Latvialaiset mummot heristävät nyrkkejään ja irvistävät sateenkaarilipuille. Yksi vanhuksista itkee. Tunnelma ei varsinaisesti ole katossa, kun Baltian maiden yhteinen pride-kulkue marssii Riiassa kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Sitten solvaukset alkavat lentää. Yleisöstä nousee kylttejä, joissa homot rinnastetaan pedofiileihin. Yksi protestoija nostaa kätensä natsitervehdykseen. Kun kulkueeseen liittynyt Yhdysvaltain suurlähettiläs marssii kahvilan terassin ohi, kaksi miestä nousee terassilta ja alkaa heitellä pride-vieraita kananmunilla.
"Se tuntuu aina omituiselta. Ei siihen totu koskaan", sanoo Kristine Garina, Latvian seksuaalivähemmistöjen Mozaika-järjestön puheenjohtaja.
"En ole kuullut, että nämä tyypit olisivat normaalisti vaaraksi, mutta he tulevat vastustamaan pridea, koska sillä saa julkisuutta."
Julkisuushakuisuutta tai ei, turpiin saaminen tekee aina kipeää.
Suomen valtio pitää Itä-Euroopassa sateenkaarilippua korkealla. Suomen suurlähetystön logo komeilee Baltic Pride -tapahtuman nettisivuilla. Ulkoministeriön ulkoasiainsihteerin Pasi Kokkosen mukaan Suomi antoi muiden Pohjoismaiden tapaan pienehkön rahasumman Riian tapahtuman järjestäjille juhlavastaanottoa varten.
Nē Gejropai! – Ei Homo-Euroopalle, erään protestoijan kyltti julistaa. Täällä monet ovat kiukkuisia siitä, että Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan maat tukevat entisen itäblokin alueella pride-marsseja ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.
Euroopan parlamentti julkisti hiljattain lausunnon, jossa tuomittiin viimeaikaiset homofobiset lakialoitteet Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Venäjällä, Moldovassa ja Ukrainassa. Näissä maissa on esitetty lakeja, jotka tekisivät homoseksuaalisuudesta näkymätöntä, samaan tapaan kuin Pietarin kuuluisa "homopropagandan" kielto. Moskovassa pride-paraatit kiellettiin sadaksi vuodeksi kesäkuussa.
Baltic Priden vastaisista protesteista riittää hurjia tarinoita. Kun ensimmäinen kulkue järjestettiin Riiassa vuonna 2005, osallistujia oli 70 ja protestoijia jopa 3000. Osallistujien niskaan heitettiin muun muassa ulostetta. Vuonna 2006 Riian pride järjestettiin sisällä hotellissa, mutta mielenosoittajat saartoivat rakennuksen, sylkivät ulos pyrkivien päälle ja melkein kaatoivat vieraiden taksin.
Samana vuonna skinit heittelivät Tallinnassa pride-kulkuetta kivillä. Vuonna 2010 Baltic Pride sai Vilnassa vastaansa tuhatkunta protestoijaa, jotka esimerkiksi laukaisivat savupommeja ja heittivät liikennemerkkejä poliisin pystyttämien aitojen yli.
Aiempiin vuosiin verrattuna tämänvuotinen kulkue oli suorastaan leppoisa. Vastustajat eivät lähteneet sankoin joukoin kaduille: protestoijia oli paikalla vain parikymmentä. Sen sijaan joitakin satoja ihmisiä kokoontui ekumeeniseen jumalanpalvelukseen rukoilemaan homojen ja lesbojen puolesta. Latvian katolisen kirkon arkkipiispa selitti, että pride-marssi on "kuoleman sivilisaation hyökkäys".
Vaikka homofobisista lakialoitteista on tullut muoti-ilmiö entisen itäblokin alueella, latvialainen politiikan tutkija Ivars Ijabs ei usko homofobian lisääntyneen.
"Luulen, että nyt kun talous on huonossa kunnossa, poliitikot yrittävät hyödyntää homofobiaa saadakseen hyväksyntää", Ijabs analysoi.
Hänen mukaansa pride-marssia vastustetaan Latviassa useimmiten sillä perusteella, että marssi on muka propagandaa, joka voi tehdä nuorista homoseksuaaleja. Toinen peruste on se, että vähemmistöjen oikeuksien lisääminen vähentää lasten syntymistä ja johtaa demografiseen katastrofiin. Väite on tietysti humpuukia, mutta se vetoaa moneen Latviassa, jossa väkiluku kutistuu hälyttävästi, ja ihmiset pelkäävät pienen kansansa katoavan.
Riiassa kaupunginvaltuuston lautakuntien pöytäkirjat tarjoavat yhden ikkunan homofoobikkojen ajatteluun. Kun yleisestä järjestyksestä vastaavassa lautakunnassa käsiteltiin huhtikuussa pride-kulkuetta, pöytäkirjaan merkittiin, että Riian on pyrittävä välttämään Sodoman kokema Jumalan rangaistus. Pride-kulkuetta kutsuttiin aggressioksi, jonka uhreilla on oikeus puolustaa itseään.
"Yksilöiden asenteita on hyvin vaikea muuttaa. Varsinkin, kun he ovat kasvaneet Neuvostoliiton kaltaisessa maassa, jossa homoseksuaalisuus oli rikos. Vasta uusi sukupolvi tuo todellisen muutoksen", Ivars Ijabs sanoo.