Tilanteeni saattaa kuulostaa hieman tekopyhältä ja tavallaan osaan vastata jo itsellenikin mitä pitäisi tehdä. Mutta toisaalta haluaisin uskoa ja toivoa, että on olemassa vaihtoehtoinen ratkaisu ja onnellinen loppu.
Seurustelen avoliitossa elävän miehen kanssa. Mies on ollut avovaimonsa kanssa yhdessä noin viisi vuotta ja me olemme miehen kanssa tutustuneet vasta vajaa puoli vuotta sitten. Tutustuminen alkoi pienellä flirtillä ja tilanne on kehittynyt nykypisteeseen vähitellen. Olen tiennyt alusta asti hänen seurustelevan, mutta hän ei tiennyt minun tietävän. Muutamien yhdessä vietettyjen öiden jälkeen hän kertoi asiasta. Aluksi hieman peitellen ja tilannetta vähätellen; "meillä menee huonosti, ei varsinaisesti edes seurustella, asutaan vain yhdessä." Totuus on kuitenkin tullut esille ajan kuluessa, eikä miehellä ole aikomustakaan jättää avovaimoaan. Aluksi hän ei halunnut kertoa asiasta, koska oli kuulemma niin ihastunut minuun, ettei halunnut sillä faktalla pilata mahdollisuuksiaan. Uskon, että syynä oli myös pelko siitä, että kertoisin vaimolle. Miehellä on ollut useita suhteita nykyisen seurustelun rinnalla vuosien saatossa, joista osasta on kantautunut huhuja myös vaimokkeen korviin.
Se, että miehellä on avovaimo on itselleni täysin OK, vaikka se ehkä hassulta kuulostaakin. Olen valmis jakamaan jotain niin hyvää kuin hän. Kun olemme kahden, tuntuu ettei maailmaamme mahdu ketään muuta. Ongelmana onkin, että olen aidosti ja täysin vilpittömästi rakastunut täydestä sydämestäni.
Aluksi pidin koko ihmistä lähinnä hyvänä vitsinä ja suhtauduin häneen kylmän viileästi, jopa hieman ylimielisesti naureskellen ja pidin häntä vain hauskanpitona. Nyt mies on kuitenkin saanut minusta yliotteen ja vetää minua mukanaan kuin pässiä narussa. Pompottelee minua miten sattuu, on kieltänyt minulta täysin kaikki muut miehet ja kontaktit ja olen siihen suostunut. Pelkään enemmän kuin mitään, että menetän hänet. Tiedän, että tilanne ei todellakaan ole terve tai normaali ja voin todella huonosti.
Olen alkanut hautoa jopa itsemurhaa, tunnen olevani täysin loukussa. Olen uhannut monet kerrat lähteä, mutta aina hän saa minut houkuteltua takaisin. Annan anteeksi kaiken ja alistun kohtalooni. Tiedän, että ansaitsisin miehen, joka rakastaa vain minua ja haluaa olla vain yksin minun kanssani, mutta jotenkin mies on saanut minut aivopestyä ettei sellaisia miehiä ole olemassakaan. "Ei kukaan pysty olemaan vain yhden ihmisen kanssa loppuelämäänsä eikä yleensä muutenkaan vuotta kauempaa." Minä uskon.
Roikun hänessä kiinni, tyydyn siihen vähään mitä saan. Koska silloin kun saan pitää hänet edes hetken itselläni ja saan hänen jakamattoman huomionsa, tunnen olevani maailman kaunein, ihanin ja täydellisin nainen. Meillä on samanlainen huumorintaju, eikä kukaan ole pitkään aikaan saanut minua nauramaan niin kuin hän. Jaamme uskomattoman samanlaiset elämänkokemukset sekä moraaliset arvot ja näkemykset ja olenkin käynyt hänen kanssaan ehkä elämäni syvimmät ja henkilökohtaisimmat keskustelut, joista saan irti todella paljon. Seksi on parasta koskaan. Ja vertailun vuoksi sanottakoon etten ole kaikista kokemattomimmasta päästä. Kuitenkaan kyse ei ole pelkästään fyysisestä suhteesta, vietämme 70 prosenttia yhteisestä ajastamme muualla kuin sängyssä, eikä seksiä harrasteta todellakaan joka kerta kun tapaamme.
Vaikka näämme suhteellisen harvoin, noin kerran viikossa ja välillä harvemminkin, puhumme päivittäin puhelimessa ja sähköpostin välityksellä. Tiedän, että hänkin välittää minusta tosissaan, mutta luulen, että hän pelkää liikaa päästää irti tutusta ja turvallisesta suhteesta. Mies on itseäni muutaman vuoden vanhempi, mutta nuoruuden myrskyisät kasvukivut hän on käynyt yhdessä avovaimonsa kanssa läpi.
