Superblondin tunnustukset

WSOY:n Jalmarikabinetissa käy vilske. Lehti toisensa jälkeen syö Linda Lampeniuksen kädestä kinkkusämpylää. Anni Swan katsoo seinältä, kun 33-vuotiaana elämäkertansa julkaiseva Linda Lampenius kertoo unelmoineensa kirjan kirjoittajaksi Astrid Lindgreniä. Mitä? Lindan puheet ja hahmo hämmentävät. On niin paljon kysyttävää noilta korkeilta koroilta.

Kuka suunnitteli Lindan?

"Ei kukaan. Vanhempieni mielestä musta piti tulla oopperalaulaja. Niin ei kuitenkaan käynyt, mutta julkisuuteen valmentautuminen alkoi jo oppiessani kävelemään ja juoksemaan teatterin kulisseissa. Korkeammalle tähtäsi viisivuotiaana aloitettu viulunsoitto. Jo silloin mä tiesin, että tuleva ammatti liittyy musiikkiin."

Synnyit suomenruotsalaiseen showbusinessperheeseen?

"Jep. Vanhemmat olivat Ankkalammikossa tunnettuja näyttelijöitä, ja musta puhuttiin aina Ella Eklundin ja Börje Lampeniuksen tyttärenä. ’Det här on Ulla Eklunds tai Börje Lampenius dotter!’"

Hejsan hurri.

"Hurri, hurri, niinhän mulle on huudeltu! Hurrit elävät ihan omassa maailmassa, omissa hierarkioissaan ja inside-jutuissaan. Ankkalammikossa on merkitystä onko Eiran, Kauniaisten, Granin tai Norssenin hurri. Koska me asuttiinVuosaaren Poijutiellä, mä olisin periaatteessa kuulunut landelaiskastiin, mutta vanhempieni ammatin takia mut pantiin outoon ja salaperäiseen boheemikastiin."

Punakiventien koulussa suomen- ja ruotsinkieliset opiskelivat saman katon alla.

"Siellä me hurrit saatiin turpaan. Meitä oli vähemmän... Vuosaaresta me muutettiin Puotilan kautta Eiraan."

Pääsit piireihin?

"Vaikka meidän perhe ei kuulunutkaan Ehrnroothin ja Brunnsparkenin  jengiin, kaikkien lasten vanhemmat kävi teatterissa ja monet ihaili isää ja äitiä, hienoja taiteilijoita. Mulle tilanne oli outo, koska mä olin kuitenkin Vuosaaresta... Se oli vähän... skitsofreenista. Mikäpä ei elämässäni olisi ollut sitä!"

Millaiset välit sulla oli suomalaisiin?

"Skitsofreeniset! Mulla oli suomenruotsalainen sekä suomensuomalainen elämä. Perhe pyöri umpisuomenruotsalaisissa piireissä. Suomalaisuus tuli tutuksi keskisuomalaisen ’mummin’ kautta. Viulunsoittoa ja Sibelius-Akatemiassa olen opiskellut suomeksi."

Viulunsoiton opettajasi Geza Szilvay oli macho?

"Vietin lähes jokaisen iltapäivän sekä illan viidestä viiteentoista ikävuoteen hänen seurassaan. Opettajana Geza vaati täydellisyyttä. Vaatimukset ovat seuranneet mua koko aikuisiän syömishäiriöiden ja herpautumattoman itsekontrollin muodossa. Jos en pystynyt täydelliseen suoritukseen, hain itsestäni vikaa. Toisaalta kuuluin parhaimmistoon, mut oli valittu konserttimestariksi ja esittämään sooloja. Tuntui kuin mikään ei olisi ollut tarpeeksi. Geza saattoi käskeä jonkun soittamaan yllättäen stemmansa vaikeimman kohdan muiden kuunnellessa. Viime vuosina olen päässyt vähän vaatimuksista eroon. Olen rakentanut mieskuvaani aika pitkälle hänen opettajaroolinsa mukaan. Ajatellut, että vääpeli miehen pitää olla..."

Ennen kuolemaansa Seppo Heikinheimo kertoi tavanneensa sinut. Valtakunnan ilkeimmäksi luonnehdittu kriitikko kehui sun soittoa.

"Yllätyin. Olin luullut hänen lynkkaavan kaikki!"

Tapaamiseen tosin johtivat iltapäivälehdissä olleet poikkeuksellisen provosoivat valokuvat... Missä tapasitte ja mitä hän puhui?

"Mietin, miksi hän halusi tavata. Ravintola Lehtovaarassa Seppo kertoi kuulleensa soittoani Sibelius-Akatemiassa kymmenen vuotta aikaisemmin. Silloin soitin uutta venäläistä musiikkia ja hän piti mua lahjakkaana. Hän halusi korostaa jatkamista klassisena viulistina, etten antaisi kaupalliselle puolelle kaikkea aikaani."

