Henrietta Kekäläinen uskoo, että maailma on muutettavissa

Henrietta Kekäläinen sanoo haluavansa parantaa maailmaa. Nyt ei olla missikisoissa, vaikka siltä näyttääkin, vaan suomalaisten tekkipiirien ytimessä. Maailmanparannuspuheet kannattaa ottaa tosissaan.

Espoossa vuonna 1986 syntynyt Pia-Henrietta Kekäläinen puhui kotonaan englantia ja kävi kansainvälisiä kouluja. Sykin lukion jälkeen Kekäläinen lähti Intiaan, koska “ei jaksanut länsimaista meininkiä”. Intiassa matkailun ja tapahtumajärjestämisen parissa työskennellyt nuorukainen päätyi opiskelemaan Wieniin. Diplomatia kiinnosti ja opettelemalla saksaa hän tajusi pääsevänsä Euroopan keskiöön ja saisi kaikki työkalut vaikuttaa. Saatuaan jalan Ulkoministeriön oven väliin, Kekäläiselle aukesi väylä ministerien pöytiin ja diplomaattiseen vaikuttamiseen. Se tie vaikutti pitkältä ja hitaalta.

“Ehkä se lannisti, että pitäis olla 30-40 vuotta duunissa, ennen kuin pääsee johonkin asemaan ja silloinkin joku muu saattaa päättää asiat sun puolesta.”

“Diplomatia vie pitkään ja siellä on poliittiset tahot taustalla ja se on ihan erilaista kuin se, että näät jonkun ongelman ja ratkaiset sen.”

Diplomatian sijaan Kekäläinen valitsi startupien tien. Ongelmanratkaisua, nopeita ja isoja peliliikkeitä siten, että langat pysyvät omissa käsissä. Tehtyään hetken raflahommia oli vuorossa tutustuminen AaltoEs-yrittäjäyhteisöön. Helsingin tekkipiirien vireät tuulahdukset istuivat hänelle täydellisesti.

“Siellä oli isot ideologiat, tekemisen meininki ja kuka tahansa sai tulla tekemään. Se oli vaan makeeta. Ihan erilaista, kun ei ollut sääntöjä.”

Kekäläinen päätyi Linda Liukkaan ja Karri Saarisen perustamaan Rails Girls -yhteisöön järjestämään työpajoja, joissa yritetään saada naiset innostumaan teknologiasta. Rails Girls antaa tytöille ja naisille koodausoppia, jotta mahdollisimman moni voisi vaikuttaa yhteiseen digitaaliseen ympäristöön. Ensimmäinen Rails Girlsin tapahtuma järjestettiin Helsingissä 2010 ja sittemmin työpajoja on järjestetty eri puolilla maailmaa. Kekäläinen oli mukana, kun homma lähti leviämään isoksi Berliinin workshopin jälkimainingeissa. Silloin piti kiirettä.

“Sai olla meili- ja Skype-bottina jeesaamassa kaikkia alkuun. Olin Jenkeissä, menin takaisin Itävaltaan ja kävin Ranskassa paikallisen startupin työhaastattelussa, joka kesti viikon. Tehtiin Pioneers Festivalia ja Rails Girlsiä samaan aikaan.”

Rails Girlsin sisällöt avattiin kaikkien käyttöön, koska niille oli kysyntää ja open source -ajattelu oli lähellä tekijöiden sydäntä.

“Sä voit huutaa tuolla kadulla, että open sourcaan jotain, mut jos kukaan ei halua sitä, sillä ei oo mitään väliä. Meillä itse ehditty kiertämään jatkuvasti ympäri maailmaa, ja antamalla materiaalit avoimeen käyttöön syntyi enemmän työpajoja useampiin paikkoihin.”

Kekäläisen oma idea nuorten teknologiakasvatusta antavasta Mehackitistä syntyi vuonna 2013 varsin orgaanisesti jatkoksi Rails Girlsin idealle. Molemmissa tapauksissa madalletaan ihmisten kynnystä teknologian suhteen ja annetaan heille mahdollisuuksia rakentaa digitaalista maailmaa sen passiivisen kuluttamisen sijaan.

“Aloin väsäämään 4-vuotiaan serkuntytön kanssa jotain elektroniikkahommia ja tajusin, ettei kukaan näytä näitä asioita lapsille, jos niiden himasta ei tuu vaikutteita. Jos vanhemmilla ei ole mielenkiintoa teknologiaan, siihen ei kannusteta. Samasta syystä tein Rails Girlsiä: kukaan ei näyttänyt mulle niin pitkään aikaan, miten siistiä teknologia on. Halusin, että skideillä on siihen mahis. Siitä ei pitänyt tulla firmaa, mutta oli niin hirveä kysyntä, että oli pakko tehdä jotain.”

Nyt Mehackitin ensimmäiset kurssit pyörähtivat käyntiin suomalaisissa lukioissa. Pilottikokeilut on tehty ja kolmisenkymmentä lukiota tarjoaa koodauskursseja oppilailleen. Kouluille Mehackitin kurssit eivät maksa muuta kuin niillä tarvittavien materiaalien verran. Rahoituksensa Mechackit saa yrityskumppaneiltaan, joista isoimpana Samsung.

Kekäläinen luottaa teknologiaan ja haluaa kantaa kortensa kekoon sen puolesta, että nuoret olisivat valmiita tulevaisuuden työmarkkinoille. Tulevaisuuden keksinnöt muuttavat maailmaa ennakoimattomasti ja siksi ihmisilä pitäisi olla perustyökaluja digitaalisen maailman hallintaan. Tuosta muutoksesta päästään isojen teemojen äärelle. Esimerkiksi määrittelemään duunin käsitettä uusiksi.

