hikotusta ... sivumerkkejä

Tuttava pers...äsh! perhe kipuili, tai niin no pariskunta vielä mikään pers---äsh! perhe vielä ole eikä mikään. Siis toinen Astia, rivaton, oli haljeta kun toinen ei tavoista piitannut. Tai se toinen oikeastaan unohti toisen huoneessa olevaksi kun niin maan persjännittävä oli seurattavaksi Soinin persupuhe ja sen persydin.
Pari päivääkö siitä jo on niin vielä muistaa muistuttaa Astia tätä toista Astiaa, rivallisempaa, aloittamalla aina vaan käkätyksensä sanoilla, ei suinkaan sir, vaan: - Sika, jota vahvistaa heti perään, - Senkin Sika, ja pilkun jälkeen jatkaa muina naisina aivan asiallisesti käskyttäen, - voisitko noutaa minulle jääkaapilta palan vesimelskua sekä pari sivaa homejussaa...

Toinen Astia nöyränä poikana tottelee, hakee. Ojentaa tuomisensa telkkua katsovalle: - Ole hyvä.

- Kiitos!

On jo iloissaan että välit ovat näin raikastuneet. Se kiittää jo! Lopussa sittenkin kiitos seisoo!
Mutta ilo loppuu lyhyeen, sillä mitä kuulemmekaan kiitoksen jälkeen:

- Wagu.

Siis sika vielä sittenkin.

Että se jaksaa! jaksaa Astia ihmetellä heikompaansa, tai heikommaksi luulemaansa. Tekee mieli toistaa se ilmatilaloukkaus, joksi tämä A sitä silloin nimitti kun vahingossa karkasi toiselta. Laskea, päästää pitkätvirtsut, Virénit siis, pitemmät kuin Lasse aikoinaan; nehän kilpailivat juostessaan Tuomisten ja Mateloiden kanssa, kuka juoksee pisimmän matkan koko ajan pierren. Uskalsivat ulkosalla. Vaatii rohkeutta sisätiloissa. Viittis enää suututtaa tuota nirppanokkaa ...

- PIUuuuuuuuhuHUH!

Huoneessa pamahtaa niin että pölähtää. Sohvan takaa. Yllättäen. Vastaisku. Ilmaisen ilmatilan loukkaus vastapuolelta. Ei ole uskoakseen korva, ei toinenkaan, eikä sitten kohta nenä. Really: ilmatilaa on loukattu sisätilassa. Eikä vahingossa.
On esitettävä syvä paheksunta - mitäs muutakaan voi:

- Wii-vi! Wau!

Jätin tuon otsikon vaikka asenteelinen onkin.
Enhän otsikoi 'Kun rikas rääsyläisiä lukee' kun Putkinotkoa luen.

Tähän joukkoon ainakaan En halua kuulua. Sitä sen täytyy kuvastaa. Kilhlmanin Ihminen joka järkkyi taitaa edellinen vastaava lukemani teos olla, -70-luvulta! Vai olisiko joku Holappa.
Kaunokirjallisuus on taidetta; taide ei kaipaisi karsivaa ennakkoluuloa, asenteellisuutta. Silti on kova halu irtisanoutua tästä 'muodikkaasta liemestä'!

Tavallaan tykkään, tavallaan en tästä Reinaldo Arenasin (1943-1990) kirjasta Matka Havannaan, jonka kirjan kustantaja, Samuli Arkko, on tavallaan kääntänyt suomeksi, nyt kun neljännesvuosisata on kulunut kirjailijan kuolemasta.

Ajankohtainen on, sillä mikäpä se siellä juonteena esiin pilkistelee jos ei homous. Kuubassa kielletty siinä missä moni muukin asia. Kuten sananvapaus. Vaikka Castro valtaan noustessaan lupasi ummet ja lammet. Hyväpä oli luvata kersantista kenraaliksi ja maan johtoon amerikkalaisten mafiosojen nostaman läpipahan Fulgencio Batistan jälkeen.

- Ei (abstrakti) taide mikään vihollinen ole, ainoastaan kapitalismi ja imperialismi ovat, julisti Castro kuten Anders Ehnmarkin Cuba cubana -raporttikirjasta luimme.

