MC Overkill – vaarallisia vai väärinymmärrettyjä?

On kolme syytä, joiden vuoksi helsinkiläisen moottoripyöräklubin Overkill MC:n toiminta voisi kiinnostaa poliisia. Klubin kahta jäsentä epäillään pahoinpitelystä. Overkill MC:n epäillään olleen yhteyksissä Tanskan Helvetin Enkeleihin. Epäiltiin Overkill MC:n ja toisen jengin olevan sotajalalla. Muita syitä ei ole, poliisi myöntää. Mutta miksi Overkill MC:stä ja Helvetin Enkeleistä tuli mediadraama, karmea ilta(päivä)satu, jossa toistaiseksi juuri yksikään fakta ei ole pitänyt tarkalleen paikkaansa? Voimme paheksua Overkill MC:tä. Voimme arvostella poliisia. Samalla voimme katsoa itseemme: kiinnostaako meitä enemmän hyvä show kuin totuus?

KESKIVIIKKO 3. MAALISKUUTA. Kello viisi aamulla.

Piikkilangalla vahvistettu metalliaita ärjäisee Helsingin Tapulikaupungissa. Meteli kuulostaa maailmanlopun alulta.

Suoraan aidan yli, kohti valkeaa varastorakennusta, Lyhtytie 4:n pihaa, syöksyy moottorit ulvoen kaksi armeijan panssaroitua Pasi-miehistönkuljetusvaunua. Talon edessä kuskit polkaisevat jarrut pohjaan.

Autoista purkautuu mustiin haalareihin sonnustautuneita, kypäräpäisiä, Helsingin poliisilaitoksen erikoisyksikön Karhun miehiä. Haalariasuiset iskevät rakennuksen ikkunat ja ovet säpäleiksi. Syöksyvät sisään konepistoolit tanassa.

Talon päällä räpättää rajavartiolaitoksen Super Puma -helikopteri, jonka kirkkaat valonheittäjät valaisevat koko alueen. Sisällä pyyhkivät lasertähtäinten punaiset täplät viittä puolipukeista ihmistä.

"MAA-AA-HAN! MAA-HAN! MAAHAN!" karjuvat karhulaiset. Overkill MC:n jäsenet saivat näin elämänsä herätyksen. Eivätkä he vastustele. Nämä ninjat näyttävät sen verran hermostuneilta, että on parempi totella. Voi muuten tulla nappi otsaan.

Bikerijoukko on samantien vatsallaan lattialla. Ranteet käsiraudoin selän taakse kiristettyinä. He näkevät valkotakkisten päälliköiden pasteeraavan ympäri huonetta. Karhu-ryhmä saa kiitosta onnistuneesta iskusta: "Hyvin tehty. Nopeaa toimintaa..."

Overkill MC:n kerhotalon läheisyyteen on varattu lääkäriambulanssi haavoittuneita varten. Tällä kertaa sitä ei tarvittu.

Paalupaikan otti Ilta-Sanomat.

Aamun lehti kertoi poliisin iskeneen prätkäjengin päämajaan Helsingissä. Ilta-Sanomien mukaan poliisi arvelee helsinkiläisen moottoripyöräjengin syyllistyneen törkeään väkivaltarikokseen Järvenpäässä: "Järvenpääläiseen ravintolaan tunkeutui 9. helmikuuta neljän miehen ryhmä, joka pahoinpiteli ravintolan vahtimestaria ja kahta muuta miestä mm. pesäpallomailoin..."

Lehti kertoi myös, että moottoripyöräjengin jäsenien epäillään olleen yhteyksissä "kansainväliseen Helvetin Enkelit -nimiseen rikollisjärjestöön tarkoituksenaan perustaa Suomeen järjestön alaosasto".

Overkill MC oli yksi illan pääuutisista radiossa ja televisiossa.

Kolmosteeveen uutiset ampuivat täydeltä laidalta kuvillaan, jotka viittasivat kerhohuoneistosta löydettyihin aseisiin. Kasassa oli muun tykistön ohessa katkaistu haulikko. Aseista ainutkaan ei kuulunut Overkillin tallilta takavarikoituihin. Nauha oli arkistokuvaa. Sitä ei muistettu mainita.

Seuraavana päivänä torstaina Iltalehti keitti kokoon oman versionsa tapahtumien kulusta. Lehden kannessa seisoi suurin mustin kirjaimin: "Poliisi iski Helvetin Enkeleiden asevarastoon".

NAPIT VASTAKKAIN OLI KARHU-RYHMÄ ja Overkill MC – kaksi porukkaa, jotka molemmat näyttävät amerikkalaisen viihteen uhreilta. Kumpainenkin elää elämäänsä kuin elokuvaa.

Yhdistäviä piirteitä löytyy muitakin. Molemmat ryhmät ovat alansa eliittiä. Molemmat ovat luottamukseen pohjautuvia saunaseuroja. Molemmat harrastavat pyssyjä. Kummatkin vieroksuvat ylenmääräistä julkisuutta. Ja nyt ne olivat kansakunnan ykköspuheenaiheita Rennyn ja Tarjan sekä salmiakkikossun ohella.

Viidestä kerhohuoneistosta kiinniotetusta neljä vapautettiin heti keskiviikkona. Lisäksi yksi mies oli pyydystetty kotoaan ja yksi kaupungilta. Heistä toinen pääsi pois samana päivänä. Selliin jäi kaksi overkilliä.

"Moottoripyöräjengin pääsy Helvetin enkeleiden jäseneksi saattaa viedä vuosia ja vaatia näyttöä ja erilaisia miehuuskokeita. Norjalainen jengi pääsi maansa ensimmäiseksi Helvetin enkeleiden osastoksi hyökättyään veitsin ja kettingein toisen jengin kimppuun", jatkoi medianäytelmää torstain Helsingin Sanomat.

Verta pakkiin.

Perjantain Iltalehti pani reilusti paremmaksi. Se julkaisi amerikanreportterinsa Dan Steinbockin laajan artikkelin "Moottoripyörät pelkkä kulissi – Helvetin Enkelien väkivaltainen huumemaailma".

Steinbock kertoi heti alkajaisiksi istuksineensa "Villagen katukuppilassa, kun puolensataa helvetin enkeliä" pörräsi ohi.

Sattuipa sopivasti – juuri kun piti laatia selvitys Suomen ja koko maailman Hell’s Angel -tilanteesta.

Steinbock oli myös "haastatellut" amerikkalaisia poliisietsiviä: "... väkivaltainen syöpä on viisainta lopettaa ennen kuin se ehtii syödä koko yhteiskuntaruumiin."

Hallelujaa.

Se oli näky jostakin toisesta maailmasta.

Muuruveden mummon pahin painajainen oli käynyt toteen. Nyt ne tulevat tänne väkisinmakaamaan, tappamaan, kylvämään tuhoa, perversiota ja huumetta. Kohta mummunkin olisi pakko teroittaa moransa, taapertaa repimään katukiveystä aseistukseksi.

Pihvi oli pannulla.

Koko Suomi vapisi – monet pelosta, toiset naurusta – ja media teroitti haarukoitaan. Tätä uutisannosta kohtaan oli suorastaan nälkä. Se oli unelmien täyttymys. Fantastinen sirkus. Kaikki saasta, joka maata vaivasi, löytyikin Puistolan Tapulikaupungista. Eikä kyseessä ollut mikään Ruokolahden näkymätön leijona, vaan sormella osoitettava remppa partasuita.

Uutisarvo oli taattu jo ennen rytinää.

Jotkut sentään asettuivat puolustuskannalle: radioitten dj:t. Ovathan bikerit viimeisistä viimeisin outlaw-jengi, nuorisokulttuurin sankariporukka. Jotenkin niin ihanasti rock.

Radio City haastatteli torstaina kahta jengiläistä. Poliisit eivät suostuneet juttusille. Overkill sai revitellä Ari Taposen haastattelussa miten vain mieli: "Tähän mennessä sieltä meidän klubilta ei oo löytyny eikä tuu löytymään minkäänlaista laitonta, rikollista, huumeita, luvattomia aseita, ruumiita tai mitään muutakaan tämmöstä...".

Poppoo pohdiskeli erikoisryhmä Karhulta loppuvan määrärahat, jos se ei hyökkäile jonnekin: "Tää on mainostarkoituksessa tehty juttu... Me ollaan moottoripyöräklubi eikä mikään rikollisjärjestö!"

Pälinä jatkui myöhemmin samana päivänä.

"ME OLLAAN VIRALLINEN HELL’S Angels hang-around -klubi ja mä oon vitun ylpeä siitä!" vaahtosi Overkill MC:n Riku Roimu Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmassa televisiossa illalla. Iskusta oli vasta puolitoista vuorokautta.

Roimu polki hermostuneesti buutsia pöydän alla ja tuijotti kameraa kuin Harri Holkeri. Ensimmäinen ajatukseni oli se, että tämä häiskä on haistellut bensaa liian kauan. Aivot ovat kutistuneet rusinaksi.