Tekniikan kehitys vie työpaikkoja, mutta synnyttää niitä myös lisää. Sähköpostin synty ei suinkaan vähentänyt ihmisten välistä tarvetta viestiä toisilleen, vaan ihmiset huomasivat tarvitsevansa sitä jatkuvasti tehostaakseen duuniaan ja pitääkseen yhteyttä ystäviinsä. Paperiteollisuuden irtisanotut eivät välttämättä näe automatisaation uutta luovaa puolta, mutta startuppeja perustavat ex-nokialaiset saattavat ymmärtää mahdollisuudet paremmin.

“Kurzweil sanoo, että kun automatisaatio tulee, tikapuiden yläpäähän syntyy uusia duuneja, mistä me ei vielä tiedetä ja alaosan duunit poistuu. En väitä, että se olisi helppoa. Siirtymävaiheet on aina vaikeita.”

Ray Kurzweilin nimi on tuttu niille, jotka seuraavat uuden teknologian uusimpia käänteitä. Kekäläinen ei poiminut nimeä name droppailun vuoksi, vaan siksi, että hän tutustui Kurzweiliin Singularity Universityssä Piilaaksossa. Opinahjossa, jonka kymmenen viikon intensiivikurssille valitaan vuosittain “neroja” ympäri maailman.

“Se on crazy-mesta. Frendi sanoi, että se on kuin sais lipun Willy Wonkan suklaatehtaaseen. Kaks mun luokkakavereista oli lukenut Stephen Hawkingin kanssa fysiikkaa. Yks mimmi tutki aivojen regenerointia”, Kekäläinen kertoo ensivaikutelmistaan NASAn tutkimuslaitoksessa järjestetystä Singularity Universityn monitieteellisestä kurssista.

“Ekaa kertaa oli sellainen fiilis, että maailmanpelastus ei olekaan ihan tyhmä juttu.”

Sen koulun jälkeen rima omalle tekemiselle oli nostettava uudelle tasolle.

“Sillä oli ihan jäätävä merkitys itsetunnolle: nää uskoo muhun, miksen mä uskois itseeni. Motivaatiota tuo myös se, kun frendit puuhaa vieressä jotain 3d-printteriä avaruuteen ja niillä ei ole minkäänlaisia markkinoita sille ja niillä on lisäksi vastassa painovoima ja ne irvailee, että teillä on ihan helppo projekti, miksette te saa sitä valmiiksi?”

Kekäläisen oman työryhmän ideasta syntyi yritys nimeltä C-Cool, jonka tarkoituksena on tuottaa oman patentin turvin puusta tai muusta biomassasta kestävää ja energiatehokasta biohiiltä. Idea kytee vielä vaiheessa, jossa selvitellään, mistä tuotteelle löytyisi oikea markkina ja millaisia poliittisia linjauksia ilmastonmuutos aiheuttaa lähitulevaisuudessa, esimerkiksi lähestyvässä Pariisin ilmastokokouksessa.

“Jos haluat myydä vaikka kahvikuppeja netissä, niin saitin saat valmiiksi kymmenessä minuutissa ja se maksaa sulle euron kuussa. Jos taas haluat tehdä biologista hiiltä, niin tarviit ensinnäkin paikan, johon rakennetaan miljoonan tai pari maksava reaktori.”

Innovaatioiden ja uusien teknologioiden sulautuminen osaksi ihmisten arkea saattaa viedä aikaa. Idea voi esimerkiksi syntyä liian aikaisin, ilman, että maailma on siihen valmis.

“Kuka nyt tarvitsisi 3d-printteriä joka päivä? Ei kukaan kuluttaja vielä, mutta sitten kun materiaalit kehittyvät, sillä tulee olemaan sellaisia käyttötarkoituksia, mitä ei edes pystytä vielä kuvittelemaan.”

Kutkuttavimmista uusista teknologioista Kekäläinen nostaa esiin automaation ja robotiikan.

“Toivon, että robotit tulevat viemään ihmisiltä tosi vaarallisia töitä. Mun mielestä ihmisten ei pitäisi olla jossain kaivoksissa tai roskan lajittelussa töissä.”

Kekäläinen uskoo, että ihmisyys parantuu teknologisen kehityksen myötä. Akuutein ongelma hänelle on kuitenkin ilmastonmuutos ja se, ettei ihminen ole oppinut kunnioittamaan asuttamaansa ekosysteemiä.

“Nyt saastutamme hirveällä tahdilla maailmaa ja tuhoamme sitä, ennen kuin edes tajuamme, mitä se tarkoittaa koko ketjulle. Nää on asioita, joita pitää miettiä, että voisimme elää täällä pitkään.”

Ihmisissä on potentiaali, mutta sitä ei ole saatu vielä valjastettua paremman maailman eteen. Ihmiselle ei voi luvata ikuista elämää, ennen kuin se oppii käyttäytymään.

“Me ei olla sovittu vielä yhteisiä pelisääntöjä. Puhutaan yhteisistä ihmisoikeuksista, mutta niitä rikotaan koko ajan ympäri maailman. Jos joku voidaan tappaa muualla, mutta ei meillä, niin siinä ei ole kyse yhteisistä pelisäännöistä.”

“Uskon, että teknologia, avoimuus ja se, että olemme kaikki saman verkon alla, voi tuoda jonain päivänä näitä vastauksia.”