Suhdeklinikka

Tilanteeni saattaa kuulostaa hieman tekopyhältä ja tavallaan osaan vastata jo itsellenikin mitä pitäisi tehdä. Mutta toisaalta haluaisin uskoa ja toivoa, että on olemassa vaihtoehtoinen ratkaisu ja onnellinen loppu.

Oksettaa edes ajatella elämää ilman häntä. Hänen tapanaan toisaalta on minun reaktioideni tarkasteleminen ja analysoiminen. Hän näkee tällaiset tilanteet yleensä pelinä ja hauskanpitona, eikä siksi koe tarpeelliseksi kertoa todellisia tunteitaan ja siksi haluaisinkin uskoa, että hän vain testaa miten suhtaudun, kun sanoo ettei näe meitä yhdessä.
Nainen 22

Hei!

Kiitos viestistäsi. Tulin kovin surulliseksi, kun luin sen. Siitä käy hyvin selville, että olet fiksu nuori nainen, mutta erittäin hankalassa tilanteessa.

Minun hälytyskelloni alkoivat soida monessa kohdin, kun kerroit miehen käytöksestä. Itsekin ne tajuat ja silti... Kuulostaa ikään kuin olisit hypnotisoitu. Olet korviasi myöten rakastunut ja valmis sulkemaan silmäsi kaikelta negatiiviselta.

Tulee mieleeni, mahtaakohan miesystäväsi olla sitä ihmistyyppiä, joka on suorastaan mestari saamaan ihmiset rakastumaan itseensä. Se koukku, että hän saa sinut tuntemaan itsesi maailman ihanimmaksi naiseksi, vaikka vain hetkeksi, on vahva. Siitä "huumeesta" voi tulla riippuvaiseksi, niin että on valmis sietämään mitä vaan, maksamaan kuinka kovan hinnan vaan, kunhan saa taas uuden annoksen. Kun tämä addiktio on saanut sinut itsemurhan partaalle, tiedät itsekin, että nyt hinta on liian kova.

Sinun kannattaisikin ehkä suhtautua mieheen kuin huumepiikkiin tai -pilleriin. Annos häntä antaa sinulle hyvää oloa hetkeksi, mutta tiedät, että hän ei ole sinulle hyväksi. Tajuat ehkä senkin, että tämän aineen diilaus loppuu jossain vaiheessa. Mies ei näe tulevaisuutta kanssasi, joten ennen pitkää hän kyllästyy ja siirtyy seuraavaan valloitukseensa. Viimeistään siinä vaiheessa joudut yksin kärvistelemään vieroitusoireittesi kanssa.

Kysyt, kannattaako sinun odottaa, että mies tajuaisi arvosi ja muuttuisi. Vastauksen tiedät itsekin: ei kannata. Mietit, pitäisikö sinun repäistä itsesi irti vielä kun se on jotenkuten edes mahdollista. Kyllä! Itsesi ja elämäsi tähden, tee se!

Herää siis hypnoosista. Siihen auttaa jutteleminen ystävien kanssa. Heiltä saat tervettä peilausta elämääsi ja suhteeseesi. Tee itsellesi sopiva vieroitusohjelma, joka sisältää paljon sosiaalista toimintaa muiden ihmisten kanssa ja sellaisia harrastuksia, joista nautit. Valitse itsellesi joku tukihenkilö, jolle voit soittaa aina kun halu ottaa mieheen yhteyttä käy liian suureksi.

Varaudu siihen, että kun alat irrottautua suhteesta, mies muuttuu aktiivisemmaksi. Senhän olet jo nähnytkin. Sinä olet hänelle mukava leikkikalu, ei hän halua päästää sinusta vielä irti. Tule tietoiseksi siitä, millaisia koukkuja hän käyttää saadakseen pidettyä sinut riippuvaisena itsestään. Joillekin miehille on suuri narsistinen loukkaus, jos nainen kehtaa jättää heidät. Silloin otetaan kaikki keinot käyttöön. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Tiedän, että tästä miehestä luopuminen on sinulle vaikeaa, tuskallista ja ylivoimaisenkin tuntuista. En silti näe mitään muuta ratkaisua tähän, valitettavasti. Kaikki myötätuntoni on puolellasi.

Toivon sinulle voimaa, rohkeutta ja viisautta tehdä oikeita valintoja. Lämmöllä,
perheneuvoja Paula

Mikään ei tunnu miltään. Enkä osaa oikein nauttia tilanteista. Nytkin olin reissussa. Ajattelin koko reissun ajan "huomenna ajattelen, että huomenna tämä on jo ohi" ja "huomenna tähän aikaan olen jo kotona".

Tämä on alkanut vaivaamaan minua todella paljon.
Nainen, 20

Hei!

Hyvä, että kirjoitit! Kuulostaa, että olet aika hukassa oman elämäsi kanssa.

Kirjoitat viestissäsi kolmesta eri asiasta: siitä, että asiat eivät tunnu miltään, huonosta parisuhteesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Seksuaali- ja psykoterapeuttina en voi olla ajattelematta, että kaksi ensimmäistä ovat seurausta viimeisestä.

Elämässäsi tapahtuu mukavia asioita, mutta et jotenkin ole niissä läsnä. Hyvätkään asiat eivät tunnu miltään, eivät kosketa. Tämä muistuttaa jotain, mitä kutsutaan psykologiassa dissosiaatioksi. Dissosiaatio on minän puolustusmekanismi, jolla mieli suojautuu traumaattisia kokemuksia vastaan. Sellainen voi kehittyä lapsuudenaikaisen seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena.

Epäilen, että saatat kärsiä tällä hetkellä niin sanotusta post-traumaattisesta stressireaktiosta. Se tarkoittaa sitä, että vanha traumaattinen kokemus, joka on silloin aikoinaan jäänyt käsittelemättä ja hoitamatta, nostaa nyt päätään ja alkaa oireilla. Se, että vaikka kerroit tapahtuneesta vanhemmillesi, he eivät uskoneet sinua, on vain pahentanut asiaa. Olet jäänyt yksin kantamaan traumaasi silloin, kun olisit nimenomaan tarvinnut aikuisen suojelua ja lohdutusta.

On ihan hyvä, että olet herännyt tähän asiaan nyt. Mielesi on viisas, kun se on nyt alkanut vaivaamaan sinua tällä. Nyt on oikea aika korjata se, mikä silloin lapsuudessa jäi hoitamatta. Hyvän, lämpimän ja ammattitaitoisen trauma- tai seksuaaliterapeutin luona sinun on turvallista ryhtyä nyt avaamaan pitkään lukittuna ollutta traumaa. Se tulee kestämään jonkin aikaa, ehkä vuosia. Mutta lupaan sinulle, että se kannattaa. Sitä kautta saat elämäsi takaisin. Opit taas nauttimaan elämän hyvistä asioista etkä enää tyydy huonoon parisuhteeseen.

Aloita siitä, että hakeudut lääkärin tai psykologin vastaanotolle. Oppilaitoksilla ja työpaikoilla on omat lääkäripalvelunsa. Jos et ole niiden piirissä, käytä terveyskeskusta tai yksityisiä lääkäripalveluita. Kerro tilanteestasi ja sano, että sinulle on suositeltu psykoterapiaa. Kun olet noin nuori, sinulla on hyvät mahdollisuudet saada Kelan korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaa. Näytä vaikka tätä vastaustani, jos haluat.

Tärkeää on, että hakeudut hoitoon nyt. Vaikka jännittää, mene rohkeasti eteenpäin. Älä hylkää itseäsi, niin kuin vanhempasi silloin aikoinaan tekivät. Pidä sinä nyt itsestäsi parempaa huolta. Olet sen arvoinen!

Rakastavin ajatuksin,
perheneuvoja Paula

Ahdistaa. Olen 27-vuotias ja mieheni muutaman vuoden vanhempi. Naimisissa ollaan oltu nyt neljä vuotta ja viimeisen vuoden olen pohtinut, miksi olemme yhdessä, sillä olemme täysin erilaisia ihmisiä. Olen kouluttautunut unelma-ammattiini ja suhtaudun työhöni lähes intohimoisesti, mutta mieheni ei ole löytänyt elämälleen suuntaa. Minä haluaisin seksiä, mies ei ollenkaan. Minä ilmaisen itseäni puheella, hän mököttämällä. Minulla on paljon ystäviä, miehelläni ei juurikaan. Minä luen paljon, miestä kirjallisuus ei kiinnosta. Esimerkkejä löytyisi satoja.

Olen turhautunut, kiukkuinen, pettynyt, peloissani ja valmis eroamaan, jos tilanne ei parane, sillä näin en enää pysty jatkamaan. En halua olla itseäni vanhemman miehen äiti. Soitin seurakunnan perheneuvontaankin, josta kehotettiin soittamaan viikoittain ja kyselemään jonotilannetta. Ilman apua emme saa puhuttua. Olen kertonut miehelleni erohaluistani ja hän meni palasiksi. En tiedä kannattaako edes yrittää, kun minulla on koko ajan paha olla, onko meillä mitään toivoa?
Nainen, 27

Hei!

Kiitos viestistäsi. Hyvä, että kirjoitit. Tilanteesi kuulostaa tosi kurjalta. Mietin, kirjoititkohan sitä jonkun erityisen synkän mielialan vallassa vai koetko noin jatkuvasti?

Kerroit monia asioita, joissa olette erilaisia. Jos tekisit listan niistä asioista, jotka ovat teille yhteisiä, minkähänlainen siitä tulisi? Joskus on hyvä mielessään tai ihan paperilla asettaa suhteen positiiviset ja negatiiviset asiat ikään kuin vaa'an kahteen kuppiin. Miten kupit asettuvat? Jos negatiivisten asioiden kuppi painaa selvästi enemmän pysyvästi, on ihan aihettakin miettiä muutosta.

Osaat eritellä hienosti tunteitasi. On ihan ymmärrettävää, että olet turhautunut ym. Mietit eroa, mikäli tilanne ei tästä parane. Voisit pohtia ihan konkreettisesti, mitä se tilanteen parantuminen tarkoittaisi. Millaisia muutoksia toivot ja tarvitset? Mihin itse olet valmis? Miehesi voi olla helpompi saada kiinni siitä, mitä tarkoitat, kun kerrot hänelle selkeitä muutostoiveita.