Itse voisin kuvitella tulevaisuuteni hänen kanssaan, olisin valmis menemään naimisiin vaikka heti. En ole avovaimosta mustasukkainen, enkä usko että tulisin tulevaisuudessakaan olemaan. Toinen asia on ehkä sitten "ne muut naiset", tuskin hän minunkaan kanssani pystyisi tai haluaisi olla täysin uskollinen.
Kuitenkaan tulevaisuudesta puhuttaessa mies ei näe meitä yhdessä. Syitä ovat esimerkiksi erilaiset tulotasomme ja elämäntapamme sekä samanlaiset persoonamme, hän pelkää riitoja. "En pystyisi ikinä kuvitella meitä sillä tavalla yhdessä, tämä on hyvä näin." En tiedä kauan pääni enää kestää tällaista tilannetta. Onko täysin turhaa odottaa ja toivoa parempaa? Että hän muuttaisi mielipidettään ja tajuaisi arvoni? Vai repäistä itsensä irti vielä kun se on jotenkuten edes mahdollista?
Oksettaa edes ajatella elämää ilman häntä. Hänen tapanaan toisaalta on minun reaktioideni tarkasteleminen ja analysoiminen. Hän näkee tällaiset tilanteet yleensä pelinä ja hauskanpitona, eikä siksi koe tarpeelliseksi kertoa todellisia tunteitaan ja siksi haluaisinkin uskoa, että hän vain testaa miten suhtaudun, kun sanoo ettei näe meitä yhdessä.
Nainen 22
Hei!
Kiitos viestistäsi. Tulin kovin surulliseksi, kun luin sen. Siitä käy hyvin selville, että olet fiksu nuori nainen, mutta erittäin hankalassa tilanteessa.
Minun hälytyskelloni alkoivat soida monessa kohdin, kun kerroit miehen käytöksestä. Itsekin ne tajuat ja silti... Kuulostaa ikään kuin olisit hypnotisoitu. Olet korviasi myöten rakastunut ja valmis sulkemaan silmäsi kaikelta negatiiviselta.
Tulee mieleeni, mahtaakohan miesystäväsi olla sitä ihmistyyppiä, joka on suorastaan mestari saamaan ihmiset rakastumaan itseensä. Se koukku, että hän saa sinut tuntemaan itsesi maailman ihanimmaksi naiseksi, vaikka vain hetkeksi, on vahva. Siitä "huumeesta" voi tulla riippuvaiseksi, niin että on valmis sietämään mitä vaan, maksamaan kuinka kovan hinnan vaan, kunhan saa taas uuden annoksen. Kun tämä addiktio on saanut sinut itsemurhan partaalle, tiedät itsekin, että nyt hinta on liian kova.
Sinun kannattaisikin ehkä suhtautua mieheen kuin huumepiikkiin tai -pilleriin. Annos häntä antaa sinulle hyvää oloa hetkeksi, mutta tiedät, että hän ei ole sinulle hyväksi. Tajuat ehkä senkin, että tämän aineen diilaus loppuu jossain vaiheessa. Mies ei näe tulevaisuutta kanssasi, joten ennen pitkää hän kyllästyy ja siirtyy seuraavaan valloitukseensa. Viimeistään siinä vaiheessa joudut yksin kärvistelemään vieroitusoireittesi kanssa.
Kysyt, kannattaako sinun odottaa, että mies tajuaisi arvosi ja muuttuisi. Vastauksen tiedät itsekin: ei kannata. Mietit, pitäisikö sinun repäistä itsesi irti vielä kun se on jotenkuten edes mahdollista. Kyllä! Itsesi ja elämäsi tähden, tee se!
Herää siis hypnoosista. Siihen auttaa jutteleminen ystävien kanssa. Heiltä saat tervettä peilausta elämääsi ja suhteeseesi. Tee itsellesi sopiva vieroitusohjelma, joka sisältää paljon sosiaalista toimintaa muiden ihmisten kanssa ja sellaisia harrastuksia, joista nautit. Valitse itsellesi joku tukihenkilö, jolle voit soittaa aina kun halu ottaa mieheen yhteyttä käy liian suureksi.
