hikotusta ... sivumerkkejä

fb

Kalsarikänni - Suomalainen opas hyvään elämään
11. helmikuuta kello 4:28 ·
..Sössötän sekavia MTV3:n Huomenta Suomessa maanantai-aamuna 12.2. pian kahdeksan jälkeen. Katselkoot, jotka uskaltavat.

HS:n kulttuuritoimittaja Miska Rantanen on viskautunut vapaalle ja rentona kertoo tutkimustuloksistaan suurimmaksi osaksi juuri kyseissä olotilassa: ?
Opus on nimeltään Kalsarikänni - Suomalainen opas hyvään elämään, S & S 2018.

Kalsarikännioleilu on tanskalaisten hyggen ja ruåttalaisten lagom-oleskelun parannettu painos.
Siistii, siis!
Yksinollen homma pelittää parhaiten, missään nimessä homma ei tarkoita lärvejä, vaan
kor kein taan
tuommoista viittäkuutta ööliä eikä missään nimessä koko viinipönikkää, tai jos koko, niin sitten siinä voi kaverikin pyöriä alushoususillaan mukana - jos osaa olla.

En tiijjä, perhana! tulee ekana mieleen. Ja Tolstoi toisena, jostain syystä. Tai siis Tolstoita ikävä, kun kirjaa lukee ja yrittää kategirikorigorikirogorsoida.

Jätetäänhän hautumaan tämä Norra Haga Party Central -instituutin johtajan teos ja mietintään: josko MR kuuluukin HöY/BöU-sakkiin, johon ei hevin joka iikka sisään ui nuin vain!?
Tarkastellaan sitten myöhemmin isossa kuvassa.

_
Lopputuomio

konkreettisesti eikä minkään #metoon vuoksi

On mielipuolista kähmiä ja käpälöidä, mitä Törhönen kielsi harjoittaneensa, ks. Arto Nyberg, siinä voi polttaa näppinsä ja menettää maineensa. Sitä paitsi siitä on nerous kaukana.

Tosin näppinsä voivat polttaa viisaammatkin, kuten säteidentutkijat tässä hiljan, näin ainakin lukee Markus Hotakaisen Neroja vai mielipuolia -kirjassa, Kosmos 2017, jossa tietokirjailijan luupin alla on joukko idearikkaita ja nerokkaita keksijä-/löytäjätyyppejä entisaikojen tiedemaailmasta.
Älyporukkaa pyrstötähti-Halleysta omena-Newtoniin käy esittäytymässä mitä kummallisimpine oikkuineen ja koukkuineen. Pyörii joukossa myös ukonjura Galileo Galilei, totta kai.

Varsin mielenkiintoista sakkia nämä nerot, jotka eivät kieltämättä tunnu välttämättä aina tässä maailmassa vaeltavan. Ei aina huolta huomisesta. Vaikka pitäisi kun lueskelee terveyskatsausta vaikkapa, kuinka Marie Curielle ja hänen miehelleen ja heidän tyttärelleen radioaktiivisten aineiden tutkimuksen kimpussa kävi. No isä-Pierre toki koki luonnollisen kuoleman: liukastui kaatosateessa Pariisissa, jäi hevosvaljakon alle murskaten kallonsa.

Otsikko yllä viittaa kirjan juttuun säteitä tutkineista tiedemiehistä - Röntgen, Tesla, Curie tai keitä lienevät olleetkaan - jotka oli kutsuttu illalliselle. Harmi vaan että tilaisuus ei oikein sutjakkaasti onnistunut: Listalla oli sormiruokana syötävää kanaa. Illan emäntä kauhistui nähtyään ruokamiesten kädet - monella sädetutkijalla oli käynyt sormikato kuolioineen amputaatioineen.

Otsikko ei siis tarkoita Hotakaisen kirjaa, päinvastoin.

