Flow-festivaali ei osoittanut väljähtymisen merkkejä vielä tänäkään vuonna. Paikalle Suvilahteen oli saatu haalittua 63 000 kävijän ennätysyleisö, joka otti kesän ja syksyn rajoilla heiluvat pimenevät illat vastaan lämpimän yhteisöllisessä hengessä. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan. Niin käy Flow´lle ja niin käy kesälle. Se, mikä vielä viikonloppuna tuntui antavan rajatonta voimaa pitkälle syksyyn, tuntuu näin maanantaina imevän viimeisetkin voimat.
Musiikillisesti viikonloppuun mahtui erinomaisia asioita. Ainoastaan juurevan soulin ystävät joutuivat pettymään, sillä nuoren polven R’n’B-tähti Frank Ocean perui viime tipassa keikkansa menetettyään äänensä Oslossa. Toinen soulperuja oli Across the 110th Street -hitistään tunnettu vanhan koulun jyrä Bobby Womack.
Perjantain pääesiintyjät eivät vielä tyhjentäneet pajatsoa. Ruotsalainen Lykke Li teki sen, mitä häneltä odotettiin, ei sen enempää. Popbiisit kuulostivat juuri siltä miltä pitääkin, mutta maagista kontaktia yleisön ja esiintyjän välille ei syntynyt. Perjantain päälavan ohjelman aloittanut Yann Tiersen tarjosi hitaasti nousevalla, elokuvamaisella tunnelmallaan mainion taustan, jota vasten jauhaa paskaa muiden virran vietävinä olevien kanssa, muttei juuri muuta.
Toisin oli lauantaina päälavan viimeisenä haltuun ottaneen the Black Keysin kohdalla. Kaiken Flow´hun kuuluvan elektropörinän keskellä Dan Auerbachin ja Patrick Carneyn bluesista ponnistava rock todisti, että vähemmän on joskus paljon enemmän. Taustalla häärivät myös basisti ja syntikansoittaja, mutta Carneyn rumpujen sekä Auerbachin kitaran ja vahvan lauluäänen liitto on kaikki, mistä hyvässä musiikissa on kysymys: yksinkertaisia riffejä, vahvaa tulkintaa ja orgaanisena eteenpäin sykkivä rytmi. Missään vaiheessa ei ehdi kaivata surinaa tai synamattoa täyttämään tilaa. 15 000 ihmisen ja kahden lavalla show´ta pyörittävän esiintyjän välillä oli käsinkosketeltava liitto.
Sunnuntain ja samalla koko festivaalin kruunasi Björk. Pariin kertaan Suomen vierailunsa peruneen tähden saaminen lavalle on jo itsessään iso juttu. Björkin Biophilia-levyn ympärille rakennettu livekonsepti on vielä isompi juttu. Se, että tuo oudolla tavalla luontoa, ääntä, visuaalisuutta ja jopa puhdasta pop-musiikkia yhdistävä konsepti onnistuu vetoamaan Flow-yleisöön kautta linjan, on yksi vuoden merkittävimmistä musiikin ilmiöistä.
On helppo kehua artisteista isoimpia ja kauneimpia, kuten Björkiä tai Black Keysiä, joiden keikoilla ihmiset ovat suggeroineet itsensä jo valmiiksi tilaan, jossa keikkaelämys ei voi epäonnistua. Flow on kuitenkin täynnä myös pienempiä musiikin ilmiöitä. Keikkoja, joita ei merkattu Oma Flow -kalenteriin, mutta jotka syystä tai toisesta tarttuivat sinua rinnuksista ja veivät mukanaan. Näistä mainittakoon perjantaina Wastelandsissa vakuuttanut Tuareg-musiikkia soittava Tamikrest, Heineken Open Source Stagelle yleisön äänestämä Kultabassokerho hipsteri-freestyleineen, sunnuntain oloihin kuin nyrkki silmään sopinut Unela, Blue Tentin lämmittänyt jenkki-dj Nicolas Jaar.
Ruokapuolella Flow tarjosi jälleen festariympäristöön patentoituja safkoja. Safkoja, joiden hinnoittelu on juuri oikealla taktisuudella vedetty äärimmilleen. Safkoja, joilla lähtee kovatkin mässyt ja joiden esillepano saa sinut unohtamaan, että maksoit juuri tavallista surkeammasta nacho-platesta tuplahinnan. Kuvaavaa on, että limsapullon ostaja kuulee neljän euron pikkulimonadin ostettuaan yhden kojussa työskentelevän naurahtavan ostoksen kuultuuan ironisesti: "eikö olekin helvetin halpaa?"
Kysyntää kuitenkin riittää, joten antaa myyjien pitää markkinansa. Ruuhkaisimpina aikoina etenkin Richard McCormickin New York Ninja ja Shanghai Cowboy osoittivat suosionsa jonoilla, joissa seisominen tarjosi täydellisen tekosyyn seuraavan keikan missaamiseen.
Flow´n visuaalisuutta hehkutetaan, eikä turhaan. "Aikuisten leikkipuisto", sanoi eräs viisas nuori mies osuvasti viisivuotiaalle, joka kyseli, minne Flow-seurue on matkalla. Flow´ssa silmä lepää vesibaarista, Wastelandiin ja lamppuviritelmistä teknotunneliin. Jopa viime vuonna silmäänpistänyt graafinen ilme oli vuoden aikana muuttunut elimelliseksi ja toimivaksi osaksi tapahtuman ulkoasua.
