Steen Christensen: Pyövelin puheenvuoro

Viime vuoden lokakuussa 33-vuotias tanskalainen vankikarkuri Steen Viktor Christensen ryösti Hotelli Palacesta 6690 markkaa. Hetkeä myöhemmin hän ampui kaksi suomalaispoliisia Tehtaankadulla. Murhat olivat niin kylmäverisiä, että niitä kutsuttiin teloituksiksi. Murhenäytelmä oli julmuuden ja sattuman summa, mutta Christensenin pakomatka Suomeen oli tarkkaan harkittu. Hän sanoo tulleensa kostamaan.

Puhelin soi maanantaina.

"This is Steen Christensen", sanoo mies langan toisessa päässä.

Seuraavana päivänä seison valokuvaajan kanssa Kylmäkoskella sijaitsevan Hämeen lääninvankilan porteilla. Vankilaa on luonnehdittu Suomen turvallisimmaksi.

Vankilan johtaja Tapio Lund johdattaa meidät turvatarkastuksen jälkeen vierailuhuoneeseen.

Noin 30 neliön kokoisen huoneen ikkunoita peittävät kalterit. Huoneessa on kaksi pitkää pöytää, joiden molemmin puolin on tuoleja. Pöydän keskellä noin 20 senttiä korkea läpinäkyvä muovilevy, jonka tarkoituksena on estää esineiden vaihto vierailijoiden ja vankien välillä. Viiden metrin päässä istuu vartija pöytänsä takana.

"Steen on syömässä. Jos hän sitten vaikka olisi paremmalla tuulella", hän sanoo.

Kymmenen minuutin odotuksen jälkeen Steen Christensen astuu sisään ja kättelee. Hänellä on parransänki ja yllään farkut, raitapaita sekä musta Niken lippalakki, jossa on Swoosh-merkki. Kalpeakasvoinen Christensen on ollut kymmenen kuukautta eristyksissä ja kertoo laihtuneensa kahdeksan kuukauden aikana kymmenen kiloa.

Puhuessaan Steen Christensen katsoo silmiin ja käyttää paljon käsiään, joilla on tehty muutakin kuin tahditettu puhetta.

Viime lokakuussa hänestä tuli Suomen vihatuin mies, kun hän ampui suomalaiskonstaapelit Eero Holstin ja Antero Palon. Tanskassa hänet on aiemmin tuomittu yhdeksästä aseistetusta pankkiryöstöistä. Erään epäonnistuneen ryöstön yhteydessä hän raiskasi pankkivirkailijan ja jätti tämän kiinni pankkikonttorin kirjoituspöytään teipattuna…

Sinut siirretään pian takaisin Tanskaan. Miksi halusit sinne vaikka rangaistuksesi saattaa venyä kaksikinkymmentä vuotta pidemmäksi Tanskassa?

"Kaksikymmentä vuotta on itse asiassa alakanttiin oleva arvio. Haluan Tanskaan, koska perheeni on siellä ja Tanskassa on erilainen vankilakulttuuri. Tanskassa periaate on, että elämän vankilassa tulisi olla samanlaista kuin vankilan ulkopuolella, jotta vapautuessa olisi helpompi sopeutua yhteiskuntaan. Suomessahan on sama periaate, mutta Tanskassa se toimii myös käytännössä. Suomessa vierailutunnit ovat 45 minuuttia viikossa. Miten sellaisella ajalla voi ylläpitää ystävyys- ja rakkaussuhteita? Tai olla lapsilleen isä? Tanskassa vierailutunteja on 14 viikossa ja vangit tapaavat omaisensa huoneessa, jossa ei ole vartijoita."

Kuinka toiset vangit kohtelevat sinua?

"Minulla ei ole ongelmia. Toiset vangit ovat tukeneet minua. Jokaisessa vankilassa on 200 vanginvartijaa ja aina on joku vartija joka ei pidä sinusta. Sellainen vartija antaa lehdistölle mielellään lausuntoja, että vanki ei tule toisten vankien kanssa toimeen. Sain eräältä vankilassa olevalta moottoripyöräjengin jäseneltä Eric Claptonin kasetin, jossa oli laulu I Shot The Sheriff. En välttämättä hyväksy sen kaltaista pilaa, mutta se kertonee etten ole vankilassa vihattu."

Kun olit pakomatkalla kykenitkö mielestäsi ajattelemaan täysin selväjärkisesti. Kuvaile ajatuksiasi Hämeenlinnan junassa ja Vaakuna-hotellissa.

"Tunteeni hotellissa olivat hyvin hämmentyneitä. Olen normaalisti rationaalinen. Jos minulla olisi ollut viisi minuuttia enemmän aikaa harkita pakoni aikana mitä teen, olisin tehnyt asioita toisin. Siitä en voi kuitenkaan puhua, mitä tapahtui hotellissa. Mutta sen voin sanoa, että lähempänä kuolemaa olin, kun minut pidätettiin. Haluan korostaa, että en ennalta harkinnut tai suunnitellut tappavani poliiseja."

Pakomatkasi aikana olit hereillä monta yötä ja tarvitsit rauhoittavia...

"En ole käyttänyt hotellissa rauhoittavia, se on potaskaa. Toisekseen olin vain murhayön hereillä. Hotellissa olin vain väsynyt ja nukuin, mutta en välttämättä hyvin."

Mutta Hämeenlinnassa kävit kuitenkin apteekissa?

"Kävin, koska ostin unilääkkeitä. Mutta en tarvinnut niitä nukkumiseen."

Ymmärrän.

"Et ymmärrä. Ajattelet varmaan, että aioin itsemurhaa. Ei, en aikonut. Mutta en voi sanoa, mihin unipillereitä tarvitsin."

Olitko huumeiden vaikutuksen alaisena ampuessasi poliisit?

"En missään nimessä. Ihmettelinkin, miksi kaikki kysyvät tätä. Tuomioni olisi alentunut, jos olisin ollut niiden vaikutuksen alaisena. Ei, en käyttänyt huumeita. Olen tunnustanut kaksi julmaa murhaa. En voi ymmärtää, miksi poliisi tai syyttäjä ei voi uskoa minua."

Mielentilatutkimuksen mukaan olet persoonallisuushäiriöinen, muun muassa empatiakyvytön ja arvaamattoman väkivaltainen.

Toisaalta poliisi ja asianajajajasi ovat kertoneet, että kun sinut pidätettiin olit hyvin masentunut ja katuvainen…

"Tuomari määräsi minut mielentilatutkimuksiin, jotta oikeudenkäynti olisi mahdollisimman oikeudenmukainen. Otin yhteyttä asianajaajaani heti, koska vastustin tutkimuksia Koivion mielisairaalaassa. Asuin alle kymmenneliöisessä huoneessa, jossa oli vain matto ja huopa ja 24 tunnin videokameravalvonta. Ilmoitin, että en halua mielentilatutkimusta ja kieltäydyin kaikista testeistä: EKG:stä, EEG:stä, aivokäyrästä ja pulssista. Koko mielentilatutkimuksen aikana minun oli määrä jutella viidestä kymmeneen tuntia psykiatrin kanssa. En vastannut hänen kysymyksiinsä. Asianajajani soitti terveyslautakunnan jäsenille, mutta kukaan heistä ei suostunut vapauttamaan minua mielentilatutkimuksista. Asianajajaani kehotettiin aina kääntymään seuraavan puoleen. Kuudentoista päivän jälkeen aloitin nälkälakon, kahdenkymmenen päivän päästä en ottanut nestettäkään. Sen jälkeen lääkärit sairaalassa tekivät kuuluisan diagnoosin, jonka mukaan olen empatiakyvytön, mutta joka ei siis perustu mihinkään, koska eivät he ole voineet testata minua. Olen vaatinut, että tuomiostani poistetaaan diagnoosi, joka on täysin totuudenvastainen. Aion vaatia uutta oikeudenkäyntiä, jos sitä ei poisteta."

Olitko katuvainen ja masentunut?

"Katuvainen olin kyllä. Olin äärimmäisen pahoillani, kun poliiseilla oli perheet."

Miten itse luonnehtisit itseäsi ihmisenä?

"Steen Viktor Christensen on mies, joka vuodesta 1985 on kääntynyt vasempaan, kun on pitänyt kääntyä oikeaan ja oikeaan kun on pitänyt kääntyä vasempaan. Olen ihminen, joka tuntee empatiaa, mutta kuulun rikolliseen alakulttuuriin, jossa ei aina tehdä oikein."

Koska nauroit viimeksi?

"Vankilassa nauraminen on hieman väkinäistä. Vankilassa nauretaan kovemmille jutuille kuin normaalisti elämässä. Täältä on yleensä vaikeaa löytää juttuseuraa. Täällä keskustellaan lähinnä isäni on isompi kuin sinun isäsi-tyyliin. Viimeksi minua nauratti kunnolla, kun luin lehdestä, että mämmi on ruskea suomalainen pääsiäisherkku, joka näyttää paskalta..."

Millaisia unia näet?

"Kuten kaikki muutkin ihmiset näen painajaisia, mutta ne eivät ole Kapteeninkadun tapahtumia. Ne voivat liittyä niihin tapahtumiiin. Minun painajaiseni koskevat enemmänkin kuolleiden poliisien perheitä. Minun suurin rangaistukseni ei ole vankilatuomio. Olenhan elänyt vankilaelämää jo monta vuotta. Suurin rangastukseni oli hetki, kun minua vietiin oikeussaliin ja näin kaksi nyyhkyttävää naista, joista toinen piti toista syleilyssä. Muistan tarkalleen, miltä he näyttivät, heidän vaatteidensa värinkin. Naiset olivat minusta viiden metrin päässä ja toinen heistä katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi suomeksi murhaaja. Ymmärsin silloinkin, mitä sana tarkoitti. Yksi tanskalaislehti otsikoi, että poliisileskien kyyneleet eivät liikuttaneet Steen Christenseniä. Mistä he voivat tietää sen? Minua kritisoidaan, että vaikutin oikeudessa tunteettomalta, mutta ei kukaan, joka on oikeudessa syytettynä kaksoismurhasta käyttäydy normaalisti."

Oletko rukoillut? Uskotko Jumalaan?

"Kävin Helsingin vankilassa ollessani rukoustapaamisissa, koska olin eristyksissä, pääsin tapaamaan ihmisiä ja ryhmä oli mukava. Papit olivat tulleet sinne auttamaan, eivät tuomitsemaan. Uskon, että ihminen nimeltä Jeesus oli olemassa ja ihailen hänen moraaliaan. Mutta se, että hän syntyi neitsyestä ja oli Jumalan poika on - suoraan sanottuna - roskaa. Olen itse rikkonut varmaan yhtätoista kymmenestä käskystä. Niiden mukaan ei ole mahdollista elää. Kadehdin kristittyjen kykyä aina vain tyytyä kohtaloonsa toteamalla, että se on Jumalan tahto."

Olet saanut paljon kirjeitä suomalaisilta naisilta. Millaisia kirjeitä ne olivat?

"Arvasin, että kysyt tätä. Se, mitä niissä kirjeissä tarkalleen luki on kirjesalaisuus. Mutta sain ensimmäisen kirjeen, kun olin ollut poliisin huostassa kuusi päivää. Kirjeet ovat olleet rohkaisevia ja osaaottavia, eivät mitään kosimiskirjeitä. Vain neljässä tai viidessä on ilmaistu vihaa. Olen lukenut kaikki ja vastannut 75 prosentille."

Oletko ollut yhteydessä perheeseesi?

"En halua puhua perheestäni. Perhettäni on jo liikaa vedetty tähän mukaan. Olemme hyvin läheisiä."

Ovatko he pysytyneet antamaan sinulle anteeksi?

"Tuo on intiimi kysymys. Sanotaan näin, että ymmärtämys on oikeampi sana. He tietävät, että tiedotusvälineissä esiintynyt Steen ei ole sama Steen, jonka he tuntevat."

Mikä oli miellyttävin lapsuusmuistosi?

"Kaikki mihin ei liity biologinen äitini. Se huora. Äitini oli alkoholisti, joka pahoinpiteli meitä henkisesti. Vanhempani erosivat kun olin 12 vuotta. Äitipuoleni ja isäni menivät naimisiin, kun olin 18 vuotta. Äitipuoleni on ihana nainen."

Määrittele rakkaus ja määrittele viha.

"Rakkautta on ylenmäärinen huolenpito ja välittäminen, valmius uhrata kaikki ja kuolla rakastamansa ihmisen puolesta. Liika viha tekee kyvyttömäksi rakastamaan. Vankilassa on paljon ihmisiä, jotka vihaavat."

Onko sinulla koskaan ollut unelmaa kivasta talosta, kauniista vaimosta, kahdesta lapsesta ja koirasta?

"Se on unelmani. Ehdottomasti. Haluan vain rauhaa ja hiljaisuutta, mutta minulla on kieltämättä outo tapa osoittaa se."

Uskotko koskaan löytäväsi naisen, joka voi hyväksyä sinut?

"Osa minusta on hänen silmissään aina pankkiryöstäjä ja poliisimurhaaja, huolimatta siitä, mitä itse haluaisin hänen ajattelevan."

Entä nainen, jonka raiskauksesta sinut tuomittiin Tanskassa. Ajatteletko koskaan häntä?

"Jos kolmesta rikoskumppanista vain yksi pidätetään, kuten minulle kävi, on pidätetyllä kolme mahdollisuutta: yksi, pitää suu kiinni, kaksi kertoa kuka teki mitä tai kolme, tunnustaa kaikki. Ykkösvaihtoehdolla minä olisin saanut 18 vuotta vankeutta, kakkosvaihtoehdosta minut olisi tapettu, joten valitsin kolmanneen ja myönsin 126 rikosta, josta yksi oli raiskaus. Minut on siis tuomittu raiskauksesta. En ole vasikka. Onko tässä muuten kysymystä, miksi tulin Suomeen."

Ei.

"No, sanotaan näin, että niitä miehiä, joita pitääkin rangaista on rangaistu sekä vankilassa että vankilan ulkopuolella. Odotin kuusi vuotta päästäkseni tasoihin."

Tulit siis Suomeen kostaaksesi jollekin entiselle rikoskumppanillesi?

"Sekä kostamaan että hakemaan rahojani. Onnistuin toisessa niistä."

Ollessamme poistumassa huoneesta Steen Christensen pyytää kuvaajaa lähettämään hänelle kuvia itsestään. Hän aikoo tehdä elämästään vielä joskus kirjan.