Varaudu siihen, että kun alat irrottautua suhteesta, mies muuttuu aktiivisemmaksi. Senhän olet jo nähnytkin. Sinä olet hänelle mukava leikkikalu, ei hän halua päästää sinusta vielä irti. Tule tietoiseksi siitä, millaisia koukkuja hän käyttää saadakseen pidettyä sinut riippuvaisena itsestään. Joillekin miehille on suuri narsistinen loukkaus, jos nainen kehtaa jättää heidät. Silloin otetaan kaikki keinot käyttöön. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Tiedän, että tästä miehestä luopuminen on sinulle vaikeaa, tuskallista ja ylivoimaisenkin tuntuista. En silti näe mitään muuta ratkaisua tähän, valitettavasti. Kaikki myötätuntoni on puolellasi.
Toivon sinulle voimaa, rohkeutta ja viisautta tehdä oikeita valintoja. Lämmöllä,
perheneuvoja Paula
18 kommenttia
VeliSkeptinen
21.8.2012 13:00
Jätä se sika!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.8.2012 13:12
Mies pettää avovaimoaan kylmän rauhallisesti ja sinä sanot, että hän on hyvä? I rest my case...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.8.2012 13:51
Eikös avoliitossa juuri sen takia olla, että voi maistella vähän namupaloja vähän muualtakin?
Vastaa kommenttiinAinakin niin minä tekisin.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
21.8.2012 17:14
Tuota. Kun aloin lukea tätä, sain flashbackin menneisyyteen. Aloin itsekin ‘seurustella’ avoliitossa olevan, minua muutamaa vuotta vanhemman miehen kanssa. Mies ei aluksi myöntänyt olevansa seurustelusuhteessa, mutta sain sen mutkien kautta selville ja toki olin sitä jo epäillytkin. Ei halunnut kertoa, koska pelkäsi menettävänsä minut. Kuulostaako tutulta? Ai niin ja tietenkin avovaimon, jonka kanssa yhteinen talokin oli ostettu, kanssa oltiin ‘vain tavan vuoksi’, ja ‘seksiä ei enää ollut ollut moneen vuoteen’. Ja totta kai olimme kuin toisillemme luotuja heti ensitapaamisesta lähtien. Koska tämä mies asui vielä ulkomailla, näimme ensimmäisen puolen vuoden aikana hyvin harvoin, vain muutamana viikonloppuna.
Sitten tarinani saakin erilaisen käänteen. Puolen vuoden kontaktin jälkeen ilmoitin, että valitse: joko minä tai avokkisi. Mies valitsi minut. Olemme nyt jo kymmenettä vuotta yhdessä, joista melkein kuusi naimisissa.
Saman itse kokeneena neuvon seuraavaa: anna miehelle ultimatum nyt ja heti, jos kerran rakastat. Mies tulee luultavasti valitsemaan avovaimonsa, jolloin on selvää ettei teidän suhteellanne ole tulevaisuutta. Mutta voipi olla että mies on rohkea ja valitsee sinut. Niin tai näin, sittenpä tiedät eikä tarvitse enää jossitella.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.8.2012 18:22
Joopa joo. Tässä tyyppi esimerkki siitä miten käy kun tekee väärin. Alusta alkaen nainen on tiennyt koko homman ja nähnyt myös, miten mies valehtelee. Eli molemmat toimivat väärin ja vaikka merkkejä siitä on ilmassa, että hyvä ei seuraa, homma jatkuu. Lopulta nainen on itsemurhan partaalla ja mitenhän mahtaa olla avoliiton laita. Joka tapauksessa avopuoliso joutuu kärsimään ja liitto perustuu valheelle.
Valheella on lyhyet jäljet sanottiin jo ennen muinoin.
Kannattaa lopettaa väärinteko jo ennen kuin ees alottaa niin välttyy kaikilta ikävyyksiltä. Valitettavaa sanoa miessukupuolen edustajana, että tällaisiakin ukkoja on, jotka tämmöistä harrastaa. Kuvottavaa.
Kyllä kaikille löytyy se yksi ja oikea rakas ja jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi ykköspaikalla, eikä kenenkään seksitarpeiden hyväksikäyttökohteena!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.8.2012 20:49
Kuulostaa että muutama vuosi on tässä tapauksessa 15-20v.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.8.2012 22:49
No ensinnäkin kannattaa ottaa vähän etäisyyttä, että pystyt edes ajattelemaan selkeästi. Haluatko jotain enemmän vai et? Ja jos haluat niin milloin? Kun tiedät, niin anna selkeät vaihtoehdot ja toteuta ne kylmän viileästi.
Meissä miehissä on se hyvä puoli, että yleensä tarkoittamme täysin kirjaimellisesti mitä sanomme. Eli tulevaisuutta teillä ei tule olemaan ja hänen kokemuksensa mukaan hän menettää kiinnostuksensa tällaisissa tapauksissa noin vuoden rajapyykin kohdilla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.8.2012 23:51
Jos itsemurhaa olet hautonut tällaisen asian vuoksi niin suosittelen ammattiapua jo nyt / terapiaan!
