Lounasaika Tampereen teknillisessä yliopistossa vaikuttaa kiireiseltä. Teekkarit suunnistavat käytävillä määrätietoisesti, ja yliopistoruokala on täynnä väkeä. Mikään ei poikkea normaalista.
Paitsi se, että käytävän varrella olevan huoneen oven alta pursuaa huolestuttavasti savua.
Huone vaikuttaa repeävän liitoksistaan minä hetkenä hyvänsä sisällä pauhaavan musiikin voimasta. Kirkkaasti vilkkuvat diskovalot läpinäkyvien seinien takana kiinnittävät ohikulkijoiden huomion.
Valoesitystäkin enemmän ihmetystä herättävät huoneen sisällä tanssivat ihmiset. Kymmenet intomieliset ovat ahtautuneet pieneen tilaan keskellä päivää villiintyäkseen diskomusiikin jytkeestä.
Meneillään on Tampereen ensimmäinen Lunch Beat -lounasdisko.
Tapahtuma sai alkunsa Tukholmassa kesäkuussa 2010. Tuolloin neljätoista nuorta ruotsalaista kokoontui Hötorget-aukion alla sijaitsevaan parkkihalliin syömään ja tanssimaan tunniksi lounasaikaan.
Lunch Beatin idea on simppeli. Jos klubeilla bailaaminen yön pikkutunneilla on mahdotonta esimerkiksi perhesyistä, lounasdisko tarjoaa tilaisuuden päästä tanssimaan klubimusan tahtiin keskellä päivää. Tarjolla on myös ruokaa. Tanssiminen ei ole sallittua – se on pakollista.
Kahden vuoden aikana Lunch Beatista on kehkeytynyt Ruotsissa todellinen ilmiö: tapahtumia järjestetään useita viikossa.
Suomen ensimmäinen Lunch Beat järjestettiin Helsingissä tammikuussa 2012. Facebook-ryhmällä on jo yli 700 fania, jotka odottavat innolla seuraavaa, maaliskuun aikana pidettävää diskoa.
Ensimmäiseen tapahtumaan mahtui vain 50 nopeinta, mutta nyt tiedossa on 150 asiakaspaikkaa.
Konsepti näyttää toimivan myös Tampereella, tosin ei aivan yhtä suurella volyymilla. Noin kymmenen neliömetrin tilaan on ahtautunut kerralla yli 20 juhlijaa. Osa tanssijoista on TTY:n opiskelijoita ja osa vaihto-oppilaita. Melkein kaikki ovat miehiä.
Huoneen etuosassa on asianmukainen dj-laitteisto. Teknomusiikki tärisyttää kattoa ja seiniä pahaenteisesti, ja diskovalot vilkkuvat kaikissa sateenkaaren väreissä. Savukone työntää huoneeseen savua tauotta.
Eteensä ei näe, ja vieressä seisovan puheen kuulemiseen tarvitsisi yliluonnollisia aisteja.
Paikallaolijoita eivät tällaiset sivuseikat haittaa: tunnelma on katossa.
Hikiset bilettäjät hapuilevat rytminmukaisia tanssiliikkeitä. Tanssiminen ei näytä kovin kauniilta, mutta muuhun rajallinen tila ei anna mahdollisuutta.
Jos ei tietäisi, luulisi seisovansa yökerhon tanssilattialla yhden aikaan yöllä.
Ainut ero yökerhomenoon on se, ettei paikalla ole tippaakaan alkoholia. Sen tarjoilu on Lunch Beat -tapahtumissa kielletty. Vesikannut huoneen etuosassa ovat kovassa käytössä. Lämpötila lähentelee saunan lukemia, ja paikoitellen hien haju pistelee nenää.
Lounasosuus jää pahasti tanssimuuvien varjoon. Alakerran kahvilasta saa Lunch Beatin ajan limpparin ja ison täytetyn patongin tarjoushintaan. Pieni tauko savukoneen jylläämisestä voi olla hyväksikin.
Paikalla on myös henkilökunnan jäseniä. Osasyy siihen on se, että tapahtumasta vastuun ottanut Markus
Nevalainen on itse yliopiston palkkalistoilla. Nevalaisen mukaan koko tapahtuma on järjestetty "kengännauhabudjetilla".
"Parasta tässä on se, että yliopistolla kaikki ovat olleet projektin takana. Rehtorikaan ei ole kohotellut kulmakarvojaan idealle."
Suunnitteilla on jo isompi tapahtuma, jonne pääsevät helposti muutkin kuin TTY:n opiskelijat. Tilausta tuntuu riittävän.
Vaihto-oppilas Konstatin Rykov pitää lounasdiskoa mahtavana ideana. Hän on tanssinut tauotta koko tunnin ajan ja houkutellut muita mukaan.
"Täällä tulee sellainen olo, että haluaa tanssia lisää ja lisää."