Kynttilän poltot ja muut rituaalit vielä ymmärtää vaan yli ymmärryksen käy pääsiäisretki joulun alla.
Eli
ON SE NYT KUMMA!
.
.
HOOsiannaa hoilattava: – Ho-ho- hoosi-annaa!
Ratsastaa Jerusalemiin -
vaikkei viel' o syntynykkään!!!
- Suss siu.nak.koon!
***
**
* 20 ja 14 tai 14 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2014 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Aikoinaan, muodin mukaan, öljykriisin jäljiltä muovitettiin yksi huone ohjeita noudattaen. Huomenissa siunaillaan jälkiä ...
.
..
...
pe-Pelottaa ja jä-Jännittää
re-Remontoijat
huoneeseen astuvat
- kastuvat?
Remontoivat,
nostavat sillan.
HOMEEN löytää voivat
tai
- kuivan villan.
liite 1 liite 2
***
**
* 20 ja 14 tai 14 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2014 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Jo pitemmän aikaa ystävämme Onni Rentner (ei kuvassa) Paratiisista on halunnut tehdä järjestelyjä paratiisissaan motolla Muutos on mahdollisuus.
Vaihtelun vuoksi siis ja ehkä jopa lisääntymis/laajentumismielessä.
Uutta koristetta ja kalustoa ja verta, nähkääs - ja sitä rataa.
Jotenkin nuo tuon Lerynin kuin myös tuon Valerie-tyttösen hauikset sekä naamataulut ovat saaneet ajoittain ärsyyntymään: sitä samaa harjoituksen hikeä ja puhketta. Myös eläinkannan lisäys Jannu Hortikan (yläkuvassa) ja Lempin (ei kuvassa = hiiriä pyydystämässä) kaveriporukkaan virikkeiden antajaksi ja luojaksi ei pahaa tuntuisi tekevän.
Simsalabim!
Niin eikös, juutas, päivänä muutamana käy satumainen onni. Ensin kuvien vaihdon myötä, sitten ihan aikuisten oigeesti:
! Pena, yökukkuja, lähettää kuvan ja Onni vastaa kuvalla. Ja siitäkös enää pitkä matka toteutukseen: Onnin Paratiisi saa kaksi uutta elävää asukkia Nigeriasta sillä ehdolla, että tarpeen vaatiessa, Onnin on oltava valmis lainaamaan omaa bodyguardiaan, Hortikkaansa, rauhanomaisiin tehtäviin Lieksa-nimiseen kaupunkiin, missä tuntuu kummallinen koulutaksikapina olevan kytemässä.
Näin, kenties, paratiisisanoma, rauhanomainen rinnakkaiselo, on vähitellen leviämässä, jos ei nyt kulovalkean tavoin niin kuitenkin hiljalleen kydeten, pitkin maakuntia. Ja joutavanpäiväinen ihmisten välinen säpinä on jalostumassa onnelliseksi olotilaksi, alkuperäiseen aatami&eeva-elämään muuallakin kuin Onnin mailla.
Kubrat on tuotu teuraaksi, häräksi areenalle aikansa poukkoilemaan ennen kuin tainnuttava vasaranisku viidennessä erässä isästalinin kädestä on kumahtava. Verinen värivaloshow päätöksissään.
Sitten rävähtää. Kumahdus kuuluu ja näkyy, on käyty kuoleman lähellä, vapaaehtoisesti.
TV-katsoja muina miehinä, ikään kuin mitään sen kummempaa ei olisi tapahtunutkaan, vaihtaa maksukanavan maksamattomalle, Totalin Teemalle, jossa laiha kuikelo pöllii ohikulkijoiden kelloja ja lompakoita.
Mustavalko Taskuvaras imaisee kanavanvaihtajan otteeseensa vielä imakammin kuin tuo hiukan naiivi nyrkkeilyotallus, jossa kuuluttaja-selostaja Rajalin totesi mukana mumisevalle Aminille, kommentaattorille, jotta tuntuu siltä kuin Jumala olisi ilmestynyt näyttämölle.
Miesvoimalle ei nykyisin enää käyttöä muuhun.
Siinä sen spektaakkelin sanoma.
Yöpuulle asettuessaan teeveehentuijottaja pelkää pahinta: Jumalan rangaistusta. Ihan oikeesti, hei. Painajaisia siis unikuviksi.
Ja niitähän tulee.
Kevyemmästä päästä se kun yöpyjän unista katoaa ulkomailla rinkka, joka sisältää kaiken omaisuuden; hammasharjasta passiin pankkikorttiin on hävinnyt, vaikka kuinka nukkuja haroisi kädellään vuoteensa vierustaa niin poissa on. Pöllitty.
Hätähän siinä suur'.
Paniikin poikanen vuodekaverina pyörimässä - ennen heräämistä.
Koko BB-kausi jäi väliin, ensimmäisen kerran. Vissiin sitä niin kuuliainen kansalainen on ettei uskaltanut vastarintaan käydä paheksujia.
- Tuommostako töllötät? Sehän on bimboille!
1) Vaikka olisi ollut elämäni tilaisuus: 24/7:t ja kaikki mausteet olisi ollut käytettävissä oheistuotteena MTV Totalin -tilaajalle.
2) Vaikka yhä olen sitä mieltä, että samaa ihmiskohtaloa sieltä on löydettävissä, muuta kun kaivaa, kuin Kalle PäätalonIijoki-sarjasta.
En eilenkään finaalia katsonut: oli tärkeämpääkin tekemistä - piti katsoa suomalaista jalkapallotragediaa, sitä missä sukulaispojat hakkasivat sukulaisensa. Unkarin puskasit Suomen potkupalloilijoilla pyyhittivät nenunsa EM-karsinnassa.
Jänskää oli odottaa sitä hetkeä, kliimaksia, joka oli satavarmasti tuleva: madjaarien pallo suomipojan verkossa ja verkko tötteröllä. Ja tulihan se sieltä: 5 min. ennen ajan täyttymistä. 1 - 0. Lohdutukseksi lensi tieto: Kreikka kyykkäsi kotonaan Färsaarille 0 - 1. Heh!
Joku Lapin naima-aslakki sen kuului voittaneen, sen satatonnisen BB:stä.
Onnea Enontekiölle, kuin myös siellä asuville sukulaisille ja entisille naapureille.
Pistäkää rahapallo pyörimään!
Kaikki kelpaavat ronskille matikan muijamaikalle, alaikäisetkin.
Pedofiiliaktinpalanenkin ujutettu messiin ja on yökättävissä reipasotteisessa Maaria Päivisen romaanissa On nälkä, on jano. Into 2014. Kirja on Maarian viides.
'No mikäs siinä, siinä se meni muun kivun ohella.'
Niinhän tunnusti se kunnalliskodin mummokin kun kuoro synttärilaulun kävi repäisemässä ja mummon mielipidettä laulannasta udeltiin.
Koko kirja kirpaisi vähänkö mummon lailla.
Kynsisiinsä ja otteeseensa alisti - ei mikään tapetti tai tusinaromaani, huomaamaton jononjatko syksyn kirjamarkkinoilla. Vaan eipä näy näkyvän Päivisen nimeä tuolla arvolistalla: Finlandia-palkinnon ehdokkaat Tommi Kinnunen, Olli Jalonen, Anni Kytömäki, Heidi Jaatinen, Jussi Valtonen ja Sirpa Kähkönen.
Kielensä puolesta sinne kuuluisi kyllä. Sen verran tuoretta kielenkääntöä löytyy alusta loppuun saakka: kuin tuntematonta metsäpolkua kulkisi, eikä ikinä arvaisi mikä edessä odottaa.
Itse asia ja aihe toistaa itseään, muttei kieli.
Matikan lehtorin hylkää Herra Blumen, ja siitäkös Emilie, kaunotar yhä ja aina, pimahtaa ja aloittaa kostonkierteen koko miessukupuulle. Toinen laukaisija on Jaskapaska jee jee joka muuttaa samaan kerrostaloon ja aloittaa huumehörhöisen hulinan, minkä jälkeen ei yön lepoa ei hetken rauhaa suo naapurille.
On lähdettävä maailmalle pakoon.
Koko maailmaan: Kiinaan, Osloon, Kööpenhaminaan, Müncheniin - minne ikinä mieli juolauttaa. Ja koska Herra Blumen on paljastunut poistuttuaan, jälkeenjääneissä papereissa ja setelinipuissa, sutenööriksi, ei Emiliekään jää pekkaa pahemmaksi.
Mieskunta saa sitä mitä tilaa nurinkääntäen, tai kääntäen verrannollisesti - matikanmaikasta kun on kysymys: Miehet olkoot niitä lutkia, joita rahalla saa!
Jos itse Herr on kadonnutkin jäljettömiin ikuisesti, niin blumenia löytyy monesta miehenpuolesta. Sadoissa luku keikkuu, 19 on tarkemman käsittelyn alla.
Henki ei sentään ole katkolla kenelläkään, vaikka niissä leikeissä läheltä liippaa.
Ainoastaan oravalta vääntää Emilie-kaunoinen niskat nurin. Ja senkin Pekingissä, missä lie niitä kuin ihmisiä. Ja jäljelle jää.
Mutta eipä mennä syvemmälle, upota aiheeseen enempää.
On aika itsekunkin tarttua kirjaan, joka on, miten sen kauniisti ilmaisisi, melkoinen h.miller.
Nummisuutarin Esko ainakin aluksi Joensuun kaupunginteatterin näyttämöllä siltä vaikutti. Olivat näet istuttaneet Eskon osaan naisen, ja mekös sydänyhdistyksen konservatiivikatsojat olimme saada sydänlaakin moisesta, aluksi. Nitropurkki kiersi ringissä ja irvisteltiin vain, noin suurinpiirtein sanottuna, ennen kuin totuimme, ja lopulta hyväksyimme, koska niinhän tämä maailma on muutoksessa, niin oma kuin ympäröivä, että menköön ja niin muuttukoon!
Mikäs me olemme jarruttelemaan, tautiset sydäntautiset.
Olisimme valmiit tulemaan linja-autolastissa vaikka näyttäisivät Frankensteinin hirviön, senkin uhalla jotta poispalatessa linja-autossa saattaisi matkustajien pääluku olla vähäinen, ja Tikkamäen sairaalan kardiologinen osasto tupaten täynnä. Sen verran teatterifriikkejä olemme.
No hevosenleikki sikseen. Jättäkäämme takit linja-autoon ja käykäämme teatterikipaleen kimppuun!
Moderni versio, kieltämättä, tämä Nummisuutarit-kansanooppera, johon libreton ja sävellykset on tehnyt Joensuun lyseon läpikäynyt Kaj Chydenius.
Ensimmäinen puoliaika meni totutellessa kovaan menoon ja hurjaan tanssinhuiskintaan. Olimmehan odottaneet näkevämme Eskon keppi ja eväspussi olkapäillä kävelemässä pitkin pist'aitakujosia Mikko Vilkastuksen saattelemana kohti suurta rakkautta ja naimiskauppaa, sitä Kreetaa-ihanaista.
"Oishan nuo suaneet ies poikapuolen Eskoks hommata."
Liekö ollut Matin-Pirkko vai kuka joka sillä tavalla väliajalla tokaisi.
Toinen puolikas sulatti porukan.
Totuimme ideaan ja sukupuolettomuuteen, sillä samapa tuo: samoja ihmisiä - mies tai nainen - hitonko väliä sillä! Maailman murheet, ilot ja surut yhteismitallisia kumminkin.
Ja energia joka näyttelijöistä pursusi, tarttui lavalta katsomoon. Nauratti aivan, tuonkin yläkuvan jouhikonsoittaja-Teemu-pojan goottihevaripunkkariäiti, massiivinen basso mustahuuli-Maasilta, Markku.
Puhumattakaan itse Eskosta, Laura Hänninen, eikä Eskon Martta-äitikään, Maria Sarkkinen, ihan taustakaluksi pimentoon jäänyt, vaikka Topias-isä, Niilo Savolainen, valovoimallisena persoonana etualalla pyörikin.
Totta puhuen: tällä hetkellä päällimmäisenä pyörii lukkarin, Rantasalo, railakka pyörällä ajo verhoista verhoihin halki näyttämön.
Saamme huomata, kuinka Onni Rentnerille Paratiisissa aseteltiin lehti nenun eteen pöydälle, jonka kannessa, siis ei pöydän vaan lehden, lukee TRENDI. Rva, vaimonpuoli, sen siihen asetteli ja asetellessaan lepuutti, niin Onni otaksui, silmiään olemuksen, siis Onnin, habituksessa. - Tukka hyvin - kaikki hyvin? kysyi Onni otettuna.
Rva poistui ähäkästi toiseen huoneeseen.
'No mikä sille nyt tuli ja miksi tämä lehti eikä Parnasso eikä Elonkehä eikä jokin muu tutumpi?' miettii Onni: 'Vihjailleeko?'
Haroo hiuksiaan ja lukee kannesta:
'Miten olla Chic30 ihaninta vinkkiä'
Ei ymmärrä, ei. Ulkopuolella sivistyksen on käsite, Cheekin sentään tietäisi.
Jatkaa:
'Tyylilöydöt jotka imartelevat kaikkia'
Katsoo omaa vaatetustaan, älyää olla ilahtumatta.
"Hän tuli ja muutti kaiken"Voiko rakkaus pelastaa elämän?
'Voi voi!' huokaisee, vilkaisee ovelle, josta rakkaus äsken poistui, ovea paiskomatta, se Rva. Tämän ymmärtää, syvällisesti, Onni, lähettää lentosuukon vähän sinnepäin.
TARVITSET VAIN NÄMÄ
PARAS RIPSIVÄRI
TOIMIVIN SEERUMI
TÄYDELLISIN KYNSILAKKA
Putoaa kärryiltä, varsinkin kun laskee yhteen lehdenpöydälleasettejan ynnä kannen rubriikit: hänelläkö noista onkeen otettavaa, muka!
Onni avaa kaikesta huolimatta lehden, kiltti ja ennakkoluuloton kun on: - Lue kirjoja ja lehtiä, jotka ovat tuntemattomia tai eri mieltä, niinhän Tiililä Huovista oli opettanut siellä teologisessa.
Nyt jo askartelee OR! Repii liimattua pehmoläpykkää kynsinhampain irti, sivu repeytyy; turhaa touhua, huomaa: dream MATTE MOUSE meikkivoide, ilmavankevyt, vaahtokoostumus, antaa virheettömän mattalopputuloksen. 'Rvalle varmaan' toteaa Onni ja kääntelee sivuja seuraavaan näytepussiin kun ei huomaa mitään luettavaa, tai no pääkirjoitus on kiinnostava, ei vain otsikoltaan: Silmäpussini ovat Chanelin.
Repii, miltei verenmaku suussa, uuden näytteen, joka lupaa: 'PUHDISTUS, KUORINTA, NAAMIO. Tekee kaiken epäpuhtauksia vastaan'.
Onni ei hellitä, vaan jää jatkamaan, vaikka me poistumme, urheasti lehden 'luentaa' eteenpäin, uusia näytteitä etsien.
Kuitenkin on syytä epäillen kysyä, onko Rva onnistunut vai epäonnistunut aikeissaan, so. Onnin uudelleen naamioinnissa, aivan uudessa tyyli- ja ajatussuunnassa.
Veroluetteloaikoina on paikallaan puhua rikkaasta miehestä joka on köyhä kuin kirkon rotta - Suomessa asuessaan.
Pitkästä aikaa löytyi säpäkkää luettavaa tunnetusta vakavaraisesta mutta varattomasta ja vaarattomasta miehestä. Ja niinkin kuivasta lehdestä kuin Latu ja Polku, juuri uunista tulleesta ja uudistuneesta numerosta 5/2014
Vaikka ainahan kummia tapahtuu kun ekologinen humanisti eli elämästä kiinnostunut ornitologi ja tietokirjailija avaa partaiset suupielensä amolleen: sai jopa Matti Apusen liikkeelle näissä pottuiluasioissa Kauppalehden blogissa aikoinaan.
Siis Pertti Koskimies, jolla sama tinkimättömyys asioissa ja ajatuksissa kuin Juoksija-lehden perustajalla Tapio Pekolalla aikoinaan. Aivan Linkolan jyrkkyyteen ei Koskimieskään taida yltää.
Vaan vastanneeko nyt vielä kahtakuulumpi Venäjän mies tänne Hikotusta ... sivumerkkejä -blogiin. Saas nähä.
Rotta raastuvassa otsikoi Koskimies juttunsa, jossa muun painavan asian toimitettuaan pääsee tähän varattomaan naapuriin ja käräjille kun tämän venäläisnaapurin kaukaasianpaimenkoira haukkasi palasen Pertin pohkeesta.
"Kerran piski puri minua. Rotta tarjosi korvausta, mutta yleinen syyttäjä vei koiranpidon oikeuteen - onneksi, sillä varattomaksi judovalmentajaksihan mies itsensä vannoi, millä se korvauksia.
Vaan kohta kohosi mökkitontille miljoonatalo."
Koskimies kertoo ja lopuksi paljastaa mikä mies miehiään oli tämä mies:
