- Sydämentahdistajia älkää kytkekö pois päältä, muut kojeet on suljettava.Tuosta lähti liikkeelle näytelmä, joka oli kuin matikka: koko ajan käsistä karkaamassa. Toisaalta tuo varoitus oli hyvä, sillä siinä selvisi tulevan puolitoistatuntisen vakavuusaste. Tragikomiikkaa tuleman piti.
Heti tiesi että katsoja voi taiteilla naurulla ja putoilla naurun vierelle.
Kolme vanhan liiton orkan jäsentä ja yksi uudempi monroe käyvät läpi oman The Everlast Bänd -yhtyeen menestymätöntä historiaa - ronskein puhein, tietysti. Naislaulusolisti, hymyilee minkä naamioltaan pystyy poikaraukoille, hymähtelee ja säälittelee; kaukaisuuden Idols-voittaja muuten tämä naissolisti Simone Päiväperhonen, ajoilta jolloin niitä kisoja ei vielä järjestettykään.
Istumme Joensuun kaupunginteatterin näytelmässä Orkesteri, jonka on ohjannut teatterinjohtaja Vihtori Rämä Okko Leon kässäristä. Molemmat ovat olemassa, vaikka jälkimmäistä nimeä vähän epäilin orkesterin yhdeksi hahmoksi Jasen, Hallan, Ranen ja Timin kylkiäiseksi. Olemme heti kättelyssä päässeet backstagelle, nuuhkimaan orkesterin 'poikain' verhontakaisia juttuja, kinaa ja syyttelyä - yhteishengen nostatusta siis sen karskin kielen kera. Värikkään verhon takana olemme kaikin: koska tahansa saattaa esirippu aueta ja olemme suosion huipulla tv-kameroiden ristitulessa! Mistäpä sen tietää.
Puolitoista tuntia puhetta ilman väliaikaa - on näillä vankka rutiini, pistipä ne mihin virkaan hyvänsä, näillä teatterin staroilla Jämsén, Heimo, Heikkilä. Paavilainen, se suurisuu pitkäletti monroe ui sulavasti messiin. Paketoituneena Päiväperhosena Virtanen paketoi pelin.
On siinä ulottuvuutta, nokko - ja orkesterin poikien kulahtaneen elämän kuvaus ns. kohillaan, mitä nyt orkesterin pojilta olen kuullut.
Pois lähtiessä partnerille tosin tosissani toimitan jotta: - Saattaa enin into ja hymy hyytyä sellaiselta joka ei ole ennen teatterissa pistäytynyt.
kilibailut
Rämän potkut
http://yle.fi/uutiset/taiteilijapiireissa_poyristellaan_joensuun_teatterinjohtajan_potkuja/7960906