Seppokin ihmetteli vähiä vaatteitasi. Olisiko ollut parempi pitää kuteet niskassa?

"Ei. Silloin en olisi kokenut uskomattoman hauskoja hetkiä vaikkapa Violators -bändin poikien kanssa. En olisi saanut kiertää Suomea papiljoteissa enkä musisoida ja nauraa Englannissa Jimmy Pagen ex-kiertuebändin kanssa."

Kelataan vielä taaksepäin. Vuoden 1997 Jussi-gaalaan, jossa soitti Pamela Anderssonin näköinen blondi.

"Kapellimestaria ja laulusolisteja kuvattiin luonnollisesti paljon, ja koska konserttimestarin paikka oli kapellimestarin vieressä, iltapäivälehdissä alettiin arvuuttelemaan, kuka mä oikein olin…"

Sä putosit kuin pommi suoraan iltapäivälehtien keskiaukeamalle. Olitko innoissasi julkisuudesta?

"En. Mä olin konserttimestarina vastuussa ryhmästä, joten mä vastasin median tyhmiin kysymyksiin.  Kun mun ulkonäköäni ihmeteltiin, kerroin, etten ole mielestäni mitenkään ainutlaatuisen näköinen. Sanoin sen Jari Sarasvuolle suorassa lähetyksessä. Olin hyvä koulussa ja viulistiporukoissa enkä ollut tottunut blondikohteluun. Jos olisin halunnut iltapäivälehtien kuviin, olisin voinut pyrkiä niihin jo 18-vuotiaana."

Olit jo aikaisemmin ollut mukana Speden ohjelmissa?

"Mä soitin Pertsa Reposen viihdeohjelmassa viulua. Istuin jossain takana ja tein duunia. Spede näki mut siellä ja kysyi, miksen ryhtyisi vanhempien tapaan näyttelijäksi. Kyllähän se kiinnosti, ja suunnitelmiakin tehtiin. Kyllä mä saisin varmaan laulaakin, olenhan mä opiskellut laulua Sibelius-Akatemiassa puolitoista vuotta ja laulanut pienestä asti. Voisin ehkä treenaamalla laulaa paremmin kuin suurin osa laulavista misseistä, mutta en mä lähde siihen, koska kynnys on niin korkealla. Spede kysyi, haluaisinko mä tehdä jotain näyttelemisen parissa, ja miksi ei. Päätettiin tehdä leffaproggis seuraavana kesänä. Se olisi varmaan toteutunutkin, ellei L.A:n puolitoistavuotista proggista olisi tullut."

Parkkeerataan Spedeen. Sillä oli hard core playboyn maine, mutta sä kirjoitat siitä kuin pyhäkoulun opettajasta. Eikö se yrittänyt sua?

"Ei, ei koskaan. Mä olen puhunut kuuluisista ja rikkaista miehistä aiemminkin sivu suuni, oikeuteen asti, ei minulla ole mitään syytä salata mitään."

Ehkä Spede ei välittänyt blondeista, sehän harrasti lähinnä brunetteja.

"Tai ehkä hän kunnioitti, piti mua oikeasti lahjakkaana ja tiesi että mua oli turha yrittää. Kyllähän Spede halaili ja elehti... Joku muu voisi pitää sellaista iskuyrityksenä... Niitä ilmeitä ja sähinää, että oi joi joi joi, mutta... Jokainen vetää itse rajan siihen, mihin haluaa sen vedettävän. Mimmit, jotka kiipeävät reittä pitkin duuniin, alentavat itseään. Mä en pystyisi tuollaiseen, vaikka saisin maailman upeimman duunin."

Sulla on onneksi aina ollut itseäsi nuorempia ja salskeitä poikaystäviä. Olet kuitenkin jonkin sortin spesialisti likaisten vanhojen miesten saralla?

"Arvaa! Ääliöukkojen suklaalähetyksiä, kukkia ja lahjoja riitti! Jenkki-Playboyn kansimimmi on Celebrity,  eli korkeammalla kuin Playmatet. Jos satut olemaan skandinaavi ja blondi, olet niiden ykkösunelma, ja jos olet kaiken päälle klassinen viulisti, olet one in a, not million vaan billion."

Miksiköhän suuren maailman namusedistä puhuminen on niin iso tabu?

"Rahan ja kuuluisuuden takia.. Niiden sekä ’oikeiden’ suhteiden. Jotkut tarvitsevat niitä... Itse olen iloinen, että puhuin asioista suoraan. Olen onnellinen käytyäni neljän vuoden oikeustaistelun läpi."

Systeemi on niin kaksinaismoralistinen, ettei siinä mukana olevista voi puhua oikeilla nimillä. Sutenööri lennättää missejä ja pin upmimmejä erään pokan luo ja homma naamioidaan journalismiksi?