Roimun ja toisen Overkill-tiedottajan, Jokke Kalliolan pokat kuitenkin pitivät. Lisäkommentit pelastivat homman. Jätkät olivat vihaisia, syystäkin. Heidän pyhimpäänsä – kerhotaloon, suojaan maailmaa vastaan, kaiken ytimeen – oli hyökätty. Ja millaisin menetelmin?

Overkill MC oli nyt kaltoin kohdeltu, syytön ja viaton poikakuoro. He vain tykkäävät ajella harrikoilla. Ja poliisit olivat väkivaltaisia liipasinhulluja, nuorisoa kiusaavia sadisteja.

Ohjelman loppupuolella juontaja Jari Sarasvuo haastatteli kollegaansa Simo Rantalaista, joka raportoi lomaltaan Floridasta. Rantalainen kertoi tuntevansa ihan itse muutamia Helvetin Enkeleitä ja kehuskeli saaneensa joltakulta Enkeliltä nahkalakin.

Rantalainen valisti Suomen kansaa tiedollaan, ettei ainakaan Amerikassa Enkeleitä pidetä väkivallan lietsojina eikä rikollisina, vaikka heitä kunnioitetaan ja jossain tapauksissa pelätäänkin. Rantalainen myös mainitsi majapaikkansa lähellä vietettävän vuosittaista Hell’s Angel -kokousta: "Sinne on kuka tahansa tervetullut. Ne on ihan rattoisaa porukkaa..."

Niin Hell’s Angels kuin Overkillin kaverit muuttuivat ohjelmassa Cantores Minorekseksi.

MITÄ POLIISIN TEHOISKU sitten merkitsi?

Ainakin sitä, että näytelmä oli niin omituinen, että kriitikot putosivat penkeiltä.

Joidenkin mielestä poliisi oli tehnyt varsinaisen ihmeteon. Invaasio oli sankarillinen, oikeutettu ja kaikin puolin hyväksyttävä. Toiset uskoivat Overkillin saaneen maistaa poliisin brutaaliutta oikein toden teolla. Tämä oli viimeinen valomerkki: Suomesta oltiin puuhaamassa poliisivaltiota.

Hyökkäyksestä raportoitiin joko poliisin tai Overkillin ehdoilla. Tiedotusvälineet – ja koko kansa – jakautuivat kahtia syyttäjiin ja puolustajiin. Erityisesti iltapäivälehdet tuomitsivat Overkillin.

Se oli julkinen mestaus.

Lätinän lähteinä selailtiin Valittujen palojen viime heinäkuun kohuartikkelia "Rikollisuus nousee pyörille" sekä poliisifaileihin pohjautuvaa Yves Lavignen Hell’s Angels -opusta ja brittisaarnaaja Brian Greenwayn Hell’s Angels -kirjaa.

Eräässä Greenway-siteerauksessa selvitettiin, että Hell’s Angelsiin liittyviltä vaaditaan esimerkiksi keitetyn koiran syöntiä.

Greenwayn kirjan sivulla 51 tosiaankin löytyy maininta koiran syönnistä. Aterioijien nimet ja tapahtuman yksityiskohtaisempi tarkempi kuvailu puuttuvat.

Enkeleihin liittyviltä prospekteilta (=ehdokkailta) vaadittavat ihmetyöt kuuluvat pääsääntöisesti sarjaan urbaanit legendat. Kukaan ei ole koskaan nähnyt – kaverit kertovat.

Jos Brian Greenway edes on todellinen henkilö, hän on ilmeisesti puuhastellut epävirallisten "enkeleiden" kanssa Englannissa 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa. Englannissa oli tuolloin omin luvin perustettuja osastoja, joilla ei ollut mitään tekemistä varsinaisen Hell’s Angels MC:n kanssa.

Greenwayn kirja on kuitenkin myynyt hyvin, yli 100 000 kappaletta.

Greenway väittää kirjasessaan olleensa Hell’s Angelsin Leigh Parkin chapterin (=osasto) presidentti.

Leigh Parkin osastoa ei ole koskaan ollutkaan.

KUTEN KAIKKI MUUTKIN tässä maailmassa, myös toimittajat ovat nähneet aivan liikaa huonoa viihdettä. Ja Helvetin Enkelit -buumista oli otettava kaikki irti. Vaikka menisi fiktion puolelle: kohta ne alkavat kerätä suojelurahoja, kaupata naisia ja amfetamiinia, palkkamurhaajapalveluja...

Sunnuntain Helsingin Sanomat yritti selvittää sotkua. Rosa Liksom kirjoitti lehteen herttaisen artikkelin, jonka pääosa oli suoraa Overkillin Riku Roimun puhetta. Kuvat kertoivat söpösti ja koskettavasti Roimun tyttöystävän Minna Rostedin lemmikkikoira Rontin edesmenosta.

Ilta-Sanomat ei ollut yhtä söpö. Tiistain numero paljasti, että "Poliisi tutki surmatyön yhteyttä Helvetin Enkeleihin".

Artikkeli paljasti Vantaalla vuosi sitten sattuneen raa’an henkirikoksen liittyvän Helvetin Enkelien jäsenyysrituaaleihin.

26-vuotias Harley Davidson -harrastaja oli niitattu auton rattiin Vantaan Koivukylässä viime vuoden helmikuussa.

Uhri oli puhunut sairaanhoitajasisarelleen, että helsinkiläisen Cockroach-jengin jäsen aikoo ampua hänet. Sisaren käsityksen mukaan Tanskan Helvetin Enkelit antaisivat sitten Cockroachille lisenssin. Se edellyttäisi, että jollekin asetetaan tappotuomio, joka sitten toteutetaan. Uhrin upseeriveljen mukaan Cockroach tavoitteli vielä vuosi sitten Helvetin enkeleiden jäsenyyttä.

Niinpä niin. Että Helvetin Enkeleihin pääsisi kuka tahansa ristoreipas noin vain, pamauttamalla jonkun hengiltä. Jos se onnistuisi niin helposti, jenkkienkelit joutuisivat jakamaan nahkaliivejä samaa tahtia kuin Disneylandin cokis-automaatti tölkkejä.

Overkill-iskuun Vantaan tapaus ei liittynyt. Vantaan ampuja kuului eri kerhoon ja hänet on tuomittu.

"BROOOOAAAAAAA-RRRRRR-RRRR... BRRROOOOOAAA-AAaarrrrrr-rrrrrggghhhhh..."

Kyllä sen tunnistaa.

Matalan, syvän, bassovoittoisesti pätkivän ärjynnän, joka halkoo ilmaa vanhan Harley Davidsonin kiihdyttäessä kadulla. Parisataa kiloa kromia ja tuo paksu jylinä. Ohjaustangon putket sojottavat leveänä bensatankin yllä kuin käsivarret matalasta haudasta.

Harley Davidson on silkkaa kaihoa.

Positiiviset mielikuvat Helvetin Enkeleistä palautuvat niihin toisen maailmansodan veteraaneihin, jotka perustivat Enkelit 1940-luvun lopulla: laitapuolen kulkijoita, yksinäisiä desperadoja, muka-sankareita. Tarveaineet olivat pöydällä jo Marlon Brandon roolihahmossa 50-luvun menestyselokuvassa The Wild One. Ja kulttileffassa Easy Rider. Ne ovat romanttisia maalailuja niistä vanhoista hyvistä ajoista, jolloin miehet olivat miehiä ja hauskanpito hauskaa.

Helvetin enkelit -nimi tulee Howard Hughesin ensimmäisen maailmansodan taistelulentäjistä kertovasta mykkäelokuvasta Hell’s Angels (1927). Nimen omaksui ensimmäisenä 1941 Kiinassa palvellut, vapaaehtoisista koostuva amerikkalainen lentolaivue. Sodan päätyttyä veteraanit yrittivät sopeutua siviilielämään, kehnolla menestyksellä. He ikävystyivät ja työttömyys vaani alati. Eikä sodan aikaista toverihenkeä löytynyt siviilin arjesta.

Vuonna 1947 he lähtivät kiertämään Amerikkaa laitteilla, jotka etäisesti muistuttivat sotilaslentokoneita. Harley Davidson oli saanut joukon uusia asiakkaita.

Aatteina vaalittiin vapautta, piittaamattomuutta yhteiskunnan arvoista ja normeista. Vaaroja ei kaihdettu. Julistettiin veljeyttä helvettiin saakka.

HD-miehet alkoivat kutsua itseään Hell’s Angelseiksi 1948 San Bernandissa, Kaliforniassa.

Jäseneksi pääseminen tehtiin hankalaksi. Perusteena oli, että jokaisen enkelin piti kyetä luottamaan täydellisesti keneen hyvänsä uskonveljeen.

Amerikkalainen massamedia hoksasi Enkelit 1960-luvun puolivälissä. Prätkäjengien raportoitiin ramppaavan ees taas Kaliforniassa vauvoja raiskaten, hippejä säikytellen ja Jumalaa Pelkääviä Kunnon Kansalaisia terrorisoiden.

