hikotusta ... sivumerkkejä

Linja-auto seisoi eilen poliisilaitoksen pihalla pääoven edessä aidatun alueen sisäpuolella.
- No johan on tuomittavia tänään! - Taitaapa venähtää istunto.

Joten kahvilan kautta.
Ovi auki ja - Mitäs hittoa?

Pyöreä pallonaamatuttu siinä, näitä valtakunnan julkkiksia. - Eihän se vaan ole repsahtanut monen vuoden jälkeen?

Tai sitten se ei ole se. Mitäs helkkaria nämä julkut täällä! Toni Halme lie ollut edellinen. Paikallisia pikkurötöstelijöitä täällä yleensä: kellarihillovarkaita sun muita mummojen säikyttelijöitä.

Ettäkö nyt jalkapalloilija taas pulloilijapuolelle tipahtanut?

Syötyään siitä se sitten lähti, joukkueineen.
Eikä kiertänyt käräjäovelle - olisiko astunut bussin ovesta sisään, koska auto kohta lähti.

- Kyllä sen täytyi olla ite.
Atik Ismail.
Stadin kundi periferiassa - olisiko lähtenyt joukkueineen pelailemaan jonnekin ihmistenilmoille.

Ja olihan vuoden vaihteessa lehdissä tietoa, että mies siirtyy näille seuduille jalishommiin,
Lehmon Pallon päävalmentajaksi, jonka toimenkuvaan liittyy yhteistyön viritteleminen Paiholan vastaanottokeskuksen kanssa.

Eli väärä hälytys, sillä ei joron jälijillä vaan
oikeilla poluilla on pääsarjatason ja 26 maaottelun mies, jolta syksyllä tulossa elämäkerta:

Nuori nainen puukottaa aviomiestään, upottaa veitsen terää 12 cm hartioihin. Monet syyt upottaa, mutta silti.

Lautamies voi vielä illalla pahoin verikuvat nähtyään, autenttisen hälytyskeskussoiton kuultuaan, ja ennen kaikkea nuorta tyttöä kasvoihin katsottuaan tai oikeastaan jo sitä ennen kun vartijat saattelivat tytön oikeuden eteen: tulevaisuus veitsenterällä.

Niin niin.
Niin monia syitä upottaa - mutta silti.

Salin perällä istunut lehtimies ei paljon hätkähtänyt, rikoksista raportoiva kulunut mies on lehteensä toimittanut paljon rankempia uutisia. Tämä miedoimmasta päästä otsikoksi asti. Luki iltalehteä jompaakumpaa ja luikahti nopeasti pois kun kuuli kansliapäätöstuomiosta.

Oli sentään toimitussihteeri arvioinut jutun kolmen palstan arvoiseksi vailla tietoa montako vuotta.

Todistajan vala
"Minä N. N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta." poistuu.

Jos ensi viikolla joudut oikeuteen, käräjille todistajaksi, et enää siirrä mahdollista lööperinlaskuasi Jumalan nimiin, vaan otat riskin ja vastuunkannon omalle kontollesi.
Jumala näet häädetään raamattuineen oikeussaleista vuoden 2016 alusta ulos, putsataan pois.
Yhtäkään sormea ei enää Raamatulle aseteta.
Todistajan vala poistuu ja kaikilta todistamassa kävijöiltä pyydetään todistajan vakuutus.
Jumala vaihtuu Ihmiseen, siis todistajan omaan kunniaan ja omatuntoon: taivastie tukkeutuu.
Voimaan jää

Todistajan vakuutus:
"Minä N. N. lupaan ja vakuutan kunnian ja omantuntoni kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta."

... eikä yksikään pelastunut.
Eikä yksikään pelastunut on erittäin tunnettu kirja, jonka harva tuntee. Siis tuolla nimellä. Tunnetumpi on se Agatha Christien Ten Little Niggers, jota ei sovi enää suoraan suomentaa.

Tulipahan vain mieleen eilisessä oikeudenistunnossa, käräjäsalissa, suljetussa tilassa, missä käsiteltiin väkivalta-asiaa ainoastaan yhden ulkopuolisen läsnäollessa, joku lehtimies nuokkui ovenpielen tuolilla uutista metsästämässä.

Iso liuta heitä oli asiaanryhtyneitä, otsikon verran.

Kovin olivat ulkomailta Suomeen sotaa pakoon tulleet nuorukaiset oppineet suomipoikajuhlatavat kaikkine viinoineen ja huumeineen, uskonnon unohtaen. Niin pitkälle menneet että puukkokin piti esille kaivaa häjyjen junkkarien malliin.

Onneksi kukaan ei ollut kuollut tässä sodassa, ei haavoittunutkaan, mutta: uhkaapa teräaseella ja heilauta sitä toista kohti, niin linnaa siitä vuosi rapsahtaa. Tosin ensikertalaiselle ehdollisena parin vuoden koetusajalla.

Jos tuli mieleen Agatha niin lopulta vahvimpana mielessä kummitteli Agricolan ABCkiria: miten tärkeää olisi ihan aluksi oppia maan kieli!

Oppe nyt wanha / ia noori /
joilla ombi Sydhen toori .
Jumalan keskyt / ia mielen /
iotca taidhat Somen kielen .
Laki / se Sielun hirmutta /
mutt Cristus sen tas lodhutta .
Lue sijs hyue Lapsi teste /
Alcu oppi ilman este .
Nijte muista Elemes aina /
nin Jesus sinun Armons laina

asiaankuulumaton KHO:n päätös

- Voin kirjoittaa, kuinka piispan harvakarvaiset pallit heiluvat raskaasti kirkonkellojen lailla, sanoo Pasi Kauniston Ranskassa asuva kirjailijatytär Milja ja ilmeisesti kirjoittaa noin jommassakummassa kirjassaan Synnintekijä tai Kalmistossa.
Ihan pitäisi lukea ja tutkia jos löytyis pallit niin kuin Jallu, joka geokätkeilee jossakin saman lehden sivulla.

Apu-lehteä 6 2014 tässä kääntelen, sitä ennen Einiä ilmestynyttä, tuota jota pulskassa kunnossa oleva Kivisen Mikko koristaa ja vissiin jakaa taas näkkileipäsyöntivihjeitä.
No enpä sitäkään viitsi lukea, enempää kuin raitistunutta Kaunistoakaan.

Mutta sitten tärppää.
Tuossa on asiaa ja näitä paikalla pöydän takaa nähneenä allekirjoitan ja -viivaan jokaisen sanan toimittaja Vera Miettisen jutusta Avuttomana oikeudessa.

Ollaan oikeussalissa.

--- iäkäs nainen astuu saliin. Jokainen askel näyttää vaativan ponnisteluja. Rollaattori kolisee kapealla käytävällä tuoleihin ja pöytien jalkoihin. Yksi salissa olevista nousee ja auttaa uhrin istumaan. Jokainen näkee sen, minkä myös oikeus toteaa tuomiossaan: joillakin uhreilla on viitteitä toimintakyvyn heikkenemisestä.

Kuuden vanhuksen 'kääntäjällä', törkeistä varkauksista epäillyllä, nainen, on valtion varoilla maksettu asianajaja**, uhreilla, kaikki yli 70-vuotiaita, ei puolustajia ole, koska ovat sen verran varoissaan etteivät saa julkista oikeusavustajaa, eivätkä ole ymmärtäneet omilla varoillaan asianajaa hankkia, koska kukaan ei ole huomannut neuvoa että ken on henkisen toiminnan häiriintymisen tai heikentyneen terveydentilan vuoksi kykenemätön valvomaan etuaan, voi tuomioistuin määrätä asianomistajalle edunvalvojan oikeudenkäyntiä varten.
Niinpä aika heitteillä ovat vanhukset käräjäsalissa, vaikka kuinka syyttäjäkin heltyy auttamaan ja tuomari selittämään.

