Olen 23-vuotias nainen ja olen ollut puolitoista vuotta suhteessa pari vuotta vanhemman miehen kanssa. Mies on ulkomaalainen, kotoisin erilaisesta kulttuurista kuin minä. Puoli vuotta olemme joutuneet elämään kaukosuhteessa ja suunnitelmissa on pian taas nähdä ja jäädä asumaan yhteen.

Voiko hyväksi suhteeksi kutsua sellaista missä ei olla ns. yhdessä ja jos voi niin miten se onnistuu?

Nimimerkki 1+1=?

VASTAUS: Nimimerkkisi on osuva. Mitä on 1+1? Onko se kaksi? Vai enemmän? Vai vähemmän? Vai onkohan yhtä oikeaa vastausta tässä tilanteessa olemassakaan?

Arvelen, ettei minulla ole antaa sitä yhtä kaipaamaasi vastausta. Yhtälössä on monta muuttujaa, joita voimme kuitenkin tarkastella ja puntaroida.

Kirjoitat miehesi olevan erilaisesta kulttuurista kuin sinä. Jäin miettimään, minkälainen on miehesi käsitys parisuhteesta, miehenä ja naisena olemisesta. Onko puolisoilla samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet? Onko parisuhde tasa-arvoinen, kahden itsenäisen aikuisen välinen sopimus? Vai jotakin muuta? Mitä?

Olet nyt 23-vuotias, joten oletan, että sinulla ei ole vielä paljon parisuhdehistoriaa. Kirjoitit saaneesi vanhemmiltasi perinteisen parisuhdemallin, jossa on sitouduttu varhain, perustettu perhe ja eletty yhdessä. Tavoitteletko itse samaa vai aiotko kulkea omaa polkuasi tässä asiassa? Onko ydinperhe sinulle luovuttamaton arvo vai voitko ajatella tinkiväsi siitä olosuhteiden pakosta ainakin jonkin aikaa? Jos kaipaat tiivistä yhdessäoloa, kuinka kauan arvelet jaksavasi odottaa? Ymmärsin, että olet hiljattain joutunut pettymään odotuksissasi kun miehesi omat suunnitelmat muuttuivat. Hän pyytää sinua jatkamaan kaukosuhdetta vielä joitakin vuosia. Se on paljon pyydetty. Ottaako hän huomioon sinun tunteesi? Ymmärrettävästi pohdit asetelmaa, aluksi jopa kyseenalaistit sitä. Mikä sai sinut muuttamaan mielesi, "avaamaan silmäsi"? Suomalaisesta parisuhdeperinteestä katsottuna kaukosuhde on pidemmän päälle varsin haastava. Mutta ei toki mahdoton. (Onko ulkomaille muutto miehesi luo muuten yksi mahdollinen vaihtoehto?)

Kysyt, voiko kaukosuhdetta kutsua parisuhteeksi. Mielestäni voi, jos näin olette sopineet ja teillä on selkeät pelisäännöt. Toiseksi kysyt, onko järkevää odottaa sen kestävän vuosia. Tämä kysymys on vaikeampi. Mikään ei ole mahdotonta, mutta vuosien kaukosuhde sisältää monenlaisia epävarmuustekijöitä. Entä jos toisen - tai mahdollisesti molempien - tunteet muuttuvat ajan myötä? Entä kannattaako satsata suhteeseen, jonka tulevaisuus on epävarma? Kysyt myös avoimen suhteen mahdollisuutta. Se on toki yksi vaihtoehto, mutta oletko valmis sellaiseen? Entä miehesi? Pohdit myös miehesi läheisyyden tarvetta ja mahdollista uskottomuutta. Se riski on nähdäkseni olemassa. Entäpä oma läheisyyden kaipuusi? Kirjoitat olevasi ajoittain mustasukkainen ja se on mielestäni varsin ymmärrettävää. Entä onko miehesi mustasukkainen sinusta?

Kirjoitat, että te molemmat uskotte olevanne yhdessä tulevaisuudessa. Ilmeisesti side välillänne on siis vahva. Mielestäni sinulla on ainakin kaksi vaihtoehtoa: voit elää kaukosuhteessa ottaen siihen liittyvät riskit huomioon. Tai voit päättää suhteen tässä vaiheessa ja suuntautua johonkin uuteen. Jos teidät on tarkoitettu toisillenne, tienne varmaan kohtaavat myöhemmässäkin elämän vaiheessa.

"If you love something, set it free. If it comes back, it's yours. If it doesn't, it never was."

Parhain terveisin
perheneuvoja Kaisa