Tehokas alku. Ylen tehokas, takuulla mielen syvyyksiin jäävä.
On aluksi, on: Suo, kuokka ja Jussi. Totta kai!
Mutta mitä ovat puiden kannot suolla, jota Jussi kuokkii? Juuri ammuttuja veriveljiä maaksi, puuksi muuttuneina.
Upea alku.

Oikeastaan koko Väinö Linnan tarinahan on siinä näytetty, näytelmän aluksi näytelty:
leivästä tapellaan - veripäin.

Joensuun kaupunginteatterissa ollaan ja eletään liki kolme tuntia mitä kiihkeimpiä sisällissodan / kansalaissodan / vapaussodan - kuinka vain haluatte - aikoja.
Kirjan tarina on niin tuttu, joten sopii sitä jo toisinkin käsitellä, vaikkapa näin räiskyvin koreografisin liikehdintävoimin. Suorastaan pyörryttävin.

Vanhempana katsojana ajattelen, että nuoret rennyt - ohjaus: Iiristiina Varilo; dramatisointi: sama + Janne Rosenvall - ovat ottaneet modernin digiotteen näytelmästä ja rennymäisin viilloin leikataan ihmisiä palasiksi, murskaksi - osin näyttävyyden vuoksi, ei niinkään aatteen palon.
Tämänlaisen pitäisi houkutella elokuviin tottunutta nuorempaa polvea teatteriin.
Meille vähempikin rätinä riittäisi, jäisi sille mielikuvituksellekin käyttöä.

P-K:n ammattiopiston Outokummun tanssin koulutuksen opiskelijat saivat aikaan näytelmään tuon kaiken menon ja meiningin, ammattinäyttelijät pysyivät tukevammin maassa toinen toistaan roolillaan kiusaten.

Markku Maasillan habitus on vaikuttava, kahden vastakkaisen ihmishahmon ilmieläviksi kaivaminen ei tuottanut tuskaakaan: Laurilan Anttoona käskytti Töyryn emännän haukkua räksyttämään rukkasoravaa ja Paronina rootsisååmi kiel komensi Kivivuoret torppa pois!. Tragikomiikkaa kyllin pelissä mukana. Itketti jos naurattikin.

Kaiken kaikkiaan huumoripuoli oli hakusessa; parasta tarjosi pikku-Ilmarin, Sauli Pietarinen, äänetön autoleikki Töyryn isännän jaloissa.
Ja olihan komiikkaa myös papinreppanassa, laihanlaihassa Seppo Timosessa, jota tossutti ja kylvetti vaimo-Ellen, Suvi-Maria Virta, oikein olan takaa. Eivät jääneet aikeet epäselviksi kun pappi ruustinnaa papukaijana joutui toistamaan. Timosen ääni on herkullisen kuuluva.

Entä Koskelan isännät: Täyteläinen on myös Olli-Kalle Heimon ääni juurevana Jussina ja hartioissa kyllin papua työnraskaanraatajaksi.
Akselin, Olli Haatajan, puhe ei aina kantanut parvelle saakka, pieni hidastus tempossa olisi paikallaan.
Niin,
niin suosittu on Joensuun Pohjatähti, parvipaikkoja oli meillekin enää tarjolla, joten kovaa kamaa se kaiken kaikkiaan osaavien tekijöiden käsissä on. Ja on aina ollut: täältä Joensuun teatteristahan haki aikoinaan Edvin Laine Aarno Sulkasen elokuvansa Akseliksi.

___
myös
___
harm. sairastuvalla

Tasavallan presidenttiparille Niinistö-Haukiolle syntyi eilen perjantaina Pressiklubin aikoihin lapsi. Mitä Parhaimmat Onnittelumme!

PERHEPOTRETTI

Pressaperheestä:
Saulista, Jennistä, Lennusta
ja nyt myös – pennusta!

Sorry erheestä:
Isästä, äidistä, hauvasta
ja - vauvasta.

Soome esileedi tõi esiklapse ilmale täiesti tavalises sünnitusosakonnas Öhtuleht
____
*
**
***
20 ja 18 tai 18 ja 20.
Siinä raikuilun vuoden 2018 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)