Jalat maahan

Unohdetaan Carmen ja ooppera, koska ei aina voi olla sunnuntai. [lat.huom. eivätkä kaikki voi olla eläkkeellä]
Astumme neljännesmiljoonan asukkaan kaupunkiin pois Musiikkiteatterista. Jalat Petroskoin kaduille.
Tämän kaupungin on perustanut Pietari Suuri ammuskaupungiksi, täällä ruuti keksittäisiin uudelleen ja kanuunoita riittäisi.

No ei mennä sentään noin pitkälle, koska silloin jos milloin jalat irtoaisivat taas maasta.

Kerrotaan ihan tavallisesti.
Ripustetaan oikein ryhmäkuvakin todisteeksi alle.

Venäläinen kylämaisema on kuin vanhanaikainen maisemakortti, lumen kuorruttamana hämyisän viehättävä; tosin mieleen kylmäväreilee ’en kyllä sittenkään haluaisi noissa mökeissä asua’ Kaalamot, Läskelät ohittaessamme.
On sinne Ääniselle vaan matkaa, kolmetsadat kilsat vielä Niiralan rajalta. Ei teissä nykyisin moittimista ole. [lat.huom. jos ei meissäkään]
(- no onpas se latoja nyt vitsikkäällä päällä, ei tiedä miten vakavaksi juttu on muuttumassa -)

Pysähdymme Murheen ristille, Lemetin mottitaistelupaikalle.
Pentti tietävämpänä kertokoon:
”Murheen ristin päähahmot ovat venäläinen ja suomalainen äti, jotka halaavat toisiaan – surren kaatuneita miehiään ja poikiaan. Kuoleman laakso vei reilut 10 000 venäläistä ja yli 1000 suomalaista ”tuonilmaisiin” joulu-tammikuussa 1939-40”

Perillä pimeyden laskeuduttua kylpee valoissa tai ’seilaa’ uljas uusi laivamainen Onegon, hotellimme, Äänisen tyrskyihin mieluillen. Se saa kaikki tähdet, sittemmin myös aamiaisen osalta.

Palkittu journalisti Anatoli Tsygankov kertoo Karjalan lehdistön surkeasta kielitilasta: Karjalan Sanomat surkastuu, Karelia-lehti supistuu kahdesti vuodessa ilmestyväksi, tai no joo kahdesti suomen ja kahdesti karjalan kielellä ilmestyväksi. Väki venäjää puhuu, niin eipä siinä Karjalan tasavallan päämies Aleksanteri Hudilainenkaan paljoa voi.
– Hengenmenoa tai perheuhkaa pelkäämättä nykyään sanoa saa sanottavansa, kertoo Tolja, joka on käynyt pitkäkestoista taistelua oligarkian temppuiluja vastaan.

Suomen itsenäisyyspäivä on päätöksessään vihulaisen valtakunnassa.
Ovat ne ajat muuttuneet. Ovat ovat. Nyt ymmärrettäväksi käy jo sekin että naapuriin on muuttanut venäläinen, ostanut omakseen sotaveteraanin talon. Veteraani on siirretty palvelukotiin palveltavaksi, onneksi suht muistamattomassa tilassa, sillä saattaisi vähän kirpaista jos vanha mies tietäsi että hänen puolustamansa koti on kaupattu vastapelureille.
Ja nyt nukkumaan - спокойной ночи! - jottei nyt aivan levottomaksi luiskahtaisi.

Aamulla matkamme jatkuu: huomennahan se Carmenkin vasta sähähteli - niinhän se meni ...

Kirjoitettaessa soi Eldanka