Miehesi selvästikin on tyytyväisempi suhteeseenne. Voi olla, että avioliittonne tällaisenaan on hänelle ihan hyvä. Koska eropuheesi olivat hänelle niin suuri järkytys, hän ei selvästikään ole nähnyt sinun pahoinvointiasi. On tärkeää, että kerrot hänelle näitä samoja ajatuksia, joissa tässä kirjoitit. Olisi hyvä, että miettisitte molemmat millaista elämää ja minkälaisessa parisuhteessa haluatte elää. Ja sitten arvioikaa realistisesti sopivatko toiveenne yhteen.

Toivottavasti olet soittanut uudelleen sinne perheneuvontaan. Soita taas. Aikoja vapautuu ja joku niille aina pääsee. Aloita keskustelu jo kotona tai kirjoita kirje tai sähköposti, jos se tuntuu helpommalta. Tärkeintä on, että ryhdyt tekemään jotakin tilanteen muuttamiseksi.

Toivon sinulle sellaisia muutoksia elämääsi, että sinulla olisi taas hyvä mieli ja iloa ja rakkautta elämässäsi!

perheneuvoja, Paula

Ollaan seurusteltu nyt vuosi. Tai siis niin sanotaan aina, jos joku kysyy. Todellisuudessa meiän seurustelu ei oo kyl lähelläkään normaalia parisuhdetta, vaikka ollaan asuttu lähes koko aika saman katon allaki jne.

Nii ja miks sen pitää jutella ja näytellä itteään jossain web-kamerassa muille tytöille? Enks mä vaan riitä vai onks kaikkien miesten pakko ylläpitää jotain alfaurosmeininkiä siitäki huolimatta, että ne on parisuhteessa...??
Nainen, 22

Hei ja kiitos viestistäsi!

Pohdit kirjoituksesi alussa, ettei seurustelusuhteesi ole lähelläkään normaalia parisuhdetta vaikka avoliitossa asuttekin. Kirjoitit, että kaikki meni hyvin viime kesän tutustumisvaiheessa. Jäin pohtimaan, että minkähänlaista teillä silloin oli? Puhuitteko tunteistanne, toiveistanne, parisuhteen odotuksista? Mihin kumppanissasi alun perin ihastuit? Entä hän Sinussa?

Kirjoitit, että kaikki muuttui silloin kun ilmoitit lähteväsi pariksi kuukaudeksi Australiaan. Puhuitteko ennen lähtöäsi erossa olemisesta? Aiheuttiko se teissä epävarmuutta vai pystyittekö luottamaan siihen, että tuore parisuhteenne kestää erossa olemisen? Tämä saattaa kuullostaa jälkiviisaudelta, mutta olette ilmeisesti itsekin miettineet, että jotain tapahtui välillänne ennen lähtöäsi.

Kirjoitit, ettette osaa olla erossa toisistanne, mutta kärsit kovin nykyisestä tilanteestakin. Kerrot miesystäväsi valehtelevan ja tapailevan muita tyttöjä netissä. Kerroit myös puhumattomuudesta välillänne. Kuinka kauan mahdat jaksaa nykyistä tilannetta? Toivoit joko rohkaisua eropäätökseen tai jonkin keinon saada miehestäsi jotain uutta esille. En voi valitettavasti ottaa kantaa seurustelusuhteenne jatkamiseen, sillä päätös on teidän. Rohkaisen Sinua kuitenkin pohtimaan, mitä odotuksia Sinulla on parisuhteeseen liittyen. Entä mitkä ovat kumppanisi odotukset parisuhteesta? Ovatko nämä odotukset yhteensovitettavissa? Onko kumppanisi tietoinen mielipahastasi ja eroajatuksistasi? Kuinka tärkeitä olette toisillenne?

Usein keskustelu ulkopuolisen ammattihenkilön kanssa voi selkiyttää tilannetta. Olisiko kumppanisi valmis keskustelemaan parisuhteenne solmukohdista? Henkilökohtaista parisuhdeneuvontaa tarjoaa mm. alueenne Perheasiain neuvottelukeskus. Käynnit ovat teille maksuttomia ja luottamuksellisia.

Kaikkea hyvää toivotellen,
perheneuvoja Kaisa

Hellyys on hakusessa, kyllä. Ei ole kosketusta vaikka olen kertonut että minussa on paljon kohtia jotka odottavat kosketusta. Kysymys kyllä kuuluu, että naidaanko tai annatko? Ei silloin kyllä innosta eikä kiinnosta, siksipä seksiä suhteessa on tosi vähän. No takana on 30 vuotta yhteistä aikaa, mutta kun se hellyydenkaipuu ei katoa minnekään. Jos joskus saan kosketusta, niin se ei ole hellää vaan kohtalaisen kovakouraista sivelyä mielestäni. Jos minä kosketan niin kosketukseni on kuulemma hiplaamista tai kutittamista. Mikä siis neuvoksi yhteisen sävelen löytymiseen? Jäämme kohta kahden, kun viimeinenkin lapsista lentää pesästä ja se pelottaa.
Nainen, 50v

Hei!
Kiitos kysymyksestäsi. Olet tärkeän asian äärellä.

Ihan ensiksi onnittelut pitkästä liitosta! Teillä on epäilemättä ollut kestävyyttä, riittävästi tahtoa ja monia osa-alueita, joilla menee ihan hyvin, kun olette pysyneet yhdessä noin suuren osan elämästänne.

Juuri nyt teillä on suhteenne kannalta tuhannen taalan paikka. Lapset ovat kohta lentäneet pesästä ja loppuelämänne elätte kahdestaan, jos niin haluatte. Tämä on sellainen kohta, jossa parit joskus vasta havahtumaan huomaamaan toisensa ja parisuhteensa. Monesti kosketus ja läheisyys ovat jääneet jonnekin matkan varrelle. Teillä niitä kuitenkin vielä on. Olette onnistuneet pitämään seksuaalisen suhteenne hengissä, vaikka se ei ihan sellaista nyt olekaan kuin toivoisitte.

Yhteistä teillä on toisen kosketuksen kaipuu. Se on tärkeää ja sille on hyvä rakentaa. Pidän lauseestasi "minussa on paljon kohtia, jotka odottavat kosketusta". Se on kaunis. Tuntuu, että sellainen viesti ei voisi jättää miestä kylmäksi. Kuulikohan hän sen varmasti? Kerro se uudestaan, hyvänä hetkenä, jolloin hän on vastaanottavainen sanoillesi.

Mies ilmaisee läheisyyden kaipuunsa ronskimmin. Naisena ymmärrän, että nuo mainitsemasi aloitusrepliikit eivät ihan heti saa syttymään. Jotta pääsisitte yhdessä samaan tunnelmaan, miehesi olisi tärkeää saada tietää, millaisesta lämmittelystä sinä pidät. Kun teillä on noin pitkä yhteinen taival, uskon, että näistäkin asioista on joskus ollut puhetta. Aina se ei vaan riitä, että niistä on puhuttu joskus. On aika päivittää nämä tärkeät asiat. Ilmaise, että sinäkin toivot, että teidän seksielämänne voisi vilkastua ja kerro, mikä sinut saa syttymään ja mikä taas sammuttaa halusi. Viesti menee parhaiten perille, kun käyttää minä-viestejä ja välttää syyttelyä.

Se, että olette erilaisia, olette mies ja nainen, käy hyvin ilmi myös tavoissanne koskettaa ja siitä, miten haluaisitte tulla kosketetuksi. Tässä tapauksessa ohje "tee toiselle, niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän" ei toimi. Molempien on tärkeää sekä ilmaista omat toiveenne että ottaa toisen toiveet huomioon. Ei ole kyse siitä, että toinen tapa olisi väärä. Me vaan olemme erilaisia ja koemme asiat eri tavalla.

Viimeisenkin lapsen muuttaminen pois kotoa vapauttaa teidät monella tavoin. Sitten teillä on mahdollisuus rakastella milloin vain se molemmille sopii ja missä vain. Tämä voi olla ihan uudenlaisen seksuaalisen suhteen aikaa. Sitä ei kannata tuhlata kyräilyyn ja välttelyyn. Ole sinä rohkea ja ota ensimmäinen askel.

Teillä on kaikki mahdollisuudet löytää toisenne uudelleen. Onnea matkallenne kohti uutta aikuisen lemmen aikaa!

Toivottaa,
Paula, perheneuvoja

Inhoan asuinkumppaniani. Mieheksi tai puolisoksi häntä ei voi sanoa, koska seksi ei häneltä enää onnistu kuin poikaystävänsä kanssa. Omistamme asunnon yhdessä, eikä hän suostu muuttamaan pois. Kulissit ovat hänelle kaikki kaikessa. Koen itseni vangiksi omassa kodissani. Olen koettanut lähestyä uutta miestä treffipalstoilta, mutten näytä kelpaavan kenellekään.

Minne?
Nainen, 35

Hei!

Kiitos viestistäsi!

Tilanteesi kuulostaa todella tukalalta. Olet todellakin kuin vankina omassa kodissasi.

Kuulostaa hyvältä, että olet hakeutunut keskustelemaan ammattiauttajien kanssa, mutta harmillista, ettolet joutunut pettymään. Vaikuttaa siltä, ettet ole tullut kyllin hyvin kuulluksi ja ymmärretyksi heidän taholtaan. Pahoin pelkään, että joudun itse tämän jonon jatkoksi, mutta yritän ainakin jakaa sinulle niitä ajatuksiani, joita kirjeesi minussa herätti.

Oletan kertomasi perusteella, että suhteesi asuinkumppaniisi on joskus ollut hyvä ja niin vakaa, että olette ajatelleet yhteistä tulevaisuutta ja ostaneet yhdessä asunnon. Joidenkin mielestä se osoittaa suurempaa sitoutumista kuin naimisiinmeno. Sitten asiat ovat muuttuneet. Hellyys ja luultavasti rakkauskin (tai miksi sitä kutsutkin) on väliltänne loppunut ja suhteessanne on kolmas pyörä, miehesi poikaystävä.

Miehesi ei kuitenkaan halua luopua sinusta eikä perheestänne Hä tarvitsee sinua vaimon rooliin ja pitkään kulisseja kasassa. Voihan olla, että tilanne on hänen kannaltaan oikein hyvä ja toimiva tai vähintäänkin ok.

Ymmärrän, ettet sinä voi jatkaa näin. Voit todella huonosti, kun mietit itsesi tappamista vähän väliä. Se olisi kuitenkin itsesi kannalta huono ja lyhytnäköinen ratkaisu. Toivon, ettet sitä toteuta, vaan annat elämä näyttää, mitä sillä vielä on sinua varten varattuna. Synkän hetken varalle tässä tiedoksesi SOS-kriisikeskuksen valtakunnallisen kriisipuhelimen numero: 01019 5202. Aukioloajat ovat maanantaista perjantaihin klo 9.00-06.00, lauantaisin klo 15.00-06.00 ja sunnuntaisin klo 15.00-22.00.

Epäilemättä jäisit pois huonosta suhteesta ja muuttaisit pois asunnostanne, jos sinulla olisi paikka minne mennä. Miehelläkin tietenkin on oikeus asua omistamassaan asunnonpuolikkaassa, mutta täytyyhän sinullakin joitain oikeuksia olla. Neuvoisin sinua hakemaan juridista neuvonantajaa, joka selvittäisi, mitkä ovat sinun oikeutesi tässä tilanteessa ja mitä vaihtoehtoja sinulla on. Tarvittaessa hanki lääkärintodistus siitä, että psyykeesi ei kestä tällaista tilannetta. Miehesi tuskin tekee mitään asioiden muuttamiseksi, joten pallo on sinulla.

Kerroit etsineesi ratkaisua tilanteeseesi treffipalstoilta. Tajuat varmaan itsekin, ettet sitä kautta hyvää ja pysyvää ratkaisua löydä. Pahoin pelkään, että löytäisit vaan itsesi taas seuraavasta huonosta suhteesta ja kestämättömästä tilanteesta. Olen pahoillani, jos sanani tuntuvat julmilta, mutta tarkoitukseni ei ole loukata vaan suojella sinua enemmiltä ongelmilta.

Muista, että arvosi ei mittaudu sen mukaan, kelpaatko jollekin vai et. Olet ihan omana itsenäsi ja juuri tuollaisena hyvä ja arvokas. Älä suostu enää objektiksi muiden peleihin. Hae itsellesi sellaista apua ja tukea, jota tarvitset ja aloita uuden, paremman, itsesi näköisen elämän suunnittelu jo tänään. You can do it!

Sinuun uskoen,
Paula, perheneuvoja

Sain eilen tietää, että miehelläni on ollut suhde toiseen naiseen useamman kuukauden ajan. Olen tällä hetkellä todella ahdistunut, työnteosta ei tule mitään, mutta en uskalla ajatella sairaslomaa. Kyyneleet vain vuotavat.

Kiitos edes pienestä avusta jo etukäteen.

Hyvä kysyjä!

Kiitos viestistäsi. Kirjoituksesi oli sen verran suppea, että joudun vastaamaan sinulle ehkä hieman persoonattomasti, mutta toivottavasti saat siitä jotakin ajatuksen aihetta. Samalla viestisi oli lyhykäisyydessään hyvin puhutteleva ja kertoo ehkä ensi shokista. Kuvailemasi reaktiot ja tunteet vaikuttavat normaaleille järkyttävässä tilanteessa, kun jokin mihin on uskonut ja luottanut pettää. Kuvailet tunnelmaa, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta.

Kysyt miten pitäisi edetä ja miten keskustella miehesi kanssa. Tuntuu, että olet lähtenyt etenemään juuri oikein ja hyvään suuntaan: 1) otat tunteesi vakavasti ja suostut elämään niitä 2) lähdet hakemaan apua ja tukea vaikeassa tilanteessa ja 3) muistat myös lapset. Suosittelen jatkamaan tällä linjalla. Eli.

On tervettä kohdata omat tunteensa sellaisina kuin ne eteen tulevat. Arvosta niitä. Ne ovat tärkeitä viestejä sinulle paitsi omasta voinnistasi myös suhteenne merkityksestä sinulle. Onko sinulla ketään läheistä ystävää, jolle voisit purkaa päällimmäisiä tuntemuksiasi? Toivottavasti voit lähipiiristäsi saada tukea ja luottamuksen siihen, että et ole tapahtumien pyörteessä yksin. Ehkä jollekulle muullekin on joskus käynyt samoin ja voit saada ymmärrystä.