Yleisön mielikuvissa Helvetin Enkeleistä tuli psykopaatteja, nyrkit ja ketjut viuhuen vaeltavia huumekauppiaita ja sekopäitä. Kaverit näyttivätkin liian vittumaisilta kukkaislapsiksi. He olivat kuin heavy rock -faneja, jotka yllättäen vanhenivat parikymmentä vuotta, mutta eivät huomanneet sitä itse. Korvarenkaat, Fidel Castro -parrat, venyneet tukat, haalistuneet farkut ja... nahka – housuissa ja takeissa – muuttivat hintelimmänkin hiipparin luolamieheksi.

Vaikka lehdistö liioitteli tapansa mukaan, totuuden siemen sensaatiojutuissakin oli. Helvetin enkelit eivät olleet silloin, eivätkä ole nykyisinkään pyhäkoululaisia.

1969 Rolling Stonesien ilmaiskonsertissa Altamontissa, Kaliforniassa Enkeleitä käytettiin turvajoukkoina lavan ympärillä. Konsertissa puukotettiin yksi mies kuoliaaksi.

Eräs versio kertoo, että Enkelit huomasivat miehen sihdanneen aseella Mick Jaggeria kohti ja "eliminoivat" vaaratilanteen.

Toisen tarinan mukaan Enkeleillä ei ollut mitään tekemistä tapon kanssa. Surma tapahtui kaukana enkeleiden turvalinjasta. Kolmannen variaation mukaan joku tomppeli meni tyrkkimään Enkeleiden prätkiä ja sai siipeensä.

Altamontan tapaus kasvatti Enkeleiden mainetta. Sittemmin toveripiiriä on syytetty murhista, huumekaupasta, suojelurahan perimisestä, bordellien pidosta – kaikesta mahdollisesta. Moni miehistä istuukin pitkiä kakkuja, etenkin Yhdysvalloissa. Tosin tuomioita ei ole lätkitty siinä määrin kuin syytöksiä.

Hell’s Angelsin ydinjoukko on kansainvälisestikin otettuna pieni, korkeintaan tuhannen luokkaa. Yhteishenki onkin kuin sukupuuttoon kuolevalla alkuasukasporukalla tai monet taistot rymynneellä armeijayksiköllä. Tai muinaisilla soturiseuroilla ja veljeskunnilla. Tai vapaamuurareilla.

Vapaamuurarivertaus ei ole kaukaa haettu. Molemmat joukkiot ovat mystisiä, hämäräperäisiä, lähes suljettuja seurakuntia, joista on äärimmäisen vaikeaa saada luotettavaa tietoa. Ja kumpaisestakin kulkee hurjia huhuja.

Enkelit ovat kuitenkin ulkopuolisuutensa takia isommissa kytkennöissä suhteellisen ponneton porukka.

On vaikea sanoa, mitä tuo Overkillin havittelema jäsenyys Hell’s Angelseissa lopulta antaa. Enkelit ovat ainakin omineet ajatukset yksilön sodasta systeemiä vastaan. Toiminta perustuu toveruuteen, yhteisöllisyyteen, lojaaliuteen – asioihin, jotka alkavat olla museotavaraa maailmassa vuonna 1993.

Selvää on myös se, että Helvetin Enkelit katsovat olevansa kuninkaallisia omassa maailmassaan. Moottoripyöräpiireissä Hell’s Angels MC on korkein aste. Sen ylempää porrasta ei ole. Ei ihme, että overkillit ovat toitottaneet julkisesti kerhonsa hengariasemaa klubissa.

Jäsenyys on kolmen vaiheen takana. Aluksi ollaan halukkaita ja kuljetaan aitojen Enkeleiden liepeissä. Tunnetaan tyyppejä. Ihaillaan. Tämä on hang around -vaihe.

Hengareista eli supporteista siivilöityy esiin ydinjoukot, joista tulee kokelaita, "prospects". Koeklubien tarkkailu kestää viitisen vuotta, tosin mitään täsmällisiä aikoja ei ole. Kanadassa on tapauksia, joissa kerho on otettu suoraan sisään. Homma voi myös mennä kokonaan kiville. Jos kaikki käy niin kuin pitää, prospekteista tulee aikanaan virallisia Hell’s Angelseja.

Kerho laajenee hitaasti, mutta varmasti.

1977 NELJÄ TANSKALAISTA moottoripyöräkerhoa perusti liiton.

Jokaisella klubilla oli oma taustansa ja historiansa. Päämäärä oli yhteinen. Se oli taivaassa.