Homoseksuellilla, ja muutenkin toisinajattelevalla, kirjailijalla ei sijaa maassa ollut, joten edessä oli vankila ja 1960 maasta poistaminen (125 000 muun 'hullun' kanssa), aikanaan sitten AIDSiin menehtyminen. Ja kuolemaan saakka voimat imevä taistelu castrolaisuutta vastaan.
Toisaalta Enrique Cirulesin kaltaiset nykykirjailijat löytävät Batistan ajoilta sen varsinaisen pahan lähteen, jonka Fidel joukkoineen tukki pahaa pulputtamasta.

Arenasin ensimmäinen kertomus on pariskunnan vaatetöytäily, amok-juoksu, pitkin Kuubaa koko ajan matkassa epäily että joku ei sittenkään katsoisi heidän hienohelmojaan. Lopulta vuorilta löytyy kuin löytyykin yksi - mies! Mies ottaa miehen, pariskunnan naiselle jää muistelijan osa.

Toinen kertomus on tulevaisuutta (2025), missä Kuuba-pakolainen Ramón Fernández Nykissä ihastuu ja rakastuu Elisaan (Mona Lisa), taulun 'naiseen' ja alkaa seukata sen kaa. Mysteeri mysteerinä pysyy. Vankila ja mutainen loppuhan siitä.

Kolmannen tuomitsi Hesarin kriitikko Rossi täysin, joten se sieltä.
Sujuvasti kerrottu story isän paluusta viidentoista vuoden jälkeen Jenkeistä kotiin Kuubaan.
Satu rakkauden täyttymyksestä.
Näinköhän kumminkaan - isä, poika ja äiti - elivät yhdessä onnellisina elämänsä loppuun saakka?

Jännä kapistus tämä kirja, kaiken kaikkiaan. Ei ihan itsestään selvä.
Siksi jopa suosittelen.

Matkaopas landelle osa 4. (III)

Vanaema silmad hakkavad pilgutama ...

Vähemmästäkin silmät räpsyttävät kuin kesäisestä limaisesta matikasta, jonka Juutas on mummon eteen viskannut. Tuon niljakkaan lutsin, Stubbiakin niljakkaamman.

Rosinan, kahden muoskansa kanssa, Juutas on vasta soutanut laivareitille, saatellut Savonlinnaan menevään laivaan, ja nyt Käkriäinen saa olla oman itsensä herra. Iloisella päällä, rôômsal pääl, on anoppimummolle matikkajekun tehdessään. Vaan pianko nauraa vanaema takaisin, kun Juutaksen pyhänutun perspuolelta huomaa mustan läikän:

" - Kus sa, Juudas, oled istunud?
Käkriäinen käänab oma kuuehõlma ja vaatleb seda.
Ta urahtab:
- Kas see luts, kurivaim! -"

Putkinotkossa tässä ollaan, näitä kurjia aikansa BB-läisiä vahdataan silmä kovana mitä nämä nyt yhden kesäisen päivän aikana aikaansaavat. Sahalle ja myllyyn on Juutas menoillaan, ihmisten ilmoille, matikkatahra takapuolessaan. Leivästä kapelo. Ajaa mukulat heinäntekoon ja häipyy itse kylille.

Vaan leikinlyönniksi muuttuu heinänteko isä-Juutaksen poistuttua. Uimiseksi ja lammella rypemiseksi.
Parempaakin tekemistä kuin heinänteon keksii lapsikatras; paikalle mukulapäitä on jäänyt kahdeksan kun Saara ja Jopi ovat lyöttäytyneet äitinsä matkaan kaupunkireissulle.

Voi elämän kevät minkälaista elämää! Lukipa kirjaa tai katsoipa telkkua! Putkinotkoa taikka kaksneljäseiskasta BB:tä.
Ihmisiä riisutuimmillaan.
Mielenkiintoista. Ylen.
Opiksi otettavaa järjestävät. Niin Joel Lehtonen kuin BB-talon koko konkkaronkka.

***
Seuraavalla kerralla: Laiva saapuu Savonlinnaan.
Pysykää kannella!

Kovia äijiä ja ämmiä nuo ämeriäkkyläiset: ensin uskaltavat attendoida valtiota vastaan.
Ja nyt jopa itseään Laakkosta! Sanovat yrjöläisille jotta mitäpä se teille kuuluu kuka meidän kunnan johtajaksi hakee.

Jo on aikoihin eletty: Jopa Laakkosta vastaan!

Taipuivat sitten kun lakimieheltä kysyivät ja neuvon saivat: Nyt on semmoinen piru merrassa ettei auta pullikoida. Ulos on kakistettava salainen tieto - nyt on vastus sitä luokkaa.

"Ei oo enää kesää jäljellä ... ei ... tu enää kauniita päiviä ... et saa tilaisuutt ..."

No mitä se nyt? Murtuneena, myrtyneenä, apeana hoilaa hra Rentner lauluaan, nykyaikaisempaa sentään kuin mitä miehestä luulisi; ei enää laula sitä "Nyt kun kesä mennyt on syksy saa-a-a-a ..." Sitä Brita Koivusta, ei kun Eino Gröniä.
Mambaa, käärmeistä mambaa Paratiisissa uikuttaa.
Siinä pöydän syrjällä, läppäri auki konetta sormeilee.
Ulkona sataa löröttää, hyvin joutaa sisähommiin.

Onni onneansa onkii, arpapelejä pelaa?
Eikö koko elämä arpapeliä jo muka? Vielä siihen jokin maksullinen Keno, Lotto tai pelimiehillä Pitkäveto, Tulosveto, V75!

Talveen valmistautuu Onni Rentner, hamstraa säilykettä talven varalle, kuten joka syksy.
Kantarellit, tatit, kaalit, lantut, perunat?
Nautasikaa?

Ehei!
Modernisoitunut on mies vanhakin: tilaa silmänruokaa.
Totalia tilaa.
Kortti tulisi postissa digiboxiin muutaman päivän kuluttua.
- Ei. EI se vaan käy! Antti heittää illalla Maxilla. Tukholmassa. Ja Kalpa pelaa Sportilla Prahaa vastaan ennen sitä.

Välähtää: - Onhan Valopiuha! Tuo myyrä - laajakaista maan alla.
Tarttuu kaukosäätimeen, sillä näppäilee numerot, tilaa puolen vuoden paketin ensinälkään.

Ja katso! Heti näkyy!

Eikös jo häviä KalPa Niiralan montussa, vaan toinen savolainen, Rukkas-Antti, ei petä - kasiseiskan kepittää muina miehinä! Varmaan sanoa mutjauttaa jotta tieshä se kepakko minne pittää männä ja lentee leuhottoo.

Jo jo innoissaan hoilaa Onni R Jänöjussin sukset vaan -laulua, tai jotain sinne päin. Tulkoon talvi, tulkoon viima ja pakkanen! Tulkoon lunta tupaan. Nyt ei hädän päivää! Nyt kellarin hyllyt notkuvat, nyt on varasto totaalisen täynnä: kanavia kyllin koko talveksi.
Niin että mikä ettei!

Eikä siinä vielä kaikki: Yllärikin miestä vielä odottamassa - ei näet huomaa että nippuun kuuluu myös tuo ympyröity alakulma:

Paratiisissa on putkahtanut kielenkäytön ongelma.
Kielimiehenä tunnettu ystävämme Onni Rentner on ihan äimän käkenä, kuten kulunut sanonta sanoo. Pientä ovat tuskailut neekereiden & mustalaisten kanssa verrattuna nyt puhjenneeseen problematiikkaan, kielikriisiin. Yöunet järkkyvät Onnin painiessa uuden kieliongelman kanssa.
Ei ei!
Ei hänellä omakohtaisia kokemuksia - sentään Paratiisi on paratiisi - asiasta ole, vaan tutkivana luonteena ja julkikirjoittavana kansalaisena hänen olisi selätettävä, 'molskattava', seuraavaa:

Tähän saakka on ollut Onnillemme täysin selvää urous sekä naaraus, eli
jotta
KYTY = aviomiehen VELI ja NATO = aviomiehen SISKO.

Ja varsin selvää on ollut
että
1) LANKO = siskon MIES - puolison veli - puolison siskon mies.
2) KÄLY = veljen VAIMO - puolison sisko - puolison veljen vaimo.

Vaan nytpä nytpä pohdituttaa: Onko lanko myös siskon vaimo? Käly veljen rekisterissä oleva mies?

Sitäpä jää Onnimme tutkimaan, koettelee selättää sukupuoliasiat Kotuksen (muttei coituksen) avulla: "Veljen mies ja siskon vaimo".

Matkaopas landelle osa 3.

Mukavapa on hengähtää ja seurata Käkriäisen Juutaksen perässä kesäisen aamun rantarinnettä ylös kun on kolme mekastajaa käynyt soutamassa laivalle ja Ananias Malakiaksen kanssa ovat häipyneet heinälle. Eikä viinanmyymistäkään huoli nyt mietiskellä.
Autuaallista.
Helppokos, tässä on laiskanpäiville heittäytyä. Katellaan josko sahalla kävisi ja tietysti niitä jauhoja pitäisi ...

On aika tarttua Iván Rotta & Co.:n lähettämään houkuttelevaan Reinaldo Arenasin kolmikertomuksiseen kirjaan Matka Havannaan. Millainen Kuuba juuri niinä aikoina (joskus-80-luvulla) oli, kun siellä itse viikkotolkulla honeymoonoimme: ne amerikkalaisten jättämät ömerikanraudat, rotujen sekalaisuus, ystävällinen neekerikuski lada-taksia suharoimassa, toinen inkkarirotuinen mossen ratissa ...; ne olivat aikoja jolloin sai sanoa neekeri ja jolloin syrjäsuomalaisen suussa ei sanassa pilkanhäivääkään ollut mukana - eikä olisi vieläkään jos vain saisi sen sanan sanoa.

Habana Libre. Varadero. Matanzas. Havanna. Lämmin, leuto, leppeä Malecon. Yöt mafiosojen kaksitornisen International-hotellin korkeissa (ränsistyneissä) huoneissa. Päivät Mojito La Bodeguita del Medio -baarissa Hemingwayn jalanjälkiä nuuhkimassa:

"My mojito in the Bodeguita del Medio and my daiquiri in the Floridita"

Copacab ...
Seis seis seis.

Seis!
Absolutely!
Tuo on kierosilmäturistin näkemys.

Tämä käsiin pyydetty kirja on päinvastainen, tässä on castrolaisen saaren toinen puoli, se julmempi, pimeämpi, karumpi, se, jonka Reinaldo Arenas sai tuta ennen kuolemaansa 1990.
Odottakaahan niin kerron, joskus - toisen Putkinotkon ohella.

Myös siitä kun Sikojenlahdessa uitiin ja Tropicanassa tanssattiin ja ...

Nehän mainostivat jossain vaiheessa, että joka kotiin olisi syytä hankkia Dolby Surround -äänentoistojärjestelmä.
Meillä vieraili sellainen vastaava järjestelmä, ikään kuin näytillä, tässä päivänä muutamana.
Siis sellainen nelikanavainen DS, jossa on 'normaaliin stereosignaaliin matriisikoodattu neljän kanavan sisältö'.

Kyllä ne velloset aivan selvästi ko. kotiteatteria ja siitä irtoavaa mölyä vastasivat, sillä ainakin ääni täytti hyvinkin DS-ehdon: 'vasemman ja oikean kanavan sisältäessä saman signaalin ääni toistetaan keskikanavasta, ja vaiheiden ollessa vastakkainen takakanavasta'.

Ääntä nimittäin tuli sieltä sun täältä ja silloin myös keskikanavasta kun isompi kaiutin heittäytyi keskilattialle ja pienempi kaiutin istui isomman kaiuttimen päälle. Ja kysyi: - Pielatenko?
Se signaali olisi varmaan lopulta päässyt ulos takakanavasta, jos lupa olisi hellinnyt.