Toisaalta voimakas reaktiosi kertoo suhteenne merkityksestä sinulle. Uskottomuuden ei automaattisesti tarvitse merkitä suhteen rikkoutumista tai sen laadun lopullista heikkenemistä. On teistä kahdesta kiinni mitä suhteellenne teette. Oma kokemukseni on, että uskottomuuden voi kääntää omaksi ja parisuhteen hyödyksi, mikäli molemmat sitoutuvat suhteen avoimen tutkimiseen, havaittujen ongelmien myöntämiseen ja käsittelyyn sekä luottamuksen uudelleen rakentamiseen. Tämä ei kuitenkaan tapahdu hetkessä tai helposti. Se vaatii paljon yhteistä keskustelua, tunteiden kohtaamista ja vastaanottamista puolin ja toisin, uskoa muutoksen mahdollisuuteen ja yhteistä surua siitä, mikä on menetetty. Luottamus rakentuu avoimuudelle ja sanojensa mittaiselle toiminallelle hitaasti, mutta se on mahdollista. Tässä työssä ammattiauttaja voi olla hyvänä tukena ja apuna.

Jos puolisosi ei ole valmis luopumaan toisesta suhteestaan, tai tästä tulee liian suuri juopa välillenne, sen ei tarvitse koitua sinun tuomioksi. Tämäkin tuska ja pelko voi opettaa sinulle uusia asioita itsestäsi ja muista. Pelkojesi ja epävarmuuksiesi kautta pääset toivottavasti kosketuksiin myös sellaisten voimavarojesi kanssa, joista et vielä tiennyt tai jotka odottavat puhkeamistaan. Toisaalta jos onnellisesti käy, opit itsestäsi ja toiminnastasi uusia asioita, joita voit käyttää hyödyksesi nyt ja myöhemmin jääpä puoliso rinnallesi tai ei. Seuraamalla itse viitoittamaasi polkuasi (tunne, hae tukea, tutki, toimi ja muista lapset) voit olla voittaja käypä niin tai näin.

Mietit mistä aloittaa. Juuri tuo kuulostaa erittäin hyvälle. Et säntää suoraan ratkaisuihin tai toimintaan, vaan pysähdyt kuulostelemaan oloasi ja miettimään asioita. Ehkä puntaroit eri näkökulmia ja vaihtoehtoja. Se on aikuisuutta ja kypsyyttä haastavassa tilanteessa. Kuulostaa myös mainiolle, että pelostasi huolimatta, et lamaannu, vaan lähdit nopeasti etsimään apua ja tietä ulos.

Kysyt miten keskustella miehesi kanssa. En usko, että tällaisessa tilanteessa on olemassa kovin hyviä neuvoja. Vaikeimmissa tilanteissa käyttäydymme kuitenkin juuri niin hyvin kuin osaamme. Tärkeimmän olet jo tehnyt: olet pysähtynyt miettimään ennen toimimista ja lopullisiin ratkaisuihin ryntäämistä. Sinänsä (ehkä hieman teoreettisesti kyllä) lienee edullista, jos voit puhua siitä, mitä itse koet ja tunnet ja pitäydyt minä-viesteissä. Syyttely helposti johtaa toisen linnoittautumiseen ja puolustusreaktioon.

Lopuksi pari sanaa lapsista. On hyvä, että pidät lapset mielessäsi. He luultavasti huomaavat ennemmin tai myöhemmin, että jokin on hullusti perheessänne. On hyvä antaa heille jokin selitys, mutta on ehdottoman tärkeää suojella heitä suhteenne sekamelskalta. Selitys voi olla niinkin yleisluontoinen kuin: äidillä ja isällä on nyt vaikeaa keskenään, mutta se ei mitenkään johdu teistä. Teemme yhdessä työtä asioiden selvittämiseksi. Tms. On tärkeää, että lapset eivät tule kriisinne osapuoliksi ja saavat kuulla, että eivät ole siihen syyllisiä. Normaali arjen pyöriminen on lasten kannalta helpottavaa ja turvallisuutta luova tekijä. Sitten kun itsellä on voimavaroja, on hyvä myös jutella lasten kanssa siitä, mitä heille kuuluu ja miten he ovat asiat kokeneet. Siitä kuitenkin kannattaa lähteä, että elätte nyt erityistä aikaa parhaan taitonne mukaan. On luonnollista, että se myös näkyy ja tuntuu lastenkin elämässä jotenkin. Itseltä ei kannata odottaa oppikirjamaisia suorituksia tai sankariäiteyttä. On lapsillekin tärkeä nähdä, että elämässä voi sattua kaikenlaista, kipeitäkin asioita, mutta niistä voi selvitä ja päästä eteenpäin. Se lienee yksi arvokkaimpia oppeja, joita lapselleen voi antaa.

Kaikkea hyvää sinulle toivoen,
perheneuvoja Iiris

Tapasin mieheni oltuani pitkään ns. seikkaileva sinkku. Han on samanikäinen kuin minä ja omaa saman arvo- ja kulttuuritaustan. Työskentelemme samassa kaupungissa ulkomailla.

Tunnen syyllisyyttä siitä, että mielessäni arvostelen häntä, etten osaa olla täysin onnellinen hänen kanssaan, vaikka asiat ovat hyvin. Meillä on upea talo upeassa paikassa, terve lapsi ja terve ruumis. Olenko vain levoton sielu, joka aina kaipaa jonnekin tai jotakin uutta. Miten osaisin elää itseni ja tilanteeni kanssa siten, etta en aiheuttaisi kärsimystä miehelleni ja itselleni? Miten saisin omat seksuaaliset tarpeeni tyydytettyä? Yritänkö suitsia ruumiini haluamaan häntä? Väkisin se ei tunnu onnistuvan. Kuinka yleisiä tuntemukseni ovat? Olenko pinnallinen egoisti?
nainen, 38 v

Kiitos kirjeestä, jossa pohdit elämääsi.

