Päivä ensiapupolilla

Vastaavatko television sairaalasarjat todellisuutta? Pelastetaanko henkiä tunnin välein? Kulkevatko hoitajat vartijoiden kanssa? Onko lääkäreillä ja hoitsuilla siinä sivussa vipinää? Pirita Söderholm viettää 12 tuntia Töölön tapaturma-asemalla, näkee Kauniit ja rohkeat, sormen paikkaamisen ja kuoleman.

15:00

Töölön sairaala, tapaturma-asema. Legendaarinen hoitopaikka, jonne lennätetään ihmisiä milloin mistäkin. Kun pitää saada parasta mahdollista hoitoa ja nopeasti.

Töölö tunnetaan erityisesti maan parhaasta palovamma-, plastiikka- ja käsikirurgiaosaamisestaan, ja se on Suomen merkittävin onnettumuuspotilaiden vastaanottosairaala. Asema hoitaa

18 000 potilasta vuodessa. Sairaalaan tuli ensimmäisenä Suomessa traumatiimi hoitamaan vaikeasti vammautuneita potilaita.

Etukäteen kuvittelin Töölön tapaturma-aseman kiiltelevän uutuuttaan ja lääkäreiden juoksevan kiireisesti ees-taas, ihan kuin tv-sarjoissa. Ensimmäinen silmäys palauttaa todellisuuteen. Tilat ovat vanhat, 1960-luvulta. Mieleen tulee vuoden takainen kokemus tikkien poistosta thaimaalaisessa kyläsairaalassa.

Ei anneta kuitenkaan ulkonäön pettää. Tehoja löytyy.

Tapaturma-asemalla on kolme puolta. Ykköspuolelle potilaat kävelevät itse sisään. Paaripuolelle potilaat kannetaan. Ja ensihoitohuoneessa hoidetaan vaikeasti vammautuneet.

Olen valmiina.

Niin ovat myös samassa "työvuorossa" olevat 27 hoitajaa ja lääkäriä.

16:50

"Tämä on noloa. Meillä ei ole puoleen vuoteen ollut yhtä hiljaista. Kun toimittaja tulee paikalle, mitään ei tapahdu", naurahtaa vastaava hoitaja Ville Lehtinen.

Hiljaista on. Missä on kaikki Teho-osastolta tuttu tohina? Kuumat romanssit? Veri ja kuolevat potilaat? Tämänhän piti olla tapaturma-asema!

"Suomalaisessa sairaalassa vilske ja draama minimoidaan. Lääkäri ei koskaan juokse, kuten tv-sarjoissa, koska hengästyneestä ja hikisestä lääkäristä ei ole mitään hyötyä. Sarjoissa tilanteet menevät liioitellulla nopeudella, ja niitä on enemmän kuin normaalissa elämässä", kertoo anestesia, ja tehohoidon erikoislääkäri Kreu Maisniemi.

Kuumia tv-sarjojen romanssejakaan ei sairaalassa hoitajan ja päivystävän lääkärin mukaan kuulemma ole: varastohuone toimii ihan vain varastona. Paljastavat kuitenkin, että pikkujouluissa ja kesäisin, kun harjoittelijat tulevat, voi olla vipinää. Ei toimettomuus ainakaan ulkonäöstä johdu: miehet ovat täällä komeita ja naiset kauniita.

17:30

Katsastan teho-osaston, johon ensihoitohuoneesta usein jatketaan. Osastolla on kolme potilasta ja kaksi paikkaa vapaana. Teholla hoidetaan monivammapotilaita, leikkauspotilaita ja välillä myös leukavammaisia. Viime vuonna hoidettavia oli 205. Töölössä on myös muita teho-osastoja, kuten palovammateho.

Potilas viettää täällä keskimäärin viikon. Ensimmäiset päivät hänet pidetään usein nukutettuna ja hengityskoneessa.

Omaisten kohtaaminen ja tukeminen kuuluu teholla työskentelevien työpäivään.

"Rakkaan näkeminen täällä on rankkaa omaiselle. Välillä ei uskalleta edes koskea potilasta", sanoo hoitaja Anna Palonen.