Tuomio
- ehdollinen 1 v 3 kk vankeusrangaistus
- korvaukset 730 euroa
- oikeudenkäyntikulut valtion kassasta (mm. asianajaja 2900 €)

Siinäpähän saavat taas heilua piispan pallit vaikkapa Einin diskotahtiin.
Meno jatkuu.

** (jos kk-käyttövarat ovat alle 600 €,
oikeusapu on ilmainen;
jos yli 1300 € ei oikeussapua myönnetä)

Oli niillä huimilla miehuuskoeveljeksillä paljon muutakin sälää kuin virkavallan väkivaltainen vastustaminen: laitonta uhkausta, pahoinpitelyä kahden jos kolmenkin laista, vahingontekoa; jos kohta itsekin olivat kirveen hamaraa saaneet maistaa muutaman hammurabin kostona.

Sali oli tupaten täynnä lakimiehiä, yksinlaskien viisi asianajajaa, syyttäjä ja ukkotuomari.
Ja me maallikkotuomarit, ent. lautamiehet, siihen päälle.

Etteikö muka pienikin ihminen saa yhteiskunnan kermaa liikkeelle!

Semmoinen kymppitonnin pieti tuo yksi puolikas päivä. Plus mitä sitten maksanevat ne toisen vuoden vankilapäivät - entä se pahanolon hinta?

Ja kunnon konnat sen kuin nauravat kotikoloissaan ...

Linkki

Kun veitsi oli saatu pois käsistä, oli aika siirtyä saman tekijän toiseen töllöntyöhön.

Syyte: Virkavallan väkivaltainen vastustaminen.
Velipojan kanssa tuli rytisteltyä poliisiautossa. Kuljetuksen aikana valmistettiin vyönsoljesta nyrkkirauta. Ja kun poliisit avaisivat oven, saisivat törröttävän piikin silmilleen.

Neljän poliisin voimin talttuivat. Jäi yritykseksi astalolla lyönti, sylkikään ei osunut.

Kirurgin veitsi olikin sitten seuraava veitsi joka uhrin kämmeneen upposi, se tosin pivon puolelta.
Niin oli hyvä tuuri, jottei jänteitä uhrilta ollut katkennut.

Ilmankos syytetyn asianajajalla olikin kanttia sanoa lievennykseksi:

- Jos päämieheni olisi halunnut oikeasti vahingoittaa, niin hän olisi iskenyt veitsen terän poikittain eikä pitkittäin kämmenselän läpi.

Tämmöistä miehisten miesten asiaa selvittelimme viikolla käräjillä:

Käsi pöydälle, kämmen puoli ylöspäin, pivo alaspäin ja. Leipäveitsi kämmenen läpi. Niin toinen iski koska toinen antoi muka luvan.

- En kai mie niin idiootti ole.

Kumpiko sanoi: lyöjä vai lyöty?

Joskus on poistuttava Paratiisista yhteiskunnallisiin tehtäviin, kuten tänä aamuna.
Oli mies käynyt toisen miehen hengen riistoon: tapon yrityksestä piti tuomittaman. Mitä vielä - ei saapunut mies käräjille.
Kolme lautamiestä, yksi tuomari, yksi sihteeri, yleinen syyttäjä, asianomistajan asianajaja, vastaajan asianajaja, todistaja sekä kaksi poliisimiestä paikalla kyllä. Paikalla myös uhri.
Niin voitte arvata, kuka ei saapunut paikalle!

Arveli varmaan vielä vapaan viikonlopun viettävänsä. Mies voitti eka erän henkilöluvuin 1 -12.
Kalliit pirskeet yhteiskunnalle.

No mikäs: kynä takin taskuun ja turopuku henkariin - ylle työpuku, kirves käteen ja talvenpuita perkomaan. Lautamiehestä kuoriutui kirvesmies.
Että semmoinen modifikaatio.