Olet löytänyt miehen, jonka kanssa olet perustanut perheen. Välität hänestä, mutta kaikki asiat eivät suju toivomallasi tavalla. Tunnet syyllisyyttä siitä, ettet ole tyytyväinen etkä halua samoja asioita kuin miehesi. Vaikuttaa siltä, että olet yrittänyt sopeutua tilanteeseen, joka ei ole sitä, mitä sinä elämältä toivot.

Kyselet, oletko levoton sielu, joka ei osaa asettua aloilleen vaan kaipaa aina jotakin muuta kuin mitä käsillä on. Kuinka paljon olet voinut jakaa näitä ajatuksiasi miehesi kanssa? Oletko saanut häneltä vastakaikua? Ymmärtääkö miehesi, miksi et välttämättä halua toista lasta - että haluaisit hänen vähentävän työtekoa, ainakin kotioloissa, ja haluaisit hänen olevan enemmän läsnä perheenne arjessa. Pelkäät myös taloudellista riippuvuutta miehestäsi. Haluaisit ehkä itsekin toisen lapsen, jos voisit luottaa siihen, että saisit mieheltäsi enemmän tukea eikä sinun tarvitsisi esimerkiksi luopua urastasi.

Kerrot, ettet halua seksiä miehesi kanssa ja näytät syyttävän siitä itseäsi. Kuitenkin kuvaat, ettei miehesi ole juurikaan kiinnostunut sinun toiveistasi ja tarpeistasi. Miehesi laukeaa aina, mutta sinä harvoin. Siksi on ymmärrettävää, ettei seksi hänen kanssaan enää kiinnosta sinua. Onko käynyt niin, että olet pyrkinyt ottamaan huomioon miehesi tarpeet ja samalla omat tarpeesi ovat jääneet huomiotta. Ovatko kuvitelmasi vieraista miehistä toiveitasi siitä, että tulisit tarpeinesi kuulluksi ja nähdyksi? Tuskin pystyt suitsimaan itseäsi haluamaan miestäsi, olisiko tie nautintoon pikemminkin se, että unohtaisit suitset ja kertoisit hänelle avoimesti, mitä yhteiselämältä ja seksiltä haluat? Kokemistasi pettymyksistä huolimatta.

Kuvaat miestäsi kiltiksi ja hyväksi; siksikö sinun on vaikea ottaa puheeksi asioita, joihin et ole suhteessanne tyytyväinen? Tuleeko sinulle syyllinen olo, jos yrität ilmaista näitä tunteitasi hänelle? Tunteesi eivät ole oikeita tai vääriä, ne ovat sinun aitoja tuntemuksiasi. Siksi on tärkeää, että ne tulevat ääneen sanoitetuiksi. Olisiko teidän mahdollista hakeutua pariterapiaan, jos keskusteluyhteys ei muuten aukea?

Terveisin,
perheneuvoja Pirkko

Olen tapaillut erästä tyttöä jo kohta viisi kuukautta. Olemme tunteneet toisemme jo kuitenkin yli viisi vuotta ja välillämme on aina ollut kipinöitä. Olemme olleet jatkuvasti yhteydessä toisiimme. Kuitenkin päällekkäin menneet seurustelusuhteemme eivät ole antaneet meille mahdollisuutta tapailla toisiamme vasta kuin nyt. Itse erosin vuoden vaihteessa ja tämä tyttö vuoden alkupuolella. Kummatkin meistä seurustelivat aikaisemmin 5-4 vuotta saman kumppanin kanssa.

Tässä on tosi paljon ristiriitoja joista en saa selvää, mitä hän ajattelee. Onko hän tosissaan minun kanssani vai pelaako hän vain peliä? Odottaako hän jotain parempaa? Enkö vastannutkaan täydellisesti hänen odotuksiaan? Mitä hän minusta tahtoo?
Mies, 25

Hei ja kiitos viestistäsi!

Olet tapaillut pidempään tuntemaasi tyttöä vajaat puoli vuotta ja toivoisit jo suhteenne syvenemistä. Viihdytte yhdessä ja vietätte yhteistä vapaa-aikaa. Sinä olet varma omista tunteistasi, mutta tyttö ei ole vielä valmis sitoutumaan uuteen seurustelusuhteeseen. Molemmat olette aiemmin olleet pitkissä seurustelusuhteissa tahoillanne. Jäin pohtimaan, minkälaisia nämä seurustelusuhteet ovat olleet ja kuinka ne ovat päättyneet. Kuinka tiiviisti vietitte aikaa seurustelukumppanienne kanssa, kuinka paljon jokaisella oli omaa aikaa ja tilaa, minkälaiset "pelisäännöt" seurustelusuhteissanne oli...?

