Miesystäväni jätti minut noin reilut kolme kuukautta sitten. En ole ollu montakaan päivää oma itseni eroni jälkeen. Tekee vaikeaa myöntää itselleen, että kaikki on ohi tai jatkaa elämää eteenpäin. Tuntuu, että joku seinä on edessä, ja se estää tekemästä kaikkea asiota esim. ihmisten ilmoilla on paha olla tai kiinnostusta ei riitä ylipäätään muuhun tai muihin ihmisiin. Tällä hetkellä olen töissä ja mulla on lapsi hoidettavana, lisäksi käyn lenkillä milloin jaksan. Tuntuu, että siinä on elämäni kiinnostus tällä hetkellä.
Nainen, 31
Hei ja kiitos viestistäsi.
Kerroit, että miesystäväsi jätti sinut muutama kuukausi sitten. Kirjeestäsi ei ilmene, kuinka kauan parisuhteenne kesti, minkälainen se oli, asuitteko yhdessä, jne...Jäin myös pohtimaan, tuliko ero Sinulle yllätyksenä vai kestikö eroprosessinne pidempään. Joudun siis vastailemaan Sinulle varsin yleisellä tasolla. Ihmissuhteen päättyminen on aina surullista ja erityisen kipeää tekee luopuminen rakkaussuhteesta. Varsinkin silloin, jos itse olisi vielä halunnut jatkaa suhdetta. Sen ymmärtäminen, miksi näin kävi, olisi tärkeää toipumisen kannalta. Kertoiko miesystäväsi syytä suhteenne päättämiseen? Keskustelitteko asiasta?
Kirjoitit, ettet ole ollut montaakaan päivää oma itsesi eron jälkeen. Kerroit myös, että on vaikeaa hyväksyä eron lopullisuus ja jatkaa eteenpäin. Tuskainen olo rajoittaa elämääsi etkä tunne oikein innostusta tai mielenkiintoa. Ilmeisesti kuitenkin työssä käynti, lapsen hoito ja lenkkeily auttavat Sinua pysymään kiinni arjessa ja ovat siis voimavaroja nykyisessä, kuormittavassa tilanteessa. Kuinkahan saat nukutuksi? Syöthän riittävästi? Olisi tärkeää, että kriisin keskellä jaksaisit huolehtia itsestäsi. Tee itsellesi mieluisia asioita ja lepää mahdollisuuksien mukaan. Onko Sinulla ystäviä, joille voit puhua? Usein puhuminen kipeästä asiasta auttaa edes jossakin määrin.
On hyvä, että otit yhteyttä ja kerroit pahasta olostasi. Olen pahoillani, etten voi näiden tietojen perusteella auttaa sinua tässä tämän enempää. Suosittelen Sinua ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon tai omaan terveysasemaasi (ellet ole jo niin tehnytkin). Vaikka elämä tuntuu nyt raskaalta, niin ajan myötä vaikeatkin tunteet yleensä helpottavat ja elämä alkaa tuntua taas vähitellen paremmalta.
Kaikkea hyvää Sinulle toivoen,
perheneuvoja Kaisa
6 kommenttia
Anonyymi
19.7.2012 23:57
Itselläni samanlainen kokemus alkuvuodesta ja ylipääseminen asiasta tuntuu edelleen vaikealta,tosin asian hyväksymistä hidastaa se että näimme eksän kanssa muutaman kerran,mikä toi ikävän takaisin..neuvoja toki jokaiselta löytyy,joten niitä en anna vaan toivotan tsemppiä ja valoisaa jatkoa sinulle:)!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Iltauninen
4.8.2012 22:46
Parisuhdeterapia?
Vastaa kommenttiinMieheni halusi avioeroa. Ajattelin vain meidän keskenkasvuisia poikiamme ja heidän tulevaisuutta. Pyysin että menisimme perheterapiaan. Hän suostui. Kun olimme hetken jutelleet perheterapeutti virtasen kanssa, hän tokaisi minulle, eskon ei ole pakko olla sinun kanssa naimisissa. Olin kuin puulla päähän lyöty, en osannut sanoa mitään. Yön yli nukuttua soitin hänelle ja sanoin, emme tulleet kysymään onko eskon pakko olla minun kanssani naimisissa vai ei, vaan tulimme kysymään miten tämä solmu aukaistaan. No, esko on thaimaassa kuin taivaassa, saihan hän jonkinlaisen siunauksen päätökselleen.
Vastaa kommenttiin
Paula
9.8.2012 11:24
Hei Iltauninen!
Olipa sinulla kurja kokemus perheterapiasta. Haluan pyytää kollegani puolesta anteeksi.Toki hänen olisi pitänyt kuunnella kunnolla teitä molempia, vaikka ei olisikaan kyennyt saamaan eksääsi muuttamaan mieltään. Lasten edun tulee perheterapiassa olla aina esillä. Sitä keskusteluahan sinäkin olit hakemassa.
Toivottavasti olet saanut jostain muualta apua ja tukea erokriisiisi ja yksinhuoltajan arkeen.
perheneuvoja, Paula
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Paula
10.8.2012 14:37
Hei Iltauninen!
Olipa sinulla kurja kokemus perheterapiasta. Haluan pyytää kollegani puolesta anteeksi.Toki hänen olisi pitänyt kuunnella kunnolla teitä molempia, vaikka ei olisikaan kyennyt saamaan eksääsi muuttamaan mieltään. Lasten edun tulee perheterapiassa olla aina esillä. Sitä keskusteluahan sinäkin olit hakemassa.
Toivottavasti olet saanut jostain muualta apua ja tukea erokriisiisi ja yksinhuoltajan arkeen.
perheneuvoja, Paula
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.8.2012 14:38
Hei Iltauninen!
Olipa sinulla kurja kokemus perheterapiasta. Haluan pyytää kollegani puolesta anteeksi.Toki hänen olisi pitänyt kuunnella kunnolla teitä molempia, vaikka ei olisikaan kyennyt saamaan eksääsi muuttamaan mieltään. Lasten edun tulee perheterapiassa olla aina esillä. Sitä keskusteluahan sinäkin olit hakemassa.
Toivottavasti olet saanut jostain muualta apua ja tukea erokriisiisi ja yksinhuoltajan arkeen.
perheneuvoja, Paula
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
JNNFaasi
29.1.2014 22:38
Parisuhde on aina kahden ihmisen välinen vapaaehtoinen tapa viettää elämää toisen kanssa. Minun parisuhteessani tuntuu että olen velvollinen osallistumaan parisuhteeseen ja tekemään vaikka mitä asioita sen eteen. Kuintenkin toivon että puolisolleni sanoisi joku terapeutti tuon saman ääneen että " H:n ei ole pakko olla S:n kanssa". Kun aletaan vaatimaan toiselta asioita ollaan poistumassa parisuhteen määritelmästä. Lapsien hoitamisesta on laissa määritelty vastuut, mutta parisuhteessa kaikki on vapaahetoista. Oletko nimimerkki iltauninen varmasti parisuhteessasi antanut vapauden puolisollesi, sikäli kun kuullostaa että se häneltä on puuttunut?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin