Oulussa nuorten aikuisten on vaikea saada mielenterveyspalveluita

Kirjailija Jani Matikalla, 33, oli kirjaimellisesti rankka lapsuus. Hän näki isänsä ampuvan itseään suuhun.

"Näin koko tapahtuman, mutten muista juuri muuta kuin isän makaamassa lattialla. Äiti oli aivan hysteerinen, ja setäni vei minut pois huoneesta. Siihen aikaan pienellä paikkakunnalla ei ollut mitään kriisiapua, eli jouduimme selviämään omin avuin."

Utsjoella asuessaan Matikka tunsi itsensä ulkopuoliseksi muiden lasten leikeissä. Ongelmat jatkuivat yläasteiässä.

"Teini-ikä Utsjoella oli kauheinta, mitä osasin kuvitella. Olin se kylän outo tyyppi, kun vetäydyin omiin oloihini", hän kertoo.

Peruskoulun jälkeen Matikka muutti Oulun keskustaan yksiöön ja käytti railakkaasti alkoholia useana päivänä viikossa.

"Kerran sitten tajusin, että elämässä on oltava muutakin."

Matikka haki apua Oulun mielenterveystoimistolta (MTT). Hänelle diagnosoitiin masennus ja paniikkihäiriö.

"Ensimmäisellä istunnolla minulle laitettiin kaksi reseptiä kouraan. Sain rauhoittavia paniikkihäiriöön ja masennukseen pitkäaikaisen lääkityksen, vaikka en ole kovin innostunut lääkkeistä. Söin niitä noin kaksi kuukautta. Minulta katosivat seksihalut, ja tulin hyvin välinpitämättömäksi kaikesta", hän kertoo.

Matikka on kuitenkin onnekas, sillä hän ylipäänsä pääsi vastaanotolle.

Mielenterveyshoidon saatavuus Oulussa on takellellut jo pitkään, vaikka jonoja on pyritty lyhentämään. Yle uutisoi, että Oulussa on enemmän mielenterveyspotilaita kuin muissa suurissa kaupungeissa. Esimerkiksi psykoosipotilaita on neljännes enemmän mutta mielenterveyspalveluiden henkilöstöä neljännes vähemmän kuin verrokkikaupungeissa. Oulussa on noin 10 000 vakavasti masentunutta henkilöä.

"Tänne tulee paljon opiskelijoita muilta paikkakunnilta. Jotkut eivät ole yhtä sosiaalisia kuin muut. Kun on paljon yksin uudessa ympäristössä, mielenterveys on koetuksella. Myös työttömyys aiheuttaa mielenterveysongelmia", sanoo MTT:n vastaava sairaanhoitaja ja palveluesimies Ritva Keränen.

Alle 23-vuotiaat nuoret otetaan herkemmin hoitoon kuin muut. Hoitoa saattaa kuitenkin joutua

odottamaan jopa puoli vuotta.

Keränen huomauttaa, ettei kaupungin erikoissairaanhoidon piirissä tarjota kenellekään pelkkiä lääkkeitä.

"Ihmisen kokemus lääkkeiden määräämisestä voi olla erilainen kuin mitä todellisuudessa on tapahtunut. Lääkäri arvioi tilanteen ja antaa tarpeen tullen lääkkeitä terapian ohella. Lääkkeiden käyttäjälle sovitaan aina kontrolliaika."

On merkityksellistä, uskooko asiakas itse parantuvansa ja jaksaako hän odottaa edes kahta kuukautta kontrolliin.

Mielenterveyspalveluiden asiakkailla on lääkkeiden määräämisestä erilaisia kokemuksia.

"Jotkut lääkärit tyrkkäävät heti bentsoja kouraan unettomuuteen, toiset eivät anna mitään", toteaa kolmikymppinen Petri.

Hänelle on määrätty yli kymmentä reseptilääkettä masennukseen ja muihin neurologisiin poikkeavuuksiin, kuten ADHD:hen.

"Sain kerran psykoosin masennuslääkkeistä, jotka eivät sovi ADHD:n kanssa. Tällöin sairautta ei ollut vielä diagnosoitu. Minulle alettiin tyrkyttää antipsykoottisia nappeja. Tässä kohtaa sanoin, että lopetetaan kaikki."

Nykyisin Petri käy terapiassa ja syö ADHD-lääkkeitä.

Mielenterveysongelmat vaivaavat myös terveydenhoitoalan ammattilaisia.

"Lääkäreitä on Oulussa liian vähän, eikä uupunut henkilökunta aina jaksa paneutua yksittäiseen potilaaseen niin hyvin kuin pitäisi. Itsekin joudun usein toteamaan, ettei aika riitä", selittää nuori oululainen yleislääkäri Hanna, joka käyttää itsekin mielenterveyspalveluita.

Työvoimatoimiston työharjoittelussa olevalla Maijalla on hyviä kokemuksia MTT:n liikkuvasta palvelusta, jossa hoitajat tulevat asiakkaan kotiin auttamaan esimerkiksi Kela-hakemusten täyttämisessä.

"Se oli todella hyödyllistä, kun olin terapeuttia etsiessäni aivan sekaisin enkä tiennyt, mistä aloittaa."

Toisaalta terapeutin löytyminen ei välttämättä auta.

"Itse en ole jaksanut vaihtaa terapeuttia, koska uuden terapeutin puheille pääseminen kestää yleensä vähintään vuoden", Maija kertoo.

Ongelmia tuo myös se, etteivät kaikki hoitomuodot sovi kaikille.

"Jotkut painottavat mielestäni liikaa sitä, miten tehokasta liikunta on hoidossa. Jos on todella masentunut, ei varmasti jaksa lähteä liikkumaan", Petri sanoo.

"Me yritämme löytää jokaiselle oman keinon selviytyä. Jotkut löytävät ratkaisun liikuntaryhmistä, toiset taas taiteen parista", MTT:n Keränen toteaa.

Mielenterveyspalveluihin pettynyt Matikka löysi apua meditaatiosta.

"Pyrin elämään niin kuin soturin tien filosofia sanoo. Teen kaiken täydestä sydämestäni ja olen hyväksynyt kuoleman. Tunnen olevani koko ajan niin sanotusti kuollut. En jää murehtimaan pieniä ja turhia asioita."

Hän julkaisee toisen, shamanismista kertovan kirjansa syksyllä ja toimii rokkiklubi 45 Specialin dj:nä.

"Yöelämä sopii minulle."