hikotusta ... sivumerkkejä

romantillinenkin kertomus
ruovikosta ja kaislikon kuhinasta jalat siteissä

Tulihan se lopulta. Toinen sieltä sisältä asettuen suksiensa siteisiin.
Onni R johdatteli urmakkana sänkiä pitkin hiljokseen kohti järven rantaa; tuskin vilkaistenkaan latoa metsän rajassa - sentään likellä kahtakymmentä taas vilkkuivat mittarin miinukset.
Järven jäälle ensimmäistä kertaa uskaltautuivat tänä talvena, vaikka Ieva vielä epäröi jään kantavuutta.
- No hitto kun autolla jo Kolille jäätietä ajavat, niin etkö tuota! oli Onni tuhahtanut tapojensa vastaisesti.

Niin uskaltautuivatpa. Ja luistelukos luonnistui nyt vähässä lumessa!
Onni oli enemmän haarukkamiehiä, jolta wassut ja mogrenit lähtivät tosta noin vaan!
Toinen pertsalla paineli yhtä nopsaan. Eikä siinä kauan kotkoteltu kun jo oltiin Hyytsaaren väärässä päässä valmiina saarta kiertämään. Eli oltiin siellä petollisen salmen puolella, siellä jonne joskus aikojen takana osuuskaupan johtaja, pyöreänpainava pieni mies, oli moottorikelkallaan ajanut viimeisen kerran.

Nyt ollaan varovaisempia, jos kevyempiäkin, ja saaren syrjään siirrytään, varmuuden vuoksi. Varmuuden vuoksipa hyvinkin, so. ruovikon halki ja siitä ...
... humps! ... mikä nyt ...tul´...
- Sukset kastuu, elä tule! huutaa Onni, parahtaa kuin Potkukelkka.

Vaan ei hätää - syvälle ei vie. Lumikerroksen alle ainoastaan uppoaa ja vain suksien paksuus vettä lumen alla, jään päällä pysyy. Ei henki katkolla, lähelläkään.

- No niinpäs on. Litisee! kuuluu ääni ruovikosta, kaislikossa kuhisee: - Umpijäässä sukset! Tässä.
- Sitäs tulit niin lähellä ... keväällä vielä ymmärtäisi veden jäällä muttei helmikuussa ...

- Nyt on tammikuu. - Tais jäädä saari kiertämättä, viereen humpsahtanut ilmoittaa.
Vinoilleeko, virnuilleeko - vaan jos niin niin tuskin Onni siitä välittää, nokkiinsa ottaa jos nyt Toinen vähän pahansuopa.

Aurinko paistaa, taivaanrantaa punertaa.
Jaappanin koneet taivaita tavoittelevat, untuvapäästönsä korkeuksiin kaartavat, maapallon pyöreyden näyttävät.

On tuulla tuiverrellut näemmä selän takaa, tuntevat, kun kääntyvät takaisin päin. Vaan eipä kulje muutenkaan.
Irrottavat suksensa jaloistaan, hankaavat hinkkaavat ainakin vartin ennen kuin umpijäähän karahtaneet pohjat taas kiiltelevät. Huomaavatkohan edes kuinka kaunista on - huurresaareet täplinä edessä ja kaikki muu, liikkumattomuus ...

Sopuilevat jo kohta, sulavat.
Seuraa anteeksianto.
Pian naurattaakin.
- Tää on olas tää ura tässä, näyttää Onni E.
- Ristikoista tiedän kyllä, Olá! pyrskähtää siihen Onni E:n I - se Toinen.

Siinäpä onkin arvaamista, mihin otsikko viittaa - varsinkin City-lehdessä, jossa missä kirjoa riittää.
Katsellaanpa mihin tällä kertaa mies on jalkansa pistänyt, mihin suhdesoppaan polkaissut. Tosin ei se kummoinen olla voi silloin milloin eläkeläis-Onnista on kyse.

Tuskin se ainakaan seksuaalista - vanha mies siteissä. Heh!

Sidoksissa, muttei siteissä, voisi Onni Rentnerimme hyvinkin olla ja moneenkin tahoon ja asiaan. Jopa kytköksissä. Orjana kuin Kunta Kinte. Ja onkin.

Tv-Uutiset. Urheiluruutu. Suklaati sininen. Jäbä Leisson ... jne.

Hiihto. Ennen kaikkea!
Murtomaa tietenkin.
Eikä Onni voi ymmärtää että pujottelua, syöksylaskua, kumparemäenlaskua tai muita alastulokotkotuksia kutsutaan hiihtolajeiksi. Ei sitten millään!

