Mikään ei tunnu miltään. Enkä osaa oikein nauttia tilanteista. Nytkin olin reissussa. Ajattelin koko reissun ajan "huomenna ajattelen, että huomenna tämä on jo ohi" ja "huomenna tähän aikaan olen jo kotona".
Näitä ajatuksia tulee aina, kun olen jonnekin lähdössä. En saa mitään irti näistä hauskoista jutuista, kun ajattelen vain näin. Sitten, kun oikeasti olen kotona ajattelen "eilen olin tähän aikaan siellä ja täällä" ja se tuntuu kuin unelta. Ihan kuin ei olisi edes tapahtunut.
Olen ollut huonossa suhteessa pidemmän aikaa. Luottamuspula on suurin ongelma suhteessa. Ja myös se, etten osaa puhua tunteistani. Minua on käytetty hyväksi pienenä. Kerroin vanhemmilleni, mutta minua ei uskottu.
Tämä on alkanut vaivaamaan minua todella paljon.
Nainen, 20
Hei!
Hyvä, että kirjoitit! Kuulostaa, että olet aika hukassa oman elämäsi kanssa.
Kirjoitat viestissäsi kolmesta eri asiasta: siitä, että asiat eivät tunnu miltään, huonosta parisuhteesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Seksuaali- ja psykoterapeuttina en voi olla ajattelematta, että kaksi ensimmäistä ovat seurausta viimeisestä.
Elämässäsi tapahtuu mukavia asioita, mutta et jotenkin ole niissä läsnä. Hyvätkään asiat eivät tunnu miltään, eivät kosketa. Tämä muistuttaa jotain, mitä kutsutaan psykologiassa dissosiaatioksi. Dissosiaatio on minän puolustusmekanismi, jolla mieli suojautuu traumaattisia kokemuksia vastaan. Sellainen voi kehittyä lapsuudenaikaisen seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena.
Epäilen, että saatat kärsiä tällä hetkellä niin sanotusta post-traumaattisesta stressireaktiosta. Se tarkoittaa sitä, että vanha traumaattinen kokemus, joka on silloin aikoinaan jäänyt käsittelemättä ja hoitamatta, nostaa nyt päätään ja alkaa oireilla. Se, että vaikka kerroit tapahtuneesta vanhemmillesi, he eivät uskoneet sinua, on vain pahentanut asiaa. Olet jäänyt yksin kantamaan traumaasi silloin, kun olisit nimenomaan tarvinnut aikuisen suojelua ja lohdutusta.
On ihan hyvä, että olet herännyt tähän asiaan nyt. Mielesi on viisas, kun se on nyt alkanut vaivaamaan sinua tällä. Nyt on oikea aika korjata se, mikä silloin lapsuudessa jäi hoitamatta. Hyvän, lämpimän ja ammattitaitoisen trauma- tai seksuaaliterapeutin luona sinun on turvallista ryhtyä nyt avaamaan pitkään lukittuna ollutta traumaa. Se tulee kestämään jonkin aikaa, ehkä vuosia. Mutta lupaan sinulle, että se kannattaa. Sitä kautta saat elämäsi takaisin. Opit taas nauttimaan elämän hyvistä asioista etkä enää tyydy huonoon parisuhteeseen.
Aloita siitä, että hakeudut lääkärin tai psykologin vastaanotolle. Oppilaitoksilla ja työpaikoilla on omat lääkäripalvelunsa. Jos et ole niiden piirissä, käytä terveyskeskusta tai yksityisiä lääkäripalveluita. Kerro tilanteestasi ja sano, että sinulle on suositeltu psykoterapiaa. Kun olet noin nuori, sinulla on hyvät mahdollisuudet saada Kelan korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaa. Näytä vaikka tätä vastaustani, jos haluat.
Tärkeää on, että hakeudut hoitoon nyt. Vaikka jännittää, mene rohkeasti eteenpäin. Älä hylkää itseäsi, niin kuin vanhempasi silloin aikoinaan tekivät. Pidä sinä nyt itsestäsi parempaa huolta. Olet sen arvoinen!
Rakastavin ajatuksin,
perheneuvoja Paula
1 kommentti
Anonyymi
8.9.2012 16:18
Kirjoittajalle:
Hae itsellesi apua! Elämän ei tarvitse olla sellaista kuin miksi sitä kuvaat. Olen itse teini-iän aikana hyväksikäytön uhri ja tunnistan hyvin kuvaamasi tunnetilat. Kyse on juuri trauman oireista. Pitkän ajan kuluessa voi olla vaikeaa huomata, kuinka vanhat asiat kietoutuvat nykyisyyteen, omaan identiteettiin ja elämästä tulee vain yhtä suurta pahaa oloa. Se ei kuitenkaan ole todellisuutta vaan trauma tekee elämästäsi pahaa ja traumasta selviäminen on mahdollista. Se vaatii rohkeutta kohdata asioita, mutta sen jälkeen pystyy ottamaan elämänsä haltuun ja elää onnellisena. Itse olen käynyt 7 vuotta ammattiauttajalla, ja joka ikinen tapaaminen ja kerta on ollut tarpeellinen ja hyödyllinen. Pikku hiljaa, askel kerrallaan. Ennen halusin tappaa itseni, olin masentunut, kärsin ahdistus- ja pelkotiloista, en muista pitkiä aikoja elämästäni ja kärsin psykoottisista oireista. Nykyään elämäni on onnellista ja paha olo ja muistot ovat väistyneet taka-alalle ja ovat vain yksi pieni osa elämänkokemuksiani. Kokemusteni ansiosta olen vahva, itsetietoinen ja empaattinen nuori nainen.
Kuten perheneuvoja kirjoitti, samoin sanoin: "Mutta lupaan sinulle, että se kannattaa. Sitä kautta saat elämäsi takaisin."
Minäkin lupaan sinulle kokemuksen äänellä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin