Pukuhuonepaljastuksia

Selvittääksemme millaista on meno men only -reviirillä lähetämme agenttimme helsinkiläisten kuntosalien pukuhuoneisiin hengittämään sukanhajua, kainalohikeä ja muita miestuotteita.

Pukuhuone 1: Underground - tykitystä Kontulassa

Kontulassa, ostostie nelosessa sijaitseva sali on underground-sali. Hissillä kaksi kerrosta alas bunkkeriin. Sisäänkäynnin ilmoitustaululla silmään pistävät vartiointiliikkeiden värväysilmoitukset. Sisääntulo hoidetaan työntämällä kaksi euroa automaattiin, joka tulostaa kuitin.

Pukuhuoneen seinät ovat yrjönvihreää muovimattoa.

Ian Gillanin näköinen noin 28-v. mies riisuu prätkärotsinsa, jonka hihat ovat punaiset. Hän istahtaa Vanhan Patun viereen, joka paraikaa sitoo karhujaan. Yhtäkkiä ympärillä leijuu vanhojen kalsareiden tuoksu. Ei ole kuitenkaan korrektia provosoida asiaa puristamalla nenää etusormen ja peukalon väliin. Luultavasti tuoksu tulee prätkäjätkästä, joka parhaillaan nykii jalastaan mustia farkkuja, joissa on iso vyönsolki varustettu tekstillä: “South Will Rise Again.” Väärä vyönsolki. Nyt ollaan Itiksessä.

Kalju ja Ponnari tapaavat yllättäen samassa pukkarissa. He viskaavat laukkunsa penkeille. “Mitä Keke”, Kalju aloittaa. Hänellä on jalassaan mustat tuulihousu-Adidakset.

“Salilla käynti on hieno harrastus, ei tule dokattua. ” Kalju sanoo.

Ponnari sanoo: “Uh-huh, ei uskois meitsi on laihtunut kakstoista kiloo”. Ponnari ottaa kaksin käsin kiinni vatsastaan, joka tuntuu pienentyneen.

“Ooksä vetänyt jotain spessuu mättöö,niiku jotain dieettisafkaa”, Kalju kysyy.

“Mä oon safkannut aika paljon rusinoita. Intissä mä opin että yhellä vitun rusinalla marssii kaks kilometriä. Se on niin tiivistä safkaa” , selventää Ponnari. Hän asentaa hupparinhuppua ruskean nahkarotsin kauluksen päälle. Kalju sanoo: “Mennään bisselle tän jälkeen.”

“Okei”, Ponnari vastaa ja suoristaa collegepaidan päällä killuvan kultaketjun, jossa on Suomen leijona.

Pukuhuone 2: Pastaa kassissa Helsingin Atleettiklubilla

Helsingin Atleettiklubi sijaitsee Kaapelitehtaalla ja on Helsingin vanhin kuntosali, perustettu 1891. Ei päivystystä. Ovella kyltti: “Käynti toimistoon salin kautta.”

Kokista saa käytävällä olevasta automaatista; 1,80 e.

Köriläs tekee pumppaavaa liikettä kädellään kaapin edustalla. Hän puhuttelee viereisellä kaapilla olevaa hintelämpää kaveria: “Vittu, mä tein forkkuja tänään, mitä sä teit?”

Suihkun lorina kuuluu läpitunkevana valkoisella sairaalakaakelilla vuoratussa hallissa, kun noin 23-vuotias Clark Kentin näköinen mies saapuu lokerikolleen. Hänen olemuksessaan ei ole sitä aggressiivisuutta, mitä vanha, karu tehdasmiljöö tuntuu erittävän. Hänen farmarihousunsa istuvat perseestä prikulleen, samoin komposiittisangat. Mies näyttää paremminkin kirurgilta, joka riisuu kumihansikkaita toimenpiteen jälkeen, kuin henkilöltä, joka on suorittamassa pakkotoistoja punnuksilla. Hän avaa keskustelun viereisellä lokerikolla seisovan nyrkkeilyhousuihin pukeutuneen toverinsa kanssa.

“Ens keskiviikkona taas.”

“Joo”, nyrkkeilyhousuinen vastaa.

“Olis se helvetin hyvä, jos pääsisi treenaamaan kaks kertaa viikossa. En tosin tiedä, tykkääkö työnantaja. Kolme kertaa on jo aika kova. Mulle.”.

Ruskeat farkut tipahtavat lattialle. Kirurgin kalsareissa lukee “Calvin Klein”.

“Kyllä siihen kolmeenkin tottuu. Muistaa vaan syödä hyvin”, nyrkkeilyhousuinen sanoo.

“Kyllähän mä syönkin monipuolisesti”, vastaa kirurgi. “Mulla on vaan se, et mä en saa yöllä unta, jos mä oon illalla treenannut. ”

“Mut hei, otat kato pastakastiketta ja tollasta treenikassiin” Kirurginnäköinen tuijottaa hetken eteensä. Lopulta hän toteaa:

“Fiksu idea hei” hän sanoo. “Tota mä en tullu ajatelleeksi.”

Pukuhuoneen ainoa peili sijaitsee wc:ssä, joten täällä ei juurikaan julkipeilailla. Isokokoinen kaveri kuivattelee rastojaan heiluttamalla päätään. Hänen alaselkäänsä on tatuoitu tribaali.

Pukuhuone 3: Koteloa Motivus-Kampissa

Motivus. Kamppilaisella urbaanilla hyvämeininki-salilla on nelinkertainen sisäänpääsymaksu verrattuna Helsingin kaupungin saliin.

Pukuhuoneessa on ilmaiset tukankuivaajat ja peilejä on runsaasti. Pukuhuone on täynnä. Fööni laulaa ja partavesi virtaa.

Pukuhuoneessa liikkuminen on ikävää, koska suihkutilan kosteus tuntuu pyrkivän myös pukeutumistilaan. Noin 20-vuotias mies, jolla on kultainen risti kaulallaan, istuu pyyhe vyötäisillään raukean näköisenä penkillä.

Kaikkien kourissa tuntuu komeilevan proteiinivalmiste-juomia, joita saa myös kaakaonmakuisena.

Dialogi: Kaksi sälliä, jotka näyttävät veljeksiltä, eivät kiirehdi pukemisessa. Toinen seisoo antiikin patsaitten kontraposto-asennossa, jolloin hänen oikeaan pakaraansa muodostuu syvä lommo. Hänellä on tasapitkä viulistitukka. Toinen levittää naamarasvaa peilin edessä.

“Luuletsä, et me saadaan koteloa tänään”, kysyy toinen.

“Salettiin, ainakin mä“ naamanrasvaaja vastaa.

“Vois soittaa XXX”, toinen ehdottaa.

“Ai miks? Mä en jaksa kuunnella sen juttuja. Se ei loppujen lopuks jauha mistään muusta ku et kaikki sen kaverit on idiootteja, ja se on ite niin helvetin fiksu“ toinen vastaa, samalla kun jatkaa rasvaamista.

Pyöreäsilmälasipäinen mies, jolla on Nike-pipo, kuuntelee keskustelua huvittuneena.

Pukuhuone 4: Juustoa yliopistolla

Helsingin yliopiston kuntosali Kumpulassa on ystävällishenkinen kaikkiovattervetulleita-kuntosali. Kapeaan tilaan on ahtautuneena myös varhaisteini-ikäisiä.

Penkkien ja kaappien välinen tila on ahdas, ja ohikulkijoita tarvitsee jatkuvasti väistellä.

He heittelevät toisiaan kalsareilla. Yksi iso peili sijaitsee huoneen päässä, jossa blondi jätkä hivelee geeliä tukkaan. Klaustrofobiseen 8 neliön tilaan kantautuu vaimeasti itse salilla raikuva Radio Energy. Kummallisuuksia: joka puolella leijuu kardemumman tuoksu, mistä se tulee, jää arvoitukseksi. 15-vuotias huutaa äänenmurteisella bassolla kaverilleen, pienelle miehelle, jonka pää on kätkeytyneenä hupun sisään:

“Tän jälkeen mennää sit Mäkkiin.”

“Ai minne vitun Mäkkiin?” vastaa ääni hupusta.

“No just sinne, mun vuoro pestä jätkä. Viimeks sä vedit kolme puol juustoo minuutissa ja meitsi veti kaks. Nyt mullon niin tajuton nälkä et mä voitan sut varmasti.”

“No ehkä sä voitat koska sä saat syödä yksinäs. Mulla ei ole nälkä”, huppupää vastaa.

Viimeinen vartti pukuhuoneissa vietetystä, reilusta viisituntisesta kuluu seuraillessa miehen edesottamuksia tämän pään juututtua t-paidan kaula-aukkoon.

Jatkuu. Seuraavilla liikuntaviikoilla City kertoo, mistä naisten saleilla puhutaan.