Masennus vaikeuttaa parisuhdetta

18.6.2014 16:26
Suhdeklinikka

KYSYMYS: Taustallani on erilaista hyväksikäyttöä, jonka olen vasta ihan viime aikoina tajunnut. En tarkoita suoranaisesti esim. raiskausta, vaan hyväuskoisen nuoren (alaikäisen) naisen vedättämistä erilaisiin intiimeihin tilanteisiin. Olin 11-vuotias, kun silloinen opettajani
kommentoi epäsuorasti kehittyneisyyttäni. En tiedä, onko siitä vai mistä tullut minulle sellainen olo, että nainen on esine, jota voidaan käyttää ja kohdella miten sattuu, ja täten antautunut erilaisiin tilanteisiin, jotka todennäköisesti ovat syöneet itsetuntoani. Olen myöhemmin kahdessa työpaikassani tullut kiusatuksi. Ikään kuin olisin antanut kaiken
tapahtua, ikään kuin minussa olisi joku vika, että juuri minua saa kohdella huonosti.

Seurustelin joitakin kertoja, kunnes löysin nykyisen mieheni. Menin aikaisin naimisiin (sukuni on sen sortin uskovaisia, että avoliitto ei käynyt päinsä) ja olen pääosin onnellinen puolisoni kanssa. Olen käynyt läpi masennuksia, jotka ovat vaikuttaneet parisuhteeseen aika paljonkin. Petin aikoinaan puolisoani, päädyin sänkyyn asti, mutta en nauttinut siitä yhtään. Ajattelin, että minussa on jotain vikaa, kun seksi ei tunnu kivalle, ei puolison eikä vieraan ihmisen kanssa.

Nykyisellään tykkään seksistä silloin, kun sitä harvakseltaan minun aloitteestani on. Puolisoni on tuttu ja turvallinen, tietää mistä minä tykkään. Olen kuitenkin aina jotenkin passiivinen. Jotenkin tuntuu, ettei minulla ole mistä antaa. Toki tiedän, että tämä liittyy osittain masennukseen, mutta on hämmentävää, kun koen, ettei seksi ole kunnolla vastavuoroista. Vai ajattelenko taas, että minun pitäisi tehdä jotain, että kelpaisin? Mies on aika avoimesti kertonut fantasioistaan ja mieltymyksistään. Minä inhoan korkokenkiä ja sukkahousuja, joista hän syttyy.

Miehen mielestä meillä ei mene hyvin. Hän ei aio jättää minua, mutta kertoo aika ajoin, että hän on turhautunut elämään kanssani. En kuitenkaan masentuneena jaksa panostaa suhteeseen niin paljon kuin olisi tarvetta. Yritän kuitenkin tsempata, kuunnella, kiittää ja kehua, olla vieressä, taputtaa, halata, silittää. Hoidan kodia, pesen autoa. Opettelen pyytämään apua, opettelen puhumaan asioiden sijaan tunteistani ja toiveistani. Mutta se on vaikeaa. Ehdotin jossakin vaiheessa pariterapiaa tms. mutta mies ei halua setviä asioitamme ulkopuolisten ihmisten kanssa. Pyrin käyttämään enemmän aikaani hänen kanssaan, menemään välillä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tekemällä uusia asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä. Toki lapsiperheessä ei ole paljoa aikuisten keskistä aikaa, mutta koetamme olla kekseliäitä.

Olen taas alkanut ahmia salaa kaikenlaisia herkkuja. Opettelin viime vuonna erilaisia rentoutuskeinoja, joilla sain ahdistuksen hallintaan, mutta nyt ne eivät enää riitä vaan tilalle on tullut esim. tuo pakkosyöminen. Tästä en ole vielä saanut puhuttua lääkärilleni. Jotenkin hävettää.

Tiedän, että masennuksesta toipuminen kestää pitkään (onnekseni minulla on hyvät hoitosuhteet ja vertaistukea, en todellakaan ole mielialaongelmieni kanssa yksin, mutta parisuhteesta ja sen ongelmista on vaikea puhua nenäkkäin), mutta silti haluaisin löytää joitakin keinoja vakuuttaa mies siitä, että minä olen ihan mukava ja fiksu ihminen. Haluaisin kuulla, että hän kertoisi, että haluaa olla jatkossakin minun kanssani. Kun itse olen kuitenkin sitoutunut tähän suhteeseen, ja perheeni on minulle tärkeintä, mitä maailmassa on.

Mitähän minun pitäisi tehdä?

Elisa, 37 v.

VASTAUS: Kerroit, että sinulla on hyvät hoitosuhteet ja että saat apua masennukseesi. On tärkeää, että puhut kaikista asioita lääkärillesi, myös pakkosyömisestä. Ei siinä ole mitään hävettävää. Jokainenhan kehittää jonkin tavan purkaa ahdistustaan; syöminen, juominen, juokseminen.... Mikä tahansa, mikä jonkin verran tuntuu auttavan. Varmaankin terapiassa olette miettineet myös erilaisen hyväksikäytön vaikutusta elämääsi ja avioliittoosi, erityisesti seksuaalisuuden alueella. Kuka tahansa voi tulla hyväksikäytetyksi ja kiusatuksi. Kukaan ei sitä halua. Oli väkivallan, hyväksikäytön tai kiusaamisen aste mikä tahansa, niin tekijä on aina siitä vastuussa, ei kohde.

Ehkä sinun pitäisi seksin osalta vielä tarkemmin miettiä, mitä sinä itse haluat. On mahdollisuus haluta, jos voi myös olla haluamatta. Miehesi on kertonut omista fantasioistaan ja kertomasi mukaan hän myös tietää, mistä sinä pidät. Kannattaa silti miettiä omia rajoja: mikä on sinulle mahdollista. Eihän kukaan voi täyttää kaikkia toisen toiveita. Toisaalta parisuhteessa on kysymys myös siitä, että tekee jotain vain siksi, tai enimmäkseen siksi, että se on toiselle tärkeää. Mutta jokaisella on olemassa raja: mihin asti voin joustaa ja olla toiselle mieliksi. Se raja pitää asettaa jokaisen itse, tai muuten tulee hyväksikäytetyksi tavalla tai toisella.

Kerroit kuinka paljon panostat suhteeseenne: kuuntelet, kiität, kehut, huomioit, osoitat hellyyttä, olet lähellä, hoidat kotia, peset auton. Olet opetellut puhumaan tunteistasi. Menet oman mukavuusalueesi ulkopuolelle tehdäksesi niitä asioita, mitkä ovat puolisollesi tärkeitä. Kuitenkin toisaalta kirjoitat, ettet jaksa panostaa suhteeseen niin paljon kuin olisi tarvetta. Minusta panostuksesi on melkoinen! Mitä voisit vielä tehdä enemmän?

Kerro sinä puolisolle, mitä häneltä tarvitset? Mitä tarvitset ja haluat seksiin liittyen? Mitä et halua? Mitä haluaisit häneltä kuulla? Mistä tietäisit, että puolisosi on yhtä sitoutunut suhteeseen kuin sinä?

Heikki
Perheneuvoja