Hiihtäminen on hiihtämistä vasta silloin kun jalat tekevät liikettä vuoronperään, ikään kuin eestaas. Tosin laskivathan ne hiihtämiseksi siinä Mukan Syntisessä laulussa senkin hihtamisen, kun Kurki-Pertti pyysi MarttaRuttua kiimassa mukaansa: - Lähe hihtamhan. Ja sitten hiihtivät lähimmälle ladolle heiniin peuhaamaan.
Onni pyörtittää päätänsä ja naureksii: - No siinäpä yhdistyivät hiihto ja syöksy. Semmoinen talviyhdistetty! Varsinainen kombinaatio!

Eli kuten huomaamme Onnin ajatukset selvästi ovat jo viikon päästä torstaina pyörähtävissä Sotsin olympiarenkuloissa.
Siinä pihalla mietteissään odottelee sitä toistaan mukaan murtomaille säntäämään.
Kylmissään suksien päällä seisoksii - siteissä.

Pysytäänpä linjoilla. Eli vanhain kirjain kimpussa.
Ämeriäkkylän kirjastosta Jussin tyrkyttämän hiihtoniilokirjan lisäksi myydään muitakin menokirjoja polkuhintaan. Vaan tämä vanha elämäntaivalkirja ei ole sieltä: Jouko Lehtonen Pannaan Ritolaksi. Weiilin+Göös, 1974.
Täälläpäin teki taannoin papinhommia kirjan toimittaneen niminen sydämellinen pappi, joka näemmä, googlausten jälkeen, osoittautuu, uhkarohkeasti sanottuna, kirjan takapiruksi tai siis tekijäksi. Siis saatiinpa taas uusi nimi kuuluisien ämeriäkkyläisten galleriaan sen Esa P:n, Värttinä Sarin & Marin sekä Reino L:n rinnalle - Jouko Lehtonen. Muilla ei puistopystöä tosin vielä ole kuin Esalla.

Peräseinäjoen susi Ville Ritola (1896-1982) palasi vuonna 1971 eläkepäiviksi Suomeen Amerikoista, minne 17-vuotiaana oli mennyt sisarussarjan perästä kun Frank-veli lupasi töitä riittävän. Monenlaisia töitä riittikin: elämäntyö tuli tehtyä pääasiassa rakennuksilla, jos monissa muissakin töissä. Paavo Nurmi kunnosti sitten Lauttasaaresta kaksion ja Ville Lisansa kanssa jätti Manhattanin taakseen ja palasi mitalit matkassa kotimaahan.
Noita olympiamitaleja Pariisista ja Amsterdamista oli kertynyt kaikkiaan 8: 5 kultaa ja 3 hopeaa. Mitalit hän sitten lahjoitti palkintokaappiin kotikuntansa Peräseinäjoen Kansalaiskoululle.

Juoksusankari hän oli ja peloton voimanpesä, joka joutui monenlaisiin mittelöihin, mutta kuudesta ryöstöstä huolimatta henki säilyi. Kertoo hän siitä laivatappelustakin, jota Suomessa puitiin aikoinaan kovasti kun olympiaporukka oli palaamassa Amsterdamin kisoista.
Jo silloin - huom! blogipotun otsikko - näyttävät lehdet liioitelleen: muka pahempi kuin Oolannin sota!
Laivalla juhlittiin, Pekkala vietiin putkaan ja Ville teljettiin hyttiin. Siinä koko homma. Kapteeni moitiskeli aamulla, etteikö Ritola tunne merilakia.

- Hitto, minä vastasin, - minä tunnen kaikki lait kun olen selvinpäin, mutta juovuksisssa minä en tunne mitään lakia.

Napakan vastauksen kuultuaan asia oli sillä selvä ja kapteenille kuitattu.

Lehtosen kirja on lyhyt ja sieltä täältä harova ja haravoiva, mutta eläväinen. Tarkempaa tietoa voi kaivaa 500-sivuisesta elämäkertajärkäleestä, jonka tekijä on Ossi Viita: Suden hetkiä, Amerikansuomalainen olympiavoittaja Ville Ritola.

Otetaan korven mies, joka ei ole lähikaupunkia kauempaa käynyt, tuommoinen kätkäläis- tahi harvukka-aholaismainen eläjä, jonka älykkyydestä ei epäilystä saati sanavalmiudesta ja lennätetään mies ihmisten ilmoille.
Tosi tarina eikä mikään romaani siitä muodostuu.

