Pakana Ari "Paska" Peltosen umpisubjektiivinen todistus Herätysjuhlasta vuonna 2006 väittää, että sadassa vuodessa mikään ei muutu, kun tosiuskovaisista on kyse.
"Homous on ok, kunhan sitä ei harjoita", "Ruotsissa on porttokirkko", Paska kirjaa uskisten näkemyksiä.
Hakeutuuko kristinuskon sisimpään taikapiiriin ihmisiä, joilla lähimmäisenrakkautta on hintsusti omasta takaa?
Keväällä sain osallistua keskustelutilaisuuteen median ja kirkon suhteesta. Täyteen pakatussa salissa kuulin puheenvuoron ohi agendan: "Täällä, jos missään, osataan olla ilkeitä lähimmäisille", eräs rouva paukautti ihan pyytämättä ja silmäili seurakunta-aktiiveja ympärillään.
Kun kerroin City.fi:n erikoisen suositusta Rippituoli-palvelusta, jossa kaupunkilainen voi kirjata syntinsä, sain osakseni hymähtelyä. "Terapeuttinen yhteisöllinen purkautumiskanava", väitin.
"Rippiin kuuluu anteeksianto. Ei se mikään rippi ole", eräs harmaa pantteri sähisi. Ei sitten, mutta nyt: Rippituolissa mukana myös anteeksianto. Ei se nyt ihan Jumalan sähköpaimen ole, mutta Apu-Kaija ainakin.