Ruusujen sota

Naiset ovat vallanneet yliopistot, marssineet armeijaan, politiikkaan ja liike-elämään. He juovat kuin miehet, nostelevat rautaa ja halveksivat äitimyyttiä. Tarvitaanko jo miesten vapautusrintamaa?

"All women should be lesbians", sanoo E ja katsoo alistuneena kahvikuppiinsa. E on isokokoinen, karhumainen mies, joka työskentelee turvallisuusalalla. Hän hoitaa mielellään kahta lastaan, osaa kokata ja korjata auton. Lisäksi hän on työteliäs, jotakuinkin raitis, rehellinen, huumorintajuinen, uskollinen ja kivan näköinen – oikea unelmamies, vai mitä?

Silti hänen naisensa on tyytymätön ja suhde takkuilee. Hieman vaikea selittää miksi – ehkä E:ltä kuitenkin puuttuu joitakin Täydellisen Miehen ominaisuuksia, kuten vaikkapa oikea sosioekonominen tausta (ts. tasokas lapsuudenkoti, kauniita ihmisiä ystävinä), keskimääräistä paremmat tulot, kunnianhimo, akateeminen koulutus, matkusteluhalukkuus, lukeneisuus, riittävä sivistystaso, taiteellisuus, herkkyys, lojaalius, ymmärtäväisyys, empaattisuus tai kyky tappaa karhu paljain käsin. Lisäksi ei ole pahitteeksi sekään, jos mies keskustelee mielellään laatuviineistä, rakastelee tyylikkäästi, osaa rakentaa talon ja yllättää romanttisella kynttiläillallisella.

Jotenkin vaan ärsyttää.

Me maltamme kaverin kanssa tuskin odottaa, että E lähtisi lasten kanssa kotiin. Meillä on täyteläinen ilta edessä: on analysoitava, mitä typerää E ja hänen lajitoverinsa J ovat nyt taas tehneet ja sanoneet ja kuinka joustamattomia, itsekkäitä, omahyväisiä he ja miehet noin ylipäätään ovat.

E palaa Marsiin, me jäämme nyrpeinä Venukseen. Minun käy sääliksi E:tä.

Mammutinkaatajasta mammalomalaiseksi

Ennen riitti, kun mies toi rahaa (tai mammutin) kotiin, muusta ei juuri tarvinnutkaan huolehtia. Lapsilleen mies oli etäinen, ankarahko mutta luotettava hahmo, joka lymyili sanomalehden takana ja taputti äitiä

joskus merkitsevästi pepulle. Roolijako oli selkeä, eikä tiskivuoroista riidelty – äidin vuoro oli joka päivä.

Sitten länsimaiset naiset tuikkasivat rintsikkansa tuleen, eivätkä sukupuoliroolit enää palanneet entiselleen. Feminismiaatteet ja tasa-arvovaatimukset ovat edenneet muutamassa vuosikymmenessä käytännön tasolle, ja 2000-luvun miehiin kohdistuu valtava määrä ristiriitaisia odotuksia. Supernaismyytin rinnalla puuskuttaa nyt moderni supermies.

Evoluutio ei ole pysynyt feminisoituneiden arvojen perässä. Valistuneen naisen aivot toivovat pehmeyttä, piilotajunta machoutta. Miehet ovat pihalla – juuri kun yksi viesti on ymmärretty, pitäisi toteuttaa jo toista.

"Toisaalta pitäisi olla nössö ja hyvä vaipanvaihtaja, toisaalta ajaa Harrikalla, puolustaa naista nyrkein ja panna päälle", 33-vuotias sinkkumies Harri kärjistää.

Hän kertoo lukeneensa Desmond Morrisin tutkimuksesta, jossa naisille näytettiin kuukautiskierron eri vaiheissa erityyppisten miesten valokuvia. Ovulaation aikaan naiset valitsivat karskeimman miehen, hyvän siittäjän, kun taas kierron muissa vaiheissa nörtimmätkin, hoitopuuhiin todennäköisemmin osallistuvat uroot kelpasivat.

"Deitti-ilmoituksia lukiessa huomaa, että nykynainen haluaa miehessä näkyvän nämä kummatkin puolet, ja mausteeksi pitäisi vielä osata keskustella ja vähän lausua runojakin", Harri sanoo.

"Se mua korpeaa kaikista eniten, että naiset syyttää miehiä siitä, ettei niillä oo tunteita. Kyllä miehillä on niin helevetisti tunteita, mutta ne ei vaan puhu niistä koko ajan niinku naiset. Tääkin maa on täynnä miesten naisilleen rakentamia hirsitaloja, jotka oikein huutaa että perkele, kun mää sua rakastan!"

Harrin mielestä naiset ovat tietyssä mielessä nykyisen valta-asemansa ansainneet.

"Naiset maksattaa nyt vaan niitä vuosisatojen kalavelkoja. Kyllä mä ymmärrän, ettei naiset voi olla joka

asiassa ihan reiluja nyt, kun ne on päässeet monessa asiassa vallan kahvaan.

Voiko Yhdysvaltojen valta-asemissa olevat mustat olla niiden valkosia kohtaan reiluja?"

"Musta olisi ihan hyvä miettiä, saavutetaanko tasa-arvoa sillä, että naiset väkisin änkeävät miesten kanssa samalle viivalle teoissaan. Sen sijaan että naiset – ja miehet - yrittäisivät kasvaa ihmisinä oman sukupuolensa viitekehyksessä, naiset pätevät nyt ulkoisten asioiden kautta, painoja nostelemalla ja armeijaan tuppaamalla, kun taas miehet koettavat kiihkeästi unohtaa olleensa sotureita ja metsästäjiä. Mun nähdäkseni siitä ei voi seurata oikein mitään kestävää hyvää."

Harri näkee niiden miesten tulevaisuuden synkkänä, jotka eivät ole valmiita muuttumaan maailman mukana.

"Y-kromosomi on luonnon jokeri. Miesten kohdalla on valtava hajonta, on tosi tyhmiä miehiä ja toisaalta ihan huippuälykkäitä, kun taas naiset ovat ominaisuuksiltaan aina vähintään kelvollisia, tasavahvoja. Tämän mä olen ajatellut johtuvan siitä, että naisten on ollut pakko jäädä kotiluolaan huolehtimaan lapsista, ja luonto on varmistanut, että naiset pystyy pitämään jälkeläiset hengissä."

"Tulevaisuudessa hölmömmistä länsimaisista miehistä tulee ihan ylijäämäkamaa, koska täältäpäin palloa alkaa pikkuhiljaa kadota perinteiset miesten hommat. Naiset alkaa hyljeksiä sellaisia miehiä, joilla ei ole mitään statusta tai parempaa duunia. Ei naiset halua lapsia tollojen kanssa, eikä ne enää edes tarvitse miehiä oikeastaan mihinkään paitsi lisääntymiseen. Mä uskon, että vähemmän lahjakkaille miehille tulee käymään vähän niin kuin Australian aboriginaaleille, jotka ei koskaan ole oikein pystyneet taipumaan niihin elämän malleihin, joita eurooppalaiset sinne toi. Ja se on pelottava skenaario."

Se on pelottavaa naistenkin osalta. "Kunniamurhia" on selitetty juuri sillä, että modernien arvojen ulkopuolelle jättäytyneet miehet ovat ilmaisseet turhautuneisuuttaan sillä ainoalla saralla, jolla miehillä tulee aina olemaan yliote – fyysisellä vahvuudella.

Kaikki on mahdollista, mutta kaikkea ei voi saada

Jos putkiaivoporukalla onkin nyt tukalaa, ei naisillakaan helppoa ole. Sukupuoliroolien räjäyttäminen asetti naiset uudenlaisten ongelmien eteen. Kun kaikki on mahdollista, moni erehtyy myös luulemaan, että sen kaiken voi saada: uran, lapset, hyvän parisuhteen, kauniin kodin, trimmatun kropan, rajattomasti aikaa toteuttaa itseään.

Yhtälö on mahdoton. Urapingon työpäiviin on vaikea sovittaa lasta saati useampaa. Silti monet tahtovat yrittää, ja häviäjänä on aina lapsi.

Naisten työssäkäymisestä on kuitenkin tullut tabu, josta ei voida rauhallisesti keskustella. On poliittinen itsemurha arvostella uraäitejä siitä, että he roikkuvat duunissa lastensa kustannuksella.

Työryhmissä ja mietinnöissä pohdiskellaan aina vain uudenlaisten lastenhoitojärjestelmien luomista, vaikka toisaalta lasten ja nuorten ongelmien syyksi tunnustetaan se, ettei vanhemmilla ole lapsilleen aikaa. Aikaa olisi löydyttävä, mutta naisilta sitä ei oteta.

"Yleensä lapsella on sekä isä että äiti, kaksi vanhempaa. Minusta ei ole tasa-arvoista vaatia, että itsestään selvästi juuri äidin pitäisi jäädä vuosiksi kotiin", Naisasialiitto Unionin pääsihteeri Lotta Viinikka huomauttaa.

Viinikan mielestä aikaongelmaan pitäisi vaikuttaa ennen kaikkea työelämän rakenteiden kautta.

"Nythän kaikki olettavat automaattisesti, että nainen on se, joka jää lapsen kanssa kotiin. Tämä johtaa muun muassa siihen, että naisten on vaikeampi edetä urallaan."

Valtaosa vanhempainlomalaisista ja hoitovapaalaisista on siis edelleen naisia, ja sen kyllä huomaa. Äitiyttä on alettu pitää mieskunnan luomana salajuonena, jonka tarkoituksena on vain eristää nainen parhaista bileistä.

Naistenlehdissä elinkautisvankeuteen vertautuvan äitiyden kaikinpuolista raskautta ja harmautta korostetaan joka käänteessä. Vauvalehtiä lueskellessa jää ihmettelemään, miksi naiset ylipäätään haluavat lapsia elämäänsä, ulkonäköänsä ja seksielämäänsä pilaamaan.

Toisaalta naiset pitävät kiinni operatiivisesta esimiesasemastaan perheessä. Äitien keskustelupalstat täyttyvät viesteistä, joissa nauretaan tai raivotaan miehille, jotka eivät osaa tiskata oikein tai löydä lapsille sopivan sävyi-siä kurakintaita. Naiset mieltävät miehet pikku apulaisikseen, hyväntahtoisiksi, mutta vähä-älyisiksi kumppaneiksi, joille annetaan vain vähemmän tärkeitä tehtäviä.

Myös huoltajuuskiistoissa lapset määrätään lähes aina äidille – miksi, jos kerran miehistäkin on täysverisiksi lastenhoitajiksi?

"Koska äideillä kuitenkin useimmiten on päävastuu perheen pyörittämisestä. Jos miehet alkaisivat aktiivisemmin osallistua perheen hoitamiseen, niin huoltajuuskäytäntökin muuttuisi", Viinikka uskoo.

Kesän alussa mediassa on myös pohdiskeltu sitä, onko sillä ylipäätään mitään merkitystä, tietääkö lapsi, kuka hänen isänsä on. Ehkä tulevaisuudessa naisilla onkin omat spermapankkitilit, joilta voi nostaa lapsen tai pari, kun biologinen kello ilmoittaa ajan oikeaksi. Jos isillä ei kerran ole niin väliä.

Mediamyytit – myyttejä?

Mediaa syytetään virheellisen naiskuvan levittämisestä. On muodikasta väittää, että media masentaa naiset, koska nämä eivät veny (kutistu) Cosmo-tytön mittoihin. Tytöt sairastuvat anoreksiaan, koska muotikuvien naiset ovat liian laihoja. Naiset tekevät kauneusleikkauksia, koska Pamela Anderson is everywhere. Kukaan ei kehtaa jäädä "vain" kotiin, koska Anitra Ahtolallakin on tanssikoulu ja hän opiskelee perheen pyörittämisen lisäksi ja on vielä kaunis.

Voidaanko tämä tulkita niin, että naiset ovat itsetunnottomia hölmöjä, jotka uskovat kaiken, mitä lehdissä lukee? Suomalaisesta persjalasta kun ei Sinkkuelämän Carrieta saa, vaikka ympärillä häärisi sen seitsemän nordströmiä.

"Hyvän itsetunnon avulla voi varmasti ohittaa räikeimmät vaatimukset, mutta viesti mediasta ja mainoksista on niin voimakas, ettei se voi olla vaikuttamatta naisten minäkuvaan", Viinikka sanoo.

"Media ei sinänsä keksi näitä ihanteita, vaan ne heijastavat yhteiskunnan yleisiä arvostuksia: sitä, että naisen pitää olla täydellinen superihminen tullakseen hyväksytyksi – hyvä äiti, uratykki, hoikka ja kaunis", Viinikka luettelee.

Miesnäkökulmasta taas naisista on tehty mediassa koskemattomia sankareita, jotka eivät saa nauraa edes itselleen. Kun Lola esiintyy bikinit päällä kaljamainoksessa, ollaan rikottu hyvää makua ja alennettu naista. Mutta kun alaston ääliömies näyttelee vehkeitään saaressa, se on vain luonnollista – sellaisiahan ne miehet ovat.

Naisten julkinen kritisoiminen, asiapohjainenkin, on poliittisesti erittäin epäkorrektia. Neuvoja raiskauksen välttämiseksi Hesarin yleisöpalstalla jaellut naispoliisi sai feministit raivoihinsa, kun hän ehdotti, ettei naisten kannattaisi mennä kaatokännissä vieraiden miesten luo yöksi, vaan odottaa seuraavaan päivään.

"Kukaan ei puhu esimerkiksi siitä, kuinka monet äidit pahoinpitelevät lapsiaan", poliisi huomautti jatkohaastattelussa. Hiljaista on ollut haastattelun jälkeenkin.

Feminismi muuttaa maailmaa

Viinikan mielestä feministejä tarvitaan yhä, vaikka yllättävän monet naiset kieltävät olevansa feministejä lainkaan. Itsekään en ole koskaan tuntenut jääväni paitsi mistään vain sen takia, että minulla ei ole munia. Päinvastoin: onneksi ei tarvinnut mennä metsäleireille palelemaan.

Pitäisikö tässä nyt republikaani Pat Robertsonin mukaan "jättää miehensä, tappaa lapsensa, ruveta puuhaamaan noituuden kanssa, murskata kapitalismi ja ryhtyä lesboksi", jotta maailma pelastuisi?

"En ole havainnut, että naiset olisivat millään kollektiivisella kostoretkellä, vaikka naisilla onkin nyt enemmän sananvaltaa yhteiskunnassa. Feminismin tehtävänä on muuttaa maailmaa ja epätasa-arvoisia rakenteita, mutta niin, ettei toisia mollata tai haukuskella", Viinikka sanoo.

"Feminismillä pyritään luomaan tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, ei tasapäistä. Näkisin asian niin, että ihmisten välillä on loppujen lopuksi enemmän eroja kuin sukupuolten. Naiset ja miehet ovat erilaisia, mutta se johtuu suurimmaksi osaksi ympäröivästä kulttuurista. Tyttöihin ja poikiin suhtaudutaan järjestelmällisesti eri tavalla vauvasta saakka", Viinikka väittää.

Unionin kolme pääteemaa naisten aseman parantamiseksi ovat naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen, palkkatason nostaminen miesten tasolle sekä edellä mainittujen supernaisvaatimusten vaientaminen.

"Feminismi ei ole yksi, yhtenäinen ajatussuunta, vaan eräänlainen yläotsikko aatteelle, jolla pyritään muuttamaan maailmaa tasa-arvoisemmaksi, paremmaksi paikaksi elää."

Cunt Power!

"Yhtäkkiä mä tajusin, että juuri mä olen se ihminen, joka saa huonompaa palkkaa. Että juuri mä olen se ihminen, joka ei saa olla liian kännissä kaupungilla, ettei tule raiskatuksi. Että juuri mä en saa olla läski tai ruma, koska mä olen nainen", kertoo Tukholmassa naiskommuunissa asusteleva Birgitta havahtumisestaan feminismiin.

Sekä Birgitta että hänen kaverinsa Hilu edustavat anarkistista feministisuuntausta, joskin he korostavat useaan otteeseen puhuvansa vain omasta puolestaan.

"Kato mun olis pitänyt keskustella tästä haastattelusta etukäteen koko meidän yhteisön kanssa… mut joskus demokratia on niiiin hidasta", Birgitta virnuilee.

Vittumaista asennetta

Anarkofeministit ovat käytännön muijia.

"Me ei kelata sillee, että hui, voitaskohan me nyt järjestää joku pikkunen mielenosotus. Me mennään ja tehdään se!", Hilu kertoo ja mainitsee esimerkkinä Cunt Power -bänditapahtuman, jossa "ämmät soittaa kovaa ja väärin".

"Vittumaista asennetta! Mulle on luontevampaa tehdä positiivisia juttuja kuin jäädä ahdistuneena kotiin viiltelemään itseeni vaan siks, että mä olisin katkera kun naisia sorretaan. Mun tapa toimia feminismin asialla on sellanen aggressiivisen selviytyjän tapa. Räkänaurulla pärjää!"

Hilu sanoo kuitenkin ymmärtävänsä, ettei kaikkia naisia houkuttele barrikadit.

"Se on aika kova statement, että meet kadulle marssimaan raiskauksia vastaan, etenkin kun siihen tulee jotain urpoja länkyttää et hei vitut, mä oon istunut linnassa raiskauksista. Ei se kaikille sovi. Mut mun unelma olis kuitenkin, että meidän sanoma tavoittais Alepan kassat ja muut working class herot – feministi voi olla, vaikka ei oliskaan kahtakymmentä opintoviikkoo naistutkimusta plakkarissa."

Otetaan yö takaisin

Hilu sanoo, ettei häntä pelota kävellä yöllä puistossa.

"Jos mun takana kävelee mies, niin ei se oo potentiaalinen raiskaaja, vaan mies, joka kävelee mun takana. Mulla on oikeus kävellä puistossa ja kadulla, ja oikeus nukkua metropysäkillä ilman, että joku ääliö poliisi tulee ja syyllistää mua siitä, että olen ottanut kaksi olutta ja näin muka itse provosoinut mahdolliset väkivaltatilanteet."

Birgitta muistuttaa Golda Meirin New Yorkin -visiitistä.

"Nykin poliisipäällikkö sanoi Golda Meirille, että raiskaukset on huolestuttavasti lisääntyneet, minkä vuoksi poliisi oli kehottanut naisia pysymään kodeissaan. Golda Meir sanoi, että eikö tuo kannattaisi sanoa ennemminkin miehille?"

Naisiin kohdistuvat ulkonäkövaatimukset ovat Hilun ja Birgitankin hampaissa.

"Tällä iällä noihin viesteihin pystyy suhtautumaan järkevästi – ehkä 200 naista koko maailmassa täyttää sen laihan, silti isotissisen naisen ihanteen – mutta murrosikäisiä käy sääliksi, kun ne uskoo, että tollanen pitää tosissaan olla", Hilu sanoo.

"Ruotsissa 8-vuotiaat tytöt laihduttaa. Anoreksiasta sanotaan, että se on tyttöjen sairaus, mutta pojillakin on anoreksiaa. Jossain Koululainen-lehdessä neuvotaan, miten pojat sais treenattua itelleen sikspäkin. Sairasta."

Kumpikin sanoo, että supernaispaineiden sietämisessä oleellisinta on hyvä itsetunto, joka puolestaan kumpuaa lapsuudenkodista.

Mitä Hilu haluaa opettaa pojalleen naisista?

"Mä haluan opettaa mun pojalle ihmisten kunnioitusta, en mitään luonnotonta naisten palvontaa."

Haastattelua seuraavana päivänä Hilu ja Birgitta lähtevät punkkarifestareille.

"Anarkismi – ja feministiset liikkeet sen sisällä - taistelee kaikkia alistavia ja riistäviä hierarkioita vastaan. Siksi kaikkien ajattelevien ihmisten on oltava feministejä, koska feminismillä halutaan edistää kaikkien ihmisten keskinäistä kunnioitusta ja tasa-arvoa."

Siis myös miesten?

"Myös miesten."

"Riistopuheet on skeidaa"

Laura Pulli, 26, on kotiäiti – omasta vapaasta tahdostaan.

"Jäin kotiin kesken opiskelujen, kun sain lapsen. Se oli minulle ihan itsestään selvä valinta, enkä todellakaan koe itseäni mitenkään riistetyksi tämän vuoksi", Laura sanoo ja lisää, että on "täyttä skeidaa" väittää, että kotiäidit ovat miesten alistamia, oma parastaan ymmärtämättömiä ressukoita.

Ja kuunnelkaapa tätä:

"Minä teen meillä suurimman osan kotitöistä ja pidän velvollisuutenani valmistaa lämmin ateria miehelle, kun hän tulee töistä kotiin. Jos minä saan olla koko päivän kotona, kun hän on töissä, niin totta kai voin tehdä ruuan."

"Kotityöt ei oo mulle mikään iso asia, enkä ole mikään himosiivooja. En stressaa, vaikka koti ei kiiltäisi viimeisen päälle."

Laura sai raskausaikana varoituksia kavereiltaan.

"Ne sanoi, että muista että et jää sitte sinne himaan makaamaan, muista viettää omaakin aikaa. Olihan ne oikeassa, että ulkonakäynnit on jäänyt tosi vähiin sen jälkeen kun sain lapsen, mutta so what – ei mun tee edes mieli bilettämään. Kai se nyt on ihan luontevaa, että haluaa olla oman lapsensa kanssa?!"

"Muutenkin jengillä on ihan väärä käsitys kotiäitiydestä. Ajatellaan, että kotiäiti on sellanen rasvatukkanen läski, jolla ei ole älyllistä elämää. Sen vois jo unohtaa, mä en ainakaan itseäni tosta kuvauksesta tunnista!"

Bilettämisen sijaan Laura käy ratsastamassa.

"Se on aina ollut mulle rakas harrastus, ja edelleen mulle on tärkeetä päästä silloin tällöin edes tunniksi hevosen selkään. Oma juttu piristää ja taas jaksaa lapsen kanssa."

Laura puhuu kauniisti miehestään, joka mahdollistaa osallistumisellaan harrastushetket.

"Mä toivoisin, että mun mies olisi meidän pojalle sellainen roolimalli, josta hän ottaisi isompana omaan parisuhteeseensa mallia. Mun mies on niin…ihanteellinen aviomies."

"En mä ainakaan aio ruveta neuvomaan poikaa, että oo näin ja näin, niin sun naisesi kunnoittaa sua."

Laura sanoo, ettei ole feministi.

"Mutta en mä mikään sovinistikaan oo… Musta nää feminismijutut menee nykyään niin överiksi, miesten pitäisi koko ajan joustaa naisten suuntaan, mutta naiset ei jousta miehille yhtään. Enkä mä koe, että olisin jäänyt koskaan mistään paitsi sen vuoksi etten ole mies."

Jotain sentään tulee mieleen: "Tietysti tää, että sama palkka samasta työstä."

Lauran päivät kotiäitinä alkavat olla ohi. Syksyllä alkaa koulu, ja poika menee hoitoon.

"En olisi millään raaskinut vielä jättää kotiäitiyttä, mutta taloudellisista syistä on pakko alkaa opiskella. Sääli."

Se Pieni ero

Kun mies osallistuu kotitöihin...
...hän on äidin pikku apulainen, jonka perässä nainen kulkee ja hokee einoin, einoin, einoin. Lopulta nainen katsoo kattoon ja sanoo "laita mies asialle ja tee itse perässä" ja sitten hän järjestelee miehen laskostamat pyykit uudelleen – niin kuin oikeasti kuuluu.

Kun mies on lasten kanssa...
...lapsilla on niin kauan hauskaa, kunnes äiti tulee kotiin ja vaihtaa lauantaipussit porkkanoihin, tempaisee Star Warsin ulos videoista ja on vihainen, koska lapsilla on vääränlaiset yöpaidat päällä.

Kun mies lyö naista...
...hänet pitäisi kuohia, mutta kun nainen lyö lasta, hän on olosuhteiden uhri, jota ei saa turhaan syyllistää.

Kun mies juo viinaa...
...hän on tyypillinen, vastenmielinen suomalainen sika, mutta kun nainen juo, hän on hyvä jätkä.

Kun mies pukeutuu hyvin...
....hän on turhamainen gigolo, mutta kun nainen tälläytyy parhaimpiinsa, hän on megababe.

Kun mies on kavereiden kanssa kaljalla...
...hän on vastuuton renttu, mutta kun nainen on tyttöjen kanssa kaljalla, hän viettää hyvin ansaittua omaa aikaa.

Kun mies käy vieraissa...
...hän on täys mulkvisti ja sika, mutta kun nainen tekee saman, hän tekee vain virheen – niin kuin me kaikki joskus.