonkun toisen ihmisen kanssa. Eroaminen ei ainakaan olisi suuri prosessi, koska meillä ei onneksi ole vielä lapsia.
Mies, 30
VASTAUS: Pohdiskelet suhteenne tilaa, ja myös eroajatuksia on tullut mieleen. Tuot esille asioita, jotka eivät kerro kovin hyvää suhteenne tilasta: seksiä teillä on vähän, ette puhu tunteista, kahden kesken olette lähinnä vain lomamatkoilla. Ehkä eniten kertoo kuitenkin se, että et voisi kuvitellakaan meneväsi naimisiin hänen kanssaan, ja että voisit olla onnellisempi jonkun toisen kanssa.
En löytänyt pohdinnoistasi yhtään sellaista asiaa, joka puhuisi suhteen jatkamisen puolesta. Ellei sitten sellaisiksi lueta sitä, että pidätte ”yhdessä joistakin asioista”, ja tietysti yhteisiä lomamatkoja.
Kumppanisi mielestä kaikki on hyvin, tai ainakin hän sanoo niin. Hän sanoo myös, että ihmiset muuttuvat. Se on varmasti totta.
Kaksikymppisenä ajatukset ja unelmat olivat ehkä toisenlaiset kuin nyt kolmekymppisenä. Te olette hyvin koulutettuja, aktiivisia ihmisiä, joilla molemmilla on omat toiveet, tarpeet ja unelmat elämästä. Onko olemassa enää sitä yhteistä unelmaa, joka joskus liitti teidät toisiinne?
Voi olla, että kumppanisi herää ajattelemaan suhteenne tilaa, vasta kun olet kertonut eroajatuksistasi. Itsestäänselvyys on rakkaussuhteen pahin vihollinen. Olen kumppanisi kanssa samoilla linjoilla siinä, että mikään suhde ei ole täydellinen. Siitä huolimatta ongelmista ja epäkohdista pitää voida keskustella.
Jokainen parisuhde kestää niin kauan, kuin molemmat sitä tahtovat. Myös suhteen parantamiseen tarvitaan molempien halu.
