“Nähdään vartti ennen Mäniksiä samppanjabaarin kulmalla!” huudahti pikeepaitaan sonnustautunut hyväntuulinen keski-ikäinen mies pikkusikari kädessä kaverilleen.
Hän oli juuri viettänyt laatuaikaa Scandinavian Music Groupin keikalla Flow-festareilla. Ennen Manic Street Preachersia miehen oli tarkoitus tsekata vielä 1980-luvulta asti levyttäneen Neneh Cherryn meininki Balloon Stagella ja käydä sen jälkeen vielä pyörähtämässä samppanjalla.
Flow-festivaali keräsi Suvilahteen viikonloppuna lähes 60 000 ihmistä. Joukkoon mahtui todella monenlaista kulkijaa. Samalla tantereella vaelsivat keski-ikäiset pikeepaitamiehet kesämekkomorsiamineen, ulkomailta tulleet jätesäkkeihin sonnustautuneet superhipsterit, punasilmäiset räppijätkät, skumppiaan heiluttelevat geelitukat, paljasjalkaiset hippitytöt ja entistä enemmän myös kaikista vaikeimmin määriteltävät ihmiset: perustyypit.
Musiikillinen tarjonta on Flow’ssa laaja ja eri yleisönosia pyritään palvelemaan mahdollisimman sujuvasti. Osa artisteista oli valittu mukaan selvästi kosiskelemaan uusia ihmisiä kekkereihin. Etenkin lauantain kattaus Scandinavian Music Groupin ja Manic Street Preachersin johdolla osoitti, että tapahtuma on rakennettu entistä selvemmin valtavirran nautinnoksi.
Ehkä erilaiset yleisöt on mahdollista mahduttaa saman festarin alle. Siitä todistuksena päälavalla sunnuntaina nähdyt Janelle Monáen tai OutKastin keikat, joissa koko yleisö oli yhtä ja nautti loistavasta show’sta alakulttuurirajoista välittämättä.
Toisaalta on valitettavaa, jos käy kuten lauantaina, kun päälavasta tuli monelle Flow-vieraalle ruuhkainen läpikulkuväylä. Kokeneet Flow-kävijät löytävät kyllä itselleen sopivan menon teltoista, Backyardin tamppauksesta tai muilta pienemmiltä areenoilta. On kuitenkin hieman outoa, että erikoislaatuisuudellaan maineensa rakentanut Flow tarjoili lauantaina päälavalla tavallisuuden kimaran (Scandinavian Music Group–Manic Street Preachers–The National), joka voisi olla tarjolla millä tahansa muullakin suurella suomalaisella festarilla. Oskari Onninen huomioi kesäkuussa Hesarissa osuvasti, että samaan aikaan kilpailevat klassikkofestarit Ilosaarirock ja Ruisrock Turussa tarjoavat ison kasan artisteja, joiden voisi olettaa esiintyvän Flow’ssa.
Kuinka isoksi Flow’n kannattaa pyrkiä? 130 esiintyjää on valtavasti, mutta tämän vuoden kattauksella ei saatu rikottua viime vuoden 63 000 kävijän ennätystä. Tämän perusteella jatkuva ja itseisarvoinen kasvu ei vaikuta oikealta taktiikalta. Kaikkien miellyttämisessä on se riski, että kulmat pyöristyvät liiaksi, eikä ketään enää kiinnosta. Siksi Flow’n puhtaaseen pintaan piirtyneet säröt, kuten Palefacen säkeiden siivittämä tukiviesti Palestiinan kansalle, OutKastin kannabiskannanotto, Sompasaunan riehakkaat jatkot tai sunnuntain päättäneet Die Antwoordin häiriintyneet räppireivit, tarjosivat mukavasti vaihtelua kaiken sisäsiistin kippistelykonsensuksen keskelle.
Jatkossa Flow’n tekeminen onnistuneesti tulee olemaan haasteellista. Suvilahden rakentaminen etenee ja voi olla, että jossain vaiheessa festari ei enää mahdu väliin. Vaikka festarin alkutaipaleella kokeiltiin muitakin paikkoja, ovat Suvilahti ja Flow kasvaneet vuosien varrella yhteen ja jättitapahtuman mahduttaminen tyylikkäästi mihinkään muualle vaikuttaa kaukaiselta. Festarin tekijät haluaisivat pitää kynsin ja hampain kiinni paikasta Suvilahdessa ja festivaalin johtaja Tuomas Kallio onkin sanonut, ettei Helsingistä yksinkertaisesti löydy korvaavaa paikkaa.
Tänä vuonna Flow’n saama kansainvälinen huomio oli suurempaa kuin koskaan. Suitsutukseen osallistuivat muun muassa The Guardianin, Forbesin ja Huffington Postin kaltaiset mediat. Europe Festival Guide nosti Flow’n Euroopan parhaaksi butiikkifestivaaliksi. Festari pyrkii vastaamaan kansainväliseen kysyntään muun muassa tekemällä yhteistyötä majoituspalveluiden kanssa. Kansainväliset yleisöt ovatkin Flow’lle erinomainen mahdollisuus ja tapa kasvaa pilaamatta festarin luonnetta. Juuri tätä toivoo myös Helsingin kulttuurijohtaja Stuba Nikula, joka on puhunut siitä, että elokuusta pitäisi rakentaa Flow’n johdolla tapahtumien superkuukausi, joka toimisi houkuttimena laajemminkin Suomeen saapuville turisteille.
Kansainvälisessä kilpailussa Flow tarvitsee myös tulitukea pohjoismaisilta kumppaneiltaan, Göteborgin Way Out Westistä ja Oslon Øyasta. Näiden festareiden on oltava yhdessä niin kiinnostavia, että mahdollisimman moni merkittävä artisti haluaa suunnata kiertueellaan pohjolaan.
Flow oli tänäkin vuonna kaunis, maukas, iso ja mahtava. Se on kuitenkin kiistämättä entistä enemmän festari muiden joukossa.