Tapailimme tiiviisti ensimmäiset kaksi kuukautta ja sitten olinkin jo raskaana. Samaan aikaan mieheni tapaili myös toista naista. Minä olin tuolloin toipumassa edellisesta epäonnistuneesta ihastuksesta. Nautimme kuitenkin yhdessäolosta ja iloitsimme raskausuutisesta, olimmehan molemmat etsimässä kumppania perheen perustamista varten, ja olimme jo 33-vuotiaita.

Muutimme yhteen ja raskaus-aika oli onnellista. Terve lapsemme syntyi ja yhdisti meitä. Mieheni haluaisi toista lasta, mutta minä arkailen. Mieheni on aina töissa.

Tunnen syyllisyyttä siitä, että en toista lasta välttämättä halua, koska elämä on nyt tasapainossa, koska minulla on mahdollisuus myos olla työelämässä ja aikaa jaa myös itsestäni huolehtimiseen (urheilu) ja lapselle, jonka kanssa puuhailusta nautin. Tunnen, etta toisen lapsen myöta jäisin taloudellisesti riippuvaisemmaksi miehestäni, mita en haluaisi. Ajatuskin kammottaa, koska mies saisi vielä enemmän valtaa taloudellisiin päätoksiin. Olen aina ollut taloudellisesti riippumaton ja tämä on minulle tärkeää myös naimisissa ollessani. Haluan siis pitää itsenäisyyteni ja vapauteni ja mahdollisuuden suuriin päätöksiin elämässä (ns. takaportti auki). Toisaalta ajatus toisesta lapsesta on takaraivossa, mutta ahdistaa muiden asioiden takia. Ikään kuin ajattelisin joutuvani vankilaan. Nykyinen lapseni on kuitenkin elämäni tärkein asia.

Huolen asia on myös, etta minun ei tee lainkaan mieli seksiä mieheni kanssa. Omalta puoleltani seksuaalinen vetovoima ei ole koskaan ollut kovin voimakasta häntä kohtaan. Toisin sanoen intohimo on aina puuttunut, mutta koska muut asiat ovat olleet hvyin, en ole antanut asian häiritä. Tunnen kuitenkin syyllisyytta siitä, että haluan muita miehiä (en ole pettänyt) ja haaveilen heistä jatkuvasti. Olen hyvin seksuaalinen ja masturboin usein. Mieheni ei minua sytytä. Tämä on surullista. Han varmasti karsii asiasta ja minä olen toistaiseksi lakaissut ongelman maton alle, koska en uskalla kohdata totuutta. En tiedä kuinka kauan voin jatkaa näin. Mieheni on fyysisesti miellyttävä ja naisten mieleen. Jotenkin haluamattomuuteni häntä kohtaan on korvieni välissä, hänen persoonassa. En ymmärrä, miksi minä en häntä fyysisesti halua. Seksi on aina ollut jumputtamista eika mieheni juurikaan ole kiinnostunut naisen anatomiasta ja tavasta saada orgasmi. Hän ihmettelee sitä, että miksi en saa yhdynnässä ja että miksi pitäisi välilla jättää koko yhdyntä toiselle sijalle. Hän kuitenkin aina vaikeuksitta laukeaa. Minä taas harvoin ja siksi pienikin kiinnostus asiaan on mennyt. Ostin kirjan, jossa asiaa naisen näkökulmasta avataan, mutta hän ei edes avannut sitä. Tämä oli pettymys.

Toisaalta välitän miehestäni suuresti, hän on kiltti ja ns. hyvä mies ja isä sekä pidetty ystäväpiirissään. Hän ei jatkuvasti juopottele, ei ole väkivaltainen ja huolehtii meistä omalta osaltaan taloudellisesti. Toisaalta meillä ei juuri ole yhteisiä interssejä eikä intohimoja, emme hulluttele tai juurikaan naura yhdessä. Oleminen on kuitenkin ns. ok ja välillä on hyviä hetkiä. Itse olen aloitteen tekijä useassa asiassa ja olen houkutellut hänet moneen mukaan. Mutta en aina jaksaisi ns. vetää rekeä perässä, joka tuntuu raskaalta. Mieheni on pedantti ja minä suurpiirteinen. Minä haluan matkustaa, harrastaa ja kokea elämyksiä, ruoanlaittoa, elokuvia, musiikkia. Hän on enimmäkseen kiinnostunut autoista ja tyonteosta.