"Aivan. Mun kirjasta puuttuu kohta, missä kerron miten jouduin Oscar-gaalan jälkijuhliin. Tuolloin mä olin juuri sellainen pin up-blondi, bonuksena viulu, jolle nähtiin käyttöä Los Angelesissa. Seura-lehden toimittaja Rita Tainola tiedusteli halusinko, lähteä Oscar-gaalaan. Lähdin matkaan managerini Ville Wileniuksen kanssa. Ville kuvasi ja toimittaja järjesti majoituksen L.A:ssa. Majapaikka oli jonkun suomalaissyntyisen äijän talo. Äijä sponsoroi Beverly Hills Hotellissa järjestettyjä gaalan jälkibileitä. Emme edes käyneet palkintojenjakotilaisuudessa. Äijä esitteli mut Michael Reynoldsille, ja muutaman viikon kuluttua olin sainannut sopimuksen hänen kanssaan."

Kirjoitat Hugh Hefnerista ylikiltisti.

"Hefner ei ole dirty old man! Se on vain hänen imagonsa. Se myy. Yhden miehen kaksikymmentäpäinen puputyttöarmeija on kaikkien miesten unelma. Olen itse ollut Hefin mukana naureskelemassa medialle. Juhliin mentäessä tytöt tulevat Hefin kanssa ensimmäisellä limusiinilla, poseeraavat ja hymyilevät. Jälkimmäinen auto seuraa perässä lastattuna tyttöjen poikaystävillä ja miehillä. Playboy Mansion on siisti ja hiljainen paikka. Äitinikin asui siellä parisen viikkoa kanssani."

Sanot Playboyn olevan laatulehti. Missä kategoriassa?

"Kuvien laadusta ei ole tingitty. Jutut keskiaukeaman Playmate-tytöistä ovat puuta heinää, tekstit toimitetaan sellaisiksi mitä miehet haluavat tytöistä lukea. ’Sinkku, kiltti tai villi, nuori jne.’ Minusta tehtiin sekä kansikuva että julkkishaastattelu. Se on ihan eri tilanne."

Olen aina miettinyt, missä hc-pornoleffojen tuottajat oikein hengailevat.

"Ehkäpä tiettyjen liikemiesten taloissa! Tekeehän Playboykin videoita, mutta niissä seisoskellaan vesiputouksen alla ja annetaan pisaroiden putoilla strategisiin kohtiin. Hollywood on huvittava. Jokainen tarjoilija on joko tähti, screenwriter, actress tai studying acting. Moni riippuvainen pillereistä ja huumeista."

Missä vaiheessa kyllästyit Los Angelesiin?

"Saatuani levydiilin muutin Lontooseen. En edes harkinnut jääväni Losiin."

Baywatchissa näytteleminen oli suhteessa sama kuin joku rovaniemeläinen nuori leipuri olisi mennyt sekaisin päästessään Salattuihin elämiin vetämään pari jaksoa?

"Heh heh. Nimenomaan."

Mitä sä ajattelit Losista?

"Kaikki oli vierasta ja outoa, suoraan televisiosta ja elokuvista. Ensivierailun aikoihin olin onnettomassa suhteessa, ja kun mulle tarjottiin mahdollisuutta muuttaa ja tehdä töitä siellä, päätin paeta elämäntilannettani."

Miten ihmeessä et pyristellyt väkivaltaisuudesta?

"Olin liian herkkä ja kiltti... Tavoittelin täydellisyyttä, ja koska itselläni oli hirveän huono itsetunto, uskoin hakkaajan moitteita. Mikään ei riittänyt, aina vaan piti olla parempi ja parempi."

Olit ankara itseäsi kohtaan myös ulkonäön suhteen. Mikä pani treenaamaan kehostasi täydellisen paketin?

"Tietäisit, miten kaukana tässä ollaan oltu täydellisestä! ’Täydellinen paketti’ ei osannut ottaa ihailua vastaan. Kehut jättivät kylmäksi. Halusin vaan olla poikaystävän kanssa kotona! Rikkaat ja kehuskelevat miehet ovat aina yököttäneet mua."

Soitit myös Monte Carlossa. Onko mallien kanssa kroonisesti poseeraava Albert niin tyhmä miltä vaikuttaa?

"Albertin esiintyminen julkisuudessa mahdollisimman palvottujen naisten kanssa vaikuttaa hieman oudolta. Ehkä hän yrittää peitellä jotain. Esiinnyin palatsissa, hienoissa juhlissa, La Scala -oopperan säestämänä. Soitettuani mun oli tarkoituksena istuutua illallispöytään, mutta niiattuani juoksin kuin Tuhkimo läpi linnan sisäpihan ja häivyin suomalaisten rokkipoikien kanssa keikalle Sporting Clubille. Meillä on kuva linnan pihasta jossa mun tuoli ammottaa tyhjänä illallispöydän ääressä."

File: Linda Lampenius

Ikä: 33 vuotta
Juoma: Vesi
Paino: 57 kg
Siviilisääty: Naimaton
Pituus: 170 cm
Auto: Volkswagen
Kello: Lacroix ja Evita Peroni