Eikä ihme. Teholla on jos jonkinlaista konetta sängyn ympärillä. Putkia ja johtoja on miljoona, tai ainakin siltä se näyttää, nestepusseja roikkuu telineessä ja hoitaja tarkkailee potilasta koko ajan. Suurin osa selviää.

"Jos teholle selviää hengissä, niin yleensä ennuste on hyvä. Osaltaan hyvät luvut voivat johtua siitä, että meillä potilaat ovat usein nuoria", toteaa Palonen.

17:50

Katsomme telkkarista Kauniita ja rohkeita. Televisio on sijoitettu paaripuolelle niin, että potilaatkin voivat katsella.

"Sairaanhoitajien pitäisi olla koko ajan tekemässä jotain, mutta kun niitä kiireisiäkin päiviä on, niin tällaisesta rauhallisuudesta osaa nauttia täysin rinnoin", toteaa sairaanhoitaja Markku Kytönen.

Paaripuolen pöydällä on punaisin tarroin peitetty puhelin, joka soi, kun kriittinen potilas on tulossa. Keskimäärin kolme kertaa päivässä, pahimmassa tapauksessa kahdeksan. Aina ei kertaakaan. Yritän olla tuijottamatta puhelinta tiiviisti: nehän eivät koskaan soi, jos sitä odottaa. Onko sen soimisen toivominen väärin?

19:30

Osa tuplavuoroa tekevistä hoitajista alkaa väsyä. Vaikka tuplan tekeminen on vapaaehtoista, niin aamu ja iltavuoro yhdistettynä verottaa voimia. Ja kun lääkärien päivystysvuoro on noin 25,5 tuntia, niin ei tämä taida olla sen minun juttuni. Miten näin unettavassa ympäristössä pysyy hereillä? Käyn keittämässä kahvia, jota menee kymmeniä pannullisia vuorokaudessa.

"Siitä voi olla potilaalle haittaa, että valvomme. Vuorokauden valvominenhan vastaa tietynlaista humalatilaa", miettii Kreu Maisniemi.

"Jos neljältä aamuyöllä pääsee vartiksi nukkumaan ja joku herättää, varsinkin jos ei ole kyse hengenvaarallisesta tapauksesta, niin välillä miettii, että miksi minun on pakko tehdä tätä."

Onneksi lääkärit saavat nukkua, jos tilanne on rauhallinen. Hoitajien pitää pysytellä yölläkin hereillä, mutta rentoutua saa vaikka lukemalla kirjaa.

21:50

Aiemmin hoidetun potilaan omainen soittaa kiukkuisena. Hoitajat pysyvät rauhallisena. He siirtävät puhelun ykköspuolen päivystävälle lääkärille. Sairaanhoitaja Markku Kytönen on puhelusta harmissaan, mutta selittää, että tämä ei ole ensimmäinen kerta.

"Tämä on välillä kiittämätön ala. On normaalia, että ihmiset ovat tyytymättömiä. Hoitajat ovat viestinviejiä potilaiden ja omaisten välillä."

22:40

Ykköspuolella on uusi potilas. Janne Mäenpää on kaatunut mopolla, ja sormesta on lähtenyt pala. Äiti istuu vierellä odottamassa lääkäriä. Vaikka ruhje on ikävän näköinen, se ei kuulemma satu. Minä huutaisin kuin syötävä, jos näkisin sormeni sisään. Janne oli kuulemma kiroillut heti haverin sattuessa. Kahdeksan tuntia sairaalassa ja vasta nyt näen verta. Olo on kuin vampyyrilla. Jään jännityksellä seuraamaan, mitä Jannen sormelle käy.

Väsyttää niin, että luomet painuvat väkisin kiinni. Yövuorossa pitää syödä paljon, jotta jaksaa. Hyvä että otin eväitä mukaan, ikävää että söin ne jo. Vaikka taukohuoneen pöydällä on paksu kansio täynnä pizzerioiden esitteitä, niin päätän jättää ne väliin. Vajoan tuoliin. Odotan: kaikkina arkiöinä ei tapahdu yhtään mitään.

Hetken kuluttua traumapuhelin soi. Ääni on lyhyt ja käskevä. Traumahälytystä ei kuitenkaan tehdä koska puhelu on ohjattu väärään numeroon. Vastaava hoitaja neuvottelee lääkärin kanssa potilaasta, koska tapaus ei kuulu Töölöön, mutta potilas päätetään ottaa kuitenkin vastaan. Kuljetuksessa kestää vielä kaksikymmentä minuuttia, joten kaikki jatkavat uutisten katsomista.

23:20

Ambulanssi tuo potilaan. Hänet päätetään laittaa erilliseen huoneeseen uhkaavan käytöksen vuoksi. Ambulanssin ensihoitajat ovat sen näköisiä, että matka on sujunut rattoisasti.

"Välillä potilaat ovat aggressiivisia. Joskus jälkeenpäin kyselevät että olinko kovin hankala?", kertoo vastaava hoitaja Tarja Rossi.

Käyn katsastamassa Janne Mäen-

pään tilanteen. Hän odottaa lääkäriä ykköspuolen hoitohuoneessa. Sormi tarvitsee ihosiirrännäisen, joka otetaan käsivarresta. Janne kirjoittelee rennosti tekstiviestejä terveellä kädellä.

00:50

Janne pääsee kotiin sormet ja käsivarsi paketissa. Jälki on ilmeisesti ollut onnistunutta, koska nuorimies näyttää helpottuneelta. Toivotan hyvää yötä ja palaan paariosastolle, jolta pääsee pian viimeinenkin potilas pois.

02:15

Traumapuhelin soi. Pimeänä ollut paaripuoli herää henkiin. Vastaava hoitaja kiirehtii nostamaan luurin samalla, kun hakee kaavaketta toisella kädellä. Valot sytytetään ja televisio suljetaan. Syömässä olleet hoitajat ovat yllättäen selkäni takana. Tällä porukalla ei kestä kauaa kokoontua. Traumahälytyksen potilas on tulossa kymmenen minuutin päästä. Ei väsytä enää yhtään.

Vakavasti vammautuneen potilaan ilmoittaa sairaalaan ambulanssista joko ensihoitolääkäri tai sairaankuljettaja. Puhelun vastaanottava hoitaja kirjaa kaavakkeeseen potilaan tilan. Jos potilas on esimerkiksi tajuton, ajanut kolarin yli 60 kilometrin vauhdissa tai potilaan verenpaine on merkittävästi laskenut, hoitaja tekee traumahälytyksen.

Monissa Suomen sairaaloissa hoitajan pitää tapauskohtaisesti miettiä, kenet pyytää paikalle. Töölössä sairaanhoitaja soittaa traumapuhelun jälkeen traumatiimille ja ilmoittaa kellonajan, koska potilas tuodaan.

02:17

Hoitajat soittavat lääkäreitä paikalle, keräävät hoitovälineitä ja miettivät kummalle paikalle ensihoitohuoneeseen potilas otetaan. Jokainen tietää paikkansa. Minä yritän pysytellä poissa tieltä.

Ensihoitohuone on paarihuoneen vieressä. Traumapuhelun vastaanottanut hoitaja on kirjannut seinälle tiedot saapuvasta potilaasta. Seinillä olevat kaapit ovat täynnä tavaraa sidetarpeista lähtien. Täällä voidaan tarvita ihan mitä vain. Keskellä on kaksi potilaspaikkaa, mutta niitä saadaan myös lisää tarvittaessa. Kirkkaat kohdevalot odottavat potilaspaikkojen yläpuolella. Huone on iso, 30-neliöinen, jotta traumatiimi mahtuu hoitamaan potilaita törmäilemättä toisiinsa.

Töölön traumatiimi on Suomen ensimmäinen ja Yhdysvalloista kopioitu. Tiimiin kuuluu yksitoista ihmistä eri ammattiryhmistä: kolme hoitajaa, anestesiateholääkäri, kirurgi, kaksi laboratoriohoitajaa, röntgenlääkäri, kaksi röntgenhoitajaa sekä tarvittaessa neurokirurgi. Henkilöt vaihtuvat työvuorojen mukaan. Tiimi hoitaa vuosittain

1 200 potilasta, mutta kuivaharjoittelee jatkuvasti.