Kieltämättä tyylikkäitä kaiuttimia olivat siinä keskilattialle asettauduttuaan, kumpikin. Erokokokaan ei haitannut silmää, vaikka toinen, vaaleampi, Naakko-kaiutin, oli jonkin verran pienempi, sillä ainakin yhtä tehokas oli ääneltään kuin suurempi ja lempeämpi-ääninen Heke.

Ehkä ainoa särö kokonaisuudessa oli siinä, ettei se pienempi kaiutin pystynyt ärrää ei ässää vielä puhtaasti toistamaan, ainakaan ei saatu viritetyksi sitä niin tarkasti sille taajuudelle. Mutta toisaalta mukavapa tuo oli kuulla ja kuunnella söpöä kysyvää ääntä:

"Mittä kitta? Empi-itta?"

Kyllä ne ainakin puoli tuntia jaksoivat siinä matolla leikkiä lyödä ja temmeltää. Yhtä kesäteatterikipaletta vastasivat. Hyvinkin. Jollei peräti oopperaa, sieltä Olavinlinnan kupeelta kun lähtöisin ovat!
Nuorta energiaa pursuavaa, niin kuin on tapana sanoa, kun kunnon vimmaista nuorten voimain teatteria katsotaan, kuten Tsehovin Kolmea sisarta tai tuota Enon Vanja-enoa, taikka tätä alakuvan Shakespearen Myrskyä.

EM-yleisurheilun ekapäivä Zürichissä. - Paska fiilis! tuhahti Sormunen kun viimeiseksi jäi, vähän kuin Seppo Räty karsiuduttuaan aikoinaan Saksanmailla.
Eli jos tässä Pallea sen kunniaksi leikkis:

Akkamaista aivan!

Oona ihan öönä.
Ketä muita?
Onhan nuita:

Aitalikat vikat.
Nooralotta: - Ei o o totta!
Arttukin kuin narttu ...

***
**
*
20 ja 14 tai 14 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2014 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

Hitosti hyvää! I know! I know!
I Do! I Do!
olisi Ohvanassa ja EM-yleisurheilu Zürichissä.

Mikä tahansa muu urheilulaji jos olisi, olisi valinta helppo: Ohvanaan! Ohvanan kulttuuritalolle.
Vaan urheilulajeista perinteisin ja sykähdyttävin nappaa nyt voiton.

Harmi kun samoille illoille, samoille apajille sattuvat ja tuo kotikatsomokin vaatii vielä oman sipistelynsä.

Nämä ammattilaisten Maarianvaaran kesäteatteri, - ks.- Ohvanan ohjelma- ja konserttipaja, LBM, muiden muassa ovat kultajyväsiä ripoteltuina pitkin Suomen korpia. Ja näitä onneksi on. Harmi vaan kun näistä Helsingin kehärajoitteiset kulttuuripiirit eivät mitään tiedä eivätkä halua tietää, ainoastaan Mannerheimintien Musiikkitalo, Ooppera jne. ovat jotain, ja tietenkin maan ulkopuoliset: Nykissä Metropolitan (jonka ohi olen ajanut), Wiener Staatsoper (rapuilla seissyt), Deutsche Oper Berl... (ohi maraa juossut).
Ansioistaan tietty - nekin.

Mutta oli miten oli, nyt mennään urheiluehdoin tämä viikko!

Keskisalo on taiteilija, siinä missä laulajat kuunaan, taiteilijoita myös Pitkämäki, Eriksson kera Ruuskasen Antin lottuutuksen. Ja se se vasta taidetta on se Jukan harkittu juoksujen jälkeinen puhe: kuunnelkaas - sitä terävää, ovelaa ironianalyysiä!
Ky...yllä meillä päin jo kenkiä käytetään ... ilmoitteli kun kengännauhat kesken kisan aukesivat. Yms.
Ei nyt sentään Pohjois-Karjalakaan niin kaukana sivistyksestä ole, etteikö meillä kenkiä, sano.

Kiireviikko siis edessä, näinköhän Paratiisista tulee poistuttua!

Vajaan parin tunnin päästä koko ruljanssi käynnistyy, ihan jo vapisuttaa ja värisyttää; 10-ottelun seuraaminen on nannaa ja heti sen satanen edessä klo 11.11.: