KYSYMYS: Olemme avomieheni kanssa tunteneet kaksi vuotta. Yhteen muutimme reilu vuosi sitten. Puolivuotta sitten muutimme pääkaupunkiseudulta takaisin minun kotipaikkakunnalleni Pohjois-Suomeen. Tästä asti avomieheni on ollut työttömänä. Jo ennen muuttoa mieheni ei suostunut etsimään töitä uudelta paikkakunnalta, vaan oli jo asennoitunut siihen, että hän jää työttömäksi. Nyt puolen vuoden aikana mieheni on sulkeutunut ja parisuhteemme ei enää tunnu parisuhteelta. Läheisyyttä ei enää ole. Kommunikoimme pääasiassa vain arkisista asioista ja mieheni ei kysele minulta kuulumisiani tai mietteitäni. Tuntuu, että mieheni ei enää välitä minusta. Puhuminen on miehelleni vaikeaa, kun yritän keskustella parisuhteestamme saan yleensä yksisanaisia vastauksia eikä sitä oikein kunnolliseksi keskusteluksi voi sanoa. Eikä mieheni puhu jos häntä vaivaa jokin asia, vaan hän vetäytyy itseensä. Kyselemällä ja kaivelemalla saatan saada vastauksen mikä häntä vaivaa.
Olen kysynyt häneltä suoraan, että haluaako hän enää olla yhdessä tai rakastaako hän enää minua, vastaus molempiin kysymyksiin oli "En tiedä". Yhteisymmärrykseen olemme päässeet siitä, että jotaki pitäisi tehdä/muuttua, ettei ole järkeä jatkaa näin (jos asiat eivät muutu).
Päivät mieheni viettää sohvalla katsoen telkkaria tai istumalla tietokoneella. Mikään ei tunnu kiinnostavan tai jos ehdotan, että mieheni tekisi jotain tai tekisimme yhdessä jotain, vastaus on "En jaksa". Useasti saan vastauksen kysymykseeni tiuskaisuna. Olen yrittänyt kysellä mieheni mietteitä/tuntemuksia, mutta vastaukseni saan vain "Kaikki on ok. Ei minua mikään vaivaa". Töitä hän jaksaa useimmiten hakea ja pyydetyt kotityöt mieheni tekee, mutta mikään muu "ylimääräinen" tekeminen ei tunnu kiinnostavan tai hän ei jaksa tehdä. Välillä suihkussa käyminenkin tuntuu olevan miehelleni iso asia. Ennen työttömyyttä hän kävi arkisin joka päivä töiden jälkeen kuntosalilla. Olen hyvin huolestunut mieheni jaksamisesta ja mielenterveydestä. Olen yrittänyt tukea ja auttaa miestäni parhaani mukaan, mutta tuntuu että en vain osaa, että hän olisi enemmänkin ammattilaisen avun tarpeessa. Olen ehdottanut useaan otteeseeen, että voisiko mieheni hakea keskusteluapua tai että menisimme yhdessä pariterapiaan, mutta mieheni kieltäytyy.
Mietin kauanko jaksan tätä. Alan olla itse väsynyt tähän tilanteeseen, jossa parisuhde tuntuu enemmänkin taakalta kuin voimavaralta. En enää tiedä mitä tunnen miestäni kohtaan. Paraneeko tilanne jos/kun mieheni saa töitä vai olemmeko erkaantuneet toisistamme lopullisesti? Jatkuuko puhumattomuus ongelma työn saannin jälkeen? Tuntuu, että mieheni vetäytyminen ja puhumattomuus juontavat juurensa hänen lapsuuteensa (mieheni välit äitiinsä ovat hyvin hankalat). Että vaikka mieheni saisi töitä, mutta jos hän ei ole valmis hakemaan keskusteluapua, niin jatkuvatko puhumattomuuden ongelmat vain tulevaisuudessa. Haluanko olla parisuhteessa, jossa mieheni ei puhu minulle vaikeista asioista tai tunteistaan?
Voiko erota miehestä, jolla on elämässä muutenkin vaikeaa? Minua huolettaa myös se, miten miehelleni käy jos eroamme - niin taloudellisesti kuin mielenterveyden kannalta.
Nainen, 25
VASTAUS: Vastaan ensimmäiseksi viimeiseen kysymykseen, koska se on niistä helpoin ja yksiselitteisin. Kyllä voi erota. Kenenkään ei tarvitse velvoittaa itseään olemaan toimimattomassa parisuhteessa siksi, että toinen ei kestäisi eroa. Parisuhde, joka jatkuu vain tästä syystä, on tuomittu olemaan epätyydyttävä ja epätasapainoinen molemmille osapuolille.
Sitten muut teemat: Ensiksi herää kysymys, onko muutto ja työttömyys olleet miehesi kannalta huonoja ratkaisuja. Mikäli hän työssä ollessaan jaksoi käydä salilla, mutta nykyään ei jaksa tehdä mitään, syntyy vaikutelma, että muutto ja työttömyys ovat laukaisseet hänessä masennuksen. Masennuksen juuret, kuten vetäytymisen ja puhumattomuudenkin voivat toki olla lapsuudessakin. Masennus on tila joka tarvitsee hoitoa. Tutkitusti tehokkainta on lääkityksen ja keskusteluavun yhdistelmä. Ensimmäinen askel on hakeutua terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle. Teillä kuitenkin toivoa, jos parisuhteenne oli kunnossa ennen muuttoa, ja keskusteluyhteys toimi. Jos se on joskus toiminut, se on mahdollista löytää uudelleen.
Olette jo todenneet se, että näin ei voi jatkua. Hyvä niin. Ensiksi olisi tietysti hyvä kuulla, mitä hän on valmis tekemään. Jos hän ei jaksa tehdä mitään yhdessä, eikä halua mennä keskusteluapuun tai pariterapiaan, niin mitä sitten? Mikäli häneltä ei tule toimivaa ehdotusta, suosittelisin pariterapiaa. Sitä saa muun muassa kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta. Tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta, joten on vaikeaa sanoa, paranevatko ongelmanne kun miehesi saa töitä, vai jatkuuko puhumattomuus. Näyttäisi kuitenkin siltä, että tilanteenne on jo nyt niin vaikea, että pariterapia olisi ehdottomasti suositeltavaa. Mikäli mies ei suostu lähtemään terapiaan, on sinun hyvä miettiä, miten omalle mielenterveydellesi käy, jos suhde jatkuu tuollaisena. Ja kuinka pitkään ylipäänsä kannattaa olla suhteessa, joka on taakka, eikä voimavara, niin kuin itse kerroit.
Aika moni mies on tullut pariterapiaan silloin, kun toinen vaihtoehto on ollut, että vaimo ottaa eron. Ja terapia on silti saattanut toimia.
Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero
2 kommenttia
Ex vaimo
8.12.2016 12:32
Mulla tuli ekana mieleen, ja ihan omasta kokemuksesta, se että miehesi ei halua asua siellä. Ei vain sano sitä ja halua siten tuottaa pettymystä sinulle. Muuttakaa pois jos haluatte olla kumpikin onnellisia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
12.12.2016 10:03
Lisäksi on ihan realistista, että hän kokee olevansa hyödytön tälle naiselle mikä ei myöskään paranna tilannetta nykyisessä kertakäyttökulttuurissa jossa ihminen vaihdetaan vähäpätöisimmästäkin syystä toiseen.