KYSYMYS: Tilanne oli pitkään se, että tulin miehen puolelta torjutuksi seksuaalisesti, sen lisäksi lähes alusta asti on tilanne ollut se että mies ei puhu tunteistaan, miehen kanssa ei voi puhua tunteista/seksistä/ongelmista, ei siis mistään tärkeästä. Jos kysyn mieheltä että miksi hän on tehnyt jotain tietyllä tavalla, tai miksi on ollut haluton tms vastaus on aina en tiedä tai en muista tai hiljaisuus. Ja kun kohta yhteistä elämää on takana 7vuotta, alan olemaan todella turhautunut.
Noin 1v 8kk sitten tilanne kärjistyi siihen että käskin miehen painua helvettiin (koin vahvasti että hän ei välitä koska ei ilmaise sitä sanallisesti, koska ei suostu keskustelemaan asioista jotka painoi mieltäni ja siihen mennessä miehen haluttomuus oli kestänyt 2vuotta koko sen ajan yritin saada keskustelua asiasta aikaiseksi ja vastassa oli aina hiljaisuus).
Mies hankki asunnon ja minä hajosin, itkin miestä takaisin, mutta hän ei tullut. Monta kuukautta mies torjui minut täysin. Silti aina halasin kun haki lapsemme ja kerroin että rakastan, yritin selittää sitä miksi olin niin vihainen, miksi reagoin sillä tavalla. 6kk päästä mies haki avioeroa, kertomatta minulle, hän vielä itse kyyditsi minut hakemaan haastetta (jonka itse kuvittelin liittyvän kuolinpesän jakoon) kotona aloin itkee sitä ja mies totesi lapselle, että mitä se sitte odotti kun lapsi sanoi että äiti itkee. Tuon jälkeen aloimme kuitenkin lähentyä pikku hiljaa. Lopulta kävimme sexpon tarjoamassa ilmaisessa seksuaalineuvonnassa (paripsykoterapeutti/seksuaaliterapeutti), ja sen jälkeen seksikin elpyi. Kaikki on muuten hyvin. Mutta mies pitää edelleen sitä asuntoa jonka hankki 1v 8kk sitten!
Minä koen että mies pitää tuota asuntoa varalta jotta pääsee häipymään jos siltä tuntuu, sen takia olen välillä todella vihainen, en jaksa epävarmuutta se ahdistaa. Mitä siis voisin tehdä ahdistukselleni? myöskin menneet loukkaukset kummittelee.. avioerohakemus on todella iso asia, se pistää miettii että mies todella pystyy sen tekee jos tahtoo ja kun mies ei puhu tunteistaan, niin enhän minä tiedä jos jokin on vialla.
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Voiko menneitten asioiden aiheuttamalle epävarmuudelle ja vihaisuudelle tehdä mitään?
VASTAUS: Vaikuttaa siltä, että jossakin vaiheessa asiat välillänne menivät tiukkaan umpisolmuun. Seksuaalinen haluttomuus on herkkä ja hankala kysymys ja sen ympärille voi kehkeytyä paljon loukkaantumista ja puhumattomuutta. Saitte kuitenkin tilanteeseen avun ja löysitte puheyhteyden sekä seksuaalisen läheisyyden uudelleen. Siitä teitä voi onnitella! Haitte apua ja pystyitte hyödyntämään sitä ja löysitte uudelleen paljon hyvää ja toimivaa. Sinua kuitenkin huolettaa se, että mies pitää edelleen asuntoa, jonka hän erillään asumisenne aikana hankki.
Voisiko ajatella, että meillä on jokaisella omat aikataulumme? Ehkä mieheltäsi vie enemmän aikaa alkaa luottaa siihen,että hyvä muutos välillänne kestää. Entä, jos yrittäisit nyt rauhoittua ja keskittyisit nauttimaan siitä, että pääasia eli teidän yhteiselämänne toimii ja odottelisit rauhassa, mihin tahtiin miehesi tekee ratkaisua asunnon suhteen. Joskus sellainen päätös voi nopeutuakin, kun ei tunnu, että sitä kohti hoputetaan. Voisitko kysyä häneltä, millaisia merkkejä hän odottaa näkevänsä suhteessanne voidakseen luopua tuosta turvapaikastaan? Se voisi auttaa niin häntä kuin sinuakin konkretisoimaan etenemistänne. Entä millaisen ajan kuluttua istuisitte alas ja pohtisitte, minkä verran asetettuja tavoitteita on saavutettu? Mistä kumpikin voi kiittää toista? Entä mitä vielä olisi tarpeen muuttaa? Sitä myötä, kun kumpikin näkee etenemistä tapahtuvan, voi sitten olla helpompi päättää toisesta asunnosta luopumisesta.
Jatkakaa ihmeessä tähän malliin! Olette ihan oikealla tiellä.
Päivi, perheneuvoja