Kesän festarit ovat enää vain muisto, kun sade vihmoo vaakasuoraan naamaan. Yksi keino saada pala kesää hetkeksi takaisin on katsoa Pablo Filmsin dokumentti elokuun Flow-festareilta.
Kaveriporukan bileideasta massatapahtumaksi venähtänyt Flow tarjosi dokumentin tekijöille herkullisen kohteen.
”Flow näyttää nimenomaan ohjaajan silmin hienolta, koska se on visuaalinen tapahtuma, jossa kaikki on harkittua. Se on taideteos jo itsessään”, muotoilee dokumentin ohjaaja Juho Konstig.
Tekijöiden kunnianhimoinen tarkoitus oli saada koko Flown tunnelma mahtumaan 15 minuutin dokumenttiin. Miten tässä onnistuttiin?
”Kyllä se fiilis saatiin mielestäni hyvin taltioitua. Se, että pienen porukan bileistä lähteneelle tapahtumalle on selkeästi ollut kysyntää. Nykyisin se on kuin pieni tunnelmallinen ja visuaalinen kylä”, Konstig kuvailee.
Konstig menetti Flow-neitsyytensä dokumentin teon yhteydessä. Tapahtuma oli totta kai tuttu, mutta reissut ovat pitäneet miehen poissa maisemista juuri Flown aikaan. Siitä oli apua ohjatessa pätkää, jonka on ajateltu avaavan tapahtumaa etenkin yleisölle, jolle se ei ole entuudestaan tuttu.
”Se oli pirun hyvä dokumentin kannalta. Osasin tutkia ja kysyä paremmin. Olin kuin pikkulapsi luokkaretkellä, enkä halunnut missata mitään.”
Dokumentti avaa tapahtuman historiaa sen tekijöiden haastatteluilla. Kuvituspuolella nojataan tänä vuonna kuvattuun materiaaliin. Yhteistyökumppani Nokia antoi tekijöille vapaat kädet, eikä tarkoituksena ollut tehdä Nokia-mainosta, vaan kattava kuvaus festarista.
Tunnelman taltioinnissa oleellista osaa esitti Phantom Flex -suurnopeuskamera, jonka 2800 ruutua sekunnissa tuovat kuvaan maagisen hidastuksen, joka toimii erinomaisesti juuri väkijoukon liikettä ja valotekniikkaa kuvatessa.
”Haluttiin välttää perinteisen festariraportin tekemistä. Still-kuvat välittävät usein paremmin tunnelmaa ja Phantom Flexin käyttö on ikään kuin stillin ja perinteisen videokuvan välimaastosta. Mistä tahansa festarista voisi tehdä tällä tavalla dokumentin, mutta tämä tyyli tukee juuri Flowta ja sen omaa visuaalisuutta. Siellä kaikki on mietitty viimeistä kukkaruukkua myöten”, Konstig sanoo.
Haastatteluiden myötä järjestäjien ajatusmaailma tuli Konstigille tutuksi.
”Järjestäjät ovat halunneet festarin, jossa itsekin viihtyisivät ja tästä on pidetty kiinni, vaikka festari on kasvanut. Se vaikuttaisi olevan heille kuin rakas lapsi, josta halutaan pitää huolta tai kuin kotibileet, joita ennen pitää imuroida ja laittaa kaikki taulut suoraan.”
Useiden kameroiden kanssa sukkuloiminen kymmenientuhansien ihmisten valloittamalla alueella asetti omat haasteensa dokumentaristeille.
”Paikasta A paikkaan B liikkuminen oli hankalaa, varsinkin kun koko ajan vastaan tuli kavereita, joilla oli pari Heinekenia alla ja paljon asiaa”, Konstig nauraa.
Kolmen päivän ajan aamusta iltaan touhunnut kuvausryhmä pääsi myös nauttimaan festareista, vaikka kokonaisia keikkoja ei ehtinytkään jäädä äimistelemään.
”MC Taakibörstän comeback-keikka oli hieno hetki. Tunnelma oli pirun hyvä ja paikka niin tupaten täynnä, että sillä olisi täyttänyt vaikka päälavan edustan”, Konstig kertoo.
Dokumentti Flow-festivaalista 1.10. Jimillä ja 2.10. Nelosella.
1 kommentti
Haluaisinjarkata
23.9.2011 22:44
Ja kyllähän on nyt käynyt niin, että kysyntä jne on muuttunut lähinnä aivan muiden festareiden tapaiseksi rahanahneeksi meiningiksi... Lippujen hinta ei muutakuin kasvaa ja artistit tulevat huononemaan mainstreamiksi kuten tämänkin vuoden pääesiintyjät... joskus festari oli hieno marginaalimusiikin festivaali, mutta rahanahneus tässä maailmassa saa todellakin ihmeitä aikaan... mutta kukapa sitä rahaa ei ottaisi enemmän vastaan jos vain mahdollista? :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin