Vladimir Suuresta Putiniin
Kirjamessujen yhtenä vahvana teemana tänä vuonna on venäläisyys, joten ensimmäiseksi sopii esitellä Timo Vihavaisen moniulotteinen teos ja sukellus venäläiseen aatehistoriaan: Vladimir Suuresta Putiniin - Venäjän sankarit ja epäjumalat.
Todettakoon, että professori Vihavainen tuskin tiesi laittaessaan tekstejään kirjan kansien väliin, että Moskovassa ryhdytään valmistelemaan perustuksia 24 metriä korkeata patsasta nimelle, joka esiintyy myös hänen kirjansa kannessa.
Vladimir Suuren patsashankkeen massiivisuus ei yllättänyt Vihavaisen kirjan jälkeen. Sankaruus ja sankarit ovat Venäjällä korkeassa kurssissa taas hetken notkahduksen aiheuttaneen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Putinin uskotaan suhtautuvan patsashankkeeseen myönteisesti, vaikka se on kokenut hieman vastatuulta, kun suunniteltua rakennuspaikkaa pidetään epävakaana ja patsas hurjimpien skenaarioiden mukaan saattaisi liukua alas paikaltaan Moskovan yliopiston vieressä sijaitsevalta kukkulalta.
Vladimir Suuresta Putiniin -teoksen tuhatvuotinen aikajänne aina tähän päivään saakka pysyy jäntevänä, repsahduksia ei tule. Kirjailijalla on uskomattoman laaja tietoperusta aiheeseen. Tätä perustaa hän osaa taitavasti punoa ja keriä eteenpäin. Kirjassa loikataan toisinaan myös muiden maiden, kuten Suomen, sankareihin. Omat sankarimme ovat tosin huomattavasti tuoreempia kuin pitkän sankarihistorian omaavan äiti-Venäjän, jossa sankareita ja ”jumalia” on palvottu ja nostettu jalustalle jo yli 1000 vuotta ja ylikin.
Kirjaa lukiessa nousi toisinaan mieleen, voiko tämä olla totta? Niin uskomattomilta uskonsankarien, pyhimysten, sotasankareiden tarinat kuulostivat. Mutta Vihavainen on luotettava kertoja, joka taitaa Venäjän kulttuuri- ja aatehistorian. Tietoperustaa nyt jo ansaittuja eläkepäiviä viettävälle Vihaiselle on kertynyt hänen toimiessaan Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa.
Aiheesta kiinnostuneet voivat tulla kuuntelemaan Vihavaista sunnuntaina 25.10. Eino Leino -saliin kello 11.30.
Venäläinen sodantaidon klassikko
Edellisestä onkin vain lyhyt loikka Voittamisen taito – Venäläisen sotataidon klassikko -teokseen. Se on ensimmäinen suomennos Aleksander Suvorovin (1729–1800) tunnetuimmasta kirjasta Nauka podezdat. Kirjan ovat kääntäneet ja toimittaneet Aimo Ruusunen ja Markku Salomaa.
Voittamisen taidon kuvitetun käsikirjoituksen lisäksi kirja sisältää osiot Suvorovin elämästä ja hänen merkityksestään venäläiselle sotataidolle Napoleonin sodista ydinaseiden aikakaudelle. Sotasankarit ovat Venäjällä olleet ja ovat – korkeassa kurssissa. Genaralissimus Suvorov kuuluu tämän kaartin eliittiin venäläisen sotataidon perustajana. Alkuperäisteos kuuluu yhä Venäjän upseeriston lukemistoon, ja Venäjän sotavoimien hyökkäyksellisyys perustuu edelleen Suvorovin ajatuksille.
Mikä meidän suomalaisten kannalta kiinnostavaa: Suvorov piti itseään suomalaisena, vaikka hän oli Venäjän kansalainen. Hän oli avoimen ylpeä suomalaisista talonpoikaisista juuristaan ja viihtyi hyvin perintötilallaan Novgorodin Karjalassa. Suomalainen tausta käy selväksi - tosin venäläiset ovat yrittäneet sen vesittää. Venäläislähteiden mukaan Suvorov syntyi Moskovassa ja kuoli Moskovassa, sillä Suvorov on liitetty erottamattomaksi osaksi venäläistä isänmaallista legendaa, näin ollen totuus saa tehdä tilaa tulkinnoille.
Aleksander Suvorov oli lyömätön, operatiivisena johtajana nero, joka palveli läpi armeijan kaikki sotilasarvot alokkaasta generalissimukseksi. Hän johti yli kuusikymmentä taistelua ja voitti ne kaikki. Voittamaton Suvorov ei siis ole legenda. Poliittisia strategioita hän ei kuitenkaan koskaan oppinut ymmärtämään.
Kirja tarjoaa runsaasti mielenkiintoista tietoa Suvorovista henkilönä. Se valottaa myös kappaletta Suomen historiaa. Suvorovin sotastrategia on harvinaislaatuista luettavaa ja osuutta valottaa runsas kuvamateriaali. Kirjan ote pitää loppuun saakka Putin palaa menneisyyteen -kappaleen myötä.
Kirjan toista tekijää Markku Salomaata, joka on toiminut tutkijana muun muassa Suomen Akatemiassa, voi tulla kuuntelemaan messuilla Eino Leino –saliin lauantaina 24.10. kello 14.30.
Saksan aseveljet
Seuraavassa kirjassa Venäjä pysyy kartalla, mutta sivuroolissa, sillä tarkastelupisteessä on Mikko Uolan Eritahtiset aseveljet – Suomi ja muut Saksan rinnalla taistelleet 1939−1944.
Dosentti, tietokirjailija Mikko Uola on tarttunut mittavaan haasteeseen kirjoittaessaan teoksen Eritahtiset aseveljet – Suomi ja muut Saksan rinnalla taistelleet 1939−1944. Uola toteaa kirjan tavoitteena olleen selvittää miten Suomi ja muut Saksan rinnalla taistelleet lähtivät toiseen maailmansotaan Saksan rinnalle ja mikä näiden valtioiden sitoutumisen aste oli Saksaan nähden? Näitä maita teoksessa ovat Suomen lisäksi Romania, Unkari, Italia, Slovakia, Kroatia ja Bulgaria. Tämän lisäksi Uola käsittelee myös jossain määrin Englannin, Ranskan, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton toimia sodan aikana.
”Suomi kävi vuosina 1941−1944 erillissotaa Neuvostoliittoa vastaan olematta Saksan liittolainen. Tämä väite on jakanut historiantutkijoita vuosikymmenien ajan toisten ollessa sitä mieltä, että väite pitää paikkansa, toisten taas väittäessä että Suomi oli täysin sitoutunut Saksaan ja ainakin osittain myös sen sodanpäämääriin, kenties osin jopa Saksassa vallassa olleeseen yhteiskuntajärjestelmään”, Uola heti kärkeen toteaa teoksessaan. Kirjoittaja lähtee ensimmäisessä kappaleessa tarkastelemaan tätä kysymystä eri näkökulmista verraten sitä Saksan muihin aseveljiin ja kanssa sotineisiin.
Tämä onkin uutta ja merkittävää antia kirjassa: ”Vaikka erillissotakysymystä on kirjallisuudessa käsitelty, sellaista tutkimusta ei juuri ole tehty, jossa verrattaisiin Suomen ja muiden Saksan rinnalla taistelleiden maiden vaikuttimia ja sitoutumisen astetta Saksaan. Kysymys on sikäli vaikeasta vertailusta, että Saksan rinnalla taistelleet maat olivat geopoliittisesti, historiallisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti varsin erilaisia keskenään ja erilaisia varsinkin Suomeen verrattuna”, Uola toteaa.
Kaiken tämän yllä olevan esittelyn lisäksi kirjassa on paljon muutakin, lukemattomia mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka piirtävät lukijan mielen maisemaan uutta tietoa ja uusia näkökulmia. Kirja antaa myös vastauksia kysymyksiin, jotka ovat askarruttaneet jo kauan Suomen suhteesta Saksaan ja samalla Suomen suhteesta muihin asevelimaihin ja näiden Suhteesta Saksaan. Kehä sulkeutuu. Kannattaa ehdottomasti tutustua.
Mikko Uolaa, valtiotieteiden tohtoria ja dosenttia, aiheesta kiinnostuneet pääsevät kuulemaan Eino Leino –salissa lauantaina 24.10. kello 16.30 alkaen.
Aineksia uudeksi ”mikawaltariksi”?
Kirjailija Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit sijoittuu sekä Suomeen että Kiinan värikkääseen ja myrskyjä täynnä olevaan lähihistoriaan.
”Tämä on tarina tytöstä nimeltä Pikku-Lohikäärme. Kerron sen sinulle niin kuin minulle on kerrottu, niin kuin kaiken muistan. Kirjoitan tarinan tähän nahkavihkoon, jonka pihistin viime viikolla markkinoilta. Se tuoksui tutulta, se oli sellainen josta Pikku-Lohikäärme olisi pitänyt. Paksua ruskeaa nahkaa, hivellessä se tuntui pehmeältä. Kerron tämän kaiken sinulle, koska sinun kuuluu tietää. Ehkä sitten voit joskus ymmärtää. Sillä pelkään, ettet ymmärrä. Niin kuin et ymmärrä näitä merkkejäkään. Minun on raapustettava nämä sanat tälle hauraalle paperille, vain siten voin saada muistot kaavittua iholtani. Vain siten voin saada vaalean läpikuultavan ihoni taas hohkaamaan.”
Näillä riveillä Pekkola virittelee ja herättelee lukijan mielenkiintoa jo heti ensimmäisellä sivulla. Kirjan alkutekstit tuovat jopa Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen mieleen.
Kirjan alkulehdillä kerrotaan Pikku-Lohikäärmeen dramaattisista ensimmäisistä hetkistä: kuinka hän näkee päivänvalonsa ja kuinka valo puolestaan sammuu hänen äitinsä silmistä. Sitä Pikku Lohikäärme ei vielä ymmärtänyt eikä voinut tietää, hän taisteli elämästään. Lapsenpäästäjä kysyy vastasyntyneen isältä: ”Haluatteko että pakahdutan lapsen nyt vai teettekö sen itse? Toteamus kuvaa tyttölapsen arvoa kirjan aikalaishistorian ja paikan näkökulmasta. Surun keskellä isä päättää pitää lapsen, mikä herättää puolestaan ihmetystä yhteisössä.
Kirjan henkilöt ja tapahtumat seuraavat toistaan lukijan silmissä elävällä tavalla. Kirja on kerrosteinen: se sijoittuu niin Kiinaan kuin Suomeenkin. Kirjassa kolmekymppinen Kimi matkustaa ensimmäistä kertaa Suomesta äitinsä kotimaahan Kiinaan selvittääkseen hänen arvoituksellista katoamista. Maahan tullessaan hurjaa nousukautta elävä Kiina paljastaa pian Kimille todellisen luonteensa ja kyntensä.
Kirjan juoni punoutuu eteenpäin yhtä taiturinomaisesti kuin tekstikin. Pekkola käyttää kirjassaan taitavasti ja lahjakkaasti ”kynäänsä”. Hän on perehtynyt myös aihealueeseen tarkasti. Apuna on toiminut hänen kolme Kiinan vuottaan.
Pasi Pekkolaa pääsee kuuntelemaan ja jututtamaan Kirjakahvilassa perjantaina 23.10. kello 10.30 alkaen.