Meillä kaikilla on yksilölliset käsityksemme monista asioista, kuten kotitöistä, rahankäytöstä, juhannuksen vietosta tai sukulaisten tapaamisesta... Jos otetaan esimerkkinä seurustelusuhde, niin mitä se sinulle tarkoittaa? Mitä seurustelusuhteeseen mielestäsi kuuluu ja mitä siihen ei kuulu? Minkälaiset odotukset sinulla on seurustelukumppaniasi kohtaan? Entä mitkä mahtavat olla tyttösi käsitykset em. asioista? Olisi tärkeää, että keskustelisitte avoimesti em. odotuksista ja pohtisitte yhdessä, ovatko nämä odotukset jatkossa yhteensovitettavissa.

Kuullostaa siltä, että olet varma omista tunteistasi, mutta epävarma tyttösi tunteista. Haluaisit vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiisi. Ainoa, joka näihin kysymyksiin voi vastata, on kuitenkin tämä kyseinen tyttö. Tosin voi olla, ettei hän oikein tiedä itsekään, mitä haluaa. Joskus maisemanvaihto ja etäisyyden ottaminen auttaa näkemään asioita selvemmin. Kirjoitit, että hän on maailman kiltein ja siveellisin ihminen. Tätä taustaa vasten rohkenen olettaa, ettei hän pelaa mitään pelejä kanssasi. Ehkäpä hän tarvitsee lisää aikaa tietääkseen, mitä haluaa. Hän ei tahtoisi, että odotat häntä, mutta itse tahdot odottaa...

Ehkäpä joku tuntematon filosofi on ollut joskus samankaltaisessa tilanteessa, sillä mieleeni tulee seuraava mietelmä: "If you love something, set it free. If it comes back, it´s yours. If it doesn´t, it never was." Eli jos maltat antaa rakkauden kohteellesi vapaat siivet, se saattaa lentää takaisin luoksesi. Käsitykseni mukaan olet silloin tehnyt parhaasi suhteenne eteen ja voit ehkä levollisimmin mielin jäädä odottamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kaikkea hyvää sinulle toivotellen,
perheneuvoja Kaisa

Miesystäväni jätti minut noin reilut kolme kuukautta sitten. En ole ollu montakaan päivää oma itseni eroni jälkeen. Tekee vaikeaa myöntää itselleen, että kaikki on ohi tai jatkaa elämää eteenpäin. Tuntuu, että joku seinä on edessä, ja se estää tekemästä kaikkea asiota esim. ihmisten ilmoilla on paha olla tai kiinnostusta ei riitä ylipäätään muuhun tai muihin ihmisiin. Tällä hetkellä olen töissä ja mulla on lapsi hoidettavana, lisäksi käyn lenkillä milloin jaksan. Tuntuu, että siinä on elämäni kiinnostus tällä hetkellä.
Nainen, 31

Hei ja kiitos viestistäsi.

Kerroit, että miesystäväsi jätti sinut muutama kuukausi sitten. Kirjeestäsi ei ilmene, kuinka kauan parisuhteenne kesti, minkälainen se oli, asuitteko yhdessä, jne...Jäin myös pohtimaan, tuliko ero Sinulle yllätyksenä vai kestikö eroprosessinne pidempään. Joudun siis vastailemaan Sinulle varsin yleisellä tasolla. Ihmissuhteen päättyminen on aina surullista ja erityisen kipeää tekee luopuminen rakkaussuhteesta. Varsinkin silloin, jos itse olisi vielä halunnut jatkaa suhdetta. Sen ymmärtäminen, miksi näin kävi, olisi tärkeää toipumisen kannalta. Kertoiko miesystäväsi syytä suhteenne päättämiseen? Keskustelitteko asiasta?

Kirjoitit, ettet ole ollut montaakaan päivää oma itsesi eron jälkeen. Kerroit myös, että on vaikeaa hyväksyä eron lopullisuus ja jatkaa eteenpäin. Tuskainen olo rajoittaa elämääsi etkä tunne oikein innostusta tai mielenkiintoa. Ilmeisesti kuitenkin työssä käynti, lapsen hoito ja lenkkeily auttavat Sinua pysymään kiinni arjessa ja ovat siis voimavaroja nykyisessä, kuormittavassa tilanteessa. Kuinkahan saat nukutuksi? Syöthän riittävästi? Olisi tärkeää, että kriisin keskellä jaksaisit huolehtia itsestäsi. Tee itsellesi mieluisia asioita ja lepää mahdollisuuksien mukaan. Onko Sinulla ystäviä, joille voit puhua? Usein puhuminen kipeästä asiasta auttaa edes jossakin määrin.

On hyvä, että otit yhteyttä ja kerroit pahasta olostasi. Olen pahoillani, etten voi näiden tietojen perusteella auttaa sinua tässä tämän enempää. Suosittelen Sinua ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon tai omaan terveysasemaasi (ellet ole jo niin tehnytkin). Vaikka elämä tuntuu nyt raskaalta, niin ajan myötä vaikeatkin tunteet yleensä helpottavat ja elämä alkaa tuntua taas vähitellen paremmalta.
Kaikkea hyvää Sinulle toivoen,

perheneuvoja Kaisa