Pitkä taival päättyi lupaan kantaa selkämerkkiä, jossa ylimmäksi on kirjailtu teksti Hell’s Angels. Välissä on siipilogo, jossa on pääkallo kypärän sisällä Sen sivustassa kirjaimet MC, jonka alla kaarevasti muotoiltu teksti: Denmark.

Tanskalaiset hyväksyttiin täysvaltaisiksi jäseniksi uudenvuodenyönä 1980 Sveitsissä.

Smørrebröd-maassa on useita moottoripyöräjengejä. Yksi suurimmista, Kristianiassa majaillut Bullshit MC, asemoitui avoimesti Enkeleitä vastaan.

Monilla ryhmien jäsenillä oli takanaan rikosrekistereitä. Yksi ero löytyi. Siinä missä Bullshit oli tunnettu sattumanvaraisesta agressiivisuudestaan, ei enkeleitä oltu tuomittu aiheettomista, ei-asianosaisten pahoinpitelyistä.

Sota syttyi syksyllä 1983, kun neljä bullshittiä kiersi värit (=klubin logo) selässään Helvetin Enkeleiden kantakuppiloissa. Neljä enkeliä päätti ohjata heidät toisaalle. Kapakkatappelu päättyi kahden Bullshit-miehen kuolemaan.

Kolme enkeliä tuomittiin, kaikki vankeuteen, yksi jäsen, Jønke, elinkautiseen. Mies istuu tällä hetkellä Vridsloselin vankilassa Kööpenhaminan ulkopuolella.

Taisto vaimeni vuosikymmenen vaihteeseen mennessä. Bullshitia ei enää ole. Enkeleistä Tanskan lehdistö oli kiinnostunut vielä pitkään.

Nykyisin asia askarruttaa lähinnä Tanskan poliisia. Poliisi on vakuuttunut siitä, että kerho on pulveribisneksien supermarket.

Enkeleitä kuitenkin harvemmin tuomitaan huumekaupasta sen jälkeen, kun he ovat päässeet jäseniksi. Itse asiassa monelta kovien huumeiden käyttäjiltä on revitty lippu liivistä. Syynä on yksinkertaisesti luottamuksen tarve. Raskaiden aineiden käyttäjästä ei koskaan tiedä.

Toisaalta mikäli enkelit rahoittavat toimintaansa huumekaupoin, eivät he siitä varmasti koko maailmalle kuuluttaisi. Monen maan poliisipiireissä Hell’s Angels luetaan järjestäytyneeksi rikollisuudeksi. Siihen nähden häkin ovet heiluvat harvoin. Asiaan vaikuttanee se, ettei useimmilla riitä rahkeita lähteä todistamaan Enkeleitä vastaan.

TÄSSÄ VAIHEESSA KEVÄTTÄ OVERKILLIN tallissa on pystyssä vasta pari ajokuntoista pyörää. Muut ovat levällään pitkin tallin lattiaa.

Kausi ei ole vielä alkanut.

Overkill MC muutti Puistolan Tapulikaupungin varastorakennukseen elokuussa 1991 6600 markan kuukausivuokraa vastaan.

Helsingin kaupunki on ollut hyyryläiseensä tyytyväinen. Maksut on hoidettu ajallaan. Kaupunki on myös tukenut Overkillin taustayhdistystä, Custom pyöräklubi ry:tä vuosina 1991 ja 1992. Edellisenä vuonna pyöräklubia muistettiin 2 800 markalla, jälkimmäisenä kahdella tonnilla.

Näillä leveysasteilla kerhotila on tuskallisen tarpeellinen. Hell’s Angelsien kotikulmien Kalifornian ilmasto on loistava ympärivuotiseen moottoripyöräilyyn. Tanskakin vielä jotenkin menettelee. Samaa ei voi sanoa Suomesta.

Tammikuussa bikeri olisi hupaisa näky liikenteessä – parta valkeassa kuurassa, saappaat lumessa, kylmästä täristen, pakkasen punoittama naama pottakypärän sisällä – kuin kajahtanut joulupukki, joka on kadottanut poronsa.

Kerhorakennukseen on pystytetty moottoripyörien korjaustila, sauna, yksityisbaari kaljahanoineen ja biljardipöytineen sekä yöpymistilat. Tämä on aikuisten miesten poikakerho.

Kaverit ovat nuoria, tavallisia työtä tekeviä. Ryhmään ei kuulu kiropraktikoita eikä valuuttadiilereitä.

Overkill MC on sama remmi, joka järjesti viime syksynä Lepakolle Custom Bike -tapahtuman. Prätkien puunaaminen ottaakin aikansa. Pyöriä pitää huoltaa. Koota. Korjata. Maalata. Parannella. Moottoripyörät kun ovat tälle porukalle palikka egoa, sydämenasia. Vaikea kuvitellakaan tyyppejä kiimaisesti ulisevalla, 250-kuutioisella Hondalla, Suzukilla tai Yamahalla. Japsipyörät on varattu niille, jotka eivät tiedä moottoripyöristä mitään. Saati sitten skootterit – pyhä paska! Mieluummin vaikka taksilla.

Eikä bikeria vaatimattomuus kaunista.

He ovat YLPEITÄ puuhistaan. Käsiensä jäljestä. Koko hommasta, vaatteineen, riitteineen, asenteineen, elämäntapoineen.

Samaan pakettiin menevät nuo kaikki hullunkuriset mustat lasit. Niitä ei ole hankittu ensisijaisesti suojaamaan silmiä paisteelta. Ovat vain "tyylikkäitä", imagoon istuvia.

Overkill MC -stailia on Mika Kaurismäki pestannut syksyksi ensi-iltaan valmistuvaan The Last Border -elokuvaansa.

POLIISIN TARKOITUS OLI iskeä palikka prätkäjengien pinnojen väliin. Ovikelloa ei soitettu. Päätettiin puhua kansainvälistä elekieltä.

Joukko oli muodostettu erikoiskoulutuksen saaneesta valmiusryhmä Karhusta, jonka käytössä on tavallista tehokkaampi aseistus. Lisäksi mukana oli rikospoliiseja ja muuta laumaa vaikka millä mitalla. Viittä kaveria poimimassa puolensataa hampaisiin asti aseistautunutta poliisia. Huh-huh. Jossakin ilmeisesti pesi runsaasti vaikutusvaltaisia hölmöjä.

Tai ehkä tässä vain oli yksinkertainen cocktail pelkoa ja hulluutta. Mahdollisuus ravistella karvanaamaisten paskiaisten itsetuntoa kunnes niiltä lurahtaa selkäranka lahkeista.

Ja poliisi sepusti mystisesti, ettei se ole antanut kaikkien asioiden taustoja tiedotusvälineille. Ikään kuin kansa ei olisi riittävän syvällä Helvetin Enkelit -hallusinaatioissa.

Eikä puhelinterrori poliisin numeroihin auttanut. Enempää tietoa ei herunut. Sisäministeri Mauri Pekkarinen tilasi hänkin selvityspyynnön iskusta. Raportin saatuaan, Pekkarinen ilmoitti olevansa tyytyväinen poliisin toimintaan.

Poliisi paljasti vasta torstaina 11. maaliskuuta lisätietoja.

Overkillin ja toisen moottoripyöräkerhon, Iron Hog MC:n, välillä vallitsi, poliisin tietojen mukaan, sotatila. Lehdet olivat jo kertoneet Järvenpään Honky Tonk -ravintolassa pieksetyn olevan Iron Hogin presidentti.

Tieto sotatilasta oli väärä. Sitä ei ollut. Asian olisi voinut tarkistaa saman viikon lopussa Iron Hogin järjestämässä Finnish Tattoo Weekendissä Paasitornissa. Pääkaupunkiseudun prätkäklubit kantoivat värejään ja käyttäytyivät kiltisti.

Poliisi tiesi kerhon jäsenillä olevan luvallisia, järeitäkin ampuma-aseita. Se oli myös kuullut, että kerhossa saattaisi olla muutakin aseistusta, kuten kertakäyttösinko ja katkaistuja haulikoita.

Sinkoa tai katkaistuja haulikoita ei löytynyt. Kuten ei myöskään huumeita, joista niistäkin oli poliisille vihjattu. Poliisi oli luottanut väärään vasikkaan.

Overkill oli selittänyt tiedotusvälineissä, että kaikille aseille oli luvat ja kanuunoita säilytettiin lukitussa kaapissa. Ei se nyt ihan tarkalleen pitänyt paikkaansa. Ainakin poliisin mukaan yksi järeä käsiase oli jonkun klubilaisen vuoteen vieressä. Ja yhteen pyssyyn ja yhteen kaasusumuttimeen ei ollut papereita. Kaikkiaan tuliaseita löytyi kuitenkin alta kymmenen. Kuinka helkkarissa sitten näitä aseenkantolupia myönnetään kavereille, joiden oletetaan olevan rikollisia?