Olipa riemastuttavaa lukea sellainen kirja pakkaspäivän ratoksi.
Vanha kirja, ei enää myynnissä, tuskin saatavillakaan, mutta kuulkaas ja lukekaas jos käsiin osuu.

Petsamon Pekka luonnonvarainen pieneläjä, Mustonen, Tuupovaarasta on kirjoitettu kansiin -55 heti reissulta palattua; Riku Sarkola: Tuupovaarasta Tukholmaan - Petsamon Pekan ihmeellinen matka, WSOY 1955.

Ensin tavataan sivusta-adjutantin kanssa Joensuun kaupungin tarjoamalla illallisella ("Näreikön kauttako näitä on kuljetettu?" kysyy Pekka kun joutavien heinien seasta kunnon syötävää lautaselle noukkii.) kaupunginjohtaja Juntunen sekä kansanedustaja Hallberg. Pekka saa tehtäväksi toimittaa terveiset pääkaupungin vastaavalle eli ylipormestari Eero Rydmanille ja muille pampuille. Lupaa viedä. Ja vie - höystöjen kanssa.

Lennetään Helsinkiin. Ilmojen halki kuin lintu. Siinä sitä onkin, ettei vaan putoa mötkähtäisi. Eduskunnassa tavataan puhemies Vaakerholmi kuin myös ulkoministeri Kekkonen. Hotellissa ei yöllä uni oikein tartu kun mietityttää että miten se leivänpaistaja, eikä minkään pumpulileivän, pärjäilee alokkaiden kanssa siellä Tuupovaaran hoitoalueella, ja autojen ralli sotkee unen. Jotta hittoako ne yölläkin rallaavat!

Lento Tukholmaan. Lentäminen on jo rutiinia, vaan se kaupunki se vasta suuri on! Ja kaikilla ulvova kiire. Kuninkaanlinnassa käydään, mutta kuningasta ei sentään tavata, paitsi kaupungilla kulkueessa myöhemmin ohimennen.
Suomen suurlähettiläältä toki aikaa liikenee; siinäpä vasta höylintuntuinen herra onkin. Tuopa Rippenperi, oikea aatelismies. "Ei olekaan luonnonvarainen petsamolainen aikaisemmin ollut nokitusten uatelismiehen kanssa, joten täytyy tunnustaa, että jos kaikki uateliset ovat noin pitkiä komeita miehiä kuin te, niin jopa on uljasta joukkokuntaa."

Sillä minä vaan tämän kirjan tähän otin, kun en oikein jaksa ymmärtää miksi aina esitellään uutuuksia, kun vanhuuksissa on leegio parempia ja antavampia.
Vaikka osaavat ne huijata nekin.
Kirjan mustavalkokuvat, 41, sentään ihan realistisia, vaan katelkaapa kantta: melekonen Pertti Ylermi on kanteen taitettu.

HV
Hj
Kahtelepa päivän Luakkosen tigiä niin näät miten hengenmiehet ja köyhien ylimmät ystävät ovat nyt rikkaihen seuramiehinä. Eipä ois Jeesus tuonne männy.
Voi Pyhä Pietari!
tuus
L

(linkki17.4.2014)

Ei, eivät ne valkoenkelit lampsineet kumisaappaat jaloissa näyttämölle, niin kuin kerran joulukuusella, koska oli jo kevät. Kevätjuhlia siinä parina päivänä järjesteltiin - otetaanko tuo seinä oven vierestä kokonaan pois vai riittääkö ovenleveys näyttämölle kavuta, yms, juoksevaa.
Ja kun valmista oli, niin ei muuta kuin juhlat käyntiin ja homma henkimään, runoa, suvivirttä sun muuta koivunlarvaa. Ja sitten.
Ja sitt...
JA JA S S!

Kamalaa!
TODISTUSTEN JAKO.
Onnellisin ilmein jakoivat toiset opettajat todistuksensa oppilailleen siinä kaiken kansan edessä. Ensin eskarin Minna, sitten ykköskakkosten Riitta ja sitten Mats Värn ja sitten sitten.

SITTEN!

Sitten. JOHTAJA ite.
Nousee sydän kurkkuun, tekee mieli häipyä.

Hikeä pukkaa niin että näyttämön lattia kastuu niin että livettää. Ojentelevat kädet ojentelevat kohti näyttämöä, suut suurenevat aivan siitä edestä, korokkeen alta ylenevät, suut suurenevat, puraistako meinaavat ... ja ääniäkin jo kuuluu ja kitinä kantautuu:- Missä minun? Minulle?Missä? Missä?