02:30

Hoitajat ovat saaneet kaiken valmiiksi ja odottavat lääkäreitä ja potilasta. Vaikka tunnelma on jännittynyt, normaalia jutustelua jatketaan. Jännitys mahanpohjassa nousee.

Siirrymme odottamaan ambulanssia aulaan. Kaikki ovat hiljaa. Hoitajat varoittelevat minua etukäteen, että jos menee liian rankaksi, niin saan poistua takavasemmalle.

Kun potilas saapuu, ymmärrän, että ensihoitohuoneessa todellakin hoidetaan vain vaikeasti vammautuneita potilaita. Etsin katseellani lähintä roskista, jos maha pettää. Keskellä yötä, nälkäisenä ja väsyneenä, en ole ollenkaan varma, haluanko edes nähdä potilasta, joka taistelee hengestään.

Traumatiimi aloittaa työnsä, ja potilaan tuonut lääkäri antaa samalla raporttinsa. Ensimmäisenä tiimi tutkii vammat, joihin voi kuolla. Kirurgi johtaa tilannetta, ja muut lääkärit raportoivat havaintojaan hänelle jatkuvasti. Huomaamatta potilas kytketään monitoreihin ja nestepussit kanyyleihin. Kiireen tuntua ei ole, vaikka paljon tapahtuukin. Tässä on tosi kyseessä. Protokolla toimii, yhteistyö on saumatonta. Kukaan ei puhu turhaan.

03:07

Tilanne on ohi, ja potilasta valmistellaan vietäväksi muualle. Hänen auttamisekseen ei voi tehdä mitään. Kuolemista voidaan vain tehdä kivuttomammaksi. Tällaisia tilanteita on harvoin, joten se tuntuu vaikuttavan kaikkiin.

Ehkä olen jo liian väsynyt, mutta olo on tyhjä. Seison vain paikallani tuijottamassa potilasta, enkä tiedä, pitäisikö minun poistua. Kaikki ovat vakavia. Yksi hoitaja on järkyttynyt, hänen kätensä tärisevät. Toiset tarkastelevat sivusilmällä, miten minä pärjään. Olemme hiljaa.

Myöhemmin kirurgi tulee muistuttamaan minua, etten saa kirjoittaa tilanteesta mitään, josta potilaan voi tunnistaa. Potilasta ja omaisia suojellaan.

03:25

Lähden kotiin. Kaksitoista tuntia sormivammasta kuolemaan. Tätä ei hetkessä unohda. Olen väsynyt, mutta täysin hereillä.

Tosi-teeveetä?

Lääkäri Kreu Maisniemi katsoi lääkärisarjat ja arvioi niiden lääketieteellisen tilan.

Greyn anatomia

Ensivaikutelmana on henkisesti julmempi ja kilpailullisempi kuin suomalainen todellisuus. Pelottaisi olla potilaana tuollaisen kilpailun välikappaleena. Meillä saattaa joutua liiankin nopeasti valmistuttuaan tosipaikan eteen, mutta turvallisemmalla pohjalla. Umpilisäkkeen poistosta ei tosielämässä irtoa kovinkaan suurta draamaa.

Teho-osasto

Kiehtovaa ihmissuhdedraamaa. Ottaa esiin rankkoja asioita, välillä turhankin rajusti nuorelle katsojalle. Diagnoosit arvaa usein jo johdattelusta, vaikka lääketieteellinen huolellisuus heikentynyt matkan varrella. Tämäntyyppisessä sairaalapäivystyksessä on oikeasti draamaa harvemmin, koska suuri osa potilaista vastaa meikäläistä yleislääkärin päivystystä.

Chicagon lääkärit

En ole katsonut montaakaan kertaa, mutta hallintokiemuroiden suuri osuus nousee ainakin esiin.

Dr. House

Mainokset vetosivat minuun. Harvalle potilaalle sanotaan todellisuudessa asioita niin viehättävän suoraan kuin sarjan päähenkilö tekee, vaikka välillä aihetta olisi. Kömpelöitä töksäyttelijöitä toki meiltäkin löytyy.