"Sitä sopii ihmetellä... Aseluvat myöntää paikallispoliisi. Kyllä minulle itsellenikin on ollut yllätys, että niin järeitä aseita... Monet MINUN TUNTEMANI ihmiset valittavat, et- teivät he saa moisia. Aseethan liittyvät tähän moottoripyöräkulttuuriin aika voimakkaasti", keskusrikospoliisin apulaispäällikkö Kari Rantama jyrisee, kuin olisi manaamassa kahleita koko porukan nilkkoihin. Hän ei itse osallistunut varsinaiseen iskuun. Hän seurasi tapahtumia kauempaa.

Ennakkotietojen mukaan rakennuksen valvontahuoneessa olisi ollut aseistettu vartija ja vartiokoira. Vartijaa ei ollut. Tuo Rontti-koira oli kyllä. Se lahdattiin huoneessa olleeseen vuoteeseen, koska se "esti poliisin etenemisen".

Rantaman mukaan toimet piti mitoittaa suurimman todennäköisen henkilömäärän mukaan. Kerhotiloissa yöpyvien määrä ei ollut tiedossa. Iskun mittaluokka ei ollut työtapaturma. Se oli harkittu päätös: "Kun paikalla on x-määrä ihmisiä ja tiedossa, että on myös ampuma-aseita, yleisesti ottaen on järkevä toimintastrategia mennä voimalla, joka ei hevillä anna aihetta väkivaltaiseen vastarintaan. On huomioitava molemminpuoliset turvallisuusintressit..."

Poliisi oli siis tyytyväinen toimintaansa, kuten tavallista.

Nyt ollaan palattu normaaliin päiväjärjestykseen. Kuulustelut on suoritettu, tutkintavangitut vapautettu. Järvenpään raastuvanoikeus käsittelee pahoinpitelyä normaalin proseduurinsa mukaan. Overkill MC harkitsee omien selvityspyyntöjensä jättämistä.

"ME EI ENÄÄ ANNETA HAASTATTELUJA", rahisee Jokke Kalliola Overkillin klubirakennuksen puhelimessa.

"Oletko sä nyt aivan varma?" kysyn.

"Joo. Me laitettiin faksi STT:lle, jossa me sanottiin, että me ei anneta mitään lausuntoja. Nyt saa riittää."

(Miesääni takaa: "KOIRAA TÄÄLLÄ KEITETÄÄN...")

"Kuulitsä? Luitsä sen jutun?" Kalliola kysyy.

(Naurua.)

Hmm. Mutta mitä tästä kaikesta sitten voisi oppia? Tarinassa on sen verran koukeroita, että on vedettävä mutkat suoriksi.

1. Helvetin Enkelit eivät varmasti ole samanlaisia kuin luterilaisista opeista tutut virkaveljensä. Helvetin Enkeleiden väkivaltaisen valloitusretken vyöryminen Suomeen on silti sangen epätodennäköistä, vaikka Overkill MC enkelitarraa havitteleekin.
2. Jos Helvetin Enkelit sittenkin olisi se uusi mafia, josta iltapäivälehdet ovat melskanneet, niin kuinka helpoksi poliisin työ sitten käykään. Jos liivissäsi lukee Overkill MC tai Hell’s Angels tai mikä hyvänsä MC, asia on sitten yhtä selvä, kuin jos kantaisit pahvikylttiä, johon olisi raapustettu tikkukirjaimin: OLEN ROSVO!
3. Kun lukutaitoisten määrä on maassa suuri, mutta uutistarjonta pieni, julkisuuskynnyksen ylittää mikä hyvänsä. Ilman ponnistusta.

Joka tapauksessa... Tilanne näyttää yhä aiheuttavan vakavia vainoharhoja lehdistössä... Nyt on syytä osoittaa äärimmäistä harkintaa ja varovaisuutta.

Jos minä olisin vedonvälittäjä, kirjaisin Overkillin pisteiksi 60 vastaan poliisien neljäkymmentä. Tulos yllättää minut itsenikin. Poliisin mahdollisuudet viedä koko satsi olivat enemmän kuin fifty-fifty. Olihan Karhukopla, helikopterit ja kaikki pelit... Mutta poliisi munasi. Se ei osannut käyttää tiedotusvälineitä hyödykseen niin hyvin kuin olisi pitänyt. Niinpä media nosti oman äläkkänsä, ja Overkill keräsi irtopisteet.

Vastaisuuden varaksi vinkki virkamiehille: isku tulisi ajoittaa illansuuhun, television prime-time-aikaan. Sopiva sauma olisi esimerkiksi 19.00 – juuri kun kolmosteeveen uutistunnari alkaa pyöriä.

Julistan siis Overkill MC:n voittajaksi. He vievät potin. Voittopisteet tulevat siitä hyvästä, että ehkä Enkelitkin ottavat heidät nyt todesta. Oli se vaan sellainen show.