Vimma vs. Vimma

Syksyllä 2004 julkaistiin Tuomas Vimman esikoisteos Helsinki 12, joka kertoi ylipalkatun ja epäpätevän uusmedia-AD:n insestinvärittämästä sotaretkestä marokkolaisia huumekauppiaita vastaan. Vimman entiset työtoverit eivät katsoneet uusmedia-alan kuvaamista täydellisenä kusetuksena hyvällä. Kirja kuitenkin myi iloisesti ja Vimma päätti kirjoittaa lisää. Vimman neljäs romaani, Raksa, julkaistaan syyskuun lopussa.

Wikipedia kertoo sinun syntyneen Itävallassa vuonna 1979. Tarkka syntymäpäivä ja -paikka ovat samat kuin Adolf Hitlerillä. Sattumaa?

"Wikipedia on täynnä scheissea. Jokainen toimittaja, joka poimii tietonsa sieltä niitä tarkistamatta, pitäisi piiskata, mulkuttaa ja erottaa."

Olet yliakateemisen suvun nuorin vesa. Tyydyit kuitenkin valkoiseen lätsään. Eikö vanhempiasi vituttanut?

"Varmasti silloin ja toisinaan vielä nykyäänkin. Jos nyt saisin päättää uudestaan, menisin varmaankin oikikseen."

Mitä mieltä kaukopartiojohtajaisosisäsi oli siitä, kun poika meni lukion jälkeen Vekaranjärven sijasta taistelemaan puhtaiden pyllyjen puolesta Kaivopuiston käpykaartiin?

"Päätös sivariin menemisestä syntyi aikoinaan viime hetkellä. Sain palveluspaikan, jossa sain opiskella Photoshopin käyttöä ja verkkosivujen tekemistä. Päätös oli oikea, sillä sivarin jälkeen pääsin suoraan duuniin sen hetken kuumimpaan uusmedialafkaan, ruotsalaiseen Spray Interactiveen."

No, uusmediazeppelin syöksyi sitten liekehtien mereen. Kuinka päädyit kirjailijaksi?

"Puolivahingossa. Keväällä 2002 olin puolityötön freelancer. Aloin kirjoittelemaan ylös kokemuksiani uusmediavuosista. Stoorit eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi seksikkäitä, joten parantelin hieman totuutta. Syntyi Helsinki 12:n ensimmäinen versio, jonka hetken mielijohteesta ronttasin naapuritaloon, Otavalle. Neljä kuukautta myöhemmin sieltä tuli sähköpostia, että viitsisitkö piipahtaa käymässä."

Keksit sitten itsellesi "viileän" kirjailijanimen, joka on melkein yhtä uskottava kuin Jimi Pääkallo.

"Päätin, että en halua sotkea perhettäni tai työasioitani kirjalliseen autofellaatiooni. Kirjailijanimi on rakennettu amerikkalaisen säännön mukaan, jossa etunimi on mahdollisimman yleinen, sukunimi taas viisikirjaiminen ja helposti muistettavissa. Ensimmäiset ehdotukset olivat P.A. Hirvi sekä Ilkka Kirves."

Esikoisesi on lapsellinen, kieliopillisesti kömpelö ja turhia lauseenvastikkeita pullollaan. Lukiossa äidinkielen arvosanasi oli kuusi.

"Luin esikoiseni monen vuoden tauon jälkeen ja välillä punotti. Koulussa esseideni arvosanat vaihtelivat I:n ja L:n välillä. Kieli on kuin mikä tahansa työkalu; mitä enemmän sitä käyttää, sitä paremmin sen hanskaa."

Helsinki 12 on täynnä väkisin väännettyä slangia, elitismiä, naisvihaa ja rasismia.

"Kyse oli lähinnä parikymppisen halusta sokeerata porvareita ja maksimoida kirjan saama julkisuus."

Toinen kirjasi, ah-niin-nokkelasti nimetty Toinen, kertoo siitä, mitä sinulle muka tapahtui esikoisesi jälkeen. Sen myyntiluvut olivat noin neljäsosa esikoisesta. Kannattiko?

"Aloin kirjoittaa Toista jo ennen kun Helsinki 12 tuli ulos. Se oli hätäisesti kyhätty välityö, jolla yritin ridata ekan kirjan saamalla julkisuudella. Taloudellisesti kannattavampaa olisi ollut väsätä leipiä Subwayssa. Järkevintä olisi ollut ottaa vuosi lisäaikaa ja kirjoittaa koko kirja uusiksi."

Vaihdoit suuresta ja kauniista Otavasta pienempään Gummerukseen kustannustoimittajasi perässä? Millainen auktoriteetti kustannustoimittaja kirjailijalle on?

"On kahdenlaisia kirjailijoita; niitä, jotka itkevät viikon ja ryyppäävät kaksi, kun kustannustoimittaja pyytää vaihtamaan puolipisteen pilkuksi, sekä niitä, jotka ajattelevat, että jos maksaa 70 prosenttia kirjan myyntituloista siitä, että käytössä on kirjoittamisen huippuammattilainen, hänen neuvojaan kannattaa oikeasti kuunnella."

Kun Sofi Oksanen sai töppöstä WSOY:ltä, virisi keskustelu siitä, onko kirjailija työsuhteessa kustantamoonsa.

"Itse koen kustantamon enemmänkin yhteistyökumppaniksi, jolle olen ulkoistanut painohommat sekä levityksen. Markkinointi on edelleen – muutamia isojen talojen kovia nimiä lukuunottamatta – pitkälti kirjailijan harteilla. Missään bisneksessä yhteistyökumppaneille ei kannata julkisesti vittuilla."

Toimit Cityn ravintola-arvostelijana. Poseeraat samalla lehdissä omalla naamallasi. Ravintoloitsijat varmaankin tunnistavat sinut jo ovella. Käytätkö tekoviiksiä?

"Sillä ei oikeasti ole mitään merkitystä. Kaikki suuret päätökset on jo siinä vaiheessa tehty; sisustus, ruokalista, henkilökunta, hintataso – ne on kaikki jo setattu. Ravintolat menestyvät ja kuolevat omilla ansioillaan, eivät nuoleskelemalla ravintola-arvostelijoita."

Saatko vihapostia tai porttikieltoja niistä paikoista, jotka olet haukkunut?

"On ravintola, josta annettiin ymmärtää, että olisi parempi käyttää kadun toista puolta ohi kulkiessani. Muuten mennään samalla linjalla muiden pokien kanssa. Jos paikka on ollut erityisen huono, en menisi sinne kuitenkaan uudestaan."

Annat itsestäsi kuvan uhanalaisia eläimiä popsivana kulinaristina vailla eettisiä rajoitteita. Mikä on eksottisin eläin mitä olet syönyt ja eikö sinua ihan oikeasti hävetä yhtään?

"Arkisin pyrin syömään luomuvihanneksia, siimapyydettyä kalaa sekä riistaa mahdollisimman paljon. Välttelen valmisscheissea viimeiseen saakka. Eksottisimmasta päästä lienevät hylje, lunni, delfiini sekä Ohridjärven taimen. Nyrkkisääntöni ovat a) jos se tulee lautasella eteeni, syön sen, sekä b) jos se on lihaa, eikä koirani suostu sitä syömään, en syö minäkään."

Gourmet’n ja Raksan välissä olit käsikirjoittamassa viittä MTV3-kanavalla esitettyä dokumenttielokuvaa. Teit ne kuitenkin oikealla nimelläsi, et Vimmana. Miksi?

"Taas sama selitys. En halunnut sotkea Vimmaa vakavasti otettaviin töihin. Eri duuni, eri verkkarit."

Uusin romaanisi Raksa kertoo nimensä mukaisesti rakennusalasta. Mitä punavuorelainen kermaperse muka tietää oikeasta bykkaamisesta?

"Olen ollut viimeiset 1,5 vuotta helsinkiläisessä vanhojen kerrostaloasuntojen korjausrakentamiseen erikoistuneessa rakennusfirmassa töissä. Työtehtäviini kuuluu lähinnä puskajuristin leikkiminen sekä markkinointi. Lisäksi ajelen pakua, kannan säkkejä ja flirttailen asiakkaiden kanssa."

Olet töissä vaimosi omistamassa firmassa. Miltä tuntuu olla tossun alla? Onko sinulla pinkki kypärä työmaalla?

"Duuni on duunia, oli pomona kuka tahansa. Vaikka yrittäjäperheen arki pyöriikin melkoisesti firman ympärillä, pyrin tekemään eron duunin ja vapaa-ajan välillä. Aina se ei tietenkään ole helppoa. Varsinkaan silloin kun työpäivät venähtävät jatkuvalla syötöllä yli 15-tuntisiksi. "

Mitä mieltä vaimosi on kirjallisista harrastuksistasi ja sen tuomasta julkisuudesta?

"Hän suhtautuu kevyen huvittuneesti. On kiinnostuneempi myyntiluvuistani kuin nokkelasta sanankäytöstäni. Olen tosin joutunut lupaamaan, etten Raksan myötä ala esiintymään rakennusalan ammattilaisena, kuten ruokapuolella Gourmet’n jälkeen kävi."

Annat kirjassasi ymmärtää, että suomalainen rakennusala on täynnä – ja tämä on nyt suora lainaus –"ihmisiä, jotka on sekä ahneita että tyhmiä. Ne haaveilee isosta talosta Hakunilasta, kuumavesipaljusta, mönkijöistä koko perheelle, täyskultaisesta vaakunaleijonakorusta sekä neljästä kuukaudesta vuodessa Thaimaassa."

"Olen silmät ymmyräisinä seurannut eri töideni vuoksi viimeiset kuusi vuotta rakennusalaa, lähinnä perhesyistä. Toisinaan tuntuu, kun elettäisiin vuotta 1975. Niin Villi Länsi koko ala on."

Kuinka pitkä prosessi 350-sivuisen romaanin kirjoittaminen on?

"Varsinaisia kirjoituspäiviä minulla oli n. 40. Kun ottaa huomioon, että kustannustoimittajani pisti minut vielä kirjoittamaan hela hoidon neljästi uudestaan, rykäisy oli melko tiukka."

Olet kertonut luoneesi Tuomas Vimma –hahmon siksi, ettei sinun tarvitse antaa itsestäsi mitään. Huoraat iloisesti kuitenkin mediassa aina kun uusi kirja tulee ulos?

"Nykyisin naistenlehtien artikkelit vaikuttavat myyntilukuihin enemmän kuin Hesarin arvostelu. Samoin telkkari; sen merkitystä ei voi väheksyä. Valitettavaa, mutta totta."

Miksi suostuit tähän lehtijuttuun? Mihin vedät rajan? Seiskaan? Kuukausiliitteen alastonkuvaan?

"Juoru- ja saastalehtiin suhtaudun hyvin negatiivisesti. Samoin suurimpaan osaan televisio-ohjelmista, jotka ovat pääsääntöisesti paskaa. Tuotantoyhtiöiden ihmiset käyvät välillä kuumana, kun kieltäydyn osallistumasta johonkin pilipalimakasiiniohjelmaan tai leikkimieliseen kokkausohjelmaan."

Top Chef kuitenkin kelpasi…

"Sen kohdalla iski vähän turhamaisuus. Olin otettu kun pyydettiin."

Tiedostat varmaan, että sinua pidetään yleisesti kusipäänä. Kuinka usein saat kadulla spontaanisti nassuusi – joka muuten näin meidän kesken on melko leveä?

"Hieman yllättäen; en koskaan. Silloin kun uusi kirja on ilmestynyt, saatetaan baareissa ja kadulla tulla heittämään läppää enemmän. Muuten saan olla täysin rauhassa. Koiramme Weissmüller kerää enemmän huomiota kuin minä.

Sinut on, ja olet itse leimannut itsesi oikeistolaiseksi. Kannatko kokkarien jäsenkirjaa?

"Isovanhempani, äitini, veljeni sekä vaimoni ovat olleet yrittäjiä. Puoluekantani on varmaankin melko selviö. Jäsenkirjaa ei kuitenkaan ole, ja tuskin tulee."

Olet jo kirjoittanut kolme kertaa saman kirjan, jossa kusipäinen egoisti kaataa naisia ja rykii pepsiä. Onko Raksalla mitään uutta annettavaa lukijoille, vai oletko vain taas rahapulassa?

"Ensimmäinen romaani syntyi vahingossa, kaksi seuraavaa rahapulassa. Raksa on yrittäjätarina, jonka yksinkertaisesti halusin kertoa. Se ei ole enää jatkumo kolmelle edelliselle."

Tienaako Tuomas Vimman leikkimisellä? Kuka maksaa muka-niin-leveän elämäsi?

"Ei kirjoittamisella ykkösduuniksi tarpeeksi tienaa. Minulla ei kuitenkaan ole pieniä rahaa syöviä sinappikoneita tai kalliita harrastuksia, ja pyrin välttelemään laskun poimimista ravintoloissa. Viikonloput sujuvat pääsääntöisesti mökillä Porvoossa, jossa brenkku liikkuu sisäänostohinnalla. Lisäksi olen palkkatöissä."

Mitä seuraavaksi? Eikö koko Tuomas Vimma –juttu ala olemaan jo kulunut vitsi?

"Sen saavat kuluttajat päättää. Mikäli Raksa myy ja saan järkevän korvauksen käytetylle ajalleni, jatkan varmaankin kirjoittamista. Muuten on varmaan aika tehdä jotain muuta. "

Asteikolla 1-10, kuinka rehellisesti olet vastannut näihin kysymyksiin?

"10. On helppo olla rehellinen, kun saa itse päättää kysymykset."

---

Tuomas Vimman Raksa ilmestyy syyskuussa.