Missä. - MIssä---MIS-sä---MISS-ä--- MISSÄ!!!!
Voimistuvat vaativammiksi koko ajan.
- Rauhallinen silti pitää olla, malttia ei saa menettää sanoi didaktikko Kaikkonen. Erkki: - Ole ihan iisi.
Mitäs noille sanoisi: "Huomenna saatte" sanoisi? Vaan eihän huomenna enää koulua olenkaan. LOMA on. On KESÄloma. Odottakaako sanoisi? Käyn hakemassa kotoa? Kun eipä sielläkään niitä ole, tekemättä ovat kokon...

Voi herttanen sentään, vieläkö nuo kummittelevat päässä! Yöhön iskeytyvät - kolmen vuoden jälkeenkin!

- ISÄ ON KUOLLUT
virkkoi äiti pikkupojalleen.

***********
*****
****
***
**
*

20 ja 14 tai 14 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2014 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

Ei saa nauraa Onnillemme, ei pilkata, sillä totuus ei pala tulessakaan. Katsottu on. Ja - pidetty!

Siis tämä parasiittieläjä, en paremmin sano, Paratiisin Herra Onni Rentner, eläkeläinen, ei silmiään irti saanut eilisiltaisesta Jussi-ohjelmasta. Maksu-Max-kanava näytti samanaikaisesti mäkihyppelyä Puolasta, missä Anssi Koivuranta kärkikymmenikköön oli jo eka kierroksella tunkeutunut.
Vaan varma oli valinta Onnin, niin urheilun läpilyömä luoma kuin onkin.

Maajussit.
Lähempänä ne omaa elämää ovat kuin ilmojen halki kiitävät mäkimiehet.

Olivat saaneet kirjeitä ehdokkaat tarjokkailta ja niitä nyt availivat ja ihmettelivät kavereidensa kanssa. Naiset nauraa kikattivat, että kato tämmöinenkin hörh tapaus, miehet kummastelivat, miten paljon vaivaa jotkut näkevät vastauksia värkätessään.

Omasta sukupuolesta Onni ei ole kiinnostunut siinä mielessä, vanhan liiton miehiä kun on, eikä toisenkaan, kun oma Ieva jo Paratiisissa keikkuu. Vaan silti.
Saahan sitä teoriassa valkata, vähän niin kuin kuivaharjoitteluna.

Ja valintakos oli helppo, itsestään selvä, se, hienosti sanottuna, objektoitui siihen niin ihanasti länttä murtavaan Viljaan. Mikä kieli! Vaan nainen jos Onni olisi, olisi valinta ollut yhtä helppo: Christian. Kieli mikä kieli!

Katsotaanhan, miten Onnin naama venähtää ja kuin tytön käy kunnon remonttireiskojen astellessa oikeen kaharen sisäänkäynnin kautta tytön tupaa kunnostelemahan. Ja miten muiden, kun seuraavassa jaksossa - Onni oikein pyöräyttää päivämäärän muistiin: to 23.1. klo 20.05 - jo ollaan tapailuvaiheessa. Elämme mielenkiintoisia vaiheita ...

Perimmäinen kysymys lopulta kuuluu: etteihän vain Onnimme ole lopullisesti sekoamassa? Kun noin maantasalle on vajonnut - pian vielä äänestää kepua!

Onko se Ilta-Sanomat lopulta niin paljon huonompi ja köykäisempi lehti kuin Helsingin Sanomat?

Onni Rentnerin postilaatikkoon elinalueensa Paratiisin portin pieleen kannetaan päivittäin kumpikin aviisi, joten Onni jos kuka on varsinainen lehtiasiantuntija, olletikin kun olettaa sopii hänellä olevan myös tallessa se lehtien lehti ihmisluoman alkuajoilta, siis se lipsauslehtisuoja.

