Mika Eirtovaara tutustui suomalaisen skeittauksen varhaishistoriaan – ja samalla isäänsä

Stand-up-lavoja jo parikymmentä vuotta kiertänyt Mika Eirtovaara skeittasi ensimmäisen kerran pienenä poikana 1970-luvulla.

Vuosien varrella skeittaus jäi, mutta viime syksynä työkaveri antoi Eirtovaaralle laudan ja hän päätti aloittaa uudestaan.

“Menin ostamaan Tampereen Carteliin skeittikenkiä ja myyjä huomautti, että oon aika vanha. Kerroin historiasta ja se innostui siitä. Menin uudestaan käymään ja vein kuvia näytille”, Eirtovaara kertoo.

Historia, mihin Eirtovaara viittaa, liittyy hänen isäänsä Matti "Miqu" Eirtovaaraan, joka oli suomalaisen skeittauksen pioneereja. Paluu skeittauksen pariin on ollut Eirtovaaralle samalla tutustumismatka isänsä historiaan.

Suomen skeittauksen pioneereihin kuulunut isä-Eirtovaara pyöritti 70-luvun lopulla Katajanokalla The Day Off -nimistä Suomen ensimmäistä skeittiliikettä. Liike ehti toimia parin vuoden ajan. Tuona aikana Matti järjesti skeittidemoja eri puolilla Suomea ja Mika kulki niissä mukana.

“Ekat muistikuvat on Hämeenlinnasta. Oon ollut siellä neljä-viis-vuotias. Pyörin mukana ja mulla on sellainen hämärä muistikuva, että mut on työnnetty skeittaamaan joissain kisoissa maskotin roolissa.”

Ensimmäiset kisat järjestettiin Eirtovaaran selvitysten mukaan 1978 ja Suomen rullalautaliitto perustettiin ja ensimmäiset SM-kisat järjestettiin jo 1979. Suomalainen orastava skeittikulttuuri kuitenkin katosi 1980-luvun alussa ja nousi uudestaan vasta 1980-luvun loppupuolen buumissa.

Eirtovaaran isä puolestaan menehtyi vuonna 1982 lasketteluonnettomuudessa Alpeilla.

“Isän ykköslaji oli pujottelu. Se muun muassa kiipesi Mont Blancille ja laski sieltä alas. Luulen, että isä on löytänyt skeittauksen jossain vapaa-ajan messuilla.”

Vanhojen valokuvien löytyminen ja läpikäyminen herätti Eirtovaaralla kiinnostuksen skeittaukseen, mutta myös isänsä elämään.

“Kuvat on ollut mulla pitkään ja vasta nyt selaillessani niitä tajusin, että yhdessä kuvassa on (skeittilegenda) Tony Alva. Löysin isän kalenterin ja siellä oli merkintöjä palaverista Statumin (varhainen suomalainen skeittilautavalmistaja) kanssa. Setä on kertonut, että isä toi tänne jonkun mestari-jenkkipron ja tunnistin kuvien ja tallella olevien freestyle-tulosten perusteella, että se on Ed Nadalin. Otin siihen yhteyttä Facebookin kautta. Se on reilu 60 ja skeittaa edelleen, mutta ei seiso enää käsillään”, Eirtovaara kertaa tutkimusmatkaansa skeittauksen varhaiseen historiaan.

Kuvien näyttäminen nykyskeittareille sai Eirtovaaran tajuamaan, että The Day Offin brändillä voisi olla arvoa tässäkin päivässä.

“Olen huomannut, että ihmisiä kiinnostaa vanhat asiat ja ne on avannut uusia puolia isästä. Isän tunteminen paremmin on ollut tosi iso juttu tässä. Varsinkin alussa, kun tuli paljon uutta faktaa ja tapasin uusia isän ystäviä.”

“Siinä on tarina valmiina. Ei tarvii keksiä mitään ja logokin on ihan hemmetin hieno. Ajatuksena Day Off on tosi makee nimi ja sopii hyvin tähän kiireiseen maailmaan.”

Eirtovaara elää skeittiunelmaansa. Hän suunnittelee mallistoa ja lautoja The Day Offille ja verkostoituu skeittimaailman kanssa. Hän kuvaa videoita, joissa arpoo uskaltaako hypätä jyrkkäreunaiseen betonipooliin nykyisellä taito- ja terveystasollaan. Miten skeittaus taittuu tänä päivänä?

“Helvetin kankeasti. Pitäisi saada painoa pois, ettei kaatuminen satu. Ruhjeet paranee paljon hitaammin, esimerkiksi jos sääriluuhun kolahtaa. Nyt mulla on kaikki varusteet päällä vaimon vaatimuksesta.”

The Day Offin parissa touhuaminen tarjoaa Eirtovaaralle tarvittavaa vastapainoa parikymmentä vuotta kestäneelle stand-up-uralle. Perheelliselle miehelle ympäri Suomea keikkailu on rankkaa puuhaa, eikä Eirtovaara pistäisi pahitteeksi, vaikka isän jäljillä kulkeminen tarjoaisi sille vaihtoehdon myös elannon tienaamisessa.

“Kun miettii skeittausta isän aikana, se oli pioneerityötä. Samaa olen tehnyt stand-upin kanssa 19 vuotta. Mulle Day Off on tosi kiva vastapaino ja mahdollisuus luoda jotain pysyvää.”