Kierrätyskeskus haluaa löytää ylimääräisille pyörille uuden kodin

“Se ei ole meidän edun, aatteen eikä arvojen mukaista, eikä se tue henkilökunnan motivaatiota”, sanoo Kierrätyskeskuksen kehitysjohtaja Tuovi Kurttio metallikeräykseen päätyvistä polkupyöristä.

Kierrätyskeskuksen pyöräpajalta on palkkatukimäärärahat loppu ja osa pyöristä jää sen takia korjaamatta. Useammasta tukityöllistetystä luopuminen on pakottanut Kierrätyskeskuksen muuttamaan toimintatapojaan pyörien suhteen. Roskalava HKI -Facebook-ryhmästä alkanut ja Cityn jutussa jatkunut keskustelu sai Kierrätyskeskuksen kuitenkin tarkentamaan linjaustaan.

“Prosessi menee niin, että kaikki pyörät tarkistetaan ja niistä pyritään hyödyntämään kaikki mahdollinen. Osasta tulee kokonaisia pyöriä. Ongelma tuli siitä, että aiemmin kaikki pyörät oli siirretty Espoon Nihtisiltaan, missä pyöriä korjataan ja ammattilaiset osaavat arvioida, mitä voi hyödyntää ja mikä kuuluu kierrätykseen.”

“Halusimme optimoida kuljettamista ja ajattelimme nyt Kyläsaaren päässä arvioida pyöriä. Kuvan perusteella seula on ollut liian tiukka. Nyt on vedetty hieman takaisinpäin ja vain selkeästi mutkalla olevat laitetaan metallikeräykseen ja muut lähetetään sittenkin Nihtisiltaan”, Kierrätyskeskuksen myymälätoimenjohtaja Aatos Weckman kertoo viitaten Roskalava HKI:hin postattuun kuvaan.

Kierrätyskeskus on aidosti halukas etsimään tilanteeseen vaihtoehtoisia ratkaisuja ja Weckman kiittelee siitä, että asia on nostettu esiin.

“Kiitos tämän uutisoinnin äsken soitti kaveri, joka oli perustamassa yritystä ja kiinnostunut pyörien osista. On oikein hyvä, jos erilaisia yhteistyökuvioita syntyy. Aloitimme pyörien korjaamisen nelisen vuotta sitten ja tänä päivänä pystytään korjaamaan 2000 pyörää vuositasolla. Tätä pitää edelleen kehittää ja meidän intresseissä on, että pyöriä hyödynnetään kaikilla muilla keinoille, ennen kuin ne päätyy metallinkeräykseen.”

Pyörä on kaupunkielämän symboli. Se on yksinkertaisella mekaniikalla varustettu vaivaton kulkupeli, jonka kunnostaminen ei ole rakettitiedettä. Ehkä siksi pyörien joutuminen metallikeräykseen herättää vahvoja tunteita.

“Jos pystyisi käyttämään jokaiseen pyörään loputtomasti aikaa, niin lähes kaikki pyörät voisi korjata. Jos niitä olisi esimerkiksi opetustilanteissa, yksittäiseen pyörään voisi käyttää huomattavasti enemmän aikaa”, Weckman sanoo.

Yksittäisille ihmisille pyöriä ei haluta jakaa vastuukysymysten vuoksi, mutta organisaatiot ja järjestöt ovat toivottuja yhteistyökumppaneita.

“Maalaisjärki sanoisi, että pyöriä voisi vaan antaa, mutta me ollaan totuttu olemaan varovaisia näissä asioissa. Esimerkiksi kun kysyimme Tukesista, voidaanko kierrättää polkupyörien kypäriä tai lastenistuimia, vastaus oli, että vain siinä tapauksessa, että pystymme olemaan vastuussa siitä, että ne ovat kunnossa.”

Huonokuntoisillekin pyörille löytyisi varmasti ottajia, jos logistiikasta ja toimintatavoista päästään sopuun. Pyörien uudeksi kohteeksi on ehditty esittää esimerkiksi Vaihtoehtoista ammattikoulua Sovintoa, vastaanottokeskuksia, päihdekuntoutujien ryhmiä ja pyörille uuden elämän antamiseen keskittyneitä pyöräpajoja. Weckman pitää kaikkia näitä ehdotuksia hyvinä ja tutkimisen arvoisena.

Homma onkin jo etenemässä. Pyörien kunnostamiseen ja työpajoihin keskittyneen Fillari Helsingin taustalla häärivät Pasi Järvenpää ja Nick Power olivat Weckmaniin yhteydessä ja ovat parhaillaan laatimassa ehdotusta pyörien vastaanottamisesta.

“Unelma olisi saada toimivat työtilat, työllistää mahdollisesti muitakin ja saada jo valmiille pyörille uusi elämä. Samalla mahdollisesti kouluttaa myös muita huoltamaan ja customoimaan pyöriä. Superharmillista, jos oikeesti käyttiskamaa menee kilohinnalla paaliin", Järvenpää sanoo.