On harvinaista että IS päivittäin jonkun postilootaan kannetaan, tässä tapauksessa se johtuu hyvästä ja bilateraalisesta naapurisuhteesta: Onnille tulee HS, kotiintilattuna 0,94e, naapurin Kalle noutaa päivittäin IS:n Osuuskaupalta, 1,41e + bensat.
Lehtien vaihto tapahtuu kun naapuri on saanut ristikon ratkaistua iltahämärissä; Kalle kiikuttaa Ilta-Sanomat laatikkoon, jonne Onni on oman Hesarinsa vaihdokkina hyvissä ajoin päivällä, päivälehdestä kun on kysymys, toimittanut.
Joskus vaihto menee pitkäksi, jopa seitsemään kahdeksaan, joskus vaihto on varhaisempi, mutta ikinä vaihtoa ei hylätä.
Eilen naapuruksilta vaihtuivat ainakin seuraavat uutiset ja jutut

Onnin HS tarjosi Kallelle:
1. Kalasataman työmaa seisoo rahapulan takia
2. Suomi nousuun vaikka puhumalla
3. Orpo haluaa valaa uskoa
4. Facebook menettää otettaan teineistä
5. EIT siunasi pääministerin ex-naisystävän sakot
6. Lukion historia sytytti sanasodan
7. Siperian henkäys toi pakkaset
8. Hollande väisti kysymykset salasuhteestaan
9. Amerikkalaisnuori itsenäistyy autossa
10. Pitkämäki uudelleen vuoden urheilija

Onni sai vastineeksi Kallelta:
1. Kosinta yllätti täysin
2. Upseereilta meni usko Suomen puolustamiseen
3. Talvi tekee jäätepposet
4. Tekisi saman uudestaan (iso Matti Vanhasen naamakuva)
5. Vanhemmat uusavuttomia? (iso OAJ:n pj Olli Luukkaisen naamakuva)
6. Positiivisuutta peliin (Saarinen, Samulin, Bjurström hymynaamoineen)
7. Nyrkkeilijää epäillään pahoinpitelystä; Diakonia pahoinpideltiin
8. Kuumia suhteita Suomessakin (Kekkonen, Mannerheim, Virolainen)
9. "Mukavampia" lapsia viinillä
10. Kihlaus oli perinteinen (laihtunut Jutila Satunsa kanssa)

Näin keskiviikkoinen tammikuun puolenvälin uutisanti Paratiisissa on paketissa.
Olisivatko lehtien otsikot olleet 'päikkäin' vaihdettavissa?
Täydentyikö tieto? Sivistyikö Onni? Entä naapuri? Kumpi hyötyi enemmän vaihtokaupassa? Oliko laadukkaampi lehti laadukkaampi? jne. jne.

Siinäpä pulmaa kuin muinaisella tanskanpojalla.
Jätämme Onnin oman onnensa nojaan pohtimaan asetettuja kysymyksiä, ja miksei - pohdiskelkoon myös lukijakunta tykönänsä, et kuis on. Ja Onnihan voisi Paratiisissaan pohtia myös vakavasti sitä, eikö se maailman ensimmäisenä ilmestynyt lehti, siellä Paratiisissa, olisi yhä riittävän kattava ja sopivan vihjaava saamaan Onnin pään sopivasti sekamelskaan siinä missä IS ja HS.

Laakkosen Yrjö on Pohjois-Korean ei kun siis Pohjois-Karjalan mahtimies, jolla sanansijaa joka paikassa.
Sanomattakin selvä asia.

Kuten kuva näyttää: koko P-Karjalan lehtiviestintä hallussa ja omistuksessa.

Maakunnassa ilmestyy ainoastaan kaksi maakuntalehteä Karjalainen sekä Viikko Pohjois-Karjala, joista jälkimmäinen vain vaivoin sanomalehtimäinen kun ilmestyy vain kerran viikossa ja ihan omine nokkineen, koska pääkaupunkidemarit hylkäsivät lehden jättämällä sen tukiensa ulkopuolelle.
Niinpä VPK:ta nykyisin kustantaa Osuuskunta Kansan Valta:
'Maakunnan oma viikkolehti säilyttää tutun perusilmeensä ja pyrkii myös kehittämään sisältöään entistä monipuolisemmaksi. Samalla turvataan yhteiskunnallisen viestinnän moniarvoisuus Pohjois-Karjalassa.'

Aikamoisena yllätyksenä ilmestyi sitten moniarvolupausta lunastamaan vuoden 2014 eka numeron pökerryttävä ja miltei kiäriäismäisesti veret seisauttava kansi: puolisivua Yrjöä, kuvana!
Palvottavaksi?

Kunhan ei turhaan kehua reuhkaisisi, kuvia kumartelisi - siis lehti, ei Yrjö.
Vai olisiko Yrjö ostamassa tämänkin lehden konserniinsa, niin eivät turhia lehdet asioita seuloisi, joutavia höpisisi?

___
Kirjoittajan kytkökset:
omistuksessa
1 kpl Osuuskunta Kansan Valtaa
315 kpl P-Karjalan Kirjapainoa
suvulla sentään jokunen enemmän