Vastaa kommenttiinPettääkö pettäjä uudelleen, mieti jos olisit itse hänen avovaimonsa asemassa? Olisiko kaikki kuten nyt sinulla ja hänellä tässä tilanteessa. Hyväksyisitkö tämän toisen naisen toiminnan? Kannattaa ainakin tuumailla edellisiä asioita ;)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
22.8.2012 13:57
Voi ei, kamala tilanne! tämä herätti minut, sillä olen ihastunut, ei vaan hullaantunut varattuun mieheen, vaikka hälytyskellot sanovat että hän on tunnekylmä ja julmakin, en välitä, haluan vain hänet. Mutta sinulta haluan kysyä, miksi kidutat itseäsi, etkä arvosta itseäsi? Olet mahtava nainen ja kaiken rakkauden arvoinen, mitä maailmasta löytyy, et ansaitse olla jonkun varatun, itseriittoisen PASKIAISEN pelien kohde! Jättämällä hänet teet suurimman palvelun itsellesi, mikä on mahdollista tehdä. ja kiitos sinulle, koska nyt näen myös oman tilanteeni eri valossa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Franny_Berry
22.8.2012 18:38
Voi helevatti. Et oo tosissas?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.8.2012 20:38
Sain kuvan, että olet aivankuin pakkomielteen vallassa, josta kuitenkin tulisi päästä irti. Voisitko saada tukihenkilön, joka auttaisi sinua irtautumaan. Lopetat, etkä vastaa puheluihin/viesteihin. Siis konkreettisesti irti.
Vastaa kommenttiinRakastaa voit häntä edelleenkin. Rakas serkkuni kuoli tänä kesänä, pidin ja rakastin häntä ystävänä hyvin paljon. Ei se rakkaus mihinkään katoa, tietysti aika laimentaa surua, vaikka en enää voi häntä nähdä.
Vielä mietin, oisko järkeä yrittää jutella miehen avovaimon kanssa? Mielestäni joka tapauksessa tarvitset ulkopuolista apua itsellesi.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
23.8.2012 21:31
Kiitos kaikille kommentin jättäneille. Erityisesti kiitos Paula.
Vastaa kommenttiinKommenttine ovat antaneet minulle paljon ajattelemisen aihetta ja hyviä neuvoja, olen miettinyt sanojanne todella.
Franny_Berry toivoi etten olisi tosissani ja niin todella toivoisin minäkin, hyvin valitettavaa vain on se että kyseessä on kuin onkin minun todellinen elämäni, täyttä totta jokainen sana, tunne ja jokainen hetki.
Pakkomielle kuvaa käyttäytymistäni ja oirehdintaani hyvin, se tässä onkin niin tuskallista.
Toivon koko sydämestäni että onnistuisin jättämään tämän ihmisen ja ajanjakson elämässä taakseni niin pian kuin mahdollista ja pystyisin vielä jonain päivänä huvittuneena hymyilemään typeryydelleni. Haluan uskoa että kaikesta oppii.
Ehkä vielä jonakin päivänä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
24.8.2012 02:34
Klassinen kysymys: millainen lapsuus ja vanhemmat sinulla oli/on?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.8.2012 11:16
Anonyymi, pelkäämpä että minut tunnistaa tästä jos kerron. Toivottavasti voit päätellä siitä jotain. Uskoisin kuitenkin että olen pystynyt käsittelemään lapsuuteni traumat, mutta totta tuokin että kai niillä kuitenkin taitaa olla vaikutusta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.8.2012 16:12
Parempi jos tekisitte suhteenne julkiseksi ja hankkisitten avovaimon hyväksynnän sille. Tuollainen salailu ei ole hyvästä. Siis juttele sen avovaimon kanssa saisitteko kolmen suhteen toimimaan. Se voisi olla ihannetila kaikille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.8.2012 19:14
FIxx, kiitos vinkistä, ihannetilanne se varmaan todella olisikin.
Vastaa kommenttiinEpäilen kuitenkin, ettei Mies tai vaimokekkaan tähän kokeiluun suostuisi.
Vastaa kommenttiin
Hyi sss......
8.8.2014 09:41
Ei voi muuta sanoo ku että maailma on oksettava paikka. Jengi ei kunnioita parisuhdetta paskaakaan eikä parisuhteessa elävät anna kumppanilleen valinnan mahdollisuutta, tai edes mahdollisuutta toimia samoin kun tämä esimerkin kuvaama mies.
Nunnaluostari kutsuu....
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pjotrprkl
21.8.2014 12:42
